SlovinIt19: Caorle

IMG_20190628_051620

Vauhdikkaan Slovenian-vaellusviikon jälkeen oli hyvä jatkaa hikoilua hieman eri merkeissä, kun siirryimme hengähtämään meren äärelle Italian puolelle. Pohjois-Italiassa on useita houkuttelevia rantalomakohteita, mutta perusteellisten googletutkimusten perusteella päädyimme Triesten ja Venetsian välissä puolimatkassa sijaitsevaan Caorleen. Kriteereinä oli rauhallinen tunnelma, jotain persoonallista nähtävää, hyvät rannat ja mahdollisuus päästä kohteeseen julkisilla kulkuneuvoilla.

trainItalialainen ilmastointi perustuu lippujen löyhyttelyyn

Ljubljanasta otimme ensin Flixbusin Italian Triesteen, josta jatkoimme junalla Portogruaro–Caorlen asemalle ja sieltä edelleen paikallisbussilla Caorlen keskustaan. Aamuseitsemän Flixbusissa oli reilusti tilaa, ja ostimme siihen liput vasta matkaa edeltävänä päivänä. Myös junassa oli hyvin tilaa, vaikka ostimme liput vasta matkustuspäivänä. Sekä bussi että juna kulkivat hyvin aikataulussa, ainoastaan bussi jumitti loppumatkasta hetken ruuhkassa. Mutta tuo Trenitalian aria condizionata oli kyllä surkea vitsi. Tämä oli juuri se viikko, kun Euroopan yli pyyhki ennätysmäinen helleaalto, joten junamatka oli pala puhdasta tuskaa. Reidet ja selkä liimaantuivat nahkapenkkiin ja hiki virtasi noroina pitkin kasvoja. Saunassa olisi ollut mukavampaa.

 IMG_20190627_111232

Majoituimme Hotel Fabriziossa, joka oli ikävä kyllä hienoinen pettymys. Varaussivuston mukaan huoneessa olisi parveke, mutta sen paikalla oli todellisuudessa vain pieni räppänä. Huone oli pimeä ja tunkkainen. Henkilökunta oli oikein ystävällistä, mutta säätämiseen taipuvaista: meiltä yritettiin mm. laskuttaa majoituksen hinta kahdesti. Kukaan ei puhunut englantia, mutta pärjäsimme  elekielellä ja muinaisen koulusaksan kaukaisilla muistoilla. Aamupala oli kuitenkin ihan hyvä (vaikka sitä tarjoiltiinkin vain tunnin ajan klo 8–9), ja huoneen hintaan kuului yllätyksenä rantatuolit ja -varjo, joista joutuisi normaalisti maksamaan vuokraa 20–25 €/pv tai 85 €/vko.

IMG_20190628_211156IMG_20190627_112320

Tuskainen olo unohtui onneksi hetkessä, kun pääsimme lopulta kiertelemään kohdetta. Caorle on pieni ja söpö kaupunki täynnä veikeän värisiä taloja ja kilometreittäin rantaviivaa – täydellinen paikka muutaman päivän lötköttelyyn. Meidän kolmipäiväinen rantalomamme eteni joka päivä lähes samalla kaavalla: aamiainen hotellilla, rannalle pötköttelemään, kevyt lounas, suihku ja päikkärit ilmastoidussa hotellihuoneessa, ja lopuksi ulos nauttimaan väriterapiasta ja etsimään kivaa illallisravintolaa.

IMG_20190628_061711IMG_20190627_110414

Caorlen vanha kaupunki rakentuu sokkeloisista pikkukujista ja pienistä aukioista, joita reunustavat riemukkaan väriset talot. Kaupunkia kutsutaankin Pikku-Venetsiaksi, vaikkei sieltä kanaaleja löydykään. Itselleni tuli pastelliväreistä ja matalasta rakennuskannasta mieleen myös Miami Beach, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Tällaisissa maisemissa iskee aina arkkitehtuurikateus – miksei Suomessa käytetä värejä? (Huom! Harmaa ja beige eivät ole värejä!) Marraskuu olisi miljoona kertaa siedettävämpi, jos työ- ja koulumatkoilla pääsisi nauttimaan kaikista sateenkaaren sävyistä Caorlen tapaan.

Caorle

Caorlen ravintoloista saa peruspitsojen ja -pastojen lisäksi vaikka mitä mereneläviä, mikä on toki luonnollista seurausta kaupungin sijainnista meren rannalla. Näitä kannattaa ehdottomasti kokeilla! Ja vaikka nyt onkin pastamaasta kyse, niin on pakko tehdä törkeästi ja suositella myös kiinalaista ravintolaa nimeltä Nuova Hong Kong: superhyvää ruokaa, kiva terassi rauhallisella aukiolla, ystävällinen ja nopea palvelu eikä hintakaan huimaa. Kivaa vaihtelua ruokavalioon, varsinkin jos viettää Italiassa pidemmän aikaa.

IMG_20190628_203613

Yhtenä aamuna poikkesimme aiemmin mainitsemastani päivärytmistä ja lähdimme rannalle katsomaan auringonnousua. Viiden aikoihin rantabulevardilla ei näkynyt kuin satunnaisia lenkkeilijöitä ja valokuvaajia. Pääsimme samalla katselemaan kiviin hakattua ulkoilmataidenäyttelyä rauhassa ilman, että saksalaisturistien laumat olisivat estäneet näkymät. Rakastan auringonnousun tunnelmaa, mutta Suomessa en kyllä mitenkään jaksa sitä varten herätä. Lomalla kaikki on toisin.

IMG_20190628_051115IMG_20190628_060425IMG_20190628_054703__01IMG_20190628_054401IMG_20190628_062413IMG_20190628_061155

Omaleimaisesta arkkitehtuurista huolimatta Caorle on siinä mielessä tyypillinen rantalomakohde, että se elää sykleissä ja tunnelma vaihtuu näiden syklien välillä kuin taikaiskusta. Päivisin nautitaan auringosta, rannat kuhisevat ihmisiä ja vaaleanpunainen nahka tirisee helteessä. Myöhään iltapäivällä hiljenee, kun kaikki vetäytyvät lepäilemään ja syömään. Ja sitten alkuillasta pimeän tullen kadut täyttyvät taas perheistä ja pariskunnista. Peliluolien värit vilkkuvat, jäätelömyyjien kassakoneet kilisevät ja myöhään auki olevat kenkäkaupat houkuttelevat heräteostoksille. Ihana paikka, suosittelen kaikille italian- tai saksankielentaitoisille!

IMG_20190628_212101IMG_20190627_223042

Hintoja (kesäkuu 2019): Caorle

  • Flixbus Ljubljana–Trieste: 10 €/hlö (yläkerran näköalapaikalla)
  • Juna Trieste–Portogruaro: 9 €/hlö
  • Paikallisbussilippu Portogruaro–Caorle: 3 €
  • Majoitus, Hotel Fabrizio: 76,35 €/yö/2 hh + turistivero 0,70 €/hlö/yö
  • Rantatuolien ja -varjon vuokra: 20–25 €/pv tai 85 €/vko
  • Pizza ja juomat kahdelle, Hotel Negretto: 28 € (sis. palvelumaksun)
  • Jäähilejuoma 3 €, vesipullo 1 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI

SlovinIt19: Ljubljana

IMG_20190625_184528

Bledin ja Bohinjin reippailuloman jälkeen jatkoimme Ljubljanaan, jossa villit vuoristomaisemat vaihtuivat huolellisesti hoidettuihin puistoihin ja koristeelliseen arkkitehtuuriin. Viivyimme kaupungissa ohikulkumatkalla vain yhden yön, joten visiitti jäi ikävä kyllä pelkäksi pintaraapaisuksi. Meidän oli tarkoitus tavata kaupungissa asuva slovenialainen ystäväni, mutta epäonnisten sattumusten vuoksi tapaaminen ei sillä kertaa onnistunut. Päivä kului silti ihan mukavasti käyskennellessä ympäriinsä ilman sen kummempaa suunnitelmaa.

IMG_20190625_124511IMG_20190625_125708IMG_20190625_155221IMG_20190625_133807IMG_20190625_155532IMG_20190625_204522

Satuimme vahingossa paikalle Slovenian kansallispäivänä 25. kesäkuuta. Monet liikkeet sulkivat ovensa aikaisin ja kadut olivat yllättävän hiljaisia, mikä tietysti helpotti liikkumista mutta teki tunnelmasta hieman erikoisen. Paikalliset taisivat olla juhlapäivän vietossa jossain aivan muualla. Mutta ainakin arkkitehtuuria pääsi ihmettelemään ilman, että jonkun toisen turistin pää olisi jatkuvasti blokannut näkymät. Rakastan noita koristeellisia, värikkäitä taloja! Ja entäs tuo päiväkodin piha viherseinineen ja pilvikoristeineen? Pääkaupungiksi Ljubljana on jotenkin yllättävän siisti ja sympaattinen.

IMG_20190625_140442IMG_20190625_144030IMG_20190625_144537IMG_20190625_144933IMG_20190625_144258IMG_20190625_144452

Vietimme hyvän tovin myös Tivolin valtavalla, vehreällä puistoalueella, jonka puiden varjoon oli hyvä paeta iltapäivän hellettä. Puistosta löytyi kukkaloiston lisäksi myös mm. ulkoilmataidenäyttely ja pieni kasvitieteellinen puutarha, jonka pihalla kasvatettiin eksoottisia puita ruukuissa. Parhaiten jäi kuitenkin mieleen lummelammen hassu sorsa, joka sinnikkäästi ähelsi pulskaa peräsintään lumpeenlehden päälle vuorotellen sekä eteenpäin kiipeämällä että peruuttamalla, kunnes pitkän könyämisen jälkeen onnistui pyrkimyksissään. Lehti ei kuitenkaan jaksanut kannatella sorsan painoa, vaan painui osittain pinnan alle. Sorsa jäi silti tyytyväisenä kelluskelemaan kiikkerälle päikkäripaikalleen. Tällaisia yksityiskohtia harvemmin ehtii omassa arjessa pistää merkille.

food-lj

Ruokapuolelta voin suositella Icy Bobo -jäätelörullakojuja ja Druga Violina -ravintolaa. Druga Violina työllistää ihmisiä, joilla on oppimisvaikeuksia tai erityistarpeita. Ravintola sijaitsee kivalla pienellä aukiolla lähellä Ljubljanan linnaa. Annokset ovat reilun kokoisia, ruoka maistuvaa ja hinnat todella edulliset. Pikkunälän iskiessä kannattaa napata jokirannan torilta mukaan kipollinen tuoreita marjoja.

IMG_20190625_205101 IMG_20190625_210311

Illallisen jälkeen kiipesimme (monen muun tapaan) vielä Ljubljanan linnalle katsomaan auringonlaskua. Linnakukkulalta on hienot näkymät yli vanhankaupungin kattojen, ja bonuksena voi vilkuilla myös horisontissa siintäviä vuoria. Ei ollenkaan hassumpi iltalenkkikohde.

Hintoja (kesäkuu 2019): Ljubljana

Tässä vaiheessa lomaa olin jo käynyt laiskaksi muistiinpanojen suhteen, joten hintamerkintöjä on vain muutama.

  • Majoitus, Guest House Stari Tisler, 2 hh jaetulla kylpyhuoneella: 50 €/huone/yö + kaupunkivero 3,13 €/hlö
  • Kolmen ruokalajin illallinen ja juomat kahdelle, Druga Violina: 35 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI.

SlovinIt19: Bohinj-järvi ja Triglavin kansallispuisto

IMG_20190621_194221Tervetuloa Bohinjiin!

Kolmas reissupäivä alkoi tuttuun ja turvalliseen Bled-tyyliin raikkaan piiskaavalla rae- ja vesisateella. Taivas toki aukesi juuri silloin, kun odottelimme bussia seuraavaan kohteeseemme Bohinj-järvelle. Mikäpä sen mukavampaa kuin matkustaa vettä valuvana – onneksi matka kesti alle tunnin. Valehtelisin jos väittäisin, ettemme jättäneet jälkeemme epäilyttävän nihkeitä bussin penkkejä. Sori vaan seuraaville matkalaisille!

Bohinj

Sobe_CuskicSobe Ćuskić, Ribčev Laz

Bohinjissa viihdyimme neljä yötä Sobe Ćuskić -majatalossa Ribčev Lazin kylässä. Talon herttainen emäntä ei puhunut englantia muutamaa sanaa enempää, mutta kaikki hoitui silti ongelmitta. Ylimmän kerroksen huone oli siisti, valoisa ja tilava. Meillä oli myös oma parveke vuoristonäkymin ja vapaa pääsy yhteiskeittiöön. Majatalon sijaintikin oli oikein näppärä: aivan bussipysäkin vieressä, n. 10 minuutin kävelymatkan päässä Bohinjin ytimestä (eli kaupoilta ja järveltä). Kahden hengen huone maksoi 50 €/yö, ja oli hinta-laatusuhteeltaan mielestäni täysi kymppi.

IMG_20190624_073115IMG_20190621_195232

Bledin tietävät “kaikki” ja turistimäärä on sen mukainen, kun taas Bohinjiin eivät yhtä monet ainakaan vielä eksy. Bledin bussiasemalla tapaamamme jenkkituristikin oli kovin ihmeissään siitä, miten viitsimme Bledin jälkeen enää lähteä katsomaan “toista järveä”. Oma mokansa, sillä Bohinj ei tosiaan ole mikä tahansa tusinajärvi. Oikeastaan voisin väittää, että Triglavin kansallispuiston reunalla sijaitseva Bohinj on käytännössä suurempi, edullisempi ja rauhallisempi versio Bledistä. Luonnonrauhaa, vuoristomaisemia ja loputtomia vaellusmahdollisuuksia arvostavalle Bohinj on täydellinen kohde. Järvellä on myös hyvät purjelautailu-, riippuliito- ja melontamahdollisuudet.

st_johnJohannes Kastajan kirkko, Ribčev Laz

Ensi töiksemme hankimme Ribčev Lazin turisti-infosta 27 euron hintaisen Mini Bohinj -paketin, johon sisältyi risteily järvellä, edestakainen lippu Vogelin kaapelihissiin, drinkkilippu Vogelin ravintolaan ja pääsylippu pikkuruiseen Johannes Kastajan kirkkoon, joka lienee Ribčev Lazin tärkein nähtävyys. Laajempiakin paketteja olisi ollut tarjolla, mutta meille tuo mini riitti hyvin.

IMG_20190621_202716Juhannusateria / Kramar

Saavuimme Bohinjiin juhannusaaton iltapäivällä. Sloveniassa ei kuitenkaan pääse yötöntä yötä juuri juhlimaan, vaan aurinko laskee yhtä aikaisin kuin Suomessa alkusyksystä. Emme siis ehtineet ennen pimeän tuloa juuri muuta kuin asettua taloksi ja etsiä murkinaa. Sopiva ruokapaikka löytyi aivan järven rannalta lyhyen kävelymatkan päästä kylän keskustasta. Ravintola Kramarin ruoka oli simppeliä mutta maistuvaa perusmättöä. Terassilta järvelle avautuvat maisemat taas olivat voittamattomat – ja sieltä se juhannusfiilis lopulta hiipi. Suosittelen!

IMG_20190621_195938Bohinjin sininen hetki

Savican vesiputous

IMG_20190622_104858Aamun ikkunanäkymät

Seuraava aamu oli sateinen ja sumuinen, joten pötköttelimme hyvillä mielin huoneessamme pitkälle iltapäivään. Kun aurinko alkoi yllättäen pilkistää pilvien välistä, päätimme pyörähtää Savican vesiputouksella, joka on yksi Bohinjin alueen suosituimmista luontokohteista.

IMG_20190622_163831__01__01

Bohinj-pakettiin kuuluva risteily on siitä kätevä, että meno- ja paluumatkalle saa erilliset liput, jotka voi käyttää myös erikseen. Käytimme siis toisen lipuista menomatkaan Ribčev Lazista järven toiselle puolelle Ukanciin. Vene pysähtyy leirintäalue Camp Zlatorog Bohinjin viereiselle laiturille, josta taas lähtee helppo, noin tunnin mittainen kävelyreitti ylös vesiputoukselle. Parhaaseen sesonkiaikaan heinä-elokuussa Savican porteille pääsee bussilla suoraan, mutta olimme itse liikkeellä hieman liian aikaisin kesäkuussa. Vaihtoehdoiksi jäi vain liftaus tai kävely, ja päätimme hikoilla.

IMG_20190622_175536Savica

Reipas asenne kostautui saman tien: selvisi, että porttien jälkeen on vielä kiivettävä reilut 550 porrasta suuntaansa päästäkseen näköetäisyydelle vesiputouksesta. Perillä ei enää harmittanut, koska onhan se aina hienompaa nähdä matkakohteen suosituimmat postikorttimaisemat omin silmin eikä vain lähimarketin korttitelineestä. Paluumatkalla jouduimme kulkemaan samaa tylsähköä kävelyreittiä pitkin alas Ukanciin, josta onneksi vielä illalla kulki paikallisbusseja takaisin Ribčev Laziin.

Vogelin vaellusreittejä 

IMG_20190623_085605Orlove Glaven tuolihissi

Talvisin Vogel-vuoren ympäristö toimii hiihtokeskuksena, ja kesäisin hisseillä pääsee helposti yli puolentoista kilometrin korkeuksiin ihailemaan upeita vuoristomaisemia. Viidentenä lomapäivänä käytimmekin Bohinj-paketin edestakaiset Vogel-hissiliput. Samalla lipulla pääsi myös Orlove Glaven tuolihissiin, joka vei meidät vielä ylemmäs vaellusreittien äärelle.

IMG_20190623_094405Taukomaisemaa…IMG_20190623_104909…ja sielunmaisemaa
IMG_20190623_110607
Pelästynyt kaveri polun varreltaIMG_20190623_104236Innostunut kaveri vuoren huipulta (Šija 1880 m)

Koska iltapäivän vuoristosääennuste näytti surkeahkolta, päätimme tehdä vain lyhyen lenkin ja huiputtaa jonkun Orlove Glaven hissin yläasemaa lähimpänä olevista nyppylöistä. Valinta osui Šijaan, jonne pääsee könyämään helppoa mutta jyrkkää reittiä pitkin alle parissa tunnissa taukoineen. Hyvällä säällä samaa reittiä pitkin voisi jatkaa mm. Vogelille asti, mutta jo tämän lyhyenkin kävelyn varrelta oli mahtavat panoraamat Slovenian Julisille Alpeille.

IMG_20190623_124505

Reippaan lenkinpoikasen päätteeksi oli kiva vielä kilistellä viinilasillisilla Vogelin yläaseman ravintolan terassilla ja tiirailla samalla kauas alas järvelle. Vinkkinä muille drinkkilippujen käyttäjille: viini on tuolla halvempaa kuin virvoitusjuomat, joten Bohinj-paketin liput kannattaa käyttää kolaan ja maksaa nuo puolentoista euron alkoholiannokset omasta pussista. Kannattaa myös käydä moikkaamassa kaikenkarvaisia kavereita, jotka asustelevat aitauksissaan aivan näköalapaikan vieressä.

Pigi_and_friendBongattu pullea päikkäripossu nimeltä Pigi

IMG_20190623_084218Tälle kiikulle, näihin maisemiin pääsee suoraan Vogelin hissiltä. Sopii laiskemmillekin!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Triglavin kansallispuistossa 
BohinjOnnellinen vuoristolaiskiainen elementissään

Kuudentena reissupäivänä päästiin vihdoin asiaan, eli kunnon päivävaellukselle kansallispuistoon! Aamulla huristelimme paikallisbussilla naapurikylä Stara Fužinaan, josta lähti jyrkkä metsäpolku 1085 metrin korkeuteen Vogarin näköalapaikalle. Nousua tuli siis heti alkuun puolisen kilometriä – kohtuullisen tehokas alkulämmittely.

IMG_20190624_075706 IMG_20190624_113403

Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli ylhäälle päästyämme lähteä vielä viiden tunnin ympyräreitille Vogar–Pršivec–Planina Viševnik–Planina Jezero–Vogar, mutta Planina Jezeron ja Vogarin välinen pätkä oli harmittavasti suljettu myrskytuhojen vuoksi. B-suunnitelmaksi muodostui laakson reunaa seuraileva, yhdensuuntainen reitti Vogar–Pršivec–Planina Viševnik–Crno Jezero–Slap Savica, eli päätepysäkkinä toimisi jo edellisenä päivänä nähty Savican vesiputous. Pelissä oli paljon, sillä tämä oli Reddsin ensimmäinen “oikea” vuoristovaellus, enkä missään nimessä halunnut tuottaa reissureiskalle pettymystä.

IMG_20190624_130157Pršivec (1761 m)
IMG_20190624_130132
Paras päikkäripaikka

Reittivalinta tuntui tässä vaiheessa hyvältä, ja korkeanpaikankammoinen Redds selvisi sinnikkyydellään hienosti myös muutamista jännittävistä, kevyttä kiipeilyä vaativista kohdista. Reittimme korkeimmalta pisteeltä Pršiveciltä avautui huikea 360 asteen panoraama ympäröiviin vuorijonoihin ja alas laaksoon, ja siellä oli hyvä pitää kunnon lepo- ja evästauko ennen pitkää laskeutumista.

IMG_20190624_135307 Bregarjevo zavetišče

Pysähdyimme matkalla Bregarjevo zavetiščen tuvalle, jossa voi yöpymisen lisäksi nauttia kylmiä juomia ja emännän kokkaamaa mättöruokaa. Pullo limua maksoi kolme euroa, ja makkara-annos olisi maksanut kympin – hyvinkin kohtuullisia hintoja, kun ottaa huomioon, ettei paikalle pääse kuin omin lihasvoimin. Tätä taukopaikkaa varten kannattaa varata hieman käteistä mukaan!

IMG_20190624_144931Takaisin metsään

IMG_20190624_151435

Viimeinen etappi ennen Savicaa oli häikäisevän turkoosi Čzrno jezero -vuorijärvi (“musta järvi”). Mikähän siinä on, että nämä kirkkaan turkoosit järvet nimetään aina mustiksi järviksi, sijaitsivat ne sitten missä päin maailmaa tahansa? Heti tuli mieleen ainakin samanniminen lätäkkö viime vuoden reissultani Montenegroon. No, joka tapauksessa olimme olleet liikkeellä jo ainakin kahdeksan tuntia, ja järven kylmässä vedessä oli ihana huljutella turvonneita varpaita ennen viimeistä puristusta Savicalle. Täydellinen sää, täydelliset maisemat – Reddsin ensimatka vuoristohullujen maailmaan oli sujunut lähes epäilyttävän hyvin.

IMG_20190624_151357

Epäilyksille oli aihetta, koska sittenhän se epäonni iskikin, vain 20 minuuttia ennen Savican parkkipaikkaa. Laskeutuminen Savicalle tapahtuu todella jyrkkää siksak-polkua pitkin, ja eräs onneton tunari yläpuolellamme onnistui kompastuessaan lähettämään alas muutaman massiivisen murikan, jotka pudotessaan kimpoilivat kallioseinämästä ja mäjähtivät suoraan Reddsin otsaan. Verta valui kuin slasher-leffoissa konsanaan, ja pääsinkin ensimmäistä kertaa ikinä tositoimiin ensiapupakkauksen kanssa.

Saimme vuodon tyrehdytettyä, mutta loppumatkan laskeutumisesta ei meinannut tulla enää mitään, kun reidet tärisivät holtittomasti adrenaliinista. Kysyimme Savican ravintolasta, josko joku voisi soittaa meille taksin lähimpään terveyskeskukseen. Takseja ei kuulemma ollut lähimaillakaan, joten eräs ystävällinen työntekijä antoi meille kyydin päivystykseen, joka oli 35 kilometrin päässä Bohinjska Bistricassa. Reddsiä paikanneen hoitajan mukaan samana päivänäsamassa paikassa ja samasta syystä oli loukkaantunut joku toinenkin. Mikäli siis harkitset lähteväsi Savican ja Čzrno jezeron väliselle reitille, kypärä ei ole lainkaan liioiteltu lisävaruste.

Aloittelijan tuuria oli, että välikohtauksesta selvittiin säikähdyksellä, perhoslaastarilla ja golfpallon kokoisella mustelmalla. Tulipa samalla tutustuttua myös Slovenian terveydenhuoltoon, jossa ei ollut valittamista. Redds ei kuitenkaan oikein innostunut ennätysmustelmakuvan julkaisusta, joten tässä sen tilalle valittuja otoksia matkalla bongaamistamme alppikukista, olkaa hyvät!

alp flowers

Hintoja (kesäkuu 2019): Bohinj

  • Bussilippu Bled–Bohinj: 3,60 €
  • Majoitus, B&B Sobe Ćuskić: 50 €/2 hh/yö
  • Mini Bohinj Package: 27 €
  • Pääsylippu Savican vesiputoukselle: 3 €/aikuinen, 2,50 €/opiskelija
  • Paikallisbussiliput järven ympäristön kylien välillä: 1,30–1,80 €
  • Illallinen ravintola Kramarissa (sis. pääruoka, juoma ja jälkiruoka): 17,50 €

+Vinkki: Bledin ja Bohnjin alueen bussien aikataulut ja hinnat löytyvät osoitteesta arriva.si

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI

SlovinIt19: Bled-järvi ja Vintgarin rotko

Lake Bled

Koko vuosi on taas hujahtanut ohi oravanpyörässä, mutta ei siitä sen enempää. Onneksi kesään mahtui töiden ja muiden velvollisuuksien lisäksi myös muutama lyhyt lomareissu. Olen perinteisesti lähtenyt juhannukseksi yksin vuoristoon, mutta tänä vuonna sooloilu vaihtui ystäväni Reddsin erinomaisen viihdyttävään matkaseuraan. Olin suunnitellut meille omatoimisen kiertomatkan Sloveniaan ja Pohjois-Italiaan pyrkimyksenäni sisällyttää reissuun sopivassa suhteessa vuoria, kaupunkeja ja rantalöhöilyä – eli monta teemalomaa yhdessä pienen budjetin paketissa.

Bled

SlovinIt-kiertueemme ensimmäinen etappi oli Bled, joka tunnetaan samannimisestä, satumaisen kirkasvetisestä järvestä ja sen keskellä tönöttävästä kirkkosaaresta. Blediin on helppo päästä Ljubljanasta säännöllisesti liikennöivillä busseilla ja majoituksessakin riittää valikoimaa, kunhan sen varaa ajoissa.

castle_hostelCastle Hostel: näkymä huoneesta ja kattoterassilta

Meidän valintamme ensimmäiselle kahdelle yölle oli (lähinnä budjettisyistä) hostelli. Castle Hostel sijaitsee Bledin ytimessä vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä järveltä. Hostellin kattoterassilta on hienot näkymät yli kylän kattojen, ja siellä järjestetään myös ilmaisia aamujoogatunteja. Neljän hengen makuusalista oli sama näkymä, mikä ei lopulta ollutkaan pelkästään hyvä asia. Öisin huoneessa oli tappavan kuuma, mutta terassille aukeavaa ikkunaa oli hankala pitää auki hostellin bileporukan tupakoidessa ja metelöidessä sen edessä pikkutunneille asti. Ihan kelpo majoitus muutamaksi yöksi, mutta kannattaa muistaa korvatulpat ja astmapiippu.

IMG_20190621_121229Järvinäkymä Bledin linnalta

Bled on Slovenian suosituimpia turistirysiä, eikä ihme: häkellyttävän turkoosi järvi ja sitä ympäröivät vuoret, kirkot ja linnat voisivat olla suoraan Disney-leffasta. Järvi muuttaa jatkuvasti väriään eri näkövinkkeleistä ja sääolosuhteista riippuen. Ja niitä sääolosuhteita muuten mahtuu yhteen päivään koko vuoden edestä! Vietimme Bledissä kaksi päivää, joista molempiin mahtui auringonpaistetta, pilvipoutaa, tihkusadetta, ukkosta ja tennispallon kokoisia rakeita. Myrsky saattaa nousta yllättäen ja kastella surkeat ulkoilijat (esim. meidät) muutamassa minuutissa läpimäriksi samalla, kun rakeet moukaroivat huolellisesti lihaksia, ja sitten seuraavana hetkenä paistaa taas aurinko eikä tummista pilvistä ole tietoakaan. