Autoilua Belgiassa: laiskiaisen painajainen

Minä en ole autoilevaa tyyppiä; kuljen yleensä kävellen tai pyörällä, mieluiten reppuselässä. Autokoulua kävin vaihtelevalla menestyksellä yhteensä puolitoista vuotta, kunnes lopulta uskaltauduin inssiin. Ajokortin sain vuonna 2008, minkä jälkeen kertyneet kuskin pestini voidaan todennäköisesti laskea kahden käden sormilla. Rattiin olen siis eksynyt keskimäärin kerran vuodessa, joten mistään ajamisen rutiinista on kohdallani turha puhua. Stressitasoni alkaa hipoa pilviä heti kun saan avaimet käteeni, mutta toistaiseksi menopelit ovat välttyneet romutukselta eikä kukaan ole loukkaantunut.

IMG_2319Etanavauhti, paras vauhti

Suomessa pärjään kuskina jo kohtuullisesti, mutta Belgiassa autoillessa tuskanhikeä pukkasi käytännössä 100% ajasta. Mainitsin jo aikaisemmassa postauksessa, kuinka saimme C:n auton lainaan reissumme ajaksi. Kyseessä oli kuitenkin käytännön pakko: emme olisi päässeet hääpaikalle julkisella liikenteellä. Bunnilla ei ole korttia, joten kuskivaihtoehdot olivat hyvin vähissä. Hääpäivän aamuna hyppäsin rattiin ja toivoin parasta. Toive ei täysin toteutunut.

Menomatka hääkirkolle oli pääosin suoraa moottoritietä, missä selvisin ongelmitta. Todellinen tuska alkoi vasta, kun pääsimme Neufchâteaun kylään. Belgian kylissä ruutukaavan perään on turha haikailla. Aivan kuin katujen epälooginen mutkittelu ei tuottaisi riittävästi harmaita hiuksia, on moni niistä muun hyvän lisäksi yksisuuntainen. Googlen karttapalvelustakaan ei enää siinä vaiheessa ole hyötyä, kun ainoa ehdotettu reitti on tietöiden vuoksi suljettu eikä kiertotietä keksi kuin kuudennen aistin turvin. Belgialaiset taitavat kehittää nämä mystiset suunnistustaitonsa frites & samuraï sauce –dieetillä, mihin kaltaiseni tavallisen kuolevaisen on turha pyrkiä. Muutakaan selitystä en keksi.

Varsinaisen hääpäivän autoilu sujui pienistä mutkista ja eksymisistä huolimatta yllättävän hyvin. Seuraavana päivänä, hyvin tanssitun ja vähän nukutun yön jälkeen, istuin taas kuljettajan paikalle. C:n sisko oli kutsunut meidät illanviettoon kotiinsa reilun sadan kilometrin päähän. Kartturina toiminut Kokki ohjasi meidät “oikotielle”, joka muuttui asfaltista hiekkatieksi ja hiekkatiestä kuoppaiseksi kinttupoluksi. Ihme kyllä, sain auton käännettyä ilman mutaojaan juuttumista. Koska kutsu oli vasta myöhemmälle, pysähdyimme matkalla Namurissa.

IMG_2314

IMG_2311

Pidimme evästauon Louise-Marien puiston viileässä varjossa. Belgialaiset “ranskalaiset” tarjoillaan pahvikartioista ja kylkeen on syytä napata vähintään yksi kastike runsaasta valikoimasta. Ähkysyömisen jälkeen otimme pienet päiväunet nurmikolla ja pyydystimme pokémoneja satojen muiden puhelimiensa orjien tavoin. Puistossa sattui juuri sinä sunnuntaina olemaan jokin järjestetty Pokémon Go -tapahtuma. Allaolevan kuvan ihmisistä jokainen oli pokéstopilla lurettamassa! :D

IMG_2313

Lähdön aikaan pääsin ihmettelemään, miten Belgian kaltaiseen litteään maahan mahtuu kuitenkin tuhottoman monta jyrkkää mäkikatua. Olin saanut auton siististi vinoparkkiin puiston kylkeen, mutta poispäin mennessä mäkistartti peruuttaen tuotti hienoisia hankaluuksia ja samalla hyvän hupinumeron pokéstopin teinipojille. Sokkeloiset, yksisuuntaiset kadut ovat vallanneet myös Namurin, eikä keskustasta ulos löytäminen sekään käynyt aivan ratin käänteessä. Google Maps oli jälleen hyödytön, kun sen ehdottama reitti olikin sallittu ainoastaan busseille ja takseille. Ratkaisin ongelman pyörimällä liikenneympyrässä kymmenisen kierrosta sillä välin, kun Kokki yritti etsiä vaihtoehtoista reittiä.

Seuraavaksi tajusimme joutuneemme kielimuurin uhreiksi. C:n sisko oli miehineen meitä vastassa kotipihallaan. Muutaman pantomiimiesityksen jälkeen ymmärsimme, että tiedossa ei ollutkaan yhteinen illanvietto, vaan pariskunnalla oli toinen sovittu tapaaminen samalle illalle. Olisimme kuitenkin saaneet jäädä heidän vierashuoneeseensa yöksi. Nälkäisinä päätimme kuitenkin jättää heidän jääkaappinsa rauhaan ja lähdimme ajamaan takaisin Liègeen C:n ja B:n asunnolle. Kävin tankilla toista kertaa elämässäni ja päädyin neuvomaan saksalaista eläkeläismiestä automaatin toiminnassa. Teemaan sopien hänkään ei juuri puhunut englantia. Nälkäraivarien pelossa pysähdyimme paluumatkalla kreikkalaisessa ravintolassa, jonka valitsimme vain sillä perusteella, että se oli aivan kadun vieressä ja näköpiirissä oli vapaa parkkipaikka. Ruoka oli onneksi herkullista ja tuli todella tarpeeseen.

highwayKuva: Bunni

Hämärtyvän illan maisemat olisivat varmasti miellyttäneet silmää, mikäli olisin hermoiltani viitsinyt vilkuilla muutakin kuin tietä. Selvisimme lopulta pimeässä Liègeen C:n kotikadulle, mutta koettelemukseni ei ollut vieläkään ohi. Vapaita parkkipaikkoja ei näkynyt missään. Kaartelin korttelia ympäri kuin haukka, kunnes hoksasin kadun varressa tyhjän kolon.

Juuri kun olin suurella vaivalla ja hartaudella saanut auton mahdutettua koloon, vihainen mies ilmestyi viereisen talon parvekkeelle ja alkoi raivota ranskaksi. En ymmärtänyt mesoamisesta sanaakaan, mutta fiksuna tyttönä päättelin kontekstista ja huitomisen määrästä, ettei kyseessä ollutkaan sovelias paikka parkkeerata. Epäonnekseni olin jättänyt liian vähän tilaa seuraavan auton takapuskuriin, ja taas jouduin ottamaan mäkistartin peruutusvaihteella. (Ihan oikeasti, mistä näitä mäkiä oikein tulee?) Auto sammui joka välissä, kun yritin varovasti päästä liikkeelle peruuttamatta takana olevaan esteeseen ja luisumatta edessä olevan auton perään. Vimmaisen ratinpyörittämisen lomassa käteni lipsahti vahingossa muutamaan otteeseen myös äänitorven kohdalle. Kesäyössä kaikunut tööttäilyni ja kiroiluni varmasti ilahdutti kaikkia kadun asukkaita. Anteeksi, C ja C:n naapurit. Ja Kokki, jolla todella oli aihetta pelkoon pelkääjän paikallaan.

IMG_2333Liège-Guillemins

IMG_2334Lisää kattopornoa blogiin!

Auto löysi lopulta paikan lähipizzerian edestä ja pääsin nukkumaan painajaistani pois. Sitä helpotuksen määrää, kun seuraavana päivänä saimme taas matkustaa junalla! Belgiassa on niin toimiva ja edullinen junaverkosto, että autoilua kannattaa välttää viimeiseen asti. Erityisen edulliset matkat saa Rail Passilla, joka sisältää 10 yksisuuntaista matkaa minkä tahansa kahden Belgian kaupungin välillä (vain 7,60€/matka + mahdollinen Diabolo-lisämaksu lentokenttäjunaan). Rail Passin saa ostettua tavallisesta lippuautomaatista, ja samaa passia voi käyttää useampi henkilö kerralla. Käyttökin on yksinkertaista. Ennen junaan nousua täytetään yksi rivi jokaista matkustajaa kohti: riville kirjoitetaan päivämäärä, lähtöasema ja määräasema, ja kaikki on valmista. Huippukätevää! Alle 26-vuotiaat saisivat passin vieläkin halvemmalla (50€/10 matkaa), mutta omalla kohdallani se juna meni jo. Eheheh.

railpass

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s