Budget Holiday in Montenegro: Two-Week Itinerary and Breakdown of Costs

Montenegro is a dream for a budget-minded traveller: so far, accommodation, transportation and food in the country is so inexpensive it’s practically free. Depending on the price level of your home country, a backpacking holiday in Montenegro might actually end up saving you money – at least if you take into account how much you would normally spend back home while enjoying the summer. This blog post is a summary of my two-week holiday to Montenegro and Croatia. I’ve included both an itinerary as well as a breakdown of my travel budget. I hope it can be of some use to others planning a similar holiday to the Balkans.

IMG_20180617_150724Thunder in Podgorica

THE BUDGET

All in all, my two-week holiday ended up costing less than 850€. All the prices are from June 2018, and the total includes everything:

  • Travel within Finland: Turku – Helsinki-Vantaa airport – Turku: 19€
  • Turkish Airlines flights Helsinki-Podgorica // Dubrovnik-Helsinki: 221€
  • Accommodation: 12 days in Montenegro 205€, 2 days in Dubrovnik 82€, 287€ in total
  • Transportation in the destination (train+bus): 61€
  • Restaurants: 12 days in Montenegro 97€, 2 days in Dubrovnik 48€, 145€ in total
  • Shopping (groceries+snacks): 78€
  • Entrance fees and tickets: 33€

My 14-day holiday was divided into two parts: 12 days in Montenegro and two days on the Croatian side in Dubrovnik. Dubrovnik is significantly more expensive than Montenegro: those two days in Dubrovnik ended up costing me around 190€, whereas 415€ carried me through all the 12 days in Montenegro. Therefore, excluding the flights and the travel costs within Finland, my average daily budget was as follows:

  • Montenegro: 35€ per day, of which
    • accommodation 17€
    • food (restaurants+groceries) 14€
    • transportation 2,65€
    • other 1,35€
  • Dubrovnik: 95€ per day, of which
    • accommodation 41€
    • food (restaurants+snacks) 27€
    • transportation 12€
    • other 15€

These figures may be helpful when you’re trying to create an approximate budget for your own holiday. If you like to drink, party and eat out three times a day, you should at least double or triple the restaurant budget. I prepared snacks and meals for myself quite often. I usually don’t drink a lot of alcohol, either, which obviously saved me a nice chunk of money here. (I know, I know, what kind of a Finn admits to not drinking?!) In Montenegro, I usually ate out once a day, and in Dubrovnik, twice a day. When it comes to accommodation, note that I was travelling alone. Outside of hostels, I had to pay the full room price by myself, whereas people travelling in groups of two or three would have been able to split the costs. So, if you’re travelling with a friend or two, you might be able to drive the accommodation costs even lower than they already are in my examples.

IMG_20180627_081222 Friendly farm animals on a morning walk near the flashy Porto Montenegro

ITINERARY

My strongest recommendations go to all the activities and destinations marked here with an asterisk. By clicking the links, you can read more on my experiences of each place. I’ve also included some of the most relevant costs where applicable.

Day 0: Arriving in Podgorica. Accommodation: bed in a dorm, Hostel Q Podgorica (13€).

*Day 1: Hiking in the Lake Skadar National Park, beach bumming in Sutomore. Train travel Podgorica-Virpazar-Sutomore-Podgorica (4€). Accommodation: bed in a dorm, Hostel Q Podgorica (13€).

Day 2: City tour in Podgorica. (Better alternative: visiting Biogradska Gora National Park by train, if weather allows.) Accommodation: bed in a dorm, Hostel Q Podgorica (13€).

IMG_20180620_123000Bobotov Kuk, Durmitor National Park

Day 3: Arriving in Durmitor. Bus ride Podgorica-Žabljak (6€, student price). Wine and decent food at the Hotel Soa restaurant (15€). Accommodation: executive suite, Rooms and Bungalows Sreten Žugić (10€). Note: the room sleeps up to three people.

Day 4: Hiking, Planinica Fail Trail. 3-day entrance ticket to Durmitor National Park (6€). Overpriced pizza at Zlatni Papagaj (8€). Accommodation: executive suite, Rooms and Bungalows Sreten Žugić (10€).

*Day 5: Summiting Bobotov Kuk! Dinner at restaurant Podgora (8€).  Accommodation: executive suite, Rooms and Bungalows Sreten Žugić (10€).

*Day 6: Crno jezero. Delicious pizza at the pizzeria next to the post office (4.60€).  Accommodation: executive suite, Rooms and Bungalows Sreten Žugić (10€).

*Day 7: Arriving in Petrovac, chilling on the three beaches. Bus ride Žabljak-Podgorica (6+1€, student price), train ride Podgorica-Sutomore (2€), bus ride Sutomore-Petrovac (2€). Lunch at the Hotel Admiral terrace (18€). Accommodation: apartment with sea view, Apartments and Rooms Vjera (43.50€). Note: the apartment sleeps up to three people.

Day 8: Sveti Stefan (a huge disappointment), Bečići, Budva, and sunset walk to Perazic Do. Accommodation: apartment with sea view, Apartments and Rooms Vjera (43.50€).

IMG_20180624_144512 Boka Bay views

Day 9: Arriving in Kotor, day trip to Perast. Lunch at Konoba Akustik (19€). Bus ride Petrovac-Kotor (3€), hitchhiking Kotor-Perast, bus ride Perast-Kotor (1€). Accommodation: bed in a dorm, Hostel Pupa (15€).

*Day 10: Kotor Fortress and Old Town. Excellent lunch at BBQ Tanjga (7€).  Accommodation: bed in a dorm, Hostel Pupa (15€).

Day 11: Tivat and Porto Montenegro. Bus ride Kotor-Tivat (2.50€). Dinner at Ponta Veranda (12.50€). Accommodation: apartment with sea view, Rosic Apartments (7€. The real price was 79€, but I spent a Hotels.com rewards night on this.)

Day 12: Arriving in the crowded Dubrovnik, exploring the abandoned hotel Belvedere. Bus ride Tivat-Dubrovnik (18€). Burger lunch at *Barba (10€), dinner at *Ten11 (8€), dessert at an old town ice-cream parlour (4€). Accommodation: bed in a dorm, Old Town Hostel (41€).

*Day 13Dubrovnik sunrise, City Walls walking tour (7€, student price). Breakfast menu at Dubravka 1836 (11€). Picnic and swimming on the island of Lokrum (20€). Sunset walk in the Velika & Mala Petka forest park. Dinner at my favourite snack corner, Ten11 (12€).  Accommodation: bed in a dorm, Old Town Hostel (41€).

Day 14: Return flight to Finland. Bus ride to Dubrovnik airport (5.50€).

IMG_20180628_200533Golden sunset at Velika & Mala Petka forest park

HOLIDAY HIGHLIGHTS – Don’t miss these!

  • Virpazar: Lake Skadar National Park
  • Durmitor National Park: Bobotov Kuk and the Black Lake
  • Petrovac: the three beaches, walk to abandoned hotel on Perazic Do beach
  • Kotor: fortress and old town, grilled food at BBQ Tanjga
  • Dubrovnik: City Walls walking tour. Restaurants: Barba (octopus burger), Ten11 (tortilla “Cape PrimaDona 1805”) and Dubravka 1836 (delicious, reasonably priced breakfast menu)

To read the entire travelogue in English, use the tag Montenegro18EN

Budjettiloma Montenegrossa: kahden viikon matkaohjelma ja kustannukset

Montenegro on todellinen unelmakohde budjettimatkailijalle: majoitus, liikkuminen ja ruokailu on maassa vielä toistaiseksi niin halpaa, että se on lähes ilmaista. Nurinkurista onkin, että reppu selässä lomailusta saattaa parhaassa tapauksessa jopa jäädä taloudellisesti voitolle, jos vertaa kahden viikon lomakustannuksia niihin kuluihin, jotka helposti kertyisivät samassa ajassa kesäisessä koto-Suomessa möllötellessä. Tähän postaukseen olen koonnut tiivistetysti kahden viikon matkaohjelman ja yksityiskohtaisen lomabudjetin, jotka toivottavasti hyödyttävät myös muita Balkanin-omatoimimatkaa suunnittelevia.

IMG_20180617_150724Ukkosta ilmassa Podgoricassa

BUDJETTI

Kokonaisuudessaan kahden viikon lomaani kului alle 850€. Hinnat ovat kesäkuulta 2018, ja summa sisältää kaiken:

  • Matkat Turku-Helsinki-Turku: 19€
  • Turkish Airlinesin lennot Helsinki-Podgorica // Dubrovnik-Helsinki: 221€
  • Majoitukset: 12 pv Montenegrossa 205€, 2 pv Dubrovnikissa 82€, yht. 287€
  • Liikkuminen kohteessa (juna/bussit): 61€
  • Ravintolat: 12 pv Montenegrossa 97€, 2 pv Dubrovnikissa 48€, yht. 145€
  • Ostokset (ruoka/herkut): 78€
  • Pääsyliput: 33€

14 lomapäivästä vietin 12 Montenegrossa ja loput kaksi Kroatian puolella Dubrovnikissa. Dubrovnikin hintataso on huomattavasti korkeampi kuin Montenegron: kaksi päivää Dubrovnikissa rokotti lompakkoani yhteensä n. 190€, kun taas Montenegrossa 415€ riitti jopa 12 päivään. Kun lentoja ja Suomen sisäisiä matkoja ei oteta huomioon, keskimääräinen päiväbudjetti jakautuikin seuraavasti:

  • Montenegro: 35€/päivä, josta
    • majoitus 17€
    • ruokailu (ravintolat+ruokaostokset) 14€
    • liikkuminen 2,65€
    • muut 1,35€
  • Dubrovnik: 95€/päivä, josta
    • majoitus 41€
    • ruokailu (ravintolat+välipalaostokset) 27€
    • liikkuminen 12€
    • muut 15€

Näitä lukuja voi soveltaa tarvittavaa kokonaisbudjettia arvioidessa. Mikäli tykkää juhlia, juoda ja syödä päivän kaikki ateriat ulkona, ravintoloiden osuus kannattaa vähintään tuplata tai triplata. Itse kokkasin ja valmistin eväitä melko ahkeraan. En useimmiten juurikaan juo alkoholia, mikä nytkin säästi hyvän tukun rahaa. Montenegrossa kävin ravintoloissa useimmiten kerran päivässä, Dubrovnikissa kahdesti päivässä. Majoituksen osalta kannattaa ottaa huomioon, että matkustin yksin – hostellien ulkopuolella maksoin siis yhdestä huoneesta saman summan, jonka yhdessä matkustavat maksaisivat puoliksi. Mikäli ottaa kaverin mukaan reissuun, majoituksesta saattaa päästä jopa näitä laskelmia halvemmalla.

IMG_20180627_081222 Maatilan eläimet aamukävelyllä Porto Montenegron luksussataman tuntumassa

MATKAOHJELMA

Tähdellä merkittyä ohjelmaa suosittelen erityisen lämpimästi. Linkkejä klikkaamalla pääset lukemaan matkakertomukseni eri kohteista. Olennaisimpia majoitus- yms. kuluja on myös merkitty kunkin päivän kohdalle erikseen.

0. päivä: saapuminen Podgoricaan. Majoitus: vuode makuusalissa, Hostel Q Podgorica (13€).

*1. päivä: vaellusta Skutarijärven kansallispuistossa, rantaelämää Sutomoressa. Junamatkat Podgorica-Virpazar-Sutomore-Podgorica (4€). Majoitus: vuode makuusalissa, Hostel Q Podgorica (13€).

2. päivä: kaupunkikierros Podgoricassa (vaihtoehtoisesti junalla Biogradska Goran kansallispuistoon, mikäli kelit sallivat). Majoitus: vuode makuusalissa, Hostel Q Podgorica (13€).

IMG_20180620_123000Bobotov Kuk, Durmitorin kansallispuisto

3. päivä: saapuminen Durmitorin kansallispuiston tuntumaan. Bussimatka Podgorica-Žabljak (6€, opiskelijahinta). Viiniä ja mukiinmenevää ruokaa hotelli Soan ravintolassa (15€). Majoitus: executive suite, Rooms and Bungalows Sreten Žugić (10€). Huom! Huoneeseen mahtuisi kolme henkeä, joten halvimmillaan majoitus maksaisi alle 3,50€ per nenu.

4. päivä: vaellus, Planinica Fail Trail. Durmitorin kansallispuiston pääsylippu 6€ / 3 pv. Makuunsa nähden ylihinnoiteltu pitsa Zlatni Papagaj -ravintolassa (8€). Majoitus: executive suite, Rooms and Bungalows Sreten Žugić (10€).

*5. päivä: Bobotov Kukin valloitus! Ruokailu ravintola Podgorassa (8€). Majoitus: Majoitus: executive suite, Rooms and Bungalows Sreten Žugić (10€).

*6. päivä: käyskentelyä Crno jezeron ympäristössä Durmitorin kansallispuistossa. Herkkupitsa postitoimiston viereisestä pitseriasta, jonka nimeä en muista (4,60€). Majoitus: executive suite, Rooms and Bungalows Sreten Žugić (10€).

*7. päivä: saapuminen Petrovaciin, löhöilyä kolmella eri rannalla. Bussilla Žabljak-Podgorica (6+1€, opiskelijahinta), junalla Podgorica-Sutomore (2€), bussilla Sutomore-Petrovac (2€). Lounas hotelli Admiralin terassilla (20€). Majoitus: kolmen hengen huoneisto merinäköalalla, Apartments and Rooms Vjera (43,50€).

8. päivä: Sveti Stefan (joka kannattaa jättää väliin), Bečići, Budva ja kävelyretki Perazic Do -rannan hylätylle hotellille. Majoitus: kolmen hengen huoneisto merinäköalalla, Apartments and Rooms Vjera (43,50€).

IMG_20180624_144512 Kotorinlahden maisemaa

9. päivä: saapuminen Kotoriin, päiväretki Perastiin. Lounas Konoba Akustik -ravintolassa (19€). Bussilla Petrovac-Kotor (3€), liftaten Kotor-Perast, bussilla Perast-Kotor (1€). Majoitus: vuode makuusalissa, Hostel Pupa (15€).

*10. päivä: Kotorin vanha kaupunki ja linnoitus. Mahtava lounas BBQ Tanjgassa (7€). Majoitus: vuode makuusalissa, Hostel Pupa (15€).

11. päivä: Tivat ja Porto Montenegro. Bussimatka Kotor-Tivat (2,50€). Illallinen ravintola Ponta Verandassa (12,50€). Majoitus: kolmen hengen huoneisto merinäköalalla, Rosic Apartments (7€. Oikea hinta 79€, käytin tähän hotels.comin palkintoyön).

12. päivä: saapuminen Dubrovnikin tungokseen, tutkimusmatka hylätyn hotelli Belvederen pihamaille. Bussimatka Tivat-Dubrovnik (18€). Burgerilounas mukaan ravintola *Barbasta (10€), iltapalat grilliltä *Ten11 (8€) ja vanhan kaupungin jäätelökioskilta (4€). Majoitus: vuode makuusalissa, Old Town Hostel (41€).

*13. päivä: turistikierros vanhassa kaupungissa auringonnousun aikaan. Kävelykierros vanhan kaupungin muureilla (7€, opiskelijahinta). Aamupalamenu Dubravka 1836 -ravintolassa (11€). Piknikretki ja uintia Lokrumin saarella (20€). Auringonlaskun ihailua Velika & Mala Petka -puistossa, iltapala suosikkigrillilläni Ten11 (12€). Majoitus: vuode makuusalissa, Old Town Hostel (41€).

14. päivä: paluu Suomeen. Bussimatka Dubrovnikin lentokentälle (5,50€).

IMG_20180628_200533 Kultainen auringonlasku Dubrovnikin Velika & Mala Petka -puiston kukkulalla

REISSUN KOHOKOHDAT – älä missaa näitä!

  • Virpazar: Skadar-järven kansallispuisto
  • Durmitorin kansallispuisto: Bobotov Kuk ja Crno jezero
  • Petrovac: kolme uimarantaa, kävelyretki Perazic Do -rannan hylätylle hotellille
  • Kotor: vanha kaupunki ja linnoitus, grilli BBQ Tanjga
  • Dubrovnik: kävelykierros vanhan kaupungin muureilla, ravintolat Barba (mustekalaburgeri), Ten11 (Cape PrimaDona 1805 -tortilla) ja Dubravka 1836 (herkullinen, kohtuuhintainen aamupalamenu)

Koko suomenkielisen matkakertomuksen pääsee lukemaan tägillä Montenegro18FI

Budget Holiday in Montenegro, Part VI: Detour to Croatia

IMG_20180628_080555

Day 12: Abandoned Hotel Belvedere & Crowded Dubrovnik

I finished off my Grand Montenegro Tour on the Croatian side of the border. Croatia has a special place in the depths of my dark heart because that’s where Chef foolishly proposed to me years ago. Back then in the distant past, we hitchhiked our way up the coast from Split, so we never had the chance to experience the magnificent tourist trap of Dubrovnik. A mistake I now got to fix, at least on my own behalf.

My bus arrived at the Dubrovnik station in the early afternoon. I queued up in the drizzle just to get to an ATM that only spit out big notes. I simply couldn’t bring myself to buy a bus ticket at the kiosk with a 200-kuna note, because from personal experience I know how maddening it can be to serve as an unofficial money exchange spot for tourists, especially when you’re already strapped for small change. (Yes, I’m looking at you thick fucks who think it’s OK to pop over, first thing in the morning, just to buy one euro’s worth of gum with a 50-100-euro bill. Stop doing that.) So, instead, I decided to be energetic and walk the three kilometres to Old Town Hostel where I would be staying.

IMG_20180627_143415Barba’s octopus burger: a million times better than I made it look

After a quick shower, I was immediately on the prowl for some late lunch. TripAdvisor did right by me: the much-vaunted street food joint Barba served the most delicious octopus burger, which was not only affordable and tasty but also so huge I didn’t even think about getting fries on the side. With my belly full, it was nice to roll up a hill to explore the abandoned hotel Belvedere.

IMG_20180627_163229Up-left: Belvedere roof peeking out from behind the trees

Hotel Belvedere stands in an incredible spot overlooking the sea, about a half-hour walk from Dubrovnik’s old town. The flashy and flourishing hotel of the 80s has been abandoned ever since the Croatian war, so for almost 30 years already. While planning my holiday, I read many blog posts by people who’ve trespassed on this private property to explore the secrets that lie within the building (f.ex. Belondoned). I’ve never even entered a “regular” abandoned house before, but all these fascinating tales about the labyrinth of hallways inside the Belvedere building were too exciting for me to pass up on the opportunity to go do some research of my own. Another tempting factor may or may not have been the fact that the hotel has served as one of the filming locations for Game of Thrones.

IMG_20180627_164058

The property is surrounded by signs against trespassing and there’s video surveillance, as well. When I got there, I was welcomed by a clowder of stray cats. I wasn’t the only tourist, either: I saw a couple of strangers climbing over the fence and disappearing towards the building. I was already at the gate when I noticed a seething guard appear from behind the building. He gave me a nasty glare and then started chasing down the other intruders while cursing profusely. Much to my disappointment, I had to settle for peeking in through the fence, because I really wasn’t in the mood to get manhandled. I suppose these Belvedere explorations have become too popular recently – none of the earlier blogs mentioned anything about guards patrolling the property, and it seems like many of the writers had managed to spend hours in the area. There’s nothing much you can see from behind the fence, so if the guards are always there, it’s probably best to just skip this one in the future.

IMG_20180627_164621I did make a beautiful new friend, though – not an entirely useless detour

Disappointed, I returned to the old town with the intention of seeing all the sights, but ended up having to change my plans again. In the late afternoon, it took some serious elbow action to fight my way past and through the hordes of cruise ship tourists on the narrow streets. I fully understand why there’s been talk of Dubrovnik setting some kind of a cap on the number of tourists allowed in the old town at a given time.

Every trip needs its own theme song, and this one came to me while I was desperately battling the crowds. This elegant classic by Ludacris suddenly started playing in my head, and it was stuck there for the rest of the trip. The chorus perfectly describes the feeling of trying to wade through the masses of people – and yes, I’m aware I was very much a part of the problem. :)

IMG_20180627_220658Only by night can you move freely within the city walls

Day 13: Patrolling the City Walls & Relaxing on the Island of Lokrum

Lucky 13, the last day of my holiday! Traumatized by the crowds of the previous afternoon, and against all my natural habits and instincts, I rose before the sun just to be able to take in the sights without someone constantly bonking me in the head with their selfie stick. At six in the morning, it felt like a whole other city – not a soul in sight. Fabulous!
IMG_20180628_061355

IMG_20180628_062250SHAME! SHAME! SHAME!
IMG_20180628_063636 IMG_20180628_063917Hi, I’m Sanni. I like to travel thousands of kilometres just to take pictures of cats.
IMG_20180628_064806 IMG_20180628_064050Even the cats are out to make a quick buck off the tourists

At eight, I was first in line for a walking tour of the City Walls. This one should not be missed, nor postponed to the afternoon! Early in the morning, I was able to walk in relative solitude, whereas the crowds in the afternoon seemed to form a tight queue around the whole old town, not unlike a record-breaking human centipede. The tour easily takes an hour or two, because from every corner of the walls there’s a different view over the old town and the Adriatic sea. Normally, tickets cost 150 kuna (~20€) a pop, but I got a hefty discount with my student card. They did twist and turn and stare at it for a good while, though, but eventually accepted the fact that this ancient sloth of 31 years is in fact still a student.

IMG_20180628_080711King’s Landing, bitchesss!IMG_20180628_081250IMG_20180628_083516
IMG_20180628_091750
IMG_20180628_083907IMG_20180628_081301

The island in the background of the picture above is Lokrum, the official recreational oasis of Dubrovnik. Lokrum is fast and easy to reach from the old town harbour by boat, and after the City Walls tour I soon found myself on a picnic, surrounded by the rabbits and peacocks that freely roam the island. Although the boats connecting the island and the old town were always full of people, somehow all the crowds just disappeared into the forests and parks of the island. There was finally space to breathe, relax and swim.

IMG_20180628_131442 IMG_20180628_132527
IMG_20180628_131750 IMG_20180628_140010

Unfortunately, my carefully selected, solitary swimming spot was soon ruined by a pack of loud Lads™ whose only swimwear was their birthday suit. “Oi lads, oi! Oi, check dis out bro! HEHEHEHE LOL!” Cue: helicopter dick. I moved away from them to another solitary spot, but soon enough an older gentleman laid his towel right next to me. He also started an odd ritual of putting on and taking off his teeny-tiny speedo, over and over again, as if to show off his wrinkly junk.  I honestly wouldn’t even be surprised if he turned out to be the godfather of Professor Massage. At that point, my daily dick quota had been met, so I slinked away to the return boat before the old guy could follow.

Back at the hostel, my dorm mates were looking for a wingwoman to join their club tour that night. After careful consideration I left them to their own devices. I was about to catch a super early return flight the next morning, and the thought of travelling hung over did not entice me at all. The boys promised me that they would wake me up with drunken noise upon their late-night return, just so I wouldn’t oversleep and miss my flight. How kind of them.

IMG_20180628_195855

I left the boys to pre-game in the common room and quickly jogged over to the Velika & Mala Petka forest park just in time for the sunset. From atop the hill, I had the perfect vantage point to admire the stormy sea and the sky that slowly changed its colour from yellow to pink. Congratulations to me for a holiday well executed!

