SlovinIt19: Lake Bohinj and Triglav National Park

IMG_20190621_194221Welcome to Bohinj!

The third day of our holiday began in typical Bled fashion, with a refreshing bout of hail and rain. Naturally, it only started to pour down while we were outside waiting for the bus to our next destination, Lake Bohinj. Always fun to travel with your hair and clothes dripping with rain water, but at least the trip took less than an hour. I’d be lying if I said we didn’t leave behind some suspiciously damp bus seats – so sorry for the unsuspecting travellers who caught the bus after us! It wasn’t what you probably thought it was.


Sobe_CuskicSobe Ćuskić, Ribčev Laz

In Bohinj, we spent a total of four nights at B&B Sobe Ćuskić, located in the village of Ribčev Laz. The lovely hostess didn’t speak much English, but everything went smoothly anyway. Our top floor room was clean and spacious with lots of natural light. We also had our own balcony with views to the mountains, as well as free access to a shared kitchen. The location was very convenient: right next to a bus stop, about a ten-minute walk from the head of Lake Bohinj with shops and restaurants. Our room for two cost 50€/night, which in my opinion was excellent value for money.


While Bled is known by “everyone” and has the crowds to show for it, Bohinj remains a relatively unknown oasis. An American man we met at the Bled bus station was puzzled about why we would, after Bled, bother to go see “another lake”. Well, Bohinj isn’t just another lake, Sir. I’d even go as far as claim that Bohinj is just a bigger, calmer and more affordable version of Bled. Anyone looking for peace, quiet, mountainous scenery and endless hiking opportunities should feel right at home in Bohinj. Kayaking, parasailing and paragliding opportunities are also excellent there.

st_johnChurch of St. John the Baptist, Ribčev Laz

We started off by investing 27€ each on the Mini Bohinj Package, available at the tourist office, which included a boat tour on the lake, a return trip on the Vogel cable car, a drink at the Vogel restaurant and a visit to the Church of St. John the Baptist, which is probably the best-known historical monument in Ribčev Laz. There were many different packages to choose from, but the mini was best suited to our purposes.

IMG_20190621_202716 Midsummer dinner at restaurant Kramar

We arrived in Bohinj in the afternoon on Midsummer’s Eve. Unlike in Finland, where Midsummer is celebrated as “the nightless night” because the sun doesn’t set at all, in Slovenia it gets dark quite early even in summertime. So, the first day, we only had time to unpack and wander around in search of a meal. We found the perfect restaurant a short stroll away from the village centre, located right by the water’s edge. The food at Kramar was simple but tasty, however it was the views from the outdoor terrace that really won us over and got us in the right Midsummer mood.

IMG_20190621_195938Bohinj blue hour

Savica Waterfall

IMG_20190622_104858Gloomy morning view through the window

The next morning was rainy and foggy, so we didn’t feel bad at all about lounging in our room until late in the afternoon. When the sun suddenly appeared from behind the cloud cover, we decided to make a quick visit to the Savica waterfall, which is one of the most popular natural sights in the Bohinj area.


The boat tour included in the Bohinj Package is very convenient in that you get two separate tickets, each good for a one-way trip from one end of the lake to the other, and they don’t need to be used on the same day. So we took one of our tickets and travelled by boat from Ribčev Laz to Ukanc. The boat stops by the docks next to Camp Zlatorog Bohinj, and from there you can either walk or hitchhike to the waterfall entrance. During high season in July–August, there is also a bus that goes all the way up to Savica, but we were there a bit too early in June. We picked the easy one-hour walk instead of hitching.


Our sporty choice kind of backfired once we made it to the ticket booth and found out there were still around 550 stairs to climb to even get within ogling distance of the waterfall. But none of that bothered us once we actually made it to the top, as it’s always pretty cool to see the most famous postcard views of your travel destination in person, rather than in the card rack of the nearest corner shop. The only bother was having to go back down to Ukanc the same way as we came, since the trail can get quite boring and there aren’t any sights along the way. At least the buses were still running, so we didn’t have to walk all the way to Ribčev Laz.

Vogel Hiking Trails

IMG_20190623_085605Orlove Glave chairlift

In the winter, the surroundings of Mt. Vogel operate as a skiing centre, and in the summer you can hop on the lifts and easily get to a height of 1537m to admire the spectacular mountain views without ever breaking a sweat. On the fifth day of our vacation, we spent our Bohinj Package cable car tickets to do a bit of hiking around Mt. Vogel. The same tickets were also good for the Orlove Glave chairlift, which took us even higher to the trails.

IMG_20190623_094405Snack break viewsIMG_20190623_104909Something that makes my soul sing
A scared feller along the wayIMG_20190623_104236An excited feller at the top of a mountain (Šija 1880m)

The mountain weather forecast for the afternoon didn’t look too promising, so we decided to only do a short hike and summit one of the nearby peaks around the end station of the Orlove Glave chairlift. A very steep path took us to Šija in well under two hours, snack breaks included. In good weather, continuing further along the same trail would have led us to Vogel itself, but even this short route offered magnificent panoramas over the Julian Alps.


After our brisk little walk, it was nice to kick back and enjoy a glass of wine at the cable car upper station terrace, with views all the way down to the lake. A tip to any drink ticket users: wine costs less than other refreshments there, so spend your Bohinj Package drink ticket on a Coke and pay cash for your 1,50 € glass of wine. I also recommend taking a moment to visit these furry friends living next to the upper station viewpoint!

Pigi_and_friendSpotted: a plump pig called Pigi

IMG_20190623_084218The Vogel cable car takes you straight to this picnic spot. Suits even the laziest of us!

Adventures and Adrenaline in Triglav National Park 

BohinjA happy mountain sloth in its element

On the sixth travel day, we finally got down to business, i.e. went on a proper day hike in the national park! In the morning, we caught a bus to the neighbouring village of Stara Fužina, where we started off on a steep forest trail leading to the Vogar viewpoint at the height of 1085 metres. That made for a nice warm-up ascent of about half a kilometre.

IMG_20190624_075706 IMG_20190624_113403

Our original plan was to do the five-hour circle route of Vogar–Pršivec–Planina Viševnik–Planina Jezero–Vogar, but the route between Planina Jezero and Vogar was unfortunately closed due to fallen trees on the trail. Our plan B was the one-way route of Vogar–Pršivec–Planina Viševnik–Crno Jezero–Slap Savica, which meant ending the hike at the waterfall we had already visited the previous day. I had a lot riding on this choice, since it was Redds’s first “real” mountain hike and I didn’t want to disappoint her.

IMG_20190624_130157Pršivec (1761m)
Decent nap spot

At this point, we felt good about the route choice, and Redds didn’t let her fear of heights stop her from tackling a few scary points where we had to do some light climbing. The highest point of our route, Pršivec, offered incredible 360-degree views on the surrounding mountain range and down to the valley. It was also a great place to have a snack and a bit of rest before heading back down.

IMG_20190624_135307 Bregarjevo zavetišče

On the way down, we stopped by the Bregarjevo zavetišče hut, where we were able to purchase some cold drinks. Hot meals prepared by the hostess were also available. A cold soda cost 3 € and a sausage plate would have cost 10 €, which is incredibly reasonable considering the location. Best make sure to bring some cash for this one!

IMG_20190624_144931Back into the forest


Our last pit stop before Savica was the dazzlingly turquoise Čzrno jezero (literally “Black Lake”). I wonder why each and every one of these lakes with clear turquoise water is always called the Black Lake, no matter where in the world they are located, hmm? There was a similar-looking puddle of the same name on my last trip to Montenegro. Anyway, at this point we had been hiking for at least eight hours, so a little soak in the cold water did wonders to our weary feet before the last leg of our hike. Perfect weather, perfect scenery – Redds’s maiden voyage into the world of mountain fanatics had gone almost suspiciously well.


And suspicious we should have been, since bad luck struck us mere 20 minutes before the Savica parking lot. The descend from Črno jezero to Savica is a super steep zig zag trail, and while we were making our way down, some poor bastard above us stumbled and set off a bunch of chunky pieces of rock and failed to yell out a warning. The falling rocks bounced off the cliffs and thumped Redds straight in the forehead. Suddenly, there was enough blood to shoot a damn slasher film, and for the first time ever, I got to practise my first aid skills in action.

I managed to stop the bleeding, but the rest of the descent was nearly impossible due to the uncontrollable shaking in my thighs from all the adrenaline (oddly enough, I was more shaken than Redds). At Savica, we asked the staff to call us a taxi to the nearest hospital, but there were no taxis anywhere in the vicinity. Thankfully, a friendly restaurant worker gave us a ride to the nearest ER, which was a 35-kilometre drive away in Bohinjska Bistrica. The nurse who patched Redds up said that another person had gotten hurt on the same dayin the same spot and for the same reason. So, if you’re planning to take this route from Savica to Črno jezero, bringing a helmet definitely wouldn’t be overkill.

Thanks to beginner’s luck, Redds only suffered a fright and some nicks and bruises – well, a bruise the size and shape of a golf ball on her forehead. Stylish! As an added bonus, at least we got to see how the Slovenian health care system works, and no complaints there. However, Redds wasn’t too excited about the idea of me publishing a picture of her monster bruise, so here’s a bunch of pictures of alpine flowers we spotted along the way, instead. Enjoy!

alp flowers

Prices (June 2019): Bohinj

  • Bus ticket Bled–Bohinj: 3.60€
  • Accommodation, B&B Sobe Ćuskić: 50€/night/room for two
  • Mini Bohinj Package: 27€
  • Entrance fee to Savica waterfall: 3€/adult, 2.50€/student
  • Bus travel between the villages in Bohinj: 1.30–1.80€
  • Dinner at restaurant Kramar by the lake (incl. main dish, drink and dessert): 17.50€

+Tip: See for local bus schedules and ticket prices

To read all my posts on this trip in English, use the tag SlovinIt19EN.

SlovinIt19: Bohinj-järvi ja Triglavin kansallispuisto

IMG_20190621_194221Tervetuloa Bohinjiin!

Kolmas reissupäivä alkoi tuttuun ja turvalliseen Bled-tyyliin raikkaan piiskaavalla rae- ja vesisateella. Taivas toki aukesi juuri silloin, kun odottelimme bussia seuraavaan kohteeseemme Bohinj-järvelle. Mikäpä sen mukavampaa kuin matkustaa vettä valuvana – onneksi matka kesti alle tunnin. Valehtelisin jos väittäisin, ettemme jättäneet jälkeemme epäilyttävän nihkeitä bussin penkkejä. Sori vaan seuraaville matkalaisille!


Sobe_CuskicSobe Ćuskić, Ribčev Laz

Bohinjissa viihdyimme neljä yötä Sobe Ćuskić -majatalossa Ribčev Lazin kylässä. Talon herttainen emäntä ei puhunut englantia muutamaa sanaa enempää, mutta kaikki hoitui silti ongelmitta. Ylimmän kerroksen huone oli siisti, valoisa ja tilava. Meillä oli myös oma parveke vuoristonäkymin ja vapaa pääsy yhteiskeittiöön. Majatalon sijaintikin oli oikein näppärä: aivan bussipysäkin vieressä, n. 10 minuutin kävelymatkan päässä Bohinjin ytimestä (eli kaupoilta ja järveltä). Kahden hengen huone maksoi 50 €/yö, ja oli hinta-laatusuhteeltaan mielestäni täysi kymppi.


Bledin tietävät “kaikki” ja turistimäärä on sen mukainen, kun taas Bohinjiin eivät yhtä monet ainakaan vielä eksy. Bledin bussiasemalla tapaamamme jenkkituristikin oli kovin ihmeissään siitä, miten viitsimme Bledin jälkeen enää lähteä katsomaan “toista järveä”. Oma mokansa, sillä Bohinj ei tosiaan ole mikä tahansa tusinajärvi. Oikeastaan voisin väittää, että Triglavin kansallispuiston reunalla sijaitseva Bohinj on käytännössä suurempi, edullisempi ja rauhallisempi versio Bledistä. Luonnonrauhaa, vuoristomaisemia ja loputtomia vaellusmahdollisuuksia arvostavalle Bohinj on täydellinen kohde. Järvellä on myös hyvät purjelautailu-, riippuliito- ja melontamahdollisuudet.

st_johnJohannes Kastajan kirkko, Ribčev Laz

Ensi töiksemme hankimme Ribčev Lazin turisti-infosta 27 euron hintaisen Mini Bohinj -paketin, johon sisältyi risteily järvellä, edestakainen lippu Vogelin kaapelihissiin, drinkkilippu Vogelin ravintolaan ja pääsylippu pikkuruiseen Johannes Kastajan kirkkoon, joka lienee Ribčev Lazin tärkein nähtävyys. Laajempiakin paketteja olisi ollut tarjolla, mutta meille tuo mini riitti hyvin.

IMG_20190621_202716Juhannusateria / Kramar

Saavuimme Bohinjiin juhannusaaton iltapäivällä. Sloveniassa ei kuitenkaan pääse yötöntä yötä juuri juhlimaan, vaan aurinko laskee yhtä aikaisin kuin Suomessa alkusyksystä. Emme siis ehtineet ennen pimeän tuloa juuri muuta kuin asettua taloksi ja etsiä murkinaa. Sopiva ruokapaikka löytyi aivan järven rannalta lyhyen kävelymatkan päästä kylän keskustasta. Ravintola Kramarin ruoka oli simppeliä mutta maistuvaa perusmättöä. Terassilta järvelle avautuvat maisemat taas olivat voittamattomat – ja sieltä se juhannusfiilis lopulta hiipi. Suosittelen!

IMG_20190621_195938Bohinjin sininen hetki

Savican vesiputous

IMG_20190622_104858Aamun ikkunanäkymät

Seuraava aamu oli sateinen ja sumuinen, joten pötköttelimme hyvillä mielin huoneessamme pitkälle iltapäivään. Kun aurinko alkoi yllättäen pilkistää pilvien välistä, päätimme pyörähtää Savican vesiputouksella, joka on yksi Bohinjin alueen suosituimmista luontokohteista.


Bohinj-pakettiin kuuluva risteily on siitä kätevä, että meno- ja paluumatkalle saa erilliset liput, jotka voi käyttää myös erikseen. Käytimme siis toisen lipuista menomatkaan Ribčev Lazista järven toiselle puolelle Ukanciin. Vene pysähtyy leirintäalue Camp Zlatorog Bohinjin viereiselle laiturille, josta taas lähtee helppo, noin tunnin mittainen kävelyreitti ylös vesiputoukselle. Parhaaseen sesonkiaikaan heinä-elokuussa Savican porteille pääsee bussilla suoraan, mutta olimme itse liikkeellä hieman liian aikaisin kesäkuussa. Vaihtoehdoiksi jäi vain liftaus tai kävely, ja päätimme hikoilla.


Reipas asenne kostautui saman tien: selvisi, että porttien jälkeen on vielä kiivettävä reilut 550 porrasta suuntaansa päästäkseen näköetäisyydelle vesiputouksesta. Perillä ei enää harmittanut, koska onhan se aina hienompaa nähdä matkakohteen suosituimmat postikorttimaisemat omin silmin eikä vain lähimarketin korttitelineestä. Paluumatkalla jouduimme kulkemaan samaa tylsähköä kävelyreittiä pitkin alas Ukanciin, josta onneksi vielä illalla kulki paikallisbusseja takaisin Ribčev Laziin.

Vogelin vaellusreittejä 

IMG_20190623_085605Orlove Glaven tuolihissi

Talvisin Vogel-vuoren ympäristö toimii hiihtokeskuksena, ja kesäisin hisseillä pääsee helposti yli puolentoista kilometrin korkeuksiin ihailemaan upeita vuoristomaisemia. Viidentenä lomapäivänä käytimmekin Bohinj-paketin edestakaiset Vogel-hissiliput. Samalla lipulla pääsi myös Orlove Glaven tuolihissiin, joka vei meidät vielä ylemmäs vaellusreittien äärelle.

IMG_20190623_094405Taukomaisemaa…IMG_20190623_104909…ja sielunmaisemaa
Pelästynyt kaveri polun varreltaIMG_20190623_104236Innostunut kaveri vuoren huipulta (Šija 1880 m)

Koska iltapäivän vuoristosääennuste näytti surkeahkolta, päätimme tehdä vain lyhyen lenkin ja huiputtaa jonkun Orlove Glaven hissin yläasemaa lähimpänä olevista nyppylöistä. Valinta osui Šijaan, jonne pääsee könyämään helppoa mutta jyrkkää reittiä pitkin alle parissa tunnissa taukoineen. Hyvällä säällä samaa reittiä pitkin voisi jatkaa mm. Vogelille asti, mutta jo tämän lyhyenkin kävelyn varrelta oli mahtavat panoraamat Slovenian Julisille Alpeille.


Reippaan lenkinpoikasen päätteeksi oli kiva vielä kilistellä viinilasillisilla Vogelin yläaseman ravintolan terassilla ja tiirailla samalla kauas alas järvelle. Vinkkinä muille drinkkilippujen käyttäjille: viini on tuolla halvempaa kuin virvoitusjuomat, joten Bohinj-paketin liput kannattaa käyttää kolaan ja maksaa nuo puolentoista euron alkoholiannokset omasta pussista. Kannattaa myös käydä moikkaamassa kaikenkarvaisia kavereita, jotka asustelevat aitauksissaan aivan näköalapaikan vieressä.

Pigi_and_friendBongattu pullea päikkäripossu nimeltä Pigi

IMG_20190623_084218Tälle kiikulle, näihin maisemiin pääsee suoraan Vogelin hissiltä. Sopii laiskemmillekin!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Triglavin kansallispuistossa 
BohinjOnnellinen vuoristolaiskiainen elementissään

Kuudentena reissupäivänä päästiin vihdoin asiaan, eli kunnon päivävaellukselle kansallispuistoon! Aamulla huristelimme paikallisbussilla naapurikylä Stara Fužinaan, josta lähti jyrkkä metsäpolku 1085 metrin korkeuteen Vogarin näköalapaikalle. Nousua tuli siis heti alkuun puolisen kilometriä – kohtuullisen tehokas alkulämmittely.

IMG_20190624_075706 IMG_20190624_113403

Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli ylhäälle päästyämme lähteä vielä viiden tunnin ympyräreitille Vogar–Pršivec–Planina Viševnik–Planina Jezero–Vogar, mutta Planina Jezeron ja Vogarin välinen pätkä oli harmittavasti suljettu myrskytuhojen vuoksi. B-suunnitelmaksi muodostui laakson reunaa seuraileva, yhdensuuntainen reitti Vogar–Pršivec–Planina Viševnik–Crno Jezero–Slap Savica, eli päätepysäkkinä toimisi jo edellisenä päivänä nähty Savican vesiputous. Pelissä oli paljon, sillä tämä oli Reddsin ensimmäinen “oikea” vuoristovaellus, enkä missään nimessä halunnut tuottaa reissureiskalle pettymystä.

IMG_20190624_130157Pršivec (1761 m)
Paras päikkäripaikka

Reittivalinta tuntui tässä vaiheessa hyvältä, ja korkeanpaikankammoinen Redds selvisi sinnikkyydellään hienosti myös muutamista jännittävistä, kevyttä kiipeilyä vaativista kohdista. Reittimme korkeimmalta pisteeltä Pršiveciltä avautui huikea 360 asteen panoraama ympäröiviin vuorijonoihin ja alas laaksoon, ja siellä oli hyvä pitää kunnon lepo- ja evästauko ennen pitkää laskeutumista.

IMG_20190624_135307 Bregarjevo zavetišče

Pysähdyimme matkalla Bregarjevo zavetiščen tuvalle, jossa voi yöpymisen lisäksi nauttia kylmiä juomia ja emännän kokkaamaa mättöruokaa. Pullo limua maksoi kolme euroa, ja makkara-annos olisi maksanut kympin – hyvinkin kohtuullisia hintoja, kun ottaa huomioon, ettei paikalle pääse kuin omin lihasvoimin. Tätä taukopaikkaa varten kannattaa varata hieman käteistä mukaan!

IMG_20190624_144931Takaisin metsään


Viimeinen etappi ennen Savicaa oli häikäisevän turkoosi Čzrno jezero -vuorijärvi (“musta järvi”). Mikähän siinä on, että nämä kirkkaan turkoosit järvet nimetään aina mustiksi järviksi, sijaitsivat ne sitten missä päin maailmaa tahansa? Heti tuli mieleen ainakin samanniminen lätäkkö viime vuoden reissultani Montenegroon. No, joka tapauksessa olimme olleet liikkeellä jo ainakin kahdeksan tuntia, ja järven kylmässä vedessä oli ihana huljutella turvonneita varpaita ennen viimeistä puristusta Savicalle. Täydellinen sää, täydelliset maisemat – Reddsin ensimatka vuoristohullujen maailmaan oli sujunut lähes epäilyttävän hyvin.


Epäilyksille oli aihetta, koska sittenhän se epäonni iskikin, vain 20 minuuttia ennen Savican parkkipaikkaa. Laskeutuminen Savicalle tapahtuu todella jyrkkää siksak-polkua pitkin, ja eräs onneton tunari yläpuolellamme onnistui kompastuessaan lähettämään alas muutaman massiivisen murikan, jotka pudotessaan kimpoilivat kallioseinämästä ja mäjähtivät suoraan Reddsin otsaan. Verta valui kuin slasher-leffoissa konsanaan, ja pääsinkin ensimmäistä kertaa ikinä tositoimiin ensiapupakkauksen kanssa.

Saimme vuodon tyrehdytettyä, mutta loppumatkan laskeutumisesta ei meinannut tulla enää mitään, kun reidet tärisivät holtittomasti adrenaliinista. Kysyimme Savican ravintolasta, josko joku voisi soittaa meille taksin lähimpään terveyskeskukseen. Takseja ei kuulemma ollut lähimaillakaan, joten eräs ystävällinen työntekijä antoi meille kyydin päivystykseen, joka oli 35 kilometrin päässä Bohinjska Bistricassa. Reddsiä paikanneen hoitajan mukaan samana päivänäsamassa paikassa ja samasta syystä oli loukkaantunut joku toinenkin. Mikäli siis harkitset lähteväsi Savican ja Čzrno jezeron väliselle reitille, kypärä ei ole lainkaan liioiteltu lisävaruste.

Aloittelijan tuuria oli, että välikohtauksesta selvittiin säikähdyksellä, perhoslaastarilla ja golfpallon kokoisella mustelmalla. Tulipa samalla tutustuttua myös Slovenian terveydenhuoltoon, jossa ei ollut valittamista. Redds ei kuitenkaan oikein innostunut ennätysmustelmakuvan julkaisusta, joten tässä sen tilalle valittuja otoksia matkalla bongaamistamme alppikukista, olkaa hyvät!

alp flowers

Hintoja (kesäkuu 2019): Bohinj

  • Bussilippu Bled–Bohinj: 3,60 €
  • Majoitus, B&B Sobe Ćuskić: 50 €/2 hh/yö
  • Mini Bohinj Package: 27 €
  • Pääsylippu Savican vesiputoukselle: 3 €/aikuinen, 2,50 €/opiskelija
  • Paikallisbussiliput järven ympäristön kylien välillä: 1,30–1,80 €
  • Illallinen ravintola Kramarissa (sis. pääruoka, juoma ja jälkiruoka): 17,50 €

+Vinkki: Bledin ja Bohnjin alueen bussien aikataulut ja hinnat löytyvät osoitteesta

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI