Vauhdikkaan Slovenian-vaellusviikon jälkeen oli hyvä jatkaa hikoilua hieman eri merkeissä, kun siirryimme hengähtämään meren äärelle Italian puolelle. Pohjois-Italiassa on useita houkuttelevia rantalomakohteita, mutta perusteellisten googletutkimusten perusteella päädyimme Triesten ja Venetsian välissä puolimatkassa sijaitsevaan Caorleen. Kriteereinä oli rauhallinen tunnelma, jotain persoonallista nähtävää, hyvät rannat ja mahdollisuus päästä kohteeseen julkisilla kulkuneuvoilla.

Italialainen ilmastointi perustuu lippujen löyhyttelyyn

Ljubljanasta otimme ensin Flixbusin Italian Triesteen, josta jatkoimme junalla Portogruaro–Caorlen asemalle ja sieltä edelleen paikallisbussilla Caorlen keskustaan. Aamuseitsemän Flixbusissa oli reilusti tilaa, ja ostimme siihen liput vasta matkaa edeltävänä päivänä. Myös junassa oli hyvin tilaa, vaikka ostimme liput vasta matkustuspäivänä. Sekä bussi että juna kulkivat hyvin aikataulussa, ainoastaan bussi jumitti loppumatkasta hetken ruuhkassa. Mutta tuo Trenitalian aria condizionata oli kyllä surkea vitsi. Tämä oli juuri se viikko, kun Euroopan yli pyyhki ennätysmäinen helleaalto, joten junamatka oli pala puhdasta tuskaa. Reidet ja selkä liimaantuivat nahkapenkkiin ja hiki virtasi noroina pitkin kasvoja. Saunassa olisi ollut mukavampaa.

 

Majoituimme Hotel Fabriziossa, joka oli ikävä kyllä hienoinen pettymys. Varaussivuston mukaan huoneessa olisi parveke, mutta sen paikalla oli todellisuudessa vain pieni räppänä. Huone oli pimeä ja tunkkainen. Henkilökunta oli oikein ystävällistä, mutta säätämiseen taipuvaista: meiltä yritettiin mm. laskuttaa majoituksen hinta kahdesti. Kukaan ei puhunut englantia, mutta pärjäsimme  elekielellä ja muinaisen koulusaksan kaukaisilla muistoilla. Aamupala oli kuitenkin ihan hyvä (vaikka sitä tarjoiltiinkin vain tunnin ajan klo 8–9), ja huoneen hintaan kuului yllätyksenä rantatuolit ja -varjo, joista joutuisi normaalisti maksamaan vuokraa 20–25 €/pv tai 85 €/vko.

Tuskainen olo unohtui onneksi hetkessä, kun pääsimme lopulta kiertelemään kohdetta. Caorle on pieni ja söpö kaupunki täynnä veikeän värisiä taloja ja kilometreittäin rantaviivaa – täydellinen paikka muutaman päivän lötköttelyyn. Meidän kolmipäiväinen rantalomamme eteni joka päivä lähes samalla kaavalla: aamiainen hotellilla, rannalle pötköttelemään, kevyt lounas, suihku ja päikkärit ilmastoidussa hotellihuoneessa, ja lopuksi ulos nauttimaan väriterapiasta ja etsimään kivaa illallisravintolaa.

Caorlen vanha kaupunki rakentuu sokkeloisista pikkukujista ja pienistä aukioista, joita reunustavat riemukkaan väriset talot. Kaupunkia kutsutaankin Pikku-Venetsiaksi, vaikkei sieltä kanaaleja löydykään. Itselleni tuli pastelliväreistä ja matalasta rakennuskannasta mieleen myös Miami Beach, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Tällaisissa maisemissa iskee aina arkkitehtuurikateus – miksei Suomessa käytetä värejä? (Huom! Harmaa ja beige eivät ole värejä!) Marraskuu olisi miljoona kertaa siedettävämpi, jos työ- ja koulumatkoilla pääsisi nauttimaan kaikista sateenkaaren sävyistä Caorlen tapaan.

Caorlen ravintoloista saa peruspitsojen ja -pastojen lisäksi vaikka mitä mereneläviä, mikä on toki luonnollista seurausta kaupungin sijainnista meren rannalla. Näitä kannattaa ehdottomasti kokeilla! Ja vaikka nyt onkin pastamaasta kyse, niin on pakko tehdä törkeästi ja suositella myös kiinalaista ravintolaa nimeltä Nuova Hong Kong: superhyvää ruokaa, kiva terassi rauhallisella aukiolla, ystävällinen ja nopea palvelu eikä hintakaan huimaa. Kivaa vaihtelua ruokavalioon, varsinkin jos viettää Italiassa pidemmän aikaa.

Yhtenä aamuna poikkesimme aiemmin mainitsemastani päivärytmistä ja lähdimme rannalle katsomaan auringonnousua. Viiden aikoihin rantabulevardilla ei näkynyt kuin satunnaisia lenkkeilijöitä ja valokuvaajia. Pääsimme samalla katselemaan kiviin hakattua ulkoilmataidenäyttelyä rauhassa ilman, että saksalaisturistien laumat olisivat estäneet näkymät. Rakastan auringonnousun tunnelmaa, mutta Suomessa en kyllä mitenkään jaksa sitä varten herätä. Lomalla kaikki on toisin.

Omaleimaisesta arkkitehtuurista huolimatta Caorle on siinä mielessä tyypillinen rantalomakohde, että se elää sykleissä ja tunnelma vaihtuu näiden syklien välillä kuin taikaiskusta. Päivisin nautitaan auringosta, rannat kuhisevat ihmisiä ja vaaleanpunainen nahka tirisee helteessä. Myöhään iltapäivällä hiljenee, kun kaikki vetäytyvät lepäilemään ja syömään. Ja sitten alkuillasta pimeän tullen kadut täyttyvät taas perheistä ja pariskunnista. Peliluolien värit vilkkuvat, jäätelömyyjien kassakoneet kilisevät ja myöhään auki olevat kenkäkaupat houkuttelevat heräteostoksille. Ihana paikka, suosittelen kaikille italian- tai saksankielentaitoisille!

Hintoja (kesäkuu 2019): Caorle

• Flixbus Ljubljana–Trieste: 10 €/hlö (yläkerran näköalapaikalla)
• Juna Trieste–Portogruaro: 9 €/hlö
• Paikallisbussilippu Portogruaro–Caorle: 3 €
• Majoitus, Hotel Fabrizio: 76,35 €/yö/2 hh + turistivero 0,70 €/hlö/yö
• Rantatuolien ja -varjon vuokra: 20–25 €/pv tai 85 €/vko
• Pizza ja juomat kahdelle, Hotel Negretto: 28 € (sis. palvelumaksun)
• Jäähilejuoma 3 €, vesipullo 1 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI