Elokuu vilahti ohi pääosin töitä puskiessa, mutta kuun viimeisellä viikolla sain taas lähteä reissuun, tällä kertaa kihlattuni Kokin kanssa. Kokin paras ystävä C oli menossa naimisiin Belgian Neufchâteaussa. Koska emme saaneet venytettyä budjettia ja vapaa-aikaa useampaan matkaan, suunnittelimme tämän vuoden ainoan yhteisen lomamme hääviikonlopun ympärille. AirBalticin halvat lennot Helsingistä Brysseliin vaativat viiden tunnin välipysähdyksen Riiassa. Pokémon-buumi oli silloin vielä kuumimmillaan, joten nuo tunnit kuluivat nopeasti keskustan puistojen tanskumonstereita jahdatessa.
Poika soutaa, äiti pyydystää magikarppeja
Tämänvuotisten terrori-iskujen vaikutus näkyi selvästi Brysselin lentokentällä: vartijoita ja turvatarkastuksia tönötti joka nurkalla valtavasti enemmän kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten, jolloin vierailin Belgiassa ensimmäistä kertaa. Onnistuimme saman tien eksymään oikealle junaraiteelle johtavalta “viralliselta” kulkureitiltä. Olisimme jättilaukkuinemme joutuneet jonottamaan uudelleen turvatarkastuksen läpi ja myöhästyneet sekä lentokenttäjunasta että jatkoyhteydestämme, ellei ystävällinen asemies olisi päästänyt meitä livahtamaan aidan yli tilanteen kuultuaan. Tarkastukset tuntuivatkin lähinnä teatterilta yleisen mielenrauhan turvaamiseksi, tai sitten meillä molemmilla oli vain erityisen harmiton olemus… Kallistuisin kuitenkin ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Brysselin varsinaisella juna-asemalla tuli selväksi, ettei kiireelle olisi ollut tarvetta. Junamme ilmoitettiin ensin olevan myöhässä muutaman minuutin, sitten tervetuliaisminuutteja alkoi ropista tauluun tasaista tahtia. Lopulta liikuttiin kolmen bonusvartin tuntumassa, kunnes etana vihdoin puksutti paikalle. Kotoisaa.
Perillä Liègessä meitä odotti luksusvastaanotto. C ja hänen tuleva vaimonsa B olivat jo matkustaneet Neufchâteaun kylään ennen vihkimistä, joten saimme heidän asuntonsa (ja autonsa!) käyttöömme. Mukava naapuri kiikutti meille avaimet ja kehotti soittamaan ovikelloa heti, jos tarvitsisimme apua missään asiassa. Emme olleet sen tarkemmin ehtineet jutella yksityiskohdista C:n kanssa, joten aluksi mietimme sohvan kokoa ja vieraspatjan sijaintia nukkumisjärjestelyjä varten. Kurkistus pariskunnan makuuhuoneeseen paljasti kuitenkin, että asunnon ja auton lisäksi myös kunnon sänky oli meille varattu. Belgialaiset. <3
Pitkän matkustuspäivän jälkeen olisin ollut valmis nukahtamaan siihen paikkaan, mutta nälkä ajoi meidät takaisin keskustaan. Epätavallinen lämpöaalto roikkui painostavana Belgian yllä, ja öisen Liègen tunnelma tuntui lähes välimerelliseltä. Kevätlukukauden ranskan kurssini olin sinnitellyt komeasti läpi huonoimmalla mahdollisella arvosanalla, mutta onnistuinpa silti tilaamaan meille juomat käyttämättä sanaakaan englantia. Sadan tunnin tuskainen opiskelu oli siis ehdottomasti kannattavaa!
