SlovinIt19: Venice and Lido


The final stop of our grand SlovinIt tour was Venice, mainly for the good connections. Based on my presumptions and everyone complaining about how stinky and crowded the s(t)inking city of canals is, I honestly wasn’t too excited about going there. It just seemed like a destination everyone needs to suffer through once in a lifetime.

Locanda SilvaLocanda Silva:  hotel room with canal view, roof terrace view and common space

The journey between the bus station and our hotel only served to reinforce my prejudice: the profuse sweating from the heat and suffering, the cruise ship crowds steamrolling through the streets, the Google Maps walking instructions leading us to a cul-de-sac… Ugh. There were several bridges along the way without ramps, so we had to carry our heavy luggage up and down the stairs while trying to find another way to the hotel. I had already had enough by the time we finally made it to Locanda Silva, where we would be staying for the weekend. Fortunately, the hotel was very nice and clean, the staff were friendly and even the included breakfast was surprisingly good. The location also turned out to be great once we got the hang of the giant labyrinth formed by the narrow, criss-crossing streets. From there on, our general mood started to improve again.

IMG_20190629_193943 IMG_20190629_203431

After a nice shower, we were refreshed enough to go out and brave the street labyrinth again, this time with a better attitude. In the historical centre of Venice, the main modes of transport are by foot and boat, as there are no cars or streets where a car would even fit. The streets are narrow and crowded. Even the canals are crowded with all the gondoliers in their striped shirts touring tourists around, all the while happily aiding them in making their wallet lighter.

IMG_20190629_170236Piazza San MarcoIMG_20190629_170649Basilica di San Marco

We had no plan for our first walking tour and were just wandering around aimlessly. All of a sudden, the shaded street opened up to St Mark’s Square (Piazza San Marco), and in that moment I finally understood the draw of Venice. Seeing Saint Mark’s Basilica (Basilica di San Marco) with my own eyes was so impressive that the cliché of going breathless was not far from the truth. It felt like time stopped and any words dried up in my mouth. The longer you stare at all the magnificent buildings at the square, the more dumbfounding details you find. Pictures really don’t do justice to this church or the square, they must be experienced live to really see the grandeur. And that’s how you get millions upon millions of tourists flocking in, for a very good reason. If they wanted to be left alone there, they should have built something uglier!

pulutGo on a once-in-a-lifetime trip to Venice. Take pictures of pigeons.

IMG_20190630_133253No Mafia, Venezia è Sacra (No Mafia, Venice is Sacred)

“Love and a cough are something you cannot hide” –Unknown graffiti artist

IMG_20190629_173150Costa Luminosa: just a few extra tourists arriving to block the streets

Surprisingly enough, we got used to to the crowds quite fast and the herds didn’t bother us after the initial shock anymore. Apart from patience, the most important thing is to pack good shoes and be prepared to wear them out. A budget traveller should also be aware that even the shortest gondola rides cost close to a hundred euros. The good news is that there is a much more affordable way to see many of the sights from water – just take a vaporetto water bus! Actv sells single tickets as well as unlimited use tickets for 1 to 7 days, of which it makes sense to pick the latter according to the length of your own holiday. The vaporettos not only take you from one station to another along the main canal, but they also run between the centre and the nearby islands. Some do a circle route, so they can also be used as a mini cruise, especially if you luck out and manage to get a seat outside on the deck.


The Saint Mark Bell Tower (Campanile di San Marco) at St Mark’s Square, seen in the background in the picture above, is almost 100 metres high and supposedly offers the best views over the entire city. Understandably, visiting the tower is an extremely popular tourist activity with queues and entrance fees to match. To spare your nerves and save some money, consider taking a vaporetto to the nearby island of San Giorgio Maggiore instead, and visit the church (Chiesa di San Giorgio Maggiore) bell tower there. Tickets are a lot cheaper and there was no queue when we dropped by in the afternoon.

IMG_20190701_104732 IMG_20190701_105206

Even though the San Giorgio Maggiore bell tower isn’t quite as high as St Mark’s, you can still spy lots of interesting stuff from the heights. My favourite find was the exquisite maze behind the church. Sadly, they didn’t let any tourists in to lose their way and their life in the scorching sun, but it was still cool! I’ll get me one of those for sure, as soon as I can turn my balcony into a backyard.


If the crowds of Venice start to stress you out, the vacation island of Lido is only a short vaporetto ride away. Crowded and narrow streets become but a faint memory as soon as you step foot on Lido – there are “normal” roads for cars and wide pavements there, and even regular buses and not only those of the water variety. Lido feels like a traditional resort with its lush flower plantings and shiny shopping streets. The atmosphere is sleepy and calm, even though you can still find a lot of people there.

IMG_20190630_180745Capanna beach huts for rent
IMG_20190630_172339The riff-raff bathes on a crowded slice of beach…IMG_20190630_173239…while money buys you some breathing spaceIMG_20190630_173117Pebble beach? Nope, just a couple of seashells!

Although our half-day beach visit was a welcome break from the hustle and bustle of the historical centre, I still think Lido is probably at its best as a playground for trust fund kids and their kind. There are some free beaches scattered around the island, but they’re also incredibly crowded, while the private beaches have more space than they know what to do with. An officious guard immediately drove us off from an open stretch of sand and back in with the rest of the riff-raff, but hardly bothered to hassle other similar rule-breakers. Redds and I probably didn’t manage to look difficult enough, so we became an easy target for bouncing around.

Venice by Night

The magic of Venice can be best seen late in the evening, when the cruise crowds have retreated back to their ships and the sun begins to set. One by one, lights are popping on at the restaurants lining the main canal and live orchestras begin to play at St Mark’s Square. The main sights are lighted in a way that brings out a whole new side to them.


Normally, I’m not one to shop for souvenirs, but I had to make an exception in Venice. I’ve been collecting masks ever since I did an internship in Tanzania. In Venice, every tourist shop bursts with cheap, fake masks for a couple of euros, but there are still some traditional stores like Ca ‘Macana, where each mask is carefully crafted by hand. The selection is mind-boggling and ranges from the handsomely-beaked il dottore masks to imaginative steampunk versions and charming animal characters. It was almost painful to make a choice, but I ended up getting a fox mask with crooked eyes. I could imagine wearing it to a secret society meeting – now I just need to find that society. Honestly, I’d be happy to travel back to Venice just for the chance to shop for more masks!


Prices (June-July 2019), Venice

  • Accommodation, Locanda Silva, room for two with a private bathroom and canal view, breakfast included: 100€/night + tourist tax of a couple of euros
  • Actv pass for 2 days: 30€

To read all my posts on this trip in English, use the tag SlovinIt19EN.


SlovinIt19: Venetsia ja Lido


SlovinIt-kiertomatkamme viimeiseksi etapiksi valikoitui Venetsia, lähinnä hyvien kulkuyhteyksien vuoksi. Haisevaksi ja ruuhkaiseksi moitittu kanaalikaupunki ei ennakkoluulojen perusteella erityisemmin kiinnostanut, mutta tuntui kuitenkin olevan sellainen kohde, joka jokaisen on kerran elämässä lusittava läpi.

Locanda SilvaLocanda Silva: hotellihuone + kanaalinäkymä ikkunasta, kattoterassinäkymä ja yhteistila

Matka bussiasemalta hotellille vain vahvisti ennakkoluuloja: tuskanhiki virtasi helteessä, risteilyturistilaumat jyräsivät kaiken alleen ja Google Mapsin kävelyohjeet johtivat umpikujaan. Matkalle osui noin miljoona kanaaleja ylittävää siltaa, joissa oli vain portaat eikä liuskaa, joten painavaa matkalaukkua joutui raahaamaan lihasvoimin ylös alas sopivaa kiertotietä etsiessä. Nakki otsassa saavuimme lopulta Locanda Silvaan, jossa yövyimme viikonlopun yli. Hotelli oli onneksi todella siisti ja kaikin puolin kiva, henkilökunta oli ystävällistä ja aamupalakin yllättävän monipuolinen. Myös sijainti osoittautui hyväksi ja käteväksi, kunhan suuntavaisto päivittyi ja opimme järkevät kulkureitit pikkukujien muodostamassa labyrintissa. Siitä fiilikset alkoivatkin hiljalleen kääntyä taas plussan puolelle.

IMG_20190629_193943 IMG_20190629_203431

Suihkun jälkeen jaksoimme lähteä kiertelemään kujia umpimähkään paremmalla asenteella. Venetsian historiallisessa keskustassa kuljetaan vain kävellen tai vesitse, autoja tai autonmentäviä teitä ei ole lainkaan. Kujat ovat kapeita ja ruuhkaisia. Kaupunkia halkovissa kanaaleissakin käy kova kuhina, kun raitapaitaiset gondolieerit kuljettavat turisteja ristiin rastiin auttaen heitä samalla keventämään lompakkoaan.

IMG_20190629_170236Piazza San MarcoIMG_20190629_170649Basilica di San Marco

Meillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa ensimmäiselle kävelykierrokselle, harhailimme vain ympäriinsä. Yhtäkkiä hämyisä kuja avautui Pyhän Markuksen torille (Piazza San Marco), ja siinä hetkessä ymmärsin vihdoin Venetsian suosion. Pyhän Markuksen tuomiokirkko (Basilica di San Marco) oli omin silmin nähtynä niin vaikuttava, että kliseinen hengen salpautuminen oli oikeasti aika lähellä todellisuutta. Tuntui, että aika pysähtyi ja sanat kuivuivat kurkkuun. Mitä pidempään noita rakennuksia tuijottaa, sitä enemmän löytää yhä uusia, mykistäviä yksityiskohtia. Kuvat eivät todellakaan tee tälle kirkolle tai aukiolle oikeutta, vaan ne on koettava itse. Ja siitä ne miljoonien turistien vyöryt syntyvät, täysin aiheesta. Jos halusitte olla rauhassa, olisitte rakentaneet rumempaa!

pulutMatkusta kerran elämässä Venetsiaan. Kuvaa puluja.

IMG_20190630_133253No Mafia, Venezia è Sacra (Ei mafiaa, Venetsia on pyhä)

“Rakkautta ja yskää ei voi piilottaa” –Tuntematon graffititaiteilija

IMG_20190629_173150Costa Luminosa: muutama lisäturre saapuu jälleen katujen tukoksi

Yllättävää kyllä, valtavaan turistimereenkin tottui, eikä ihmispaljous juurikaan ahdistanut enää ensijärkytyksen jälkeen. Tärkeintä on pakata hyvät kengät ja valmistautua kuluttamaan ne puhki. Budjettimatkailijan taas kannattaa ottaa huomioon, että lyhyimmistäkin gondoliajeluista saa pulittaa lähemmäs satasen. Onneksi nähtävyyksiä pääsee ihmettelemään vesiltä käsin myös paljon edullisemmin Venetsian ja lähisaarten välillä kiertävien vaporetto-vesibussien kyydistä. Actv myy sekä yksittäisiä lippuja että 1–7 päivän turistilippuja, joista kannattaa valita jälkimmäinen oman loman keston mukaan. Vaporetoilla pääsee kulkemaan kätevästi paitsi asemalta toiselle pääkanaalissa myös lähisaarille. Osa linjoista kulkee ympyräreittiä, joten niitä voi käyttää myös kivoina miniristeilyinä, varsinkin jos käy tuuri ja saa istumapaikan kannelta.


Pyhän Markuksen kellotorni (Campanile di San Marco) kohoaa tuomiokirkon edessä lähes sadan metrin korkeuteen (ylläolevassa kuvassa taustalla vasemmalla), ja huipulta on oletettavasti huikeat näkymät yli koko kaupungin. Ymmärrettävästi tämä tornikierros on erityisen suosittu turistiaktiviteetti, ja jonot ja pääsymaksut ovat sen mukaiset. Hermoja ja rahaa säästävä vinkki onkin napata vaporettokyyti läheiselle San Giorgio Maggioren saarelle ja kiivetä mieluummin siellä sijaitsevan kirkon (Chiesa di San Giorgio Maggiore) kellotorniin ihailemaan maisemia. Pääsylippu on huomattavasti halvempi eikä jonoa ollut lainkaan, kun itse kävimme iltapäivällä pyörähtämässä paikalla.

IMG_20190701_104732 IMG_20190701_105206

Vaikkei San Giorgio Maggioren kellotorni kohoakaan samoihin korkeuksiin kuin Pyhän Markuksen, yläilmoista pääsi silti vakoilemaan vaikka mitä mielenkiintoista. Suosikkibongaukseni oli kirkon takapihan huikea pensaslabyrintti, jonne ei valitettavasti kuitenkaan päästetty turisteja eksymään ja nääntymään auringossa. Hieno se oli silti! Tuollaisen hankin itsellenikin heti, kun joskus ehkä siirryn parvekkeesta takapihan omistajaksi.


Mikäli keskustan tungos alkaa hengästyttää, vaporetto vie parissakymmenessä minuutissa kätevästi myös Lidon lomasaarelle. Ruuhkat ja kapeat kujat ovat Lidossa muisto vain – saarelle on rakennettu “normaalit” autotiet ja leveitä kävelyteitä. Tavalliset bussitkin kulkevat. Lido tuntuukin varsin perinteiseltä rantalomakohteelta rehevine kukkaistutuksineen ja kiiltävine ostoskatuineen. Tunnelma on unelias ja rauhallinen, vaikka kyllä tännekin jengiä mahtuu.

IMG_20190630_180745Vuokrattavia capanna-rantamökkejäIMG_20190630_172339Rahvas kylpee kylki kylkeä vasten…
IMG_20190630_173239…ja vasta rahalla saa hengitystilaa.IMG_20190630_173117Pikkukiviranta? Ei, vaan ihan vain muutama simpukankuori!

Vaikka puolen päivän rantavisiitti oli ihan virkistävä tauko kaikesta kävelystä, uskon Lidon kuitenkin olevan parhaimmillaan rikkaiden temmellyskenttänä. Ilmaisia rantakaistaleita on kyllä ripoteltu ympäri saarta, mutta ne ovat todella ruuhkaisia, kun taas yksityisrannoilla riittää lääniä. Virkaintoinen vartija tuli hetkessä häätämään meidät väljemmältä rantakaistaleelta samaan sumppuun muun köyhälistön kanssa, mutta ei puuttunut muiden sääntörikkureiden tekemisiin läheskään samalla tarmolla. Emme ilmeisesti osanneet Reddsin kanssa näyttää tarpeeksi hankalilta tapauksilta, ja meitä oli helppo käskyttää.

Venetsian yö

Venetsian taika paljastuu parhaiten vasta myöhäisellä, kun risteilyryhmät ovat palanneet aluksilleen ja ilta alkaa hämärtää. Valot syttyvät pääkanaalia reunustavien ravintoloiden terasseille ja liveorkesterit alkavat soittaa Pyhän Markuksen torilla. Tärkeimpien nähtävyyksien yövalaistus tuo niistä aivan uuden puolen esiin.


Normaalisti en harrasta matkamuistojen shoppailua, mutta Venetsiassa oli pakko tehdä poikkeus. Olen keräillyt naamioita siitä asti, kun olin työharjoittelussa Tansaniassa. Venetsian jokainen turistikoju on täynnä feikkejä muutaman euron halpanaamioita, mutta keskustasta löytyy yhä myös perinteisiä naamiokauppoja (esim. Ca ‘Macana), joiden tuotteet valmistetaan edelleen huolellisesti käsityönä. Valikoimaa löytyy pitkänokkaisista il dottore -maskeista mielikuvituksellisiin steampunk-versioihin ja sympaattisiin eläinhahmoihin. Tuskaisen valikoinnin päätteeksi ostoskassiin päätyi hieman kierosilmäinen kettunaamio, jota voisin kuvitella käyttäväni jossakin salaseurakokouksessa. (Nyt täytyy enää löytää se seura…) Voisin matkustaa Venetsiaan uudelleen ihan pelkästään siksi, että saisin hankittua lisää naamioita.


Hintoja (kesä-heinäkuu 2019): Venetsia

  • Majoitus, Locanda Silva, 2 hh,  oma kylpyhuone ja kanaalinäkymä, ilmainen aamiainen: 100 €/yö + muutaman euron kaupunkivero
  • Actv-kortti, 2 pv: 30 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI.

SlovinIt19: Beach Holiday in Caorle


After the action-packed hiking week in Slovenia, we continued sweating our arses off in a different way as we moved on to take a quick breather on Italy’s side. There are several tempting beach holiday destinations in Northern Italy, and after thorough google research we ended up picking Caorle, which is located halfway between Trieste and Venice. We were looking for a relaxing atmosphere, nice beaches and a bit of personality, reachable by public transport, and Caorle fit the bill perfectly.

trainItalian air conditioning = fanning yourself with a train ticket

From Ljubljana, we first took a Flixbus to Trieste on the Italian side of the border and continued on to the Portogruaro-Caorle station by train. Finally from there, we caught a local bus to the centre of Caorle. The early morning Flixbus had a plenty of room left, and we only bought our tickets the day before our journey. The train wasn’t packed either and we were able to get our tickets on the day of the journey. Both the bus and the train ran pretty well on schedule, only the bus got stuck in traffic for a while as we were nearing Trieste. However, Trenitalia’s claim of aria condizionata was just a bad joke. This was the week when all of Europe was hit by a record-breaking heatwave, so our train trip was nothing short of pure agony. Our thighs and backs got glued to the leather seats and little droplets of sweat formed small streams running down our faces. A sauna would have been wayyyy more comfortable than that.


We stayed at Hotel Fabrizio, which unfortunately ended up being a bit of a disappointment. The booking site advertised a room with a balcony, but in reality there was only a tiny window. The room was dark and dingy. The staff were very friendly but quite disorganised: for example, they tried to charge us twice for the same room. Nobody spoke English, but we were able to get by on body language and a few words of elementary school German. On the bonus side, the breakfast was pretty good (although only served for one hour from 8 to 9 a.m.), and beach chairs and umbrellas were included in the room price, whereas normally you’d have to rent them for 20-25€/day or 85€/week.


Our pain and suffering subsided as soon as we settled in and got to wander around town. Caorle is a cute, small town full of colourful houses and beaches stretching as far as the eye can see – a perfect spot for simply loafing around for a few days. Each day of our three-day beach vacation pretty much followed the same routine: breakfast at the hotel, off to the beach until lunch, a shower and a nap in our air-conditioned room, and finally venturing out to enjoy the colour therapy while looking for a nice place for dinner.


The Old Town of Caorle is made up of a maze of narrow streets and tiny squares surrounded by cheerfully colourful houses. For that reason, Caorle is also called Little Venice, even without any canals. For me, the low and colourful buildings are reminiscent of Miami Beach, and I love that! When I see these kinds of places, I’m always hit with architecture jealousy – why don’t we use any colours in Finland? (NB! Grey and beige are not colours!) It would make November a million times more bearable if we got to enjoy a rainbow of colours on our way to school and work like they do in Caorle.


When it comes to restaurants, the menus in Caorle are naturally full of all kinds of seafood in addition to the usual pizzas and pastas. All of it is definitely worth sampling! And even though it’s the promised land of pasta we’re talking about here, I have to make this outrageous recommendation for an excellent Chinese restaurant called Nuova Hong Kong: they serve incredibly tasty food at reasonable prices, the service is friendly and fast, and they have outdoor seating at a charming little square away from the noisiest streets. This is a great opportunity to add a little variety to your diet, especially if you’re staying in Italy for an extended period of time.


One morning we made an exception to the routine I mentioned earlier and walked to the beach to watch the sunrise. At 5 a.m., there were only a handful of joggers and photographers around. We also got to check out the outdoor art exhibition, consisting of dozens of carved rocks, without herds of German tourists blocking the view. I really, really love the sunrise vibe, but I never have the energy nor motivation to wake up for it in Finland. Everything’s different when you’re on holiday.


Despite its unique architecture, Caorle is quite a typical beach holiday destination in the sense that it comes alive in cycles and the atmosphere changes completely between these cycles. During daytime, people enjoy the sun and the sea, the beaches are teeming with tourists and pink skin sizzles in the heat. In the late afternoon, everything quiets down as people retreat indoors to have a siesta and perhaps something to eat. And once darkness sets in, the quiet streets are suddenly back to life and full of couples and families. Neon lights blink at arcades, ice-cream sellers rake in the dough and shoe stores (open until late night) invite people in for some impulse shopping. It’s a unique vibe I’m sure everyone who’s ever been to a beach destination recognises. Caorle is among the best, and I absolutely recommend it to anyone with a basic grasp of Italian or German!


Prices (June 2019): Caorle

  • Flixbus Ljubljana–Trieste: 10€ pp (upstairs premium seat)
  • Train Trieste–Portogruaro: 9€ pp
  • Local bus ticket Portogruaro–Caorle: 3€
  • Accommodation, Hotel Fabrizio: 76.35€/night/room for 2 + tourist tax 0.70€ per night per person
  • Renting beach chairs and umbrellas: 20–25€/day or 85€/week
  • Pizza and drinks for two, Hotel Negretto: 28€ (incl. service fee)
  • Slushie 3€, water bottle 1€

To read all my posts on this trip in English, use the tag SlovinIt19EN.


SlovinIt19: Caorle


Vauhdikkaan Slovenian-vaellusviikon jälkeen oli hyvä jatkaa hikoilua hieman eri merkeissä, kun siirryimme hengähtämään meren äärelle Italian puolelle. Pohjois-Italiassa on useita houkuttelevia rantalomakohteita, mutta perusteellisten googletutkimusten perusteella päädyimme Triesten ja Venetsian välissä puolimatkassa sijaitsevaan Caorleen. Kriteereinä oli rauhallinen tunnelma, jotain persoonallista nähtävää, hyvät rannat ja mahdollisuus päästä kohteeseen julkisilla kulkuneuvoilla.

trainItalialainen ilmastointi perustuu lippujen löyhyttelyyn

Ljubljanasta otimme ensin Flixbusin Italian Triesteen, josta jatkoimme junalla Portogruaro–Caorlen asemalle ja sieltä edelleen paikallisbussilla Caorlen keskustaan. Aamuseitsemän Flixbusissa oli reilusti tilaa, ja ostimme siihen liput vasta matkaa edeltävänä päivänä. Myös junassa oli hyvin tilaa, vaikka ostimme liput vasta matkustuspäivänä. Sekä bussi että juna kulkivat hyvin aikataulussa, ainoastaan bussi jumitti loppumatkasta hetken ruuhkassa. Mutta tuo Trenitalian aria condizionata oli kyllä surkea vitsi. Tämä oli juuri se viikko, kun Euroopan yli pyyhki ennätysmäinen helleaalto, joten junamatka oli pala puhdasta tuskaa. Reidet ja selkä liimaantuivat nahkapenkkiin ja hiki virtasi noroina pitkin kasvoja. Saunassa olisi ollut mukavampaa.