IMG_20180628_200403
IMG_20180628_203049

IMG_20180628_203349

P.S. Oversleeping was certainly not a problem for me: the hostel bathroom smelled of stomach acid and the guy sleeping in the top bunk coughed and snored so heavily that he made the entire bed shake. I didn’t get one iota of sleep. A fitting end to a wonderful holiday!

To read the whole story of this Montenegrin-Croatian holiday, use the tag Montenegro18EN – complete itinerary and budget still coming up!

Budjettiloma Montenegrossa, osa 6: Syrjähyppy Kroatiaan

IMG_20180628_080555

12. päivä: hylätty hotelli Belvedere & tungosta Dubrovnikissa

Lomani lopuksi siirryin Montenegrosta Kroatian puolelle. Kroatialla on erityinen paikka salmiakinmustan sydämeni sopukoissa, koska juuri siellä Kokki kihlasi minut vuosia sitten. Silloin muinaishistoriassa kuljimme liftaten pitkin rannikkoa Splitistä pohjoiseen päin, joten Dubrovnikin turistirysä jäi meiltä kokonaan kokematta. Nyt sainkin mahdollisuuden korjata tuon vääryyden ainakin omalta osaltani.

Bussini saapui alkuiltapäivästä Dubrovnikin asemalle. Jonotin tihkusateessa pankkiautomaatille, joka sylki vain suuria seteleitä. En yksinkertaisesti kehdannut käydä ostamassa kioskilta bussilippua 200 kunan setelillä, koska henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, kuinka paljon pienen pohjakassan kanssa tuskailevaa asiakaspalvelijaa korpeaa toimia turistien epävirallisena rahanvaihtopisteenä. (Terkut kaikille teille uiveloille, jotka tykkäätte heti aamusta shoppailla euron purkkapaketteja 50-100 euron seteleillä!) Päätinkin siis reippaasti kävellä kolmen kilometrin matkan majapaikkaani Old Town Hostelliin.

IMG_20180627_143415Barban mustekalaburgeri: miljoona kertaa maistuvampaa kuin miltä sain sen näyttämään

Pikaisen suihkun jälkeen metsästin saman tien murkinaa. TripAdvisor ei pettänyt: paljon kehuttu katuruokakeittiö Barba tarjoili törkeän herkullisen mustekalaburgerin, joka oli kaiken muun hyvän lisäksi kohtuuhintainen ja niin valtava, etten edes kaivannut sen kylkeen mitään lisukkeita. Maha täynnä oli mukava lähteä tutkimusretkelle kohti hylättyä hotelli Belvedereä.

IMG_20180627_163229Bongaa pala Belvederen kattoa ylhäältä rinteestä puiden takaa

Hotelli Belvedere seisoo huikealla näköalapaikalla noin puolen tunnin kävelymatkan päässä Dubrovnikin vanhasta kaupungista. 80-luvulla kukoistanut loistelias ökyhotelli on ollut hylättynä Kroatian sodasta asti, eli jo lähes 30 vuotta. Lomasuunnittelun lomassa olin törmännyt useisiin blogikirjoituksiin luvattomista tutkimusretkistä tuon pytingin uumeniin (esim. Belondoned). En ole itse koskaan uskaltautunut edes autiotaloon, mutta kiehtovat tarinat Belvederen käytävälabyrintistä houkuttelivat minuakin vaimentamaan lainkuuliaisen sisäisen ääneni hetkeksi. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että hotellin pihamaa on toiminut yhtenä Game of Thronesin kuvauspaikoista.

IMG_20180627_164058

Hotelli ja sen tilukset on ympäröity kieltokyltein ja valvontakameroin. Paikalla oli katukissajengin lisäksi muitakin turisteja, joiden näin katoavan portin yli kohti sisätiloja. Ehdin itsekin vain muutaman metrin päähän portista, kun sitten viime hetkellä huomasin kiukkuisen vartijan ilmestyvän kulman takaa pihalle. Vartija mulkaisi minua ja lähti sitten kiroillen aikaisempien tunkeilijoiden perään. Harmikseni jouduinkin tyytymään pelkkään aidan yli kurkkimiseen, koska en mitenkään erityisesti kaivannut ylimääräistä matkaa riuskassa niska-perseotteessa takaisin pihan ulkopuolelle. Ilmeisesti tästäkin tutkimusretkeilystä on viime aikoina tullut turhan suosittua – yksikään lukemistani blogeista ei nimittäin maininnut vartijoita olleen aikaisemmin, ja monet kirjoittajista vaikuttivat viettäneen hotellissa tuntikausia. Mitään kovin mielenkiintoista ei ulkopuolelta käsin pääse näkemään, joten mikäli tuo vartijoiden läsnäolo on pysyvää, tämä kohde kannattaa ehkä muidenkin jatkossa jättää väliin.

IMG_20180627_164621Sain kuitenkin uuden ystävän – ei ihan turha reissu

Palasin pettyneenä vanhaan kaupunkiin aikeenani kierrellä sen nähtävyydet läpi, mutta myöhään iltapäivällä kapeilla kaduilla pääsi hädin tuskin liikkumaan ilman jatkuvaa kyynärpäiden käyttöä. En ollenkaan ihmettele, miksi Dubrovnikissa puuhataan rajoituksia turistimäärille. Jokainen loma tarvitsee oman teemabiisinsä, ja omani kirkastui siellä risteilyalusten opastettujen retkikuntien seassa luoviessani. Ludacrisin klassikko alkoi yhtäkkiä soida päässäni, enkä päässyt siitä korvamadosta enää lainkaan eroon. Kuvaa harvinaisen hyvin tunnelmia turistikaaoksessa – ja kyllä, tiedän olleeni osa ongelmaa! Laitetaan silti vahinko kiertämään, olkaapa hyvät. :)

IMG_20180627_220658Vasta alkuyöstä vanhankaupungin kaduilla mahtuu kävelemään normaalisti

13. päivä: Päivystyskierros King’s Landingin muureilla & hermolepoa Lokrumin saarella

Viimeinen lomapäivä! Edellisen päivän tungoksesta sisuuntuneena nousin – vastoin kaikkia yökyöpelin tapojani ja geenejäni – ennen aurinkoa, jotta pääsisin katselemaan nähtävyyksiä ilman, että jonkun selfiekeppi aina peittää näkyvyyden. Aamukuudelta tunsinkin olevani täysin eri kaupungissa – ei sieluakaan missään. Ihanaa!
IMG_20180628_061355

IMG_20180628_062250SHAME! SHAME! SHAME!
IMG_20180628_063636 IMG_20180628_063917Moi, olen Sanni. Tykkään matkustaa tuhansia kilometrejä vain kuvatakseni kissoja.
IMG_20180628_064806 IMG_20180628_064050Kaupungin kovin myyntitykki päivystää

Aamukahdeksalta olin kärppänä paikalla, kun kaupungin muurien kävelykierrokset vihdoin alkoivat. Tätä ei kannata jättää väliin, eikä iltapäivälle! Heti aamusta sain kiertää muureja kohtalaisen rauhassa, kun taas päiväsaikaan joutuisi kulkemaan tiukassa, human centipede -tyylisessä jonossa. Kierrokseen sai helposti tuhrattua tunnin-pari, kun joka nurkalta avautui edellistä hienommat maisemat yli kaupungin ja Adrianmeren. Normaalisti pääsylipusta joutuisi pulittamaan 150 kunaa (~20€), mutta opiskelijakortilla sain reilun alennuksen. Korttiani tosin tiirailtiin hyvä tovi varsin epäileväisin silmin, mutta kelpasi se sitten lopulta kuitenkin.

IMG_20180628_080711King’s Landing, bitchesss!IMG_20180628_081250IMG_20180628_083516
IMG_20180628_091750
IMG_20180628_083907IMG_20180628_081301

Ylläolevassa kuvassa näkyvä saari on Lokrum, Dubrovnikin virallinen virkistyskeidas. Saarelle pääsee helposti vanhan kaupungin satamasta kulkevilla lautoilla tai taksiveneillä. Itse hyppäsin lautalle ja pian olinkin jo piknikillä vapaina käyskentelevien kanien ja riikinkukkojen keskellä. Vaikka lautat olivat toki täynnä turisteja, ihmismassat ihmeellisesti hajosivat ja katosivat saaren metsiin ja puistoihin. Oli tilaa hengittää, rentoutua ja uida.

IMG_20180628_131442 IMG_20180628_132527
IMG_20180628_131750 IMG_20180628_140010

Ikävä kyllä huolella etsimäni, rauhallisen uimapaikan pilasi ensin mölyävä äijälauma, joka suosi uidessa pelkkää syntymäpukuaan. “Oi lads, oi! Oi, check dis out bro! HEHEHE LOL” Ja helikopteri heiluu. Siirryin taas hieman sivummalle, mutta seuraavaksi aivan viereeni parkkeerasi vanhempi herrasmies, joka jostain syystä puki ja riisui, puki ja riisui tiukkoja pikkupikkuspeedojaan tasaisin väliajoin, aivan kuin esitellen ryppyistä varustustaan. En yllättyisi, jos kuulisin kyseessä olleen Professor Massagen kummisetä. Päivän heijarikiintiö alkoi olla osaltani täynnä, joten karkasin paluulautalle ennen kuin setä ehti seurata perässä.

Hostellilla samassa huoneessa kanssani majailleet pojat olisivat kovasti kaivanneet wingwomania illan reiveihinsä, mutta varovaisen harkinnan jälkeen jätin heidät kuitenkin oman onnensa nojaan. Paluulentoni oli aikaisin seuraavana aamuna eikä ajatus krapulaisesta kotimatkasta houkutellut. Sovimme, että he örisisivät minut hereille palatessaan aamuyöstä, etten vain nukkuisi pommiin. Ystävällistä.

IMG_20180628_195855

Jätin pojat etkoilemaan hostellin pikkuruiseen olohuoneeseen ja lenkkeilin pikavauhtia Velika & Mala Petka -puistoon katsomaan auringonlaskua. Korkealta kukkulalta kelpasi ihailla tyrskyävää merta ja keltaisesta pinkkiin liukuvaa taivasta, samalla onnitellen itseäni onnistuneesta lomasta.

IMG_20180628_200403
IMG_20180628_203049

IMG_20180628_203349

P.S. Pojat pitivät lupauksensa: hostellin vessa tuoksui aamulla vatsahapoilta, ja yläpunkassa nukkunut örveltäjä yski ja kuorsasi niin, että koko sänky heilui. Pääsinkin perjantain paluumatkalle torstain silmillä. Ihanalle lomalle arvoisensa päätös. Laiskis kiittää ja kuittaa!

Kaikki Montenegron- ja Kroatian-lomaani liittyvät tekstit löydät tägillä Montenegro18FI – tulossa vielä tiivistetty matkaohjelma ja budjetti!

Budget Holiday in Montenegro, Part V: Boka Bay / the Bay of Kotor (feat. Professor Massage)

IMG_20180624_121212In the background: Hostel Pupa. Talk about perfect location!

Day 9: Professor Massage Strikes – Hitchhiking from Kotor to Perast

After the relaxing weekend in Petrovac, I packed up my bags again and caught a bus to Kotor. Surrounded by mountains and turquoise waters, the historical old town of Kotor is currently one of the UNESCO World Heritage sites, though its protected status is now threatened by excessive development. Around the bay, there are also several other picturesque towns, of which Perast appears to be the most popular one. So that’s where I needed to go, too.

IMG_20180624_131719

A road trip around the Bay of Kotor appears to be a very popular choice among travel bloggers, but I wasn’t keen on renting nor driving a car there. Since the end of June is still officially low season in Montenegro, there were few if any buses running on a Sunday. I started to walk along the coast toward Perast, which allowed me to really take in the views and the sights along the way.

IMG_20180624_160448IMG_20180624_144512Decent views for a little Sunday afternoon stroll
IMG_20180624_145330__01The most common “beach” type around the Bay of Kotor: a private concrete platform with stairs leading into the seaIMG_20180624_152426Instead of going to public beaches, it’s also possible to find your own empty stretch of rocky beach – perhaps not ideal for sunbathing, but swimming is definitely possible!

Kotor and Perast have 12 kilometres between them, which would have been a bit too much on foot – especially since there are several parts along the way with no room for light traffic. That’s why, at first, I was delighted when a tiny red car stopped next to me and its driver offered me a ride for the remainder of the way.

IMG_20180624_160737

The man, who was about my age, spoke very little English, but I thought we had reached a mutual understanding of where we were headed. After all, Perast must be Perast in any language, right? Well, we had only been driving for about a minute before he already changed his mind. From his Montenegrin babble and miming I was able to deduce he wanted to go for a swim with me on the secluded beach nearby. I wasn’t interested and told him I just wanted to get to Perast, please. It didn’t work; he simply stopped the car by the road in the middle of nowhere. Then he introduced himself as Professor Massage – I kid you not. Professor fucking Massage. The next thing I know, his hands were already reaching for my shoulders and below. That was my cue to get the hell out of the car. I started walking away from the car at a brisk pace, and fortunately the “professor” didn’t follow me. Instead, he stayed behind in his car and kept yelling at me through the open window: “No massage? No massage?!” Nope, no thanks. Not now, not ever.

I don’t claim to be an expert at hitchhiking, but I have done it a number of times very successfully. However, this was only the second time I had ever hitched a ride by myself, and it didn’t exactly encourage me to try the same for a third time, anymore. Even though he did scare me, I never felt like being in any major danger. The man was so scrawny I’d like to think I could take down at least three of his kind at once if it ever came to that. It still wasn’t a pleasant experience. I guess I should try to get over my distaste for taxis and give them a try sometime.

IMG_20180624_162225IMG_20180624_170728

Well, Perast was alright when I finally got there. I suppose the tiny scare on the way kind of ruined the mood a bit, as I wasn’t all that interested in touring all the sights anymore. There was at least a clocktower, several churches, narrow streets and paid boat tours – in that sense Perast seemed like some kind of a Mini-Kotor. A nice day trip destination, but I don’t think I’d want to book any accommodation there. I only stayed long enough to walk through the village once and finish eating my snacks. Then I headed to a bus stop hoping for a miracle, and within minutes my faith was rewarded – I had never been so happy to see a tour bus before! It was luxurious to get back to Kotor in a comfortable, timely and safe manner. I ended the day with a long evening swim to wash any professor bacteria off my back.

Day 10: Kotor Fortress and Old Town

On Monday, it was time for some hardcore touristing in the form of climbing up to the Kotor Fortress. Normally, tourists are charged 8€ a pop for the privilege of hauling their own arse up the hill. However, I got this nice money-saving tip from my hostel, which I’d now like to share with others: the entrance fee is only charged to those who start the hike in the old town, but there is another route to get to the fortress for free.

Screen Shot 2018-08-19 at 14.35.36 PM

I was going to embed the Google map here, but it seems to default to the paid route. Instead, here’s a screenshot of my walking instructions: first up the serpentine goat trail marked in blue, then down the stairs marked in gray. When hiking up, you’ll always see the outer wall of the fortress on your right. Eventually, you’ll reach a small abandoned church, and from there a trail marked with red-and-white dots takes you to the fortress. You can enter the fortress by climbing through a window in the wall – and yes, the entrance through the window is still part of an officially marked trail, and using it requires no criminal tendencies.

IMG_20180625_114622I still made this crime against aesthetics – goodbye to chafing! No wonder people so often mistakenly think I’m German.IMG_20180625_115920Added bonus: you’ll meet plenty of goats. It is a goat trail, after all.IMG_20180625_120424Goat trail with the best views over the bay

IMG_20180625_120855Follow the danger!

IMG_20180625_122550Entrance to the abandoned church
IMG_20180625_123753Enter through that window! Note the trail marker on the wall.

A nice chunk of the fortress is marked with signs saying it’s a “high risk zone”, which I assume to mean to enter at your own risk. Few people paid any attention to those signs, though. Even if for some reason you’re not particularly interested in touring the fortress, the views alone are worth the climb.

IMG_20180625_123935
IMG_20180625_132406
IMG_20180625_133204
IMG_20180625_134456Despite the herds of visitors, nature is slowly beginning to claim the area back to itself

In addition to the fortress, the old town of Kotor with its terracotta roofs is also worth a visit. The area is very compact, but it’s still easy to get lost in the maze of narrow cobblestone streets. One of the curiosities of the town is the Cats Museum, which despite its name is not dedicated to the famous musical but countless cat-themed items and artwork. The museum is said to be located in Kotor, because “Kotor” is almost the same thing as “Cattor”… Umm, ok? The locals do seem to be quite fond of cats, of which there are many strolling the streets of the town.

IMG_20180625_140643
IMG_20180625_183734IMG_20180625_183906

A special shout-out must also be given to a grill called BBQ Tanjga, located near the bus station. It doesn’t exactly seem tempting from the outside, but as we all know, looks can be deceiving. First of all, the owner’s larger-than-life personality is something to cherish in its own right. The concept is also interesting: on the inside, the place kind of looks like a butcher shop, and customers get to pick which slabs of meat they’d like for the staff to grill to perfection. Though there are a couple of tables inside, the best tables can be found in the beautiful and hidden inner yard of the building. Out in the back, they also have a cooler from which customers can get whatever drinks they want, self-service. After eating, people go back inside to pay for their meals and drinks – the trust is strong here, because there’s no staff watching the cooler. It seems to work, though. The portions are huge, the size of a tray, and inexpensive too: I paid a grand total of 7,50€ for a chicken skewer with two fillets, fries, salad and a coke. I can warmly recommend this place to everyone other than vegetarians!

IMG_20180625_171821 IMG_20180625_171807IMG_20180625_164456

Day 11: Tivat and Porto Montenegro, “the Monaco of Montenegro”

Tivat was the wild card of my holiday – I had absolutely no prior knowledge of the place. While planning my holiday and browsing the TripAdvisor message boards, I came across an anonymous comment which briefly mentioned Tivat as an interesting destination. The commenter didn’t elaborate on why it was interesting, and I didn’t really even care. I had saved up one free Hotels.com rewards night which was about to expire this summer. I had no other use for it, so might as well spend it on an apartment with a sea view in Tivat.

IMG_20180626_092350

On the bus to Tivat, I finally decided to google the town. Its harbour, Porto Montenegro, kept getting compared to Monaco, so I expected to see fancy yachts and all kinds of luxury on top of luxury – not really my scene at all. Oops. Next time, I swear I’ll do my research better. However, my first impression of Tivat came in the form of two goats leisurely strolling past me on the pavement*. Well, that’s not too bad. Nice and down-to-earth, right?

*Yes, unlike in many other parts of Montenegro, there are actual pavements in Tivat! Kudos for that.

IMG_20180626_153224

Pretty soon it became abundantly clear that even though goats and chickens do freely roam the many parks of the town, the good people of Tivat also have the luxury part down. Wide seaside boulevards, well-maintained palm trees and flower instalments, fountains, fancy boutiques, expensive restaurants and massive yachts as far as the eye can see – that’s what Porto Montenegro is made of. Still, in late June, I could feel the peculiar vibes usually found in abandoned villages, and the harbour area seemed quite unfinished. There were many cranes and fenced-off construction areas all around the place. I’ve actually never even been to Monaco, but I’m still pretty sure Tivat has a long way to go before it can seriously compete in the luxury seaport cup, no matter what all the random bloggers and marketing gurus are claiming. Let’s give it another ten years and see if the scales have tipped yet.

IMG_20180626_152944 IMG_20180626_150246
IMG_20180626_151520 IMG_20180626_152419
IMG_20180626_153629 IMG_20180626_193831

I hadn’t realized I was missing out on the perfect Instagram moment. No self-respecting social media influencer would leave Tivat without posing by the 64-metre infinity pool at the Porto Montenegro yacht club, but my quick googling had failed to inform me of its existence. Fortunately, the number of my followers (love you all!) is still in the double digits, so I don’t have to worry about any kind of influencing whatsoever. This happy oversight also saved me the 50-euro entrance fee. Whew. I spent the evening chilling out on the Ponta beach. The day had been too windy and cloudy for swimming, but I had zero complaints about the sunset.

IMG_20180626_200141 IMG_20180626_202654
IMG_20180626_200757 IMG_20180626_202450

As a brief summary: Kotor is an incredible town everyone should see, and personally I could have easily spent a lot more time there than I already did. In my opinion, the Bay of Kotor is the second most beautiful location in the whole Montenegro, right after the mountains in Durmitor National Park. I could have done without Tivat, since my itinerary was already full before adding it to the list, but it was still OK because my accommodation was free. If I had had to pay nearly a hundred euros of my own money just to go look at rich people things, I probably would have regretted it. Tivat would be a good choice for someone looking for luxury and perfectly composed Instagram photos, but a budget backpacker is probably better off going somewhere else.

Read the rest on my Montenegro tour in English here: Montenegro18EN

Budjettiloma Montenegrossa, osa 5: Kotorinlahti (feat. Professor Massage)

IMG_20180624_121212Taustalla Hostel Pupa, jolla on taatusti paras sijainti kaikista Montenegron hostelleista

9. päivä: Professor Massage iskee – Kotorista liftaten Perastiin

Rentouttavan Petrovacin-viikonlopun jälkeen pakkasin jälleen rinkkani ja siirryin bussilla lomani toiseen pääkohteeseen Kotorinlahdelle. Vuorien ja turkoosin merenlahden ympäröimä Kotorin historiallinen kaupunki linnakkeineen kuuluu toistaiseksi UNESCOn maailmanperintökohteisiin, vaikka sen suojeltu status on nyt vaarassa liiallisen uudisrakentamisen vuoksi. Kotorinlahden ympäri kulkevan tien varrelta löytyy myös lukuisia muita pikkukyliä, joista erityisesti Perast on kerännyt mainetta kauneudellaan. Sinnehän minunkin oli siis päästävä.

IMG_20180624_131719

Autoretki Kotorinlahden ympäri on matkablogien kestosuosikki, mutta itse en halunnut vuokrata – saati ajaa – autoa. Kesäkuun loppu on Montenegrossa virallisesti vielä hiljaista turistikautta, joten bussejakaan ei sinä sunnuntaipäivänä kulkenut kuin muutamia, enkä millään jaksanut odotella sellaista tulevaksi. Lähdin aluksi kävelemään kohti Perastia ja pääsin samalla katselemaan tienvarren maisemia kaikessa rauhassa.

IMG_20180624_160448IMG_20180624_144512Kohtuulliset sunnuntaikävelymaisematIMG_20180624_145330__01Kotorinlahden yleisin “ranta”tyyppi: yksityinen kivilaituri, josta portaat vievät mereenIMG_20180624_152426Yleisten uimarantojen sijaan voi valita oman pätkän hiljaista rantaviivaa. Levyttämään ei ehkä mahdu, mutta uimaan pääsee hyvin!

Kotorin ja Perastin välinen matka on 12 kilometriä, joka olisi ollut hieman liikaa kokonaan käveltäväksi – varsinkin, kun monesta kohtaa puuttuu järkevä kevyen liikenteen väylä kokonaan. Ilahduinkin siis aluksi, kun pieni punainen auto pysähtyi kohdalleni ja sen kuljettaja tarjosi kyytiä loppumatkalle.IMG_20180624_160737

Kyydin tarjonnut mies oli suunnilleen ikäiseni ja puhui hyvin vähän englantia, mutta kuvittelin meidän päässeen yhteisymmärrykseen päämäärästä. Kai Perast on Perast kaikilla kielillä? En kuitenkaan ehtinyt istua pelkääjän paikalla kuin ehkä minuutin ennen kuin mies jo keksi muuttaa suunnitelmaa ja sain oikeasti pelästyä. Ymmärsin montenegronsekaisesta englannista sen verran, että hän olisi halunnut kanssani uimaan autiorannalle. En innostunut ajatuksesta, vaan sanoin haluavani suoraan Perastiin. Mies kuitenkin pysäytti auton saman tien keskelle ei-mitään ja esitteli itsensä nimellä Professor Massage – ihan tosissaan! Sitten arvoisan rohvessorin kädet hamusivatkin jo hartioilleni ja siitä alaspäin. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi poistua kyydistä. Lähdin kiireellä harppomaan pitkin tienviertä, poispäin autosta. “Professori” ei onneksi seurannut, mutta jäi huutelemaan perääni auton ikkunasta: “No massage? No massage?!” Juu ei kiitos. Ei tänään, ei koskaan.

En väitä olevani mikään liftaamisen ekspertti, mutta jonkin verran sitä on tullut harrastettua pelkästään hyvällä menestyksellä. Tämä oli kuitenkin vasta toinen kerta, kun olen liftannut yksin, eikä se varsinaisesti rohkaissut kokeilemaan enää kolmatta kertaa. Vaikka tilanne hieman säikäyttikin, niin en kuitenkaan missään vaiheessa kokenut olevani missään suuressa vaarassa. Turhan tuttavalliseksi käynyt mies oli pieni ja hintelä, ja uskoisin saavani vähintään kolme hänenlaistaan nippuun tosipaikan tullen. Ei tuo silti mukava kokemus ollut. Ehkä ne taksitkin olisivat joskus ihan harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.

IMG_20180624_162225IMG_20180624_170728

No, Perast oli ihan OK, kun sinne asti lopulta pääsin. Ehkä tuo säikähdys vähän pilasi fiiliksiä, enkä enää jaksanut kovasti perehtyä kylän nähtävyyksiin. Siellä oli ainakin kellotorni, useampia kirkkoja, kapeita kujia ja maksullisia veneretkiä – Perast vaikuttikin aivan pienois-Kotorilta. Kiva päiväretkikohde, mutta en kyllä viitsisi majoittua siellä. Viivyin vain sen aikaa, että ehdin kävellä kertaalleen kylän läpi ja syödä evääni. Sitten suuntasin toiveikkaana bussipysäkille, ja muutaman minuutin päästä sainkin lottovoiton turistibussin muodossa. Oli luksusta päästä nopeasti, edullisesti ja ennen kaikkea turvallisesti takaisin Kotoriin! Kävin vielä pitkällä iltauinnilla ja huuhdoin samalla professoribakteerit pois hartioiltani.

10. päivä: Kotorin vanha kaupunki ja linnoitus

Maanantaina olikin aika ryhtyä ihan tosissaan turistiksi ja kiivetä ylös Kotorin linnakkeelle. Normaalisti turistia rokotetaan siitä ilosta 8 € pääsymaksulla, johon ei siis sisälly muuta kuin oikeus hikoilla omin lihasvoimin ylös portaita. Sain kuitenkin hostelliltani hyvän säästövinkin, jonka haluan jakaa muillekin: pääsymaksu veloitetaan vain niiltä, jotka aloittavat kiipeämisen vanhasta kaupungista, mutta linnoitukseen pääsee myös toista reittiä täysin ilmaiseksi.

Screen Shot 2018-08-19 at 14.35.36 PM

Olisin upottanut Googlen kartan tähän suoraan, mutta se näyttää oletusarvona vain maksullisen kävelyreitin. Yllä siis kuvakaappaus kävelyohjeistani: ensin sinisellä merkittyä vuohipolkua ylös ja sitten harmaata portaikkoa pitkin alas. Ylös mennessä linnoituksen muuri näkyy koko ajan oikealla puolella. Lopulta tie tulee pienen, hylätyn kirkon kohdalle, jonka vierestä lähtee punavalkoisilla palloilla merkitty polku linnoitukseen. Linnoitukseen pääsee sisään kiipeämällä muurissa olevasta ikkunasta – ja kyllä, ikkunan kautta kulkeva reitti on virallisesti merkitty eikä vaadi kulkijalta minkäänlaisia rikollisia taipumuksia.

IMG_20180625_114622Tein silti tämän rikoksen yleistä estetiikantajua vastaan – hyvästit hiertymille! Turha kait ihmetellä, miksi minua niin usein luullaan saksalaiseksi.
IMG_20180625_115920Vuohipolun bonuksena on tietenkin mahdollisuus tavata kymmeniä vuohia
IMG_20180625_120424
Mutkitteleva polku ylös ja parhaat maisemat Kotorinlahdelle
IMG_20180625_120855Reippaasti kohti vaaraa!IMG_20180625_122550Hylätyn kirkon etuovi
IMG_20180625_123753Tuosta ikkunasta sisään! Huomaa punavalkoinen reittimerkki muurissa

Suuri osa linnoituksesta on merkitty varoituskyltein, jotka ilmoittavat rakennelman olevan “korkean riskin aluetta”, eli olettaisin siellä käyskentelyn tapahtuvan omalla vastuulla. Harva niistä pelotteluista kuitenkaan näytti piittaavan. Vaikka jostain syystä ei olisi edes kiinnostunut tutustumaan linnoitukseen, kannattaa silti kivuta mäelle jo pelkkien maisemien vuoksi.

IMG_20180625_123935
IMG_20180625_132406
IMG_20180625_133204
IMG_20180625_134456Suurista turistimääristä huolimatta luonto alkaa vallata aluetta takaisin itselleen

Linnoituksen lisäksi Kotorin terrakottakattoinen vanha kaupunki on myös tutustumisen arvoinen. Alue on kompakti, mutta silti siellä onnistuu helposti eksymään kapeiden mukulakivikatujen labyrinttiin. Erikoisuutena mainittakoon Cats Museum, kissamuseo, jonka nimi ei siis viittaa siihen kuuluisaan musikaaliin, vaan sisältä löytyy kaikenlaista kissa-aiheista ihmeteltävää. Museo on kuulemma sijoitettu Kotoriin, koska “kot” on melkein sama asia kuin “cat”. Noinkohan on? Ainakin paikalliset tuntuvat kovasti pitävän kissoista, joita kuljeskelee runsaasti ympäri kaupungin kujia.

IMG_20180625_140643
IMG_20180625_183734IMG_20180625_183906

Erikoismaininta on annettava myös paikalliselle mättölälle nimeltä BBQ Tanjga. Bussiaseman läheisyydessä sijaitseva grilli ei varsinaisesti houkuttele ulkomuodollaan, mutta kannattaa silti uskaltautua peremmälle. Ensinnäkin, grillin omistaja on kerrassaan valloittava, elämääkin suurempi persoona, joka varmasti piristää kävijän kuin kävijän päivää. Paikan toimintamalliin kuuluu, että asiakas saa itse valita tiskistä haluamansa lihat ja lisukkeet, jotka henkilökunta sitten grillaa täydellisiksi. Sisältä löytyy muutama ruokapöytä, mutta paras paikka aterioinnille on grillin takana sijaitseva suojaisa ja rehevä sisäpiha. Pihalla on myös kylmäkaappi, josta asiakkaat saavat vapaasti hakea itselleen juotavaa. Ruokailun lopuksi käydään sisällä maksamassa ateria ja kaapista noukitut juomat – luotto asiakkaiden rehellisyyteen on tässä kova. Annokset ovat valtavia, tarjottimen kokoisia, eivätkä lainkaan hinnalla pilattuja: itse maksoin kahden fileen kanavartaasta, lisukkeista ja juomasta yhteensä 7,50€. Suosittelen kaikille paitsi kasvissyöjille!

IMG_20180625_171821 IMG_20180625_171807IMG_20180625_164456

11. päivä: Tivat ja Porto Montenegro, “Montenegron Monaco”

Tivat oli reissuni musta hevonen – en etukäteen tiennyt koko paikasta yhtikäs mitään. Lomaa suunnitellessani olin selaillut TripAdvisorin keskustelufoorumia, ja siellä joku nyymi sivulauseessa mainitsi Tivatin olevan hieno vierailukohde. Mitään sen kummempia perusteluja suositukselle ei ollut, enkä niitä oikeastaan edes kaivannut. Minulla oli tallessa yksi Hotels.comin ilmainen palkintoyö, joka uhkasi vanhentua tänä kesänä, enkä keksinyt sille muutakaan käyttöä kuin 80 euron arvoisen huoneiston merinäköalalla Tivatissa. Sinne siis.

IMG_20180626_092350

Bussissa kohti Tivatia ehdin hieman googlata kohdetta, ja Tivatin satamaa Porto Montenegroa kehuttiin monessa paikassa “Montenegron Monacoksi”. Odotettavissa oli siis ökyjahteja, luksusta, lisää luksusta ja muuta pröystäilyä – ei aivan ominta alaani. Hups. Ensi kerralla selvitän kyllä hieman paremmin mihin oikein olenkaan suuntaamassa. Ensikosketukseni kaupunkiin oli kuitenkin kävelytiellä* vastaan jolkotellut vuohirouva kilinsä kanssa. Mukavan maanläheinen tervetulotoivotus.

*Kyllä, toisin kuin muualla Montenegrossa, Tivatissa on ihan oikeita kävelyteitä! Pisteet siitä.IMG_20180626_153224

Aika pian kävi selväksi, että vaikka vuohia ja kanoja käyskentelee täysin vapaina kaupungin monissa puistoissa, myös ökyilypuoli on siellä vahvasti hallinnassa. Leveää rantabulevardia, hyvin hoidettuja palmuja ja kukkaistutuksia, suihkulähteitä, luksusliikkeitä, tyyriitä ravintoloita ja toinen toistaan hulppeampia jahteja – niistä on Porto Montenegro tehty. Vielä kesäkuun lopulla ilmassa leijui kuitenkin erikoinen autiokylän tunnelma, ja sataman ympäristö vaikutti melko keskeneräiseltä. Rakennusnostureita ja aidattua työmaa-aluetta oli vähän siellä sun täällä. En itse asiassa ole koskaan käynyt Monacossa, mutta voisin silti väittää, ettei Tivatista ainakaan vielä saa sille todellista kilpailijaa, väittivät sekalaiset bloggarit ja markkinointigurut mitä tahansa. Katsellaan uudestaan kymmenen vuoden kuluttua.
IMG_20180626_152944 IMG_20180626_150246
IMG_20180626_151520 IMG_20180626_152419
IMG_20180626_153629 IMG_20180626_193831

Niin paljoa en ehtinyt googlailla, että olisin tajunnut missaavani täydellisen Instagram-kohteen. Kukaan itseään kunnioittava somevaikuttaja ei lähtisi Porto Montenegrosta poseeraamatta ensin pursiseuran 64-metrisen infinity poolin reunalla. Onneksi omilla seuraajamäärilläni ei vielä tarvitse huolehtia minkäänlaisesta vaikuttamisesta, joten ei haittaa, vaikka tuo pakollinen nähtävyys jäikin väliin. Säästinpä samalla sen 50 euron pääsymaksunkin. Huh. Illan vietin Pontan rannalla hengaillen. Päivä oli ollut turhan tuulinen ja pilvinen uimiseen, mutta auringonlaskusta en keksinyt mitään valittamista.
IMG_20180626_200141 IMG_20180626_202654
IMG_20180626_200757 IMG_20180626_202450

Lyhyenä yhteenvetona: Kotorissa kannattaa jokaisen ehdottomasti vierailla, ja olisin itse varmasti viihtynyt siellä pidempäänkin. Mielestäni Kotorinlahti on Montenegron toiseksi kaunein paikka heti Durmitorin kansallispuiston vuoriston jälkeen. Tivat oli ehkä vähän turha lisäys jo valmiiksi tiiviiseen reissuaikatauluuni, mutta siinä se meni sivussa, kun kerran sain majoituksenkin ilmaiseksi. Sitten olisi ehkä kaduttanut, jos olisin joutunut maksamaan lähemmäs satasen majoituksen omalla rahalla. Tivat sopisi varmasti paremmin luksusta ja täydellisesti sommiteltuja somekuvia janoavalle, mutta reppureissaajan kannattaa ehkä suosiolla matkustaa jonnekin muualle.

Loput suomenkieliset tekstit Montenegron-reissustani löydät täältä: Montenegro18FI

Sveti Stefan: The Elitist Island of Montenegro

IMG_20180623_155227

The tiny island of Sveti Stefan on the coast of the Adriatic Sea is rumoured to be the most photographed location in Montenegro. While planning a trip to the Balkans, it’s nigh impossible to avoid the bajillions of laudatory recommendations naming it as the #1 Must See Holiday Destination for everyone visiting Montenegro. Historical atmosphere, carefully restored 15th century villas, narrow cobblestone streets, high-quality food, turquoise sea and a pink beach – oh my heart-eyed-emoji, how heavenly! And sure enough, it does sound tempting when you put it like that. Often these same people singing the island’s praises conveniently forget to stress the point that it is strictly off limits to the common man. If you haven’t got a black Amex, you have no business on the island.

The luxury hotel chain Aman clutches its five-star tentacles tightly around the whole island and has completely taken it over. Only hotel guests are allowed to stride along the narrow causeway connecting the island to the mainland. Or better yet, few of them actually seemed to strain themselves by walking the distance of a couple dozen metres on their own feet – no, an array of luxury cars with tinted windows did the heavy lifting for them, at least when I was passing by. Rude gatekeepers kept the rabble at bay, ensuring the luxurious air on the luxurious island stays pure for its wealthy patrons.

IMG_20180623_162003

Many of the Sveti Stefan love notes I’ve seen littering the vast seas of the interwebs all feature this cunning tip: the average joe can game the system by making a table reservation for the hotel restaurant, in which case the guards cannot help but grant entry to the exclusive island. I’m not sure if these protip-sharers are trolling, or if they’re even entirely sane. When the price of a one-night stay at the hotel can be anything between 850 and 6 000+ (yes, six thousand) euros, then what kind of a check might one expect at the restaurant, hmm? And I very much doubt an order of a tall glass of tap water would be tolerated if someone were foolish enough to try and infiltrate the dining crowd of fat cats on the island. Seriously, stop giving this crappy “advice” already.

IMG_20180623_161645

Onto the “pink beach”. Yes, in certain lighting the tiny pebbles on the beach have a pinkish hue, but a pink beach? Who left the ad agency door open again? There’s a nice, curved stretch of beach facing the island on both sides of the mainland, but only one side is open to the regular folk. And that side is crowded as hell, and also made of sharp pebbles. At this point, it shouldn’t come as a shock that the better, sandy half of the beach is reserved to the hotel guests, though Aman has made some compromises there. For the low, low price of one hundred euros, anyone can redeem a sunbed on the private beach and see how the good life feels for a little while. There is a 1 000 euro fine for anyone caught on the beach without having paid the 100 euro troll toll. Still fascinated by the hospitality of Sveti Stefan?

IMG_20180623_162043A piece of the best of Montenegro reserved for a single family – excellent use of resources!

A common argument for the big shots’ shenanigans is that “it’s free to look” – any old bonehead can ogle the island to their heart’s content, as long as they keep a healthy distance to the better folk. I just wonder why anyone would be interested to loiter behind the gate spying on Mr. and Mrs. Moneybags’ doings. Are people hoping to catch a fallen crumb of the superabundance? Maybe they’re the same people who also keep up with the Kardashians? I just don’t understand.

IMG_20180623_163813Minimum wallet thickness level: must not fit in a pocket

Personally, I was fooled by the numerous Montenegro Top 5 lists and went to see Sveti Stefan because I believed the hype. This bitter rant is the direct result of a wasted half-day. It rattles me how a highly praised historical location and long stretches of beach can be completely closed off from the public. It’s not illegal, though, and who am I to meddle in the Montenegrin politics. Millionaires need their playgrounds too, right?

However, there is one thing I do ask: could we all please stop hyping up Sveti Stefan as the must-see destination for every traveller? In reality, only a select few are welcome there.

For more on my Montenegro trip in English, click here: Montenegro18EN