Tasan vuosi sitten saavutin jälleen yhden Tärkeän Merkkipaalun™ elämässäni, kun pääsin ensimmäistä kertaa koskaan kahdestaan reissuun nuorimman veljeni Jerryn kanssa. Jerryn synttärimatkaan oli käytettävissä karvan verran alle viisi päivää ja kengännauhabudjetti, minkä vuoksi suosikkikohteeni Puola ja Slovakia sopivat täydellisesti suunnitelmaan.

Matkan ensimmäisenä ja viimeisenä etappina toimi Krakova, johon ihastuin jo ensimmäisellä Puolan-lomallani yhdeksän vuotta sitten ja jonne olen sittemmin palannut monesti uudelleen. Krakovassa on kaikkea, mitä kaupunkilomalta osaisin kaivata: kulttuuria, taidetta, historiaa, nättejä puistoja, hienoa arkkitehtuuria ja hyvä ravintolatarjonta. Lisäksi kaikki on vielä toistaiseksi niin edullista, että lompakon tyhjentäminen zlotyista vaatii jo keskimääräistä kovempaa yritystä.

Täytyy silti myöntää, että n:nnen sooloreissuni jälkeen Krakovan keskeisimmät nähtävyydet alkoivat jo tuntua, no, nähdyiltä. Siksi olikin erityisen kivaa saada tänne Jerrystä matkaseuraa, koska tuttuja nurkkia tuli heti katsottua uudesta perspektiivistä. Yksin matkustaessa ajautuu helposti aina samoihin rutiineihin, kun taas uudessa* seurassa päätyy suurella todennäköisyydellä kokeilemaan jotain, mitä ei yksin olisi keksinyt.

*Siis tunnen kyllä veljeni vähintään nimeltä ja kasvoilta (:D), mutta kummallekaan ei vielä ollut toisen reissupersoona tuttu.

Tämä matka oli kokoelma Jerrylle uusia juttuja: ensikosketus Puolaan ja Slovakiaan, aikuisiän ensimmäinen aktiiviloma vuorilla, ensimmäinen majoittuminen sekä huippuhyvässä (Greg & Tom Home) että umpisurkeassa (B Movie) hostellissa ja lopuksi vielä ensimmäinen kerta sähköpotkulaudan kyydissä. Mielestäni ihan hyvä setti reilulle neljälle vuorokaudelle. Yksinkertaisuuden nimissä kasasin kaikki Krakovaan littyvät jutut reissun alku- ja loppupäästä tähän samaan postaukseen, joten kuvat eivät ole missään kronologisessa järjestyksessä.

Ruokaa, kiitos!

Kelit olivat syyskuun viimeisellä viikolla kohdillaan, mikä ei ainakaan haitannut Krakovan terassien ja katukahviloiden testaamista. T-paitaa paksumpaa vaatetta ei päivisin kaivattu. Ensimmäiset monista kakkukahveista otimme laiskoina vanhankaupungintorin turistirysän laidalla Polonia Wax Caféssa. Plussaa aurinkoisesta terassista, mutta valtava miinus siitä, ettei sieltä meinannut päästä ikinä pois: paikan ainoa tarjoilija hävisi maan päältä laskua kaivatessamme, vaikkei terassilla sillä hetkellä ollut meidän lisäksemme kuin yksi toinen seurue. Onneksi saimme raavittua sen verran pikkurahaa kasaan, että pystyimme jättämään pöydälle suunnilleen oikean summan (ilman tippiä!) odottamiseen väsyttyämme. Ei jatkoon.

Huikeasti parempi kokemus oli Krakovan musiikkiakatemian (Akademia muzyczna w Krakowie) kattoravintolassa, joka oli itsellenikin uusi tuttavuus. Ravintolaan kuljetaan samasta ulko-ovesta kuin akatemiaan, täytyy vain kiivetä ylimpään kerrokseen. Lounasruoka oli perinteisen oloista ja maukasta mättöä huomattavan edulliseen hintaan, varsinkin kun ottaa huomioon, mitkä maisemat terassilta avautuvat! Huonolla kelillä voi istua myös kivasti sisustetuissa sisätiloissa. Ainakin viime vuonna paikka oli auki iltamyöhään asti, mikä taas tarkoittaa uudenlaista mahdollisuutta esimerkiksi auringonlaskun katseluun. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä jo pelkkien näkymien vuoksi.

Kävimme myös popup-kahviloissa matkan varrella ja kokeilimme illallisella jotakin vanhankaupungin sivukujan tunnelmallista ravintolaa, jonka nimen olen jo unohtanut. Sielläkin oli ongelmana laskun saamisen hitaus, vaikka paikka oli menossa pian kiinni. Toki on ihan yleisesti tiedossa, etteivät turistirysien paraatipaikkojen ravintolat ehkä tarjoa parasta mahdollista palvelua tai vastinetta rahoille. Kannattaa valita syöttölä jo ennen kuin tulee nälkä, muuten käy näin. Saatoimme nimittäin yömyöhään eksyä kertaalleen myös KFC:hen…

Loman viimeisenä iltana tarjosin Jerrylle synttäri-illallisen Kazimierzin juutalaiskorttelissa sijaitsevassa Plac Nowy 1 -ravintolassa – tästä tutkin arvostelut jo etukäteen, koska kenenkään ei synttäripäivänään pidä mättää naamariinsa mitä tahansa kuraa. Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa, annokset herkullisia ja kivasti aseteltuja ja juomalistalta löytyi vaihtoehtoja myös ei-oluenystävälle (eli minulle). Tykkäsimme myös sisustuksesta ja tunnelmasta. Laatu ei edes maksanut mansikoita, vaan kahden ruokalajin illallinen ja jättikolpakot juotavaa kahdelle maksoi yhteensä vain 162 zlotya (n. 35 €). Suosittelen tätäkin varauksetta!

Krakovan valoja

Krakovan monet eri sähköpotkulautafirmat tarjosivat melko avokätisesti ilmaisia tutustumisminuutteja, jos sovellusta suositteli kaverille – paras diili taisi olla 27 minuuttia suosittelijalle ja 10 minuuttia suosittelijan kaverille. Ilmaisminuuttien jälkeenkään ei lautailun hinta päätä huimannut. Parin päivän aikana skuuttailimme Veiksel-joen varsia ja kaupungin katuja pitkin varmasti useamman tunnin verran. Lämpimässä syysillassa hiukset hulmuten zoomaillessa tuli kyllä kunnon lomafiilis, ihan kuin olisi ollut jossain Puolaa vähän etelämmässäkin. Näppärä tapa käydä vilkuilemassa myös hieman keskustan ulkopuolisia nähtävyyksiä, joista monet on valaistu hienosti pimeällä.

Kävimme Jerryn ideasta testaamassa myös jonkun satunnaisen hohtominigolfluolan, joka näytti mielenkiintoisemmalta kuin oikeasti oli. Ihan ok ruoansulattelutuokio kuitenkin. Yhtenä iltana oli pakko myös lähteä shishabaariin, koska toinen veljemme J oli juuri ennen matkaamme muistellut Jerrylle legendaarista iltaansa jossakin “hullun hienossa vesipiippubaarissa”. Ikävä kyllä kyseinen baarikierros oli ollut sen verran tehokas, ettei toinen J muistanut paikasta muuta kuin että siellä oli kivaa, siellä oli savua ja se oli jossakin päin Krakovaa. Näillä tiedoilla päädyimme laiskoina salapoliiseina hostellia lähimpänä sijainneeseen Dubai Shishaan, joka ei varmasti ollut J:n kaiholla muistelema piipunpolttolegendojen syntypaikka. Suurimmasta osasta listan tupakkamakusekoituksia oli tarjolla vain eioota ja drinkitkin olisivat voineet olla vähemmän vetisiä. Sisustus sentään miellytti silmää. Tulipa ainakin kokeiltua jotain omasta normilomaohjelmastani poikkeavaa!

Auringonlasku Krakus-kummulta

Muinaisen Krakus-kummun (Krakus Mound) on uskottu kätkevän sisälleen Krakovan legendaarisen kuningas Krakuksen haudan. Tänä päivänä kumpu on suosittu ajanvietto- ja näköalapaikka, jonka kupeessa lienee kuvattu yhden jos toisenkin pariskunnan hääkuvat – mekin bongasimme yhdet kuvaukset paikalla käydessämme. Kumpu sijaitsee Lasota-kukkulan laella, kolmisen kilometriä Krakovan keskustasta, ja sen lähelle pääsee kätevästi skuutilla. :) Matkan varrella oli myös mielenkiintoinen siksak-ramppi, jonka kaiteilla Jerry viihdytti meitä molempia spontaanin parkour-show’n merkeissä.

Kiipesimme Jerryn kanssa Krakukselle katsomaan auringonlaskua. Olin itsekin ensimmäistä kertaa näillä nurkilla enkä ollut aiemmin edes kuullut Krakovan viidestä kummusta, joista Krakus on yksi. Kierrettävää siis riittää vielä seuraavallekin visiitille, jos maailmantilanne sen vielä jokin kaunis päivä sallii. Koko pyörähdykseen meni matkoineen aikaa alle pari tuntia, joten suosittelen samaa matalalla kynnyksellä muillekin Krakovan-kävijöille.

Bonus: päiväretki Wieliczkan suolakaivokseen

Kaupunki- ja ravintolakierrosten jälkeen meille jäi Krakovassa vielä puolisen päivää luppoaikaa, joten suuntasimme päiväretkelle Wieliczkan suolakaivokseen. Krakovasta pääsee paikalle myös pakettimatkalla, mutta valitsimme itse edullisemman paikallisbussin, joka oli kyllä hikistä kyytiä helteellä. Paikan päällä kaivoksessa kaikki on suolaa: seinät, lattiat ja katto. Opas kehotti jopa maistelemaan seiniä jossakin kohtaa kierrosta. Suolasta on rakennettu lukuisia erilaisia patsaita ja valtava sali, josta löytyy suolasta väsättyä seinätaidetta ja alttareita. Kierroksen varrella tulee vastaan myös mystisiä, veden täyttämiä luolia ja muuta mielenkiintoista. Monet tutuistamme olivat kuitenkin hypettäneet meille tätä paikkaa niin paljon, että ennakko-odotukset olivat ehkä hieman turhan korkealla. Kokemus oli lopulta “ihan kiva” muttei tajunnanräjäyttävä. Hieno paikka silti, kannattaa edes kerran elämässä käydä kurkkaamassa.

Hintoja (syyskuu 2019):

• Greg & Tom Hostel: n. 70 PLN / paikka 6 hengen makuusalissa / yö
• B Movie Hostel: n. 32 PLN / paikka 4 hengen makuusalissa / yö
• Plac Nowy 1: kahden ruokalajin illallinen ja juomat kahdelle yht. 162 PLN
• Liput Wieliczkan suolakaivokseen: 93 PLN/aikuinen, 84 PLN/opiskelija

Kaikki tähän reissuun liittyvät suomenkieliset tekstit löydät tägillä travelswbro19FI.