Majoituimme Hotel Fabriziossa, joka oli ikävä kyllä hienoinen pettymys. Varaussivuston mukaan huoneessa olisi parveke, mutta sen paikalla oli todellisuudessa vain pieni räppänä. Huone oli pimeä ja tunkkainen. Henkilökunta oli oikein ystävällistä, mutta säätämiseen taipuvaista: meiltä yritettiin mm. laskuttaa majoituksen hinta kahdesti. Kukaan ei puhunut englantia, mutta pärjäsimme  elekielellä ja muinaisen koulusaksan kaukaisilla muistoilla. Aamupala oli kuitenkin ihan hyvä (vaikka sitä tarjoiltiinkin vain tunnin ajan klo 8–9), ja huoneen hintaan kuului yllätyksenä rantatuolit ja -varjo, joista joutuisi normaalisti maksamaan vuokraa 20–25 €/pv tai 85 €/vko.


Tuskainen olo unohtui onneksi hetkessä, kun pääsimme lopulta kiertelemään kohdetta. Caorle on pieni ja söpö kaupunki täynnä veikeän värisiä taloja ja kilometreittäin rantaviivaa – täydellinen paikka muutaman päivän lötköttelyyn. Meidän kolmipäiväinen rantalomamme eteni joka päivä lähes samalla kaavalla: aamiainen hotellilla, rannalle pötköttelemään, kevyt lounas, suihku ja päikkärit ilmastoidussa hotellihuoneessa, ja lopuksi ulos nauttimaan väriterapiasta ja etsimään kivaa illallisravintolaa.


Caorlen vanha kaupunki rakentuu sokkeloisista pikkukujista ja pienistä aukioista, joita reunustavat riemukkaan väriset talot. Kaupunkia kutsutaankin Pikku-Venetsiaksi, vaikkei sieltä kanaaleja löydykään. Itselleni tuli pastelliväreistä ja matalasta rakennuskannasta mieleen myös Miami Beach, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Tällaisissa maisemissa iskee aina arkkitehtuurikateus – miksei Suomessa käytetä värejä? (Huom! Harmaa ja beige eivät ole värejä!) Marraskuu olisi miljoona kertaa siedettävämpi, jos työ- ja koulumatkoilla pääsisi nauttimaan kaikista sateenkaaren sävyistä Caorlen tapaan.


Caorlen ravintoloista saa peruspitsojen ja -pastojen lisäksi vaikka mitä mereneläviä, mikä on toki luonnollista seurausta kaupungin sijainnista meren rannalla. Näitä kannattaa ehdottomasti kokeilla! Ja vaikka nyt onkin pastamaasta kyse, niin on pakko tehdä törkeästi ja suositella myös kiinalaista ravintolaa nimeltä Nuova Hong Kong: superhyvää ruokaa, kiva terassi rauhallisella aukiolla, ystävällinen ja nopea palvelu eikä hintakaan huimaa. Kivaa vaihtelua ruokavalioon, varsinkin jos viettää Italiassa pidemmän aikaa.


Yhtenä aamuna poikkesimme aiemmin mainitsemastani päivärytmistä ja lähdimme rannalle katsomaan auringonnousua. Viiden aikoihin rantabulevardilla ei näkynyt kuin satunnaisia lenkkeilijöitä ja valokuvaajia. Pääsimme samalla katselemaan kiviin hakattua ulkoilmataidenäyttelyä rauhassa ilman, että saksalaisturistien laumat olisivat estäneet näkymät. Rakastan auringonnousun tunnelmaa, mutta Suomessa en kyllä mitenkään jaksa sitä varten herätä. Lomalla kaikki on toisin.


Omaleimaisesta arkkitehtuurista huolimatta Caorle on siinä mielessä tyypillinen rantalomakohde, että se elää sykleissä ja tunnelma vaihtuu näiden syklien välillä kuin taikaiskusta. Päivisin nautitaan auringosta, rannat kuhisevat ihmisiä ja vaaleanpunainen nahka tirisee helteessä. Myöhään iltapäivällä hiljenee, kun kaikki vetäytyvät lepäilemään ja syömään. Ja sitten alkuillasta pimeän tullen kadut täyttyvät taas perheistä ja pariskunnista. Peliluolien värit vilkkuvat, jäätelömyyjien kassakoneet kilisevät ja myöhään auki olevat kenkäkaupat houkuttelevat heräteostoksille. Ihana paikka, suosittelen kaikille italian- tai saksankielentaitoisille!


Hintoja (kesäkuu 2019): Caorle

  • Flixbus Ljubljana–Trieste: 10 €/hlö (yläkerran näköalapaikalla)
  • Juna Trieste–Portogruaro: 9 €/hlö
  • Paikallisbussilippu Portogruaro–Caorle: 3 €
  • Majoitus, Hotel Fabrizio: 76,35 €/yö/2 hh + turistivero 0,70 €/hlö/yö
  • Rantatuolien ja -varjon vuokra: 20–25 €/pv tai 85 €/vko
  • Pizza ja juomat kahdelle, Hotel Negretto: 28 € (sis. palvelumaksun)
  • Jäähilejuoma 3 €, vesipullo 1 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI

SlovinIt19: Ljubljana


After our exercise-filled nature holiday in Bled and Bohinj, it was time to move on to Ljubljana, where the wild mountain scenery made way for carefully maintained parks and impressive architecture. As we were only passing through, our brief one-day visit barely allowed us to scratch the surface of this beautiful city. We were originally supposed to meet a Slovenian friend of mine while in town, but the plan fell through due to unforeseen circumstances. (Hey D, I’ll be back for those drinks later!) We ended up spending the day wandering around aimlessly and just taking in the sights.


At the time of booking the trip, I wasn’t aware that our timing collided with the Slovenian Statehood Day on 25 June. Many shops and other establishments closed early that day and the streets were surprisingly quiet, which of course made walking around easier but also meant that the atmosphere was a bit strange – most of the locals seemed to be celebrating out of town. But hey, at least we got to admire the architecture close up without always getting blocked by other tourists. I simply adore those colourful buildings! And how about that daycare playground with its green wall and cloud ornaments? For a capital city, Ljubljana seems surprisingly clean and charming.


We also spent a good chunk of time in the lush Tivoli Park, which offered us some much needed shade and refuge from the afternoon heat. In addition to enjoying the park’s floral splendour, we also found an outdoor art exhibition and a small botanical garden whose collection of exotic trees was grown in pots out in the yard. However, my favourite Tivoli memory is from the water lily pond, where a plump duck was straining to park its behind on a floating water lily leaf. After making considerable effort and trying many strategies from straight-up climbing to backing up rear first, the duck finally succeeded, but the leaf couldn’t support its weight and dipped underwater. The duck still kept proudly chilling out on its freshly conquered, semi-sunken leaf pontoon. Obviously, I have a soft spot for chunky animals, but I never seem to have the time to pay attention to these details in my everyday life.


When it comes to food, I can recommend the Icy Bobo ice-cream roll stands and the restaurant Druga Violina, which employs people with special needs. Druga Violina is located in a quaint old square near the Ljubljana Castle. The portions are big, the food is tasty and the prices are very affordable. For a quick snack, it’s also easy to grab a cup of fresh berries from the riverbank market.

IMG_20190625_205101 IMG_20190625_210311

After dinner, we (among many others) climbed up to the Ljubljana Castle to watch the sunset. The castle hill has great views over the old town rooftops, and as an added bonus, there are mountains shimmering on the horizon. Not a bad way to finish the day.

Prices (June 2019): Ljubljana

At this point of our holiday, I had already gotten lazy about writing things down, so I’ve only got a couple notes on prices.

  • Accommodation, Guest House Stari Tisler, room for 2 with shared bathroom: 50€/room/night + tourist tax 3,13€/person
  • Three-course dinner and drinks for two at Druga Violina: 35€ in total

To read all my posts on this trip in English, use the tag SlovinIt19EN.

SlovinIt19: Ljubljana


Bledin ja Bohinjin reippailuloman jälkeen jatkoimme Ljubljanaan, jossa villit vuoristomaisemat vaihtuivat huolellisesti hoidettuihin puistoihin ja koristeelliseen arkkitehtuuriin. Viivyimme kaupungissa ohikulkumatkalla vain yhden yön, joten visiitti jäi ikävä kyllä pelkäksi pintaraapaisuksi. Meidän oli tarkoitus tavata kaupungissa asuva slovenialainen ystäväni, mutta epäonnisten sattumusten vuoksi tapaaminen ei sillä kertaa onnistunut. Päivä kului silti ihan mukavasti käyskennellessä ympäriinsä ilman sen kummempaa suunnitelmaa.


Satuimme vahingossa paikalle Slovenian kansallispäivänä 25. kesäkuuta. Monet liikkeet sulkivat ovensa aikaisin ja kadut olivat yllättävän hiljaisia, mikä tietysti helpotti liikkumista mutta teki tunnelmasta hieman erikoisen. Paikalliset taisivat olla juhlapäivän vietossa jossain aivan muualla. Mutta ainakin arkkitehtuuria pääsi ihmettelemään ilman, että jonkun toisen turistin pää olisi jatkuvasti blokannut näkymät. Rakastan noita koristeellisia, värikkäitä taloja! Ja entäs tuo päiväkodin piha viherseinineen ja pilvikoristeineen? Pääkaupungiksi Ljubljana on jotenkin yllättävän siisti ja sympaattinen.


Vietimme hyvän tovin myös Tivolin valtavalla, vehreällä puistoalueella, jonka puiden varjoon oli hyvä paeta iltapäivän hellettä. Puistosta löytyi kukkaloiston lisäksi myös mm. ulkoilmataidenäyttely ja pieni kasvitieteellinen puutarha, jonka pihalla kasvatettiin eksoottisia puita ruukuissa. Parhaiten jäi kuitenkin mieleen lummelammen hassu sorsa, joka sinnikkäästi ähelsi pulskaa peräsintään lumpeenlehden päälle vuorotellen sekä eteenpäin kiipeämällä että peruuttamalla, kunnes pitkän könyämisen jälkeen onnistui pyrkimyksissään. Lehti ei kuitenkaan jaksanut kannatella sorsan painoa, vaan painui osittain pinnan alle. Sorsa jäi silti tyytyväisenä kelluskelemaan kiikkerälle päikkäripaikalleen. Tällaisia yksityiskohtia harvemmin ehtii omassa arjessa pistää merkille.


Ruokapuolelta voin suositella Icy Bobo -jäätelörullakojuja ja Druga Violina -ravintolaa. Druga Violina työllistää ihmisiä, joilla on oppimisvaikeuksia tai erityistarpeita. Ravintola sijaitsee kivalla pienellä aukiolla lähellä Ljubljanan linnaa. Annokset ovat reilun kokoisia, ruoka maistuvaa ja hinnat todella edulliset. Pikkunälän iskiessä kannattaa napata jokirannan torilta mukaan kipollinen tuoreita marjoja.

IMG_20190625_205101 IMG_20190625_210311

Illallisen jälkeen kiipesimme (monen muun tapaan) vielä Ljubljanan linnalle katsomaan auringonlaskua. Linnakukkulalta on hienot näkymät yli vanhankaupungin kattojen, ja bonuksena voi vilkuilla myös horisontissa siintäviä vuoria. Ei ollenkaan hassumpi iltalenkkikohde.

Hintoja (kesäkuu 2019): Ljubljana

Tässä vaiheessa lomaa olin jo käynyt laiskaksi muistiinpanojen suhteen, joten hintamerkintöjä on vain muutama.

  • Majoitus, Guest House Stari Tisler, 2 hh jaetulla kylpyhuoneella: 50 €/huone/yö + kaupunkivero 3,13 €/hlö
  • Kolmen ruokalajin illallinen ja juomat kahdelle, Druga Violina: 35 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI.

SlovinIt19: Lake Bohinj and Triglav National Park

IMG_20190621_194221Welcome to Bohinj!

The third day of our holiday began in typical Bled fashion, with a refreshing bout of hail and rain. Naturally, it only started to pour down while we were outside waiting for the bus to our next destination, Lake Bohinj. Always fun to travel with your hair and clothes dripping with rain water, but at least the trip took less than an hour. I’d be lying if I said we didn’t leave behind some suspiciously damp bus seats – so sorry for the unsuspecting travellers who caught the bus after us! It wasn’t what you probably thought it was.


Sobe_CuskicSobe Ćuskić, Ribčev Laz

In Bohinj, we spent a total of four nights at B&B Sobe Ćuskić, located in the village of Ribčev Laz. The lovely hostess didn’t speak much English, but everything went smoothly anyway. Our top floor room was clean and spacious with lots of natural light. We also had our own balcony with views to the mountains, as well as free access to a shared kitchen. The location was very convenient: right next to a bus stop, about a ten-minute walk from the head of Lake Bohinj with shops and restaurants. Our room for two cost 50€/night, which in my opinion was excellent value for money.


While Bled is known by “everyone” and has the crowds to show for it, Bohinj remains a relatively unknown oasis. An American man we met at the Bled bus station was puzzled about why we would, after Bled, bother to go see “another lake”. Well, Bohinj isn’t just another lake, Sir. I’d even go as far as claim that Bohinj is just a bigger, calmer and more affordable version of Bled. Anyone looking for peace, quiet, mountainous scenery and endless hiking opportunities should feel right at home in Bohinj. Kayaking, parasailing and paragliding opportunities are also excellent there.

st_johnChurch of St. John the Baptist, Ribčev Laz

We started off by investing 27€ each on the Mini Bohinj Package, available at the tourist office, which included a boat tour on the lake, a return trip on the Vogel cable car, a drink at the Vogel restaurant and a visit to the Church of St. John the Baptist, which is probably the best-known historical monument in Ribčev Laz. There were many different packages to choose from, but the mini was best suited to our purposes.

IMG_20190621_202716 Midsummer dinner at restaurant Kramar

We arrived in Bohinj in the afternoon on Midsummer’s Eve. Unlike in Finland, where Midsummer is celebrated as “the nightless night” because the sun doesn’t set at all, in Slovenia it gets dark quite early even in summertime. So, the first day, we only had time to unpack and wander around in search of a meal. We found the perfect restaurant a short stroll away from the village centre, located right by the water’s edge. The food at Kramar was simple but tasty, however it was the views from the outdoor terrace that really won us over and got us in the right Midsummer mood.

IMG_20190621_195938Bohinj blue hour

Savica Waterfall

IMG_20190622_104858Gloomy morning view through the window

The next morning was rainy and foggy, so we didn’t feel bad at all about lounging in our room until late in the afternoon. When the sun suddenly appeared from behind the cloud cover, we decided to make a quick visit to the Savica waterfall, which is one of the most popular natural sights in the Bohinj area.


The boat tour included in the Bohinj Package is very convenient in that you get two separate tickets, each good for a one-way trip from one end of the lake to the other, and they don’t need to be used on the same day. So we took one of our tickets and travelled by boat from Ribčev Laz to Ukanc. The boat stops by the docks next to Camp Zlatorog Bohinj, and from there you can either walk or hitchhike to the waterfall entrance. During high season in July–August, there is also a bus that goes all the way up to Savica, but we were there a bit too early in June. We picked the easy one-hour walk instead of hitching.


Our sporty choice kind of backfired once we made it to the ticket booth and found out there were still around 550 stairs to climb to even get within ogling distance of the waterfall. But none of that bothered us once we actually made it to the top, as it’s always pretty cool to see the most famous postcard views of your travel destination in person, rather than in the card rack of the nearest corner shop. The only bother was having to go back down to Ukanc the same way as we came, since the trail can get quite boring and there aren’t any sights along the way. At least the buses were still running, so we didn’t have to walk all the way to Ribčev Laz.

Vogel Hiking Trails

IMG_20190623_085605Orlove Glave chairlift

In the winter, the surroundings of Mt. Vogel operate as a skiing centre, and in the summer you can hop on the lifts and easily get to a height of 1537m to admire the spectacular mountain views without ever breaking a sweat. On the fifth day of our vacation, we spent our Bohinj Package cable car tickets to do a bit of hiking around Mt. Vogel. The same tickets were also good for the Orlove Glave chairlift, which took us even higher to the trails.

IMG_20190623_094405Snack break viewsIMG_20190623_104909Something that makes my soul sing
A scared feller along the wayIMG_20190623_104236An excited feller at the top of a mountain (Šija 1880m)

The mountain weather forecast for the afternoon didn’t look too promising, so we decided to only do a short hike and summit one of the nearby peaks around the end station of the Orlove Glave chairlift. A very steep path took us to Šija in well under two hours, snack breaks included. In good weather, continuing further along the same trail would have led us to Vogel itself, but even this short route offered magnificent panoramas over the Julian Alps.


After our brisk little walk, it was nice to kick back and enjoy a glass of wine at the cable car upper station terrace, with views all the way down to the lake. A tip to any drink ticket users: wine costs less than other refreshments there, so spend your Bohinj Package drink ticket on a Coke and pay cash for your 1,50 € glass of wine. I also recommend taking a moment to visit these furry friends living next to the upper station viewpoint!

Pigi_and_friendSpotted: a plump pig called Pigi

IMG_20190623_084218The Vogel cable car takes you straight to this picnic spot. Suits even the laziest of us!

Adventures and Adrenaline in Triglav National Park 

BohinjA happy mountain sloth in its element

On the sixth travel day, we finally got down to business, i.e. went on a proper day hike in the national park! In the morning, we caught a bus to the neighbouring village of Stara Fužina, where we started off on a steep forest trail leading to the Vogar viewpoint at the height of 1085 metres. That made for a nice warm-up ascent of about half a kilometre.

IMG_20190624_075706 IMG_20190624_113403

Our original plan was to do the five-hour circle route of Vogar–Pršivec–Planina Viševnik–Planina Jezero–Vogar, but the route between Planina Jezero and Vogar was unfortunately closed due to fallen trees on the trail. Our plan B was the one-way route of Vogar–Pršivec–Planina Viševnik–Crno Jezero–Slap Savica, which meant ending the hike at the waterfall we had already visited the previous day. I had a lot riding on this choice, since it was Redds’s first “real” mountain hike and I didn’t want to disappoint her.

IMG_20190624_130157Pršivec (1761m)
Decent nap spot

At this point, we felt good about the route choice, and Redds didn’t let her fear of heights stop her from tackling a few scary points where we had to do some light climbing. The highest point of our route, Pršivec, offered incredible 360-degree views on the surrounding mountain range and down to the valley. It was also a great place to have a snack and a bit of rest before heading back down.

IMG_20190624_135307 Bregarjevo zavetišče

On the way down, we stopped by the Bregarjevo zavetišče hut, where we were able to purchase some cold drinks. Hot meals prepared by the hostess were also available. A cold soda cost 3 € and a sausage plate would have cost 10 €, which is incredibly reasonable considering the location. Best make sure to bring some cash for this one!

IMG_20190624_144931Back into the forest


Our last pit stop before Savica was the dazzlingly turquoise Čzrno jezero (literally “Black Lake”). I wonder why each and every one of these lakes with clear turquoise water is always called the Black Lake, no matter where in the world they are located, hmm? There was a similar-looking puddle of the same name on my last trip to Montenegro. Anyway, at this point we had been hiking for at least eight hours, so a little soak in the cold water did wonders to our weary feet before the last leg of our hike. Perfect weather, perfect scenery – Redds’s maiden voyage into the world of mountain fanatics had gone almost suspiciously well.


And suspicious we should have been, since bad luck struck us mere 20 minutes before the Savica parking lot. The descend from Črno jezero to Savica is a super steep zig zag trail, and while we were making our way down, some poor bastard above us stumbled and set off a bunch of chunky pieces of rock and failed to yell out a warning. The falling rocks bounced off the cliffs and thumped Redds straight in the forehead. Suddenly, there was enough blood to shoot a damn slasher film, and for the first time ever, I got to practise my first aid skills in action.

I managed to stop the bleeding, but the rest of the descent was nearly impossible due to the uncontrollable shaking in my thighs from all the adrenaline (oddly enough, I was more shaken than Redds). At Savica, we asked the staff to call us a taxi to the nearest hospital, but there were no taxis anywhere in the vicinity. Thankfully, a friendly restaurant worker gave us a ride to the nearest ER, which was a 35-kilometre drive away in Bohinjska Bistrica. The nurse who patched Redds up said that another person had gotten hurt on the same dayin the same spot and for the same reason. So, if you’re planning to take this route from Savica to Črno jezero, bringing a helmet definitely wouldn’t be overkill.

Thanks to beginner’s luck, Redds only suffered a fright and some nicks and bruises – well, a bruise the size and shape of a golf ball on her forehead. Stylish! As an added bonus, at least we got to see how the Slovenian health care system works, and no complaints there. However, Redds wasn’t too excited about the idea of me publishing a picture of her monster bruise, so here’s a bunch of pictures of alpine flowers we spotted along the way, instead. Enjoy!

alp flowers

Prices (June 2019): Bohinj

  • Bus ticket Bled–Bohinj: 3.60€
  • Accommodation, B&B Sobe Ćuskić: 50€/night/room for two
  • Mini Bohinj Package: 27€
  • Entrance fee to Savica waterfall: 3€/adult, 2.50€/student
  • Bus travel between the villages in Bohinj: 1.30–1.80€
  • Dinner at restaurant Kramar by the lake (incl. main dish, drink and dessert): 17.50€

+Tip: See for local bus schedules and ticket prices

To read all my posts on this trip in English, use the tag SlovinIt19EN.