Vaellusloma Tirolissa, 1. päivä: laiskiainen Harakiri-rinteillä

Ajatus blogin perustamisesta on pyörinyt mielessäni pitkään, mutta tuumasta toimeen -henkinen käytännön toteutus ei ole ikinä kuulunut kaltaiseni suunnittelijan ydinosaamiseen. Kirjoittamisen tarve kuitenkin kumpuaa jostain syvältä, enkä yksinkertaisesti enää kestä tätä vitkuttelua. Siis tervetuloa mukaan seuraamaan keskeneräisen ihmisen keskeneräistä blogia!

Kuvaan ja kirjoitan, jotta saisin itseni lähtemään pienille suurille seikkailuille, pois mukavuusalueeltani. En ole spontaani ihminen, kokenut vaeltaja enkä yksinmatkustelun hardcore-harrastaja. Paras tapa potkaista blogi käyntiin onkin kirjoittaa juhannusreissustani. En ollut suunnitellut lähteväni kesällä ulkomaille ollenkaan, mutta kun työvuorolista yllättäen näytti juhannuksen kohdalla pitkää vapaaputkea, varasin yhden hengen lennot Itävallan Alpeille muutaman viikon varoitusajalla.

IMG_1025
Auringonnousu bussin ikkunasta – ensi vuonna lomailen Paimiossa!

Istuin busseissa, lentokoneissa ja junissa lähes 12 tuntia, kunnes vihdoin sain astua ulos Tirolin paahtavaan kuumuuteen myöhään torstai-iltapäivänä. Olin valinnut tukikohdakseni Mayrhofenin, joka on pieni Alppien ympäröimä kylä Zillertalin laaksossa. Talvisin kylä täyttyy lasketteluturisteista, mutta kesäkuussa oli mukavan väljää ja majoitushinnat pysyivät kohtuullisella tasolla.

IMG_1034 Vaatimattomat näkymät huoneeni parvekkeelta (Scheulinghof B&B)

Heitin rinkkani hotellille, nappasin matkalta eväät mukaan ja lähdin saman tien koluamaan läheisiä ulkoilureittejä. Kolmen tunnin katkonaisten yöunien jälkeen ajatukseni ei enää juossut kirkkaimmillaan, ja päädyin kylmiltäni tappojyrkkään rinteeseen jota mainostettiin kannustavasti Harakiri-Hillinä.

IMG_1035
Ai tää kannattais vielä juosta?

Sitkeä puserrus palkittiin hieman ylempänä rinteessä, kun löysin polun varrelta metsämansikoita. Herkkuja sulatellessa askel oli taas kummasti kevyempi. Mitä ylemmäs pääsin, sitä paremmat näkymät avautuivat alas laaksoon päin. Välillä polku mutkitteli metsäalueiden läpi, jotka taas näyttivät lähes samalta kuin Suomessa.

IMG_1054Puut vain vaikuttivat tuplasti korkeammilta kuin turkulaiset serkkunsa.

IMG_1055

Puolentoista tunnin kiipeämisen jälkeen edessäni nökötti pieni ravintola huikeilla näkymillä. Olin kuitenkin jo ehtinyt mässyttää eväspähkinöitä ja -juustoja niin reilulla kädellä, että paluumatka olisi sujunut kätevimmin vierimällä mäkeä alas. Penken-vuoren huipulle osoittava kyltti uhkaili vielä kahden ja puolen tunnin tarpomisella, hyttyset heräilivät kiusakseni ja varjot alkoivat venyä laakson ylle. Päätin jättää ravintolan antimet ja vuorenhuiput väliin ja lähdin laskeutumaan takaisin Mayrhofenia kohti.

IMG_1072

IMG_1084

En eksynyt kertaakaan. Puolikkaaksi perilläolopäiväksi varsin onnistunut aloitus reissulle!

2 thoughts on “Vaellusloma Tirolissa, 1. päivä: laiskiainen Harakiri-rinteillä

  1. Hei laiskiainen! Olet rautaa ja sankarini. Nää kirjoitukset sai mut miettimään, että olen levännyt ihan liian kauan laakereillani. Jouduin kerran matkustamaan Thaimaasta yksin tuk tukilla lentokentälle ja kotiin. Olin varma, etten selviä elävänä, vaan joudun matkalla kiipeliin. Selvisin ja olen sen jälkeen ollut aavistuksen rautaisempi. Sun on pakko olla terästä!

    Like

    • Hei Munki! Aika monesta ollaan lopulta selvitty, jos sitä oikein pysähtyy ajattelemaan, ja monesta tullaan vielä selviämään! Oot mun idoli! Ihailen kirjoitusgeneraattorisi sulavaa hyrräämistä. Joskus vielä itsekin kirjoitan joka päivä. Tai ainakin joka toinen. ^_^

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s