Toinen päivä alkoi reippaasti, kun ryysimme muun massan vanavedessä Prahan linnoitukselle. Siellä pääsimme ihailemaan myös St. Vituksen jättimäistä, goottilaistyylistä katedraalia. Katedraaliin pääsee sisälle vain tiettyihin kellonaikoihin, ja jono alkoi kiemurrella kolossin ympäri jo reilusti ennen ovien aukeamista. Pikaisen harkinnan jälkeen jätimme letkamallisen kimppahikoilun muiden tuskaksi ja tyydyimme itse kiertelemään ulkoalueita.

Illuminatin juonia! Bongaatko ikkunoista ikivanhan poképallokuvion?

Ei käynyt kateeksi tätä vastavihittyä pariskuntaa, joka yritti saada valokuvaussession kunnialla päätökseen katedraalin edustalla. Ihmismeressä tuskin sai räpsäistyä yhtäkään kuvaa ilman, että joku punakka turisti pönötti vahingossa taustalla nenäänsä kaivamassa. Tästä omasta paparazziotoksestanikin on jälkikäteen rajattu pois ylimääräisiä ihmettelijöitä.

S niin kuin Sanni

Hello MTV, welcome to my crib!

Löysin tiluksilta myös varsin mukiinmenevän laiskiaispalatsin. Ylemmän kuvan ässäkartano valtavine portteineen ja kultakoristeluineen jäänee kuitenkin kakkosasunnokseni, sillä ihastuin alemman kuvan asumuksen kompaktiin pohjaratkaisuun ja rouheaan hipster-meininkiin hurjasti enemmän.

Ryysiessä tulee nälkä. Lounaaksi kokeilin gulassia leipäkuoresta tarjoiltuna – hyvin maistui! Kaupan päälle meitä ilahdutti villisti rumpuja paukuttanut hare krishna -kulkue, joka purjehti terassien ohi useampaankin otteeseen. Jälkiruoaksi nappasimme paikalliset erikoisuudet, trdelník-leivokset, jotka valmistetaan kieputtamalla taikinaa tikun ympäri paistumaan ja kuorruttamalla lopuksi sokeriseoksella. Redds tilasi annoksensa jäätelötäytteellä, oma rullani voideltiin Nutellalla. Kelpasi!

Loppuilta kuluikin sitten illallisristeilyllä pitkin Prahaa halkovaa Vltava-jokea. Nappasimme pöydän Jazz Boatin kannelta (huom. ennakkovaraus suositeltavaa). Mahtava livebändi soitti jazzia alakerran suljetussa tilassa. Me napsimme rusinat pullasta, sillä musiikki kuului kaiuttimista hyvin yläkannelle, mutta samalla pääsimme nauttimaan hämärtyvän illan maisemista ilman näköesteitä. Siinä ohessa maistelimme myös kolmen ruokalajin menut viineineen. Kelpasi sekin!

Paluumatkalla hotellille ihailimme kaupungin valoja ja unohdimme, ettei jokivarren koristeellisiin reuna-aitoihin parane pahemmin nojailla. Valtavia verkkoja punovat jättiläishämähäkit ovat siellä aina valmiina väijyssä! Hrrrrr.