Maanantaina kovin puhti alkoi jo olla poissa; helteet ja ruuhkat olivat tehneet tehtävänsä. Onneksi moni Prahan “pakollisista” nähtävyyksistä oli jo kierretty. Ensimmäisenä pyörähdimme moikkaamassa kuvassa tyytyväisenä lötköttelevää vauvahippoa, mutta muuten eläintarhavisiittimme jäi lyhyeksi. Päädyimme jälleen harhailemaan ympäri kaupunkia ennen illan paluulentoa.

Reddsin kanssa reissailu on aina ollut varsin mutkatonta. Kuitenkin silloin, kun etsimme vanhankaupungin aukiota nälkäisinä ja kuumissamme, surkeista surkeimman mainoskartan avulla (“avulla”) suunnistaen, oli hermojen totaalinen menetys molemmilla hyvin lähellä. Kerta se on ensimmäinenkin! Kuvat eivät tee lainkaan oikeutta aukion rakennusten upeudelle. Olimme molemmat lopulta sitä mieltä, että se pienen hetken nakkiotsailu kannatti kyllä noiden eteen kärsiä.

Olimme jo edellisenä iltana eksyneet John Lennon -seinälle, mutta maanantaina kävimme vielä katsomassa sitä päivänvalossa. Lennonin murhan jälkeen seinälle alkoi ilmestyä Lennon-aiheisia tekstejä ja kuvia. Aluksi niitä yritettiin peittää viranomaisten puolesta, mutta lopulta yrityksistä luovuttiin ja graffitien annettiin vallata seinä kokonaan. Vuosien saatossa seinän viestien aihepiirit ovat laajentuneet yleisempään suuntaan rauhan ja rakkauden puolesta. Seinä muuttuu jatkuvasti, kun uudet taiteilut pikkuhiljaa peittävät edellisiä näkyvistä.

Tällaiseen orgaaniseen kokoelmaan elämänviisauksia olisi hyvä päättää mikä tahansa reissu. Lentokentällä pääsin vielä halaamaan iki-ihanaa Myyrää. Arvaatko, mikä kymmenistä kuolatahroista on minun aikaansaamani?

(Oikea vastaus: kaikki niistä. Kompakysymys!)