Miami Mini Vacation, Days 4 and 5: Sunset Celebration in Key West


On the fourth day, the end of our mini vacation was rapidly approaching. Our official programme for the day consisted of seven full hours of shopping at the Sawgrass Mills outlet. However, I am really bad at buying anything, and the mere thought of changing rooms and their bright lights makes me sweat. I’ve also gotten quite used to travelling alone, so the first three intensive days of travelling in a group (no matter how nice the group) had started to wear down my introverted brain. Although I’m sure that chasing after discounts in a jungle of designer products would have been a culturally rewarding dive in the deep of capitalism, at this point I decided to separate myself from the rest of the group and headed out to Key West by myself.

I had reserved my bus transfer from Miami to Key West a couple days earlier through Travel to Key West, and early on Monday morning, the bus picked me up in front of our hotel precisely as and when promised. My one-way trip cost 35 dollars, nearly as much as the 39-dollar day trip would have been. However, I didn’t want to return on the same day, since the drive is nearly four hours one-way. The day trip only allows for six hours to tour the destination, and the return bus leaves too early to see the famous Key West sunset. And I really, really wanted to see that sunset.

So, I booked a bed in a shared room at NYAH Key West, which turned out to be an excellent decision. Even though 55 dollars for a dorm bed seemed like legalised robbery at first, considering the general Key West price level, I actually got a lot of bang for my buck. The official check-in time would have been 4 pm, but they let me in my room as soon as I arrived around noon. The flirty receptionist’s only concern appeared to be whether I was trying to use my older sister’s passport – and that’s how to get hefty tips! :)

The room was clean and tidy and it had its own bathroom and access to a spacious balcony. Each bed had its own night light, a small shelf, and a couple of USB charging ports, as well as a regular power outlet. In addition, every guest got a big locker that worked with the same key card that was used to access the rooms. There were a lot of small, practical things like that to make life easier for everyone. The hotel consists of several maze-like wooden houses surrounding a cosy and secluded pool area shaded by tall palm trees. There are four pools: a heated and an unheated pool, a hot tub and a jacuzzi. Though I’m not entirely sure of the difference between the last two, it didn’t stop me from enjoying the warm soak to relax my sore muscles. Not Your Average Hotel, indeed! This one gets my sincerest recommendations.

The architecture of the wooden houses in Key West has a delightfully Caribbean vibe to it. I spent the first two to three hours just walking around the sleepy neighbourhoods, admiring their cheerful colours and kooky details, of which my absolute favourite was the scheming, mail-munching frog (see picture above). I only stopped for some quick takeaway Cuban lunch from Sandy’s Café, now known as Fernandy’s Café. My recommendations to that one, as well!

Key West is so compact that it’s easy to get almost anywhere on foot. There’s also the free Duval Loop Bus which tours the most important tourist traps seven days a week. Myself, I’d rather walk than travel by bus, but I’ll just leave that little tip here for anyone else heading to the island. Whatever you do, don’t fall victim to the 35-dollar hop on, hop off tour that they try to peddle at every street corner. It really isn’t necessary.IMG_20181112_130120

In November, there were still a lot of Halloween decorations left up here and there. And I’m not talking about any old fake spiderwebs thrown around willy-nilly. No, I’m talking about the “more is more” type of extravaganzas that only true Americans seem to master. I captured the most artistic display in the picture above: at first, I thought the dude on the rocking chair on the porch was the owner himself, but upon a closer look, I realised it was a nightmarish clown keeping company to a couple of full-sized horse skeletons. Loved it!

It came as a surprise to me that Key West isn’t really much of a beach destination. The public beaches downtown, including the Southernmost Beach in the Continental USA, sure look fine from a certain angle but are tiny and overcrowded in reality. It may even be possible to get stung by Portuguese man-of-wars in the water, yikes. Smathers Beach, which is near the airport, is surely big and gorgeous, but the highway runs parallel to it and you can hear the cars on the beach. In my opinion, anyone looking for a full-on beach holiday would be better off picking another Key or sticking to Miami Beach.IMG_20181112_152401__01 IMG_20181112_152356IMG_20181113_065628

Don’t travel to Key West for the beaches, travel there for the unique and laid back atmosphere. One of the island’s unique features is that chickens seem to have full rights there. Chickens and roosters roam free everywhere from traffic intersections to playgrounds, and you get to experience a cacophony of crowing every morning. Other must-see tourist traps include Mile 0, the starting and finishing point of the Florida Keys Highway, the old Flagler Station and the home of Ernest Hemingway, which I didn’t have time to visit.

One tourist trap reigns supreme: in Key West, they celebrate the sunset every day (every single day)! Every evening, Mallory Square fills up with artists, acrobats, fire eaters, musicians, and of course tourists. I almost missed the entire spectacle because I couldn’t tear myself away from the warm embrace of the NYAH jacuzzi, so I had to run like the wind to make it to the square in time. There were hundreds of people at the square just staring at the sun slowly falling into the horizon. The very last rays of light inspired a wild round of applause in the crowd before everyone wandered off in different directions. I loved it! I only wish I could have stayed longer.IMG_20181112_180424IMG_20181112_174428IMG_20181112_174026IMG_20181112_180057IMG_20181112_174701

After the sunset, I grabbed a cup of key lime ice tea to go and slowly wandered back to the hotel. The room had been empty when I first arrived and I had already gotten a bit excited about getting a private room for the price of a dorm, but by the time I got back, every bunk had filled up. I didn’t really mind, since it also meant that a nice French girl (whose name I cannot remember) joined me for dinner. I cannot remember the name of the seafood restaurant we picked, either, but it was next to Flagler station, the food was good and the service incredibly slow. They also asked to see my ID, which is always a nice bonus! I wouldn’t have dared to go back home to Chef if I hadn’t sampled the local specialties, conch fritters and key lime pie, both of which were absolutely delicious. I didn’t even order a main, just an appetiser and dessert, and still couldn’t finish everything. These portion sizes truly boggle my mind.IMG_20181112_203213IMG_20181112_205249

On Tuesday morning, I literally woke up at cock-crow, packed up what little belongings I had brought with me and started walking toward the Key West airport, where my Greyhound back to Miami would leave from. I decided to walk because the local bus didn’t run that early, because I don’t like taxis, and because walking allowed me to enjoy one last sunrise. And the sweet, sweet crowing of roosters, of course.IMG_20181113_062800

Greyhound arrived in Miami slightly ahead of schedule. From the airport bus station, I caught the Metrobus back to South Beach and took one last dip in the ocean, trying to soak up the sun and the waves, and all the colours, sounds and smells to get me through the dark winter awaiting back in Finland. Finally, I picked up my luggage and rejoined the rest of the group at the hotel, and then Carlos gave us a ride back to the airport. Farewell to Miami, though I hope we meet again!IMG_20181109_173007_001

To read all my Miami trip posts in English, use the tag Miami18EN!


Miniloma Miamissa, 4. ja 5. päivä: auringonlaskun juhlaa Key Westissä


Neljäntenä päivänä miniloma lähestyi uhkaavasti loppuaan: paluulento oli varattu jo viidennen päivän illalle. Maanantain virallisessa ohjelmassa oli seitsemän tuntia shoppailua Sawgrass Millsin outlet-ostoskeskuksessa. Itse olen kuitenkin harvinaisen huono ostamaan mitään ja pelkkä ajatus sovituskoppien kirkkaista valoista nostaa tuskanhien pintaan. Olen myös viime vuosina tottunut reissaamaan pääasiassa yksin, ja kolmen päivän tiiviin yhdessäolon jälkeen seuramatkailu alkoi – mukavasta porukasta huolimatta – jo hieman verottaa introvertin päänuppia. Vaikka tarjousten metsästys merkkituotteiden viidakossa olisi varmasti ollut kulttuurillisesti antoisa sukellus kapitalismin kirkkaimpaan ytimeen, tässä kohtaa irrottauduin laumasta ja karkasin yksin Key Westiin.

Olin varannut bussikuljetuksen Miamista Key Westiin muutamaa päivää etukäteen Travel to Key Westin kautta, ja aikaisin maanantaiaamuna bussi poimi minut kyytiinsä hotellin edestä jämptisti sovittuun aikaan. Yhdensuuntainen matka maksoi 35 dollaria, eli lähes yhtä paljon kuin 39 dollarin päiväretki. En kuitenkaan halunnut palata samana päivänä takaisin, koska Florida Keys -saaria yhdistävä tie on hidaskulkuinen ja pelkästään yhdensuuntaiseen matkaan kuluu jo nelisen tuntia. Perilläoloaikaa olisi jäänyt vain kuusi tuntia, ja paluubussi olisi lähtenyt niin aikaisin, etten olisi ehtinyt näkemään Key Westin kuuluisaa auringonlaskua.

Yövyin siis NYAH Key Westissä neljän hengen jaetussa huoneessa, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi. Vaikka 55 dollaria hostellipunkasta tuntui etukäteen lähes ryöstöltä, Key Westin hintatasoon suhteutettuna sain rahoilleni reilusti vastinetta. Virallinen sisäänkirjoittautumisaika olisi ollut vasta neljältä, mutta pääsin huoneeseen heti saavuttuani paikalle puoliltapäivin. Flirtti vastaanottovirkailija oli kovin huolissaan ainoastaan siitä, mahdoinko kenties käyttää luvatta isosiskoni passia – näin sitä tippiä ropisee! :)

Huone oli siisti, siinä oli oma kylpyhuone ja kulku tilavalle parvekkeelle. Jokaiselle punkalle oli varattu oma yövalo, hylly pikkutavaroille ja tavallisen pistorasian lisäksi kaksi näppärää USB-latauspaikkaa. Lisäksi jokainen yöpyjä sai käyttöönsä ison kaapin, joka toimi samalla avainkortilla kuin huoneeseen kulku. Pieniä, käytännöllisiä, elämää helpottavia asioita. Hotelli koostuu useasta sokkeloisesta puurakennuksesta, joiden takana on suojaisa ja viihtyisä, palmujen varjostama allasalue. Altaita on neljä: lämmittämätön ja lämmitetty allas, hot tub ja jacuzzi. En ole täysin perillä kahden viimeisen välisestä erosta, mutta ihan mielellään niissä lojui kipeitä lihaksia rentouttamassa.  Not Your Average Hotel, indeed! Suosittelen lämpimästi.

Key Westin puutaloarkkitehtuuri huokuu karibialaisia vaikutteita. Ensimmäiset pari kolme tuntia kulutinkin kierrellen jalan rauhallisia naapurustoja ja ihaillen talojen iloisia värejä ja hassuja yksityiskohtia, joista ehdoton suosikkini oli juonikkaan oloinen, postia ahnehtiva sammakko (ks. kuva yllä). Kävelyn lomassa pysähdyin vain sen verran, että sain napattua lounaaksi kuubalaista pikaruokaa Sandy’s Café -ravintolan luukulta. Ravintolan nimi on nyt tosin ehtinyt jo vaihtua Fernandy’s Café -muotoon, mutta menu näyttää edelleen samalta. Suosittelen tätäkin!

Key West on niin pieni, että kävellen on helppo kulkea lähes mihin tahansa. Keskustassa kulkee myös ilmainen bussi, Duval Loop Bus, joka kiertää tärkeimmät turistikohteet. Itsehän en mitään busseja malttanut odotella, mutta tämä olkoon vinkkinä muille saarelle suuntaaville – ei missään nimessä kannata ainakaan haksahtaa siihen 35 dollarin hintaiseen hop on, hop off -kiertoajeluun, jota kaupitellaan joka kulmassa kovin ahkeraan.IMG_20181112_130120

Marraskuussa halloween-koristeita näkyi edelleen monessa paikassa, ja nyt ei muuten puhuta mistään Tiimarin (R.I.P.) tusinatavarasta eikä väsähtäneistä hämähäkinseiteistä vaan ehdasta more is more -tykityksestä, joka taitaa kulkea tosijenkeillä verenperintönä. Taiteellisimman asetelman ikuistin ylläolevaan kuvaan: luulin ensin, että terassin kiikkustuolissa rötkötti talon isäntä itse, mutta tarkemmin vilkaistuani hahmo paljastuikin painajaismaiseksi pelleksi, joka piti seuraa valtaville luurankohevosille.

Yllätyin siitä, että Key West ei oikeastaan ole kummoinenkaan rantakohde. Keskustan yleiset rannat, mukaan lukien Manner-USA:n eteläisin ranta, näyttävät toki oikeasta, tarkkaan rajatusta kuvakulmasta kivoilta mutta ovat todellisuudessa pieniä ja ylikansoitettuja. Lisäksi vedessä saattaa joutua varomaan portugalinsotalaivoja. Lentokentän läheisyydessä sijaitseva Smathers Beach on kyllä pitkä ja upea, mutta aivan sen vieressä kulkee autotie, jolta melu kantautuu rannalle asti. Rantalomaa haikailevan on mielestäni paras harkita jotakin muuta Florida Keys -saarta tai jäädä suosiolla Miami Beachille.IMG_20181112_152401__01 IMG_20181112_152356IMG_20181113_065628

Key Westiin ei kannatakaan lähteä rantojen vaan rennon ja omaleimaisen tunnelman perässä. Saaren erikoisuuksiin lukeutuvat kaduilla vapaasti käyskentelevät kukot ja kanat, joilla tuntuu olevan täydet oikeudet siinä missä ihmisilläkin. Niitä näkee kaikkialla liikennevaloista leikkipuistoihin, ja aamuisin pääsee nauttimaan todellisesta kiekaisujen kakofoniasta. Muita erikoisuuksia ovat mm. Florida Keys -maisemareitin alku- ja loppupiste Mile 0, vanha juna-asema Flagler Station ja Ernest Hemingwayn kotitalo, jossa en tosin itse ehtinyt piipahtaa.

Yksi turistihoukutin on kuitenkin kirkkaasti ylitse muiden: Key Westissä juhlitaan joka ilta (siis joka ainoa ilta) auringonlaskua! Mallory Square täyttyy iltaisin taiteilijoista, akrobaateista, tulennielijöistä, muusikoista, torikauppiaista ja tietenkin turisteista jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Itselleni meinasi tulla hieman kiire, kun en olisi millään malttanut jättää NYAHin pehmeästi kroppaa kiehuttavaa poreallasta, mutta ehdin puolijuoksua paikalle juuri ennen suuren spektaakkelin huipentumaa. Aukiolla oli satapäin ihmisiä tuijottamassa horisonttiin valuvaa aurinkoa. Viimeiset valonsäteet kirvoittivat yleisöltä raikuvat aplodit ja hurraahuudot, jonka jälkeen massat hajautuivat hiljakseen eri suuntiin. Hippien touhua, mutta mahtavaa sellaista! Olisinpa voinut viipyä pidempään.IMG_20181112_180424IMG_20181112_174428IMG_20181112_174026IMG_20181112_180057IMG_20181112_174701

Auringon laskettua ostin torikojusta mukillisen key lime -jääteetä ja maleksin maisemareittiä pitkin takaisin hotellille. Päivällä saapuessani huone oli ollut tyhjä ja ehdin jo innostua yksityishuoneesta hostellihintaan, mutta illalla loputkin pedit olivat täyttyneet. Se ei lopulta haitannut lainkaan, sillä sitä kautta sain ravintolaan illallisseuraa mukavasta ranskalaistytöstä, jonka nimeä en toki enää muista. Valitsimme Flaglerin aseman viereisen kalaravintolan, jonka nimeä en sitäkään muista, mutta jossa oli hyvä ruoka ja harvinaisen hidas palvelu. Ja jossa minultakin kolmekymppiseltä kysyttiin paperit, ihanaa! En olisi kehdannut palata Kokin luo takaisin Suomeen maistamatta paikallisia herkkuja: conch frittersit ovat jonkinlaisia uppopaistettuja kotiloita ja key lime pie rikollisen herkullista limepiirakkaa. Tilasin vain alkupalan ja jälkiruoan, mutten silti jaksanut syödä kaikkea. Näitä annoskokoja ei vain voi käsittää. IMG_20181112_203213IMG_20181112_205249

Tiistaiaamuna heräsin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, pakkasin vähät tavarani reppuun ja lähdin kävellen kohti Key Westin lentokenttää, josta Greyhoundin bussi starttasi kohti Miamia. Harvakseen kulkevalla paikallisbussilla en olisi ehtinyt kentälle ajoissa, taksilla en halunnut kulkea, ja kävellen pääsin nauttimaan vielä viimeisestä auringonnoususta. Ja tietenkin siitä kukonlaulusta.IMG_20181113_062800

Neljän tunnin matkanteon jälkeen Greyhound kurvasi Miamin lentokentän bussiasemalle hieman etuajassa. Asemalta nappasin metrobussin South Beachille, jossa kävin vielä viimeisellä pikapulahduksella ja yritin imeä itseeni kaikki Atlantin värit, aallot ja tuoksut jaksaakseni paremmin Suomessa odottanutta harmaata alkutalvea. Liityin lopulta muun ryhmän seuraan hotellilla, josta haimme säilytyksessä olleet matkalaukut ja lähdimme Carlosin kyydissä takaisin lentokentälle. Haikeat hyvästit Miamille, en pistäisi uusintakierrosta lainkaan pahakseni!IMG_20181109_173007_001

Kaikki tähän reissuun liittyvät suomenkieliset tekstit löydät tägillä Miami18FI!