Tervetuloa Bohinjiin!

Kolmas reissupäivä alkoi tuttuun ja turvalliseen Bled-tyyliin raikkaan piiskaavalla rae- ja vesisateella. Taivas toki aukesi juuri silloin, kun odottelimme bussia seuraavaan kohteeseemme Bohinj-järvelle. Mikäpä sen mukavampaa kuin matkustaa vettä valuvana – onneksi matka kesti alle tunnin. Valehtelisin jos väittäisin, ettemme jättäneet jälkeemme epäilyttävän nihkeitä bussin penkkejä. Sori vaan seuraaville matkalaisille!

Bohinj

Sobe Ćuskić, Ribčev Laz

Bohinjissa viihdyimme neljä yötä Sobe Ćuskić -majatalossa Ribčev Lazin kylässä. Talon herttainen emäntä ei puhunut englantia muutamaa sanaa enempää, mutta kaikki hoitui silti ongelmitta. Ylimmän kerroksen huone oli siisti, valoisa ja tilava. Meillä oli myös oma parveke vuoristonäkymin ja vapaa pääsy yhteiskeittiöön. Majatalon sijaintikin oli oikein näppärä: aivan bussipysäkin vieressä, n. 10 minuutin kävelymatkan päässä Bohinjin ytimestä (eli kaupoilta ja järveltä). Kahden hengen huone maksoi 50 €/yö, ja oli hinta-laatusuhteeltaan mielestäni täysi kymppi.

Bledin tietävät “kaikki” ja turistimäärä on sen mukainen, kun taas Bohinjiin eivät yhtä monet ainakaan vielä eksy. Bledin bussiasemalla tapaamamme jenkkituristikin oli kovin ihmeissään siitä, miten viitsimme Bledin jälkeen enää lähteä katsomaan “toista järveä”. Oma mokansa, sillä Bohinj ei tosiaan ole mikä tahansa tusinajärvi. Oikeastaan voisin väittää, että Triglavin kansallispuiston reunalla sijaitseva Bohinj on käytännössä suurempi, edullisempi ja rauhallisempi versio Bledistä. Luonnonrauhaa, vuoristomaisemia ja loputtomia vaellusmahdollisuuksia arvostavalle Bohinj on täydellinen kohde. Järvellä on myös hyvät purjelautailu-, riippuliito- ja melontamahdollisuudet.

Johannes Kastajan kirkko, Ribčev Laz

Ensi töiksemme hankimme Ribčev Lazin turisti-infosta 27 euron hintaisen Mini Bohinj -paketin, johon sisältyi risteily järvellä, edestakainen lippu Vogelin kaapelihissiin, drinkkilippu Vogelin ravintolaan ja pääsylippu pikkuruiseen Johannes Kastajan kirkkoon, joka lienee Ribčev Lazin tärkein nähtävyys. Laajempiakin paketteja olisi ollut tarjolla, mutta meille tuo mini riitti hyvin.

Juhannusateria / Kramar

Saavuimme Bohinjiin juhannusaaton iltapäivällä. Sloveniassa ei kuitenkaan pääse yötöntä yötä juuri juhlimaan, vaan aurinko laskee yhtä aikaisin kuin Suomessa alkusyksystä. Emme siis ehtineet ennen pimeän tuloa juuri muuta kuin asettua taloksi ja etsiä murkinaa. Sopiva ruokapaikka löytyi aivan järven rannalta lyhyen kävelymatkan päästä kylän keskustasta. Ravintola Kramarin ruoka oli simppeliä mutta maistuvaa perusmättöä. Terassilta järvelle avautuvat maisemat taas olivat voittamattomat – ja sieltä se juhannusfiilis lopulta hiipi. Suosittelen!

Bohinjin sininen hetki

Savican vesiputous

Aamun ikkunanäkymät

Seuraava aamu oli sateinen ja sumuinen, joten pötköttelimme hyvillä mielin huoneessamme pitkälle iltapäivään. Kun aurinko alkoi yllättäen pilkistää pilvien välistä, päätimme pyörähtää Savican vesiputouksella, joka on yksi Bohinjin alueen suosituimmista luontokohteista.

Bohinj-pakettiin kuuluva risteily on siitä kätevä, että meno- ja paluumatkalle saa erilliset liput, jotka voi käyttää myös erikseen. Käytimme siis toisen lipuista menomatkaan Ribčev Lazista järven toiselle puolelle Ukanciin. Vene pysähtyy leirintäalue Camp Zlatorog Bohinjin viereiselle laiturille, josta taas lähtee helppo, noin tunnin mittainen kävelyreitti ylös vesiputoukselle. Parhaaseen sesonkiaikaan heinä-elokuussa Savican porteille pääsee bussilla suoraan, mutta olimme itse liikkeellä hieman liian aikaisin kesäkuussa. Vaihtoehdoiksi jäi vain liftaus tai kävely, ja päätimme hikoilla.

Savica

Reipas asenne kostautui saman tien: selvisi, että porttien jälkeen on vielä kiivettävä reilut 550 porrasta suuntaansa päästäkseen näköetäisyydelle vesiputouksesta. Perillä ei enää harmittanut, koska onhan se aina hienompaa nähdä matkakohteen suosituimmat postikorttimaisemat omin silmin eikä vain lähimarketin korttitelineestä. Paluumatkalla jouduimme kulkemaan samaa tylsähköä kävelyreittiä pitkin alas Ukanciin, josta onneksi vielä illalla kulki paikallisbusseja takaisin Ribčev Laziin.

Vogelin vaellusreittejä 

Orlove Glaven tuolihissi

Talvisin Vogel-vuoren ympäristö toimii hiihtokeskuksena, ja kesäisin hisseillä pääsee helposti yli puolentoista kilometrin korkeuksiin ihailemaan upeita vuoristomaisemia. Viidentenä lomapäivänä käytimmekin Bohinj-paketin edestakaiset Vogel-hissiliput. Samalla lipulla pääsi myös Orlove Glaven tuolihissiin, joka vei meidät vielä ylemmäs vaellusreittien äärelle.

Taukomaisemaa……ja sielunmaisemaa
Pelästynyt kaveri polun varreltaInnostunut kaveri vuoren huipulta (Šija 1880 m)

Koska iltapäivän vuoristosääennuste näytti surkeahkolta, päätimme tehdä vain lyhyen lenkin ja huiputtaa jonkun Orlove Glaven hissin yläasemaa lähimpänä olevista nyppylöistä. Valinta osui Šijaan, jonne pääsee könyämään helppoa mutta jyrkkää reittiä pitkin alle parissa tunnissa taukoineen. Hyvällä säällä samaa reittiä pitkin voisi jatkaa mm. Vogelille asti, mutta jo tämän lyhyenkin kävelyn varrelta oli mahtavat panoraamat Slovenian Julisille Alpeille.

Reippaan lenkinpoikasen päätteeksi oli kiva vielä kilistellä viinilasillisilla Vogelin yläaseman ravintolan terassilla ja tiirailla samalla kauas alas järvelle. Vinkkinä muille drinkkilippujen käyttäjille: viini on tuolla halvempaa kuin virvoitusjuomat, joten Bohinj-paketin liput kannattaa käyttää kolaan ja maksaa nuo puolentoista euron alkoholiannokset omasta pussista. Kannattaa myös käydä moikkaamassa kaikenkarvaisia kavereita, jotka asustelevat aitauksissaan aivan näköalapaikan vieressä.

Bongattu pullea päikkäripossu nimeltä Pigi

Tälle kiikulle, näihin maisemiin pääsee suoraan Vogelin hissiltä. Sopii laiskemmillekin!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Triglavin kansallispuistossa 
Onnellinen vuoristolaiskiainen elementissään

Kuudentena reissupäivänä päästiin vihdoin asiaan, eli kunnon päivävaellukselle kansallispuistoon! Aamulla huristelimme paikallisbussilla naapurikylä Stara Fužinaan, josta lähti jyrkkä metsäpolku 1085 metrin korkeuteen Vogarin näköalapaikalle. Nousua tuli siis heti alkuun puolisen kilometriä – kohtuullisen tehokas alkulämmittely.

Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli ylhäälle päästyämme lähteä vielä viiden tunnin ympyräreitille Vogar–Pršivec–Planina Viševnik–Planina Jezero–Vogar, mutta Planina Jezeron ja Vogarin välinen pätkä oli harmittavasti suljettu myrskytuhojen vuoksi. B-suunnitelmaksi muodostui laakson reunaa seuraileva, yhdensuuntainen reitti Vogar–Pršivec–Planina Viševnik–Crno Jezero–Slap Savica, eli päätepysäkkinä toimisi jo edellisenä päivänä nähty Savican vesiputous. Pelissä oli paljon, sillä tämä oli Reddsin ensimmäinen “oikea” vuoristovaellus, enkä missään nimessä halunnut tuottaa reissureiskalle pettymystä.

Pršivec (1761 m)
Paras päikkäripaikka

Reittivalinta tuntui tässä vaiheessa hyvältä, ja korkeanpaikankammoinen Redds selvisi sinnikkyydellään hienosti myös muutamista jännittävistä, kevyttä kiipeilyä vaativista kohdista. Reittimme korkeimmalta pisteeltä Pršiveciltä avautui huikea 360 asteen panoraama ympäröiviin vuorijonoihin ja alas laaksoon, ja siellä oli hyvä pitää kunnon lepo- ja evästauko ennen pitkää laskeutumista.

Bregarjevo zavetišče

Pysähdyimme matkalla Bregarjevo zavetiščen tuvalle, jossa voi yöpymisen lisäksi nauttia kylmiä juomia ja emännän kokkaamaa mättöruokaa. Pullo limua maksoi kolme euroa, ja makkara-annos olisi maksanut kympin – hyvinkin kohtuullisia hintoja, kun ottaa huomioon, ettei paikalle pääse kuin omin lihasvoimin. Tätä taukopaikkaa varten kannattaa varata hieman käteistä mukaan!

Takaisin metsään

Viimeinen etappi ennen Savicaa oli häikäisevän turkoosi Čzrno jezero -vuorijärvi (“musta järvi”). Mikähän siinä on, että nämä kirkkaan turkoosit järvet nimetään aina mustiksi järviksi, sijaitsivat ne sitten missä päin maailmaa tahansa? Heti tuli mieleen ainakin samanniminen lätäkkö viime vuoden reissultani Montenegroon. No, joka tapauksessa olimme olleet liikkeellä jo ainakin kahdeksan tuntia, ja järven kylmässä vedessä oli ihana huljutella turvonneita varpaita ennen viimeistä puristusta Savicalle. Täydellinen sää, täydelliset maisemat – Reddsin ensimatka vuoristohullujen maailmaan oli sujunut lähes epäilyttävän hyvin.

Epäilyksille oli aihetta, koska sittenhän se epäonni iskikin, vain 20 minuuttia ennen Savican parkkipaikkaa. Laskeutuminen Savicalle tapahtuu todella jyrkkää siksak-polkua pitkin, ja eräs onneton tunari yläpuolellamme onnistui kompastuessaan lähettämään alas muutaman massiivisen murikan, jotka pudotessaan kimpoilivat kallioseinämästä ja mäjähtivät suoraan Reddsin otsaan. Verta valui kuin slasher-leffoissa konsanaan, ja pääsinkin ensimmäistä kertaa ikinä tositoimiin ensiapupakkauksen kanssa.

Saimme vuodon tyrehdytettyä, mutta loppumatkan laskeutumisesta ei meinannut tulla enää mitään, kun reidet tärisivät holtittomasti adrenaliinista. Kysyimme Savican ravintolasta, josko joku voisi soittaa meille taksin lähimpään terveyskeskukseen. Takseja ei kuulemma ollut lähimaillakaan, joten eräs ystävällinen työntekijä antoi meille kyydin päivystykseen, joka oli 35 kilometrin päässä Bohinjska Bistricassa. Reddsiä paikanneen hoitajan mukaan samana päivänä, samassa paikassa ja samasta syystä oli loukkaantunut joku toinenkin. Mikäli siis harkitset lähteväsi Savican ja Čzrno jezeron väliselle reitille, kypärä ei ole lainkaan liioiteltu lisävaruste.

Aloittelijan tuuria oli, että välikohtauksesta selvittiin säikähdyksellä, perhoslaastarilla ja golfpallon kokoisella mustelmalla. Tulipa samalla tutustuttua myös Slovenian terveydenhuoltoon, jossa ei ollut valittamista. Redds ei kuitenkaan oikein innostunut ennätysmustelmakuvan julkaisusta, joten tässä sen tilalle valittuja otoksia matkalla bongaamistamme alppikukista, olkaa hyvät!

Hintoja (kesäkuu 2019): Bohinj

• Bussilippu Bled–Bohinj: 3,60 €
• Majoitus, B&B Sobe Ćuskić: 50 €/2 hh/yö
• Mini Bohinj Package: 27 €
• Pääsylippu Savican vesiputoukselle: 3 €/aikuinen, 2,50 €/opiskelija
• Paikallisbussiliput järven ympäristön kylien välillä: 1,30–1,80 €
• Illallinen ravintola Kramarissa (sis. pääruoka, juoma ja jälkiruoka): 17,50 €

+Vinkki: Bledin ja Bohnjin alueen bussien aikataulut ja hinnat löytyvät osoitteesta arriva.si

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI