Hyvin nukutun yön ja runsaan aamupalan jälkeen olimme M:n kanssa täynnä reipasta erähenkeä ja suuntasimme kohti Kolin kansallispuistoa. Tai oikeastaan olimme siellä jo valmiiksi: hotellilta on vain muutaman sadan metrin matka Ukko- ja Akka-Kolin huipuille.

Vaivaantuneen oloinen poseeraus-pönötys on erikoisalaani, mutta sen ei pidä antaa hämätä. Noissa maisemissa silmä ja sielu lepää! Varovaisen alun jälkeen myös M uskaltautui kielekkeiden reunoille korkean paikan kammostaan huolimatta. Respect.

Tuntui lähes huijaukselta päästä korkeimmille huipulle niin helposti. Panoraamakierroksen jälkeen teimmekin vielä hieman pidemmän lenkin, jolla sai jo hien pintaan ja hyttyset kimppuun. Matkan varrelta löytyi hassuja puita, hämyisää metsää ja vehreitä niittyjä. Tuli ikävä kultaista 90-lukua, jolloin perheeni vielä asui metsän laidalla. Halssila City 4 life!

Kun eväät loppuivat kesken, oli hyvä hetki jatkaa eteenpäin. Kumpikaan meistä ei ollut ennen käynyt Joensuussa, joten se oli luonnollinen valinta seuraavaksi tutkimuskohteeksemme. Suurin syy oli kuitenkin se, että siellä saisimme vihdoin käytettyä loput kupongeistamme.