Viimeisen lomapäiväni kulutin päämäärättömään harhailuun ympäri aurinkoista Salzburgia. Päällimmäisenä mieleen jäivät vanhan kaupungin puistojen kukkameret, sadat patsaat ja suihkulähteet. Mozart oli läsnä joka nurkalla, oli kyse sitten herran vanhasta asuintalosta, turisteille kaupiteltavista suklaakuulista tai tietyin tasatunnein musiikkia soittavasta Glockenspiel-kellotornista.

Hauskaa oli, ettei keskustan prameiden rakennusten sokkeloista tarvinnut lähteä muutamaa kilometriä kauemmas nähdäkseen ehtaa maalaismaisemaa. Lähiöiden perinteiset alppitalot kaiverrettuine ikkunaluukkuineen olivat tosin saaneet naapureikseen futuristisia virityksiä, ja saman kadun varrelta saattoi bongata sekä kiiltävän citykiiturin että mutaisen traktorin.

Poikkesin lopuksi vielä nykytaiteen museossa, jossa pysähdyin diaesityksen eteen. Projektorissa pyöri reilun kahdenkymmenen lauseen sarja, jota yhdisti pronomini “se”. Some of it is strange. Some of it is familiar. Its origin is indeterminate. It can cease to exist at any time. Viereeni ilmestyi näitä ääneen kummasteleva brittirouva: “What is ‘it’?” Siinä oltiinkin asian timanttisessa ytimessä. :D

En olisi millään halunnut luopua puistoista ja vuorimaisemista, mutta lentoaikataulu ja työvuorolista eivät antaneet armoa. Täydet pisteet Itävallalle, palaan toivottavasti pian!