Auringonnousut ovat minulle olennainen osa reissueksotiikkaa. Arjessa näen niitä suunnilleen yhtä usein kuin yksisarvisia, mutta matkaillessa laiskiaisluonteeni väistyy; matkoilla suosikkejani ovat juuri nuo seesteiset hetket ennen muun kaupungin heräämistä. Toisena loma-aamuna sisäinen kelloni oli edelleen niin sekaisin, että neljän tunnin unien jälkeen pomppasin kivuitta ylös hyvissä ajoin ennen asettamaani herätystä. Huoneen kanssani jakanut työkaverini liittyi seuraani, ja kävelimme yhdessä puolisen tunnin matkan katselemaan nousevaa aurinkoa South Pointe Park Pier -laiturin tuntumasta. 
Lokit kirkuivat, kuohuvat aallot pyyhkivät rantahiekkaa ja ilmassa leijui meren suolainen tuoksu, kun ensimmäiset auringonsäteet alkoivat kevyesti lämmittää ihoa. Muutamat reippaat lenkkeilijät olivat jo lähteneet liikkeelle ennen kuin helle tekisi juoksemisesta tuskaa. Voisipa aamun aloittaa aina näin. Kävelimme lopuksi rantaa pitkin takaisin hotellille aamupalalle, ja paluumatkalla pääsimme pikapulahdusten lisäksi bongailemaan Miami Beachin kuuluisia baywatch-koppeja. Miami on todellakin kirkkaiden värien ystävien paratiisi – olin pakahtua kaikkiin noihin sateenkaariräjähdyksiin!
Aamupäivän ohjelmassa meillä oli tällä kertaa Miami Beachin opastettu pyöräkierros Bike and Roll -yrityksen järjestämänä. Pyöräilimme verkkaista tahtia ympäri saarta ihailemassa värikkäitä art deco -rakennuksia. Matkan varrella pysähdyimme myös holokaustimuistomerkillä ja kasvitieteellisessä puutarhassa. En normaalisti harrasta opastettuja retkiä, mutta tätä muutaman tunnin pyöräilyä suosittelen kyllä lämpimästi. Suhteellisen lyhyessä ajassa tuli näin nähtyä ja koettua paljon sellaista, mikä olisi muuten jäänyt kokonaan väliin. (Kaksi alimmaista kuvaa on otettu eri päivänä, mutta katsoin niiden sopivan parhaiten tähän yhteyteen. Siinä selitys märälle asfaltille. :))
Pyöräkierroksen jälkeen suuntasimme Ocean Drivella sijaitsevaan Ocean’s Ten -ravintolaan lounaalle, joka pian kääntyi varsin kosteisiin merkkeihin. Jos Miamissa mitään osataan, niin se on drinkkien sekoittelu! Osa porukasta jäi vielä tilailemaan uusia kierroksia, kun osa suuntasi muutamaksi tunniksi rannalle loikoilemaan. Itse liityin rantaryhmään.
Muutaman tunnin auringonpalvonnan jälkeen olikin taas ruokailun aika, tällä kertaa Forrest Gump -teemaravintola Bubba Gump Shrimp Co.:ssa. Jenny’s Catch -kala-annos oli kuorrutettu noin puolella kilolla voita, mutta en pistänyt sitä lainkaan pahakseni. Yritän nimittäin saada kauniiseen kieleemme lanseerattua uutta sananpartta “vyöryy kuin rasvattu laiskiainen”. Petollisen maistuvat cocktailit olivat silti kolmen lajin illallisen parasta antia, aivan kuten monessa muussakin kokeilemassamme ravintolassa.
Ilta huipentui NBA-korismatsiin, jossa Miami Heat kohtasi Washington Wizardsin. Lähes 20 000 katsojaa vetävä American Airlines Arena täyttyi valitettavasti vain puoleen täydestä kapasiteetistaan, mikä söi hieman yleistunnelmaa. Ei tämä silti ollut hassumpi ensikokemus koripallosta. Jo pelaajien esittelyssä oli otettu kirjaimellisesti kaikki paukut käyttöön, kun jenkkiläisen mahtipontinen selostus sekoittui Rammstein-tyyliseen pyrotekniikkaan. Feuer frei! Erikoista oli tapa, jolla tehostemusiikkia soitettiin myös pelin ollessa käynnissä, eikä ainoastaan katkoilla. Luulisi, että jatkuvat äänitehosteet syövät jo pelaajien keskittymistä? Bubba Gumpin tarjoilijamme oli ystävällisesti opettanut meille virallisen kannustushuudon, “Let’s go Heat!”, mutta kaikista huuteluista huolimatta Wizardsit korjasivat potin viimeisessä erässä. Taisin ostaa väärän joukkueen fanilippiksen.
Kaikki tähän reissuun liittyvät suomenkieliset tekstit löydät tägillä Miami18FI!
