SlovinIt19: Venice and Lido


The final stop of our grand SlovinIt tour was Venice, mainly for the good connections. Based on my presumptions and everyone complaining about how stinky and crowded the s(t)inking city of canals is, I honestly wasn’t too excited about going there. It just seemed like a destination everyone needs to suffer through once in a lifetime.

Locanda SilvaLocanda Silva:  hotel room with canal view, roof terrace view and common space

The journey between the bus station and our hotel only served to reinforce my prejudice: the profuse sweating from the heat and suffering, the cruise ship crowds steamrolling through the streets, the Google Maps walking instructions leading us to a cul-de-sac… Ugh. There were several bridges along the way without ramps, so we had to carry our heavy luggage up and down the stairs while trying to find another way to the hotel. I had already had enough by the time we finally made it to Locanda Silva, where we would be staying for the weekend. Fortunately, the hotel was very nice and clean, the staff were friendly and even the included breakfast was surprisingly good. The location also turned out to be great once we got the hang of the giant labyrinth formed by the narrow, criss-crossing streets. From there on, our general mood started to improve again.

IMG_20190629_193943 IMG_20190629_203431

After a nice shower, we were refreshed enough to go out and brave the street labyrinth again, this time with a better attitude. In the historical centre of Venice, the main modes of transport are by foot and boat, as there are no cars or streets where a car would even fit. The streets are narrow and crowded. Even the canals are crowded with all the gondoliers in their striped shirts touring tourists around, all the while happily aiding them in making their wallet lighter.

IMG_20190629_170236Piazza San MarcoIMG_20190629_170649Basilica di San Marco

We had no plan for our first walking tour and were just wandering around aimlessly. All of a sudden, the shaded street opened up to St Mark’s Square (Piazza San Marco), and in that moment I finally understood the draw of Venice. Seeing Saint Mark’s Basilica (Basilica di San Marco) with my own eyes was so impressive that the cliché of going breathless was not far from the truth. It felt like time stopped and any words dried up in my mouth. The longer you stare at all the magnificent buildings at the square, the more dumbfounding details you find. Pictures really don’t do justice to this church or the square, they must be experienced live to really see the grandeur. And that’s how you get millions upon millions of tourists flocking in, for a very good reason. If they wanted to be left alone there, they should have built something uglier!

pulutGo on a once-in-a-lifetime trip to Venice. Take pictures of pigeons.

IMG_20190630_133253No Mafia, Venezia è Sacra (No Mafia, Venice is Sacred)

“Love and a cough are something you cannot hide” –Unknown graffiti artist

IMG_20190629_173150Costa Luminosa: just a few extra tourists arriving to block the streets

Surprisingly enough, we got used to to the crowds quite fast and the herds didn’t bother us after the initial shock anymore. Apart from patience, the most important thing is to pack good shoes and be prepared to wear them out. A budget traveller should also be aware that even the shortest gondola rides cost close to a hundred euros. The good news is that there is a much more affordable way to see many of the sights from water – just take a vaporetto water bus! Actv sells single tickets as well as unlimited use tickets for 1 to 7 days, of which it makes sense to pick the latter according to the length of your own holiday. The vaporettos not only take you from one station to another along the main canal, but they also run between the centre and the nearby islands. Some do a circle route, so they can also be used as a mini cruise, especially if you luck out and manage to get a seat outside on the deck.


The Saint Mark Bell Tower (Campanile di San Marco) at St Mark’s Square, seen in the background in the picture above, is almost 100 metres high and supposedly offers the best views over the entire city. Understandably, visiting the tower is an extremely popular tourist activity with queues and entrance fees to match. To spare your nerves and save some money, consider taking a vaporetto to the nearby island of San Giorgio Maggiore instead, and visit the church (Chiesa di San Giorgio Maggiore) bell tower there. Tickets are a lot cheaper and there was no queue when we dropped by in the afternoon.

IMG_20190701_104732 IMG_20190701_105206

Even though the San Giorgio Maggiore bell tower isn’t quite as high as St Mark’s, you can still spy lots of interesting stuff from the heights. My favourite find was the exquisite maze behind the church. Sadly, they didn’t let any tourists in to lose their way and their life in the scorching sun, but it was still cool! I’ll get me one of those for sure, as soon as I can turn my balcony into a backyard.


If the crowds of Venice start to stress you out, the vacation island of Lido is only a short vaporetto ride away. Crowded and narrow streets become but a faint memory as soon as you step foot on Lido – there are “normal” roads for cars and wide pavements there, and even regular buses and not only those of the water variety. Lido feels like a traditional resort with its lush flower plantings and shiny shopping streets. The atmosphere is sleepy and calm, even though you can still find a lot of people there.

IMG_20190630_180745Capanna beach huts for rent
IMG_20190630_172339The riff-raff bathes on a crowded slice of beach…IMG_20190630_173239…while money buys you some breathing spaceIMG_20190630_173117Pebble beach? Nope, just a couple of seashells!

Although our half-day beach visit was a welcome break from the hustle and bustle of the historical centre, I still think Lido is probably at its best as a playground for trust fund kids and their kind. There are some free beaches scattered around the island, but they’re also incredibly crowded, while the private beaches have more space than they know what to do with. An officious guard immediately drove us off from an open stretch of sand and back in with the rest of the riff-raff, but hardly bothered to hassle other similar rule-breakers. Redds and I probably didn’t manage to look difficult enough, so we became an easy target for bouncing around.

Venice by Night

The magic of Venice can be best seen late in the evening, when the cruise crowds have retreated back to their ships and the sun begins to set. One by one, lights are popping on at the restaurants lining the main canal and live orchestras begin to play at St Mark’s Square. The main sights are lighted in a way that brings out a whole new side to them.


Normally, I’m not one to shop for souvenirs, but I had to make an exception in Venice. I’ve been collecting masks ever since I did an internship in Tanzania. In Venice, every tourist shop bursts with cheap, fake masks for a couple of euros, but there are still some traditional stores like Ca ‘Macana, where each mask is carefully crafted by hand. The selection is mind-boggling and ranges from the handsomely-beaked il dottore masks to imaginative steampunk versions and charming animal characters. It was almost painful to make a choice, but I ended up getting a fox mask with crooked eyes. I could imagine wearing it to a secret society meeting – now I just need to find that society. Honestly, I’d be happy to travel back to Venice just for the chance to shop for more masks!


Prices (June-July 2019), Venice

  • Accommodation, Locanda Silva, room for two with a private bathroom and canal view, breakfast included: 100€/night + tourist tax of a couple of euros
  • Actv pass for 2 days: 30€

To read all my posts on this trip in English, use the tag SlovinIt19EN.


SlovinIt19: Venetsia ja Lido


SlovinIt-kiertomatkamme viimeiseksi etapiksi valikoitui Venetsia, lähinnä hyvien kulkuyhteyksien vuoksi. Haisevaksi ja ruuhkaiseksi moitittu kanaalikaupunki ei ennakkoluulojen perusteella erityisemmin kiinnostanut, mutta tuntui kuitenkin olevan sellainen kohde, joka jokaisen on kerran elämässä lusittava läpi.

Locanda SilvaLocanda Silva: hotellihuone + kanaalinäkymä ikkunasta, kattoterassinäkymä ja yhteistila

Matka bussiasemalta hotellille vain vahvisti ennakkoluuloja: tuskanhiki virtasi helteessä, risteilyturistilaumat jyräsivät kaiken alleen ja Google Mapsin kävelyohjeet johtivat umpikujaan. Matkalle osui noin miljoona kanaaleja ylittävää siltaa, joissa oli vain portaat eikä liuskaa, joten painavaa matkalaukkua joutui raahaamaan lihasvoimin ylös alas sopivaa kiertotietä etsiessä. Nakki otsassa saavuimme lopulta Locanda Silvaan, jossa yövyimme viikonlopun yli. Hotelli oli onneksi todella siisti ja kaikin puolin kiva, henkilökunta oli ystävällistä ja aamupalakin yllättävän monipuolinen. Myös sijainti osoittautui hyväksi ja käteväksi, kunhan suuntavaisto päivittyi ja opimme järkevät kulkureitit pikkukujien muodostamassa labyrintissa. Siitä fiilikset alkoivatkin hiljalleen kääntyä taas plussan puolelle.

IMG_20190629_193943 IMG_20190629_203431

Suihkun jälkeen jaksoimme lähteä kiertelemään kujia umpimähkään paremmalla asenteella. Venetsian historiallisessa keskustassa kuljetaan vain kävellen tai vesitse, autoja tai autonmentäviä teitä ei ole lainkaan. Kujat ovat kapeita ja ruuhkaisia. Kaupunkia halkovissa kanaaleissakin käy kova kuhina, kun raitapaitaiset gondolieerit kuljettavat turisteja ristiin rastiin auttaen heitä samalla keventämään lompakkoaan.

IMG_20190629_170236Piazza San MarcoIMG_20190629_170649Basilica di San Marco

Meillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa ensimmäiselle kävelykierrokselle, harhailimme vain ympäriinsä. Yhtäkkiä hämyisä kuja avautui Pyhän Markuksen torille (Piazza San Marco), ja siinä hetkessä ymmärsin vihdoin Venetsian suosion. Pyhän Markuksen tuomiokirkko (Basilica di San Marco) oli omin silmin nähtynä niin vaikuttava, että kliseinen hengen salpautuminen oli oikeasti aika lähellä todellisuutta. Tuntui, että aika pysähtyi ja sanat kuivuivat kurkkuun. Mitä pidempään noita rakennuksia tuijottaa, sitä enemmän löytää yhä uusia, mykistäviä yksityiskohtia. Kuvat eivät todellakaan tee tälle kirkolle tai aukiolle oikeutta, vaan ne on koettava itse. Ja siitä ne miljoonien turistien vyöryt syntyvät, täysin aiheesta. Jos halusitte olla rauhassa, olisitte rakentaneet rumempaa!

pulutMatkusta kerran elämässä Venetsiaan. Kuvaa puluja.

IMG_20190630_133253No Mafia, Venezia è Sacra (Ei mafiaa, Venetsia on pyhä)

“Rakkautta ja yskää ei voi piilottaa” –Tuntematon graffititaiteilija

IMG_20190629_173150Costa Luminosa: muutama lisäturre saapuu jälleen katujen tukoksi

Yllättävää kyllä, valtavaan turistimereenkin tottui, eikä ihmispaljous juurikaan ahdistanut enää ensijärkytyksen jälkeen. Tärkeintä on pakata hyvät kengät ja valmistautua kuluttamaan ne puhki. Budjettimatkailijan taas kannattaa ottaa huomioon, että lyhyimmistäkin gondoliajeluista saa pulittaa lähemmäs satasen. Onneksi nähtävyyksiä pääsee ihmettelemään vesiltä käsin myös paljon edullisemmin Venetsian ja lähisaarten välillä kiertävien vaporetto-vesibussien kyydistä. Actv myy sekä yksittäisiä lippuja että 1–7 päivän turistilippuja, joista kannattaa valita jälkimmäinen oman loman keston mukaan. Vaporetoilla pääsee kulkemaan kätevästi paitsi asemalta toiselle pääkanaalissa myös lähisaarille. Osa linjoista kulkee ympyräreittiä, joten niitä voi käyttää myös kivoina miniristeilyinä, varsinkin jos käy tuuri ja saa istumapaikan kannelta.


Pyhän Markuksen kellotorni (Campanile di San Marco) kohoaa tuomiokirkon edessä lähes sadan metrin korkeuteen (ylläolevassa kuvassa taustalla vasemmalla), ja huipulta on oletettavasti huikeat näkymät yli koko kaupungin. Ymmärrettävästi tämä tornikierros on erityisen suosittu turistiaktiviteetti, ja jonot ja pääsymaksut ovat sen mukaiset. Hermoja ja rahaa säästävä vinkki onkin napata vaporettokyyti läheiselle San Giorgio Maggioren saarelle ja kiivetä mieluummin siellä sijaitsevan kirkon (Chiesa di San Giorgio Maggiore) kellotorniin ihailemaan maisemia. Pääsylippu on huomattavasti halvempi eikä jonoa ollut lainkaan, kun itse kävimme iltapäivällä pyörähtämässä paikalla.

IMG_20190701_104732 IMG_20190701_105206

Vaikkei San Giorgio Maggioren kellotorni kohoakaan samoihin korkeuksiin kuin Pyhän Markuksen, yläilmoista pääsi silti vakoilemaan vaikka mitä mielenkiintoista. Suosikkibongaukseni oli kirkon takapihan huikea pensaslabyrintti, jonne ei valitettavasti kuitenkaan päästetty turisteja eksymään ja nääntymään auringossa. Hieno se oli silti! Tuollaisen hankin itsellenikin heti, kun joskus ehkä siirryn parvekkeesta takapihan omistajaksi.


Mikäli keskustan tungos alkaa hengästyttää, vaporetto vie parissakymmenessä minuutissa kätevästi myös Lidon lomasaarelle. Ruuhkat ja kapeat kujat ovat Lidossa muisto vain – saarelle on rakennettu “normaalit” autotiet ja leveitä kävelyteitä. Tavalliset bussitkin kulkevat. Lido tuntuukin varsin perinteiseltä rantalomakohteelta rehevine kukkaistutuksineen ja kiiltävine ostoskatuineen. Tunnelma on unelias ja rauhallinen, vaikka kyllä tännekin jengiä mahtuu.

IMG_20190630_180745Vuokrattavia capanna-rantamökkejäIMG_20190630_172339Rahvas kylpee kylki kylkeä vasten…
IMG_20190630_173239…ja vasta rahalla saa hengitystilaa.IMG_20190630_173117Pikkukiviranta? Ei, vaan ihan vain muutama simpukankuori!

Vaikka puolen päivän rantavisiitti oli ihan virkistävä tauko kaikesta kävelystä, uskon Lidon kuitenkin olevan parhaimmillaan rikkaiden temmellyskenttänä. Ilmaisia rantakaistaleita on kyllä ripoteltu ympäri saarta, mutta ne ovat todella ruuhkaisia, kun taas yksityisrannoilla riittää lääniä. Virkaintoinen vartija tuli hetkessä häätämään meidät väljemmältä rantakaistaleelta samaan sumppuun muun köyhälistön kanssa, mutta ei puuttunut muiden sääntörikkureiden tekemisiin läheskään samalla tarmolla. Emme ilmeisesti osanneet Reddsin kanssa näyttää tarpeeksi hankalilta tapauksilta, ja meitä oli helppo käskyttää.

Venetsian yö

Venetsian taika paljastuu parhaiten vasta myöhäisellä, kun risteilyryhmät ovat palanneet aluksilleen ja ilta alkaa hämärtää. Valot syttyvät pääkanaalia reunustavien ravintoloiden terasseille ja liveorkesterit alkavat soittaa Pyhän Markuksen torilla. Tärkeimpien nähtävyyksien yövalaistus tuo niistä aivan uuden puolen esiin.


Normaalisti en harrasta matkamuistojen shoppailua, mutta Venetsiassa oli pakko tehdä poikkeus. Olen keräillyt naamioita siitä asti, kun olin työharjoittelussa Tansaniassa. Venetsian jokainen turistikoju on täynnä feikkejä muutaman euron halpanaamioita, mutta keskustasta löytyy yhä myös perinteisiä naamiokauppoja (esim. Ca ‘Macana), joiden tuotteet valmistetaan edelleen huolellisesti käsityönä. Valikoimaa löytyy pitkänokkaisista il dottore -maskeista mielikuvituksellisiin steampunk-versioihin ja sympaattisiin eläinhahmoihin. Tuskaisen valikoinnin päätteeksi ostoskassiin päätyi hieman kierosilmäinen kettunaamio, jota voisin kuvitella käyttäväni jossakin salaseurakokouksessa. (Nyt täytyy enää löytää se seura…) Voisin matkustaa Venetsiaan uudelleen ihan pelkästään siksi, että saisin hankittua lisää naamioita.


Hintoja (kesä-heinäkuu 2019): Venetsia

  • Majoitus, Locanda Silva, 2 hh,  oma kylpyhuone ja kanaalinäkymä, ilmainen aamiainen: 100 €/yö + muutaman euron kaupunkivero
  • Actv-kortti, 2 pv: 30 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI.