SlovinIt-kiertomatkamme viimeiseksi etapiksi valikoitui Venetsia, lähinnä hyvien kulkuyhteyksien vuoksi. Haisevaksi ja ruuhkaiseksi moitittu kanaalikaupunki ei ennakkoluulojen perusteella erityisemmin kiinnostanut, mutta tuntui kuitenkin olevan sellainen kohde, joka jokaisen on kerran elämässä lusittava läpi.

Locanda Silva: hotellihuone + kanaalinäkymä ikkunasta, kattoterassinäkymä ja yhteistila

Matka bussiasemalta hotellille vain vahvisti ennakkoluuloja: tuskanhiki virtasi helteessä, risteilyturistilaumat jyräsivät kaiken alleen ja Google Mapsin kävelyohjeet johtivat umpikujaan. Matkalle osui noin miljoona kanaaleja ylittävää siltaa, joissa oli vain portaat eikä liuskaa, joten painavaa matkalaukkua joutui raahaamaan lihasvoimin ylös alas sopivaa kiertotietä etsiessä. Nakki otsassa saavuimme lopulta Locanda Silvaan, jossa yövyimme viikonlopun yli. Hotelli oli onneksi todella siisti ja kaikin puolin kiva, henkilökunta oli ystävällistä ja aamupalakin yllättävän monipuolinen. Myös sijainti osoittautui hyväksi ja käteväksi, kunhan suuntavaisto päivittyi ja opimme järkevät kulkureitit pikkukujien muodostamassa labyrintissa. Siitä fiilikset alkoivatkin hiljalleen kääntyä taas plussan puolelle.

Suihkun jälkeen jaksoimme lähteä kiertelemään kujia umpimähkään paremmalla asenteella. Venetsian historiallisessa keskustassa kuljetaan vain kävellen tai vesitse, autoja tai autonmentäviä teitä ei ole lainkaan. Kujat ovat kapeita ja ruuhkaisia. Kaupunkia halkovissa kanaaleissakin käy kova kuhina, kun raitapaitaiset gondolieerit kuljettavat turisteja ristiin rastiin auttaen heitä samalla keventämään lompakkoaan.

Piazza San MarcoBasilica di San Marco

Meillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa ensimmäiselle kävelykierrokselle, harhailimme vain ympäriinsä. Yhtäkkiä hämyisä kuja avautui Pyhän Markuksen torille (Piazza San Marco), ja siinä hetkessä ymmärsin vihdoin Venetsian suosion. Pyhän Markuksen tuomiokirkko (Basilica di San Marco) oli omin silmin nähtynä niin vaikuttava, että kliseinen hengen salpautuminen oli oikeasti aika lähellä todellisuutta. Tuntui, että aika pysähtyi ja sanat kuivuivat kurkkuun. Mitä pidempään noita rakennuksia tuijottaa, sitä enemmän löytää yhä uusia, mykistäviä yksityiskohtia. Kuvat eivät todellakaan tee tälle kirkolle tai aukiolle oikeutta, vaan ne on koettava itse. Ja siitä ne miljoonien turistien vyöryt syntyvät, täysin aiheesta. Jos halusitte olla rauhassa, olisitte rakentaneet rumempaa!

Matkusta kerran elämässä Venetsiaan. Kuvaa puluja.

No Mafia, Venezia è Sacra (Ei mafiaa, Venetsia on pyhä)

“Rakkautta ja yskää ei voi piilottaa” –Tuntematon graffititaiteilija

Costa Luminosa: muutama lisäturre saapuu jälleen katujen tukoksi

Yllättävää kyllä, valtavaan turistimereenkin tottui, eikä ihmispaljous juurikaan ahdistanut enää ensijärkytyksen jälkeen. Tärkeintä on pakata hyvät kengät ja valmistautua kuluttamaan ne puhki. Budjettimatkailijan taas kannattaa ottaa huomioon, että lyhyimmistäkin gondoliajeluista saa pulittaa lähemmäs satasen. Onneksi nähtävyyksiä pääsee ihmettelemään vesiltä käsin myös paljon edullisemmin Venetsian ja lähisaarten välillä kiertävien vaporetto-vesibussien kyydistä. Actv myy sekä yksittäisiä lippuja että 1–7 päivän turistilippuja, joista kannattaa valita jälkimmäinen oman loman keston mukaan. Vaporetoilla pääsee kulkemaan kätevästi paitsi asemalta toiselle pääkanaalissa myös lähisaarille. Osa linjoista kulkee ympyräreittiä, joten niitä voi käyttää myös kivoina miniristeilyinä, varsinkin jos käy tuuri ja saa istumapaikan kannelta.

Pyhän Markuksen kellotorni (Campanile di San Marco) kohoaa tuomiokirkon edessä lähes sadan metrin korkeuteen (ylläolevassa kuvassa taustalla vasemmalla), ja huipulta on oletettavasti huikeat näkymät yli koko kaupungin. Ymmärrettävästi tämä tornikierros on erityisen suosittu turistiaktiviteetti, ja jonot ja pääsymaksut ovat sen mukaiset. Hermoja ja rahaa säästävä vinkki onkin napata vaporettokyyti läheiselle San Giorgio Maggioren saarelle ja kiivetä mieluummin siellä sijaitsevan kirkon (Chiesa di San Giorgio Maggiore) kellotorniin ihailemaan maisemia. Pääsylippu on huomattavasti halvempi eikä jonoa ollut lainkaan, kun itse kävimme iltapäivällä pyörähtämässä paikalla.

Vaikkei San Giorgio Maggioren kellotorni kohoakaan samoihin korkeuksiin kuin Pyhän Markuksen, yläilmoista pääsi silti vakoilemaan vaikka mitä mielenkiintoista. Suosikkibongaukseni oli kirkon takapihan huikea pensaslabyrintti, jonne ei valitettavasti kuitenkaan päästetty turisteja eksymään ja nääntymään auringossa. Hieno se oli silti! Tuollaisen hankin itsellenikin heti, kun joskus ehkä siirryn parvekkeesta takapihan omistajaksi.

Lido

Mikäli keskustan tungos alkaa hengästyttää, vaporetto vie parissakymmenessä minuutissa kätevästi myös Lidon lomasaarelle. Ruuhkat ja kapeat kujat ovat Lidossa muisto vain – saarelle on rakennettu “normaalit” autotiet ja leveitä kävelyteitä. Tavalliset bussitkin kulkevat. Lido tuntuukin varsin perinteiseltä rantalomakohteelta rehevine kukkaistutuksineen ja kiiltävine ostoskatuineen. Tunnelma on unelias ja rauhallinen, vaikka kyllä tännekin jengiä mahtuu.

Vuokrattavia capanna-rantamökkejäRahvas kylpee kylki kylkeä vasten…
…ja vasta rahalla saa hengitystilaa.Pikkukiviranta? Ei, vaan ihan vain muutama simpukankuori!

Vaikka puolen päivän rantavisiitti oli ihan virkistävä tauko kaikesta kävelystä, uskon Lidon kuitenkin olevan parhaimmillaan rikkaiden temmellyskenttänä. Ilmaisia rantakaistaleita on kyllä ripoteltu ympäri saarta, mutta ne ovat todella ruuhkaisia, kun taas yksityisrannoilla riittää lääniä. Virkaintoinen vartija tuli hetkessä häätämään meidät väljemmältä rantakaistaleelta samaan sumppuun muun köyhälistön kanssa, mutta ei puuttunut muiden sääntörikkureiden tekemisiin läheskään samalla tarmolla. Emme ilmeisesti osanneet Reddsin kanssa näyttää tarpeeksi hankalilta tapauksilta, ja meitä oli helppo käskyttää.

Venetsian yö

Venetsian taika paljastuu parhaiten vasta myöhäisellä, kun risteilyryhmät ovat palanneet aluksilleen ja ilta alkaa hämärtää. Valot syttyvät pääkanaalia reunustavien ravintoloiden terasseille ja liveorkesterit alkavat soittaa Pyhän Markuksen torilla. Tärkeimpien nähtävyyksien yövalaistus tuo niistä aivan uuden puolen esiin.

Normaalisti en harrasta matkamuistojen shoppailua, mutta Venetsiassa oli pakko tehdä poikkeus. Olen keräillyt naamioita siitä asti, kun olin työharjoittelussa Tansaniassa. Venetsian jokainen turistikoju on täynnä feikkejä muutaman euron halpanaamioita, mutta keskustasta löytyy yhä myös perinteisiä naamiokauppoja (esim. Ca ‘Macana), joiden tuotteet valmistetaan edelleen huolellisesti käsityönä. Valikoimaa löytyy pitkänokkaisista il dottore -maskeista mielikuvituksellisiin steampunk-versioihin ja sympaattisiin eläinhahmoihin. Tuskaisen valikoinnin päätteeksi ostoskassiin päätyi hieman kierosilmäinen kettunaamio, jota voisin kuvitella käyttäväni jossakin salaseurakokouksessa. (Nyt täytyy enää löytää se seura…) Voisin matkustaa Venetsiaan uudelleen ihan pelkästään siksi, että saisin hankittua lisää naamioita.

Hintoja (kesä-heinäkuu 2019): Venetsia

• Majoitus, Locanda Silva, 2 hh,  oma kylpyhuone ja kanaalinäkymä, ilmainen aamiainen: 100 €/yö + muutaman euron kaupunkivero
• Actv-kortti, 2 pv: 30 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI.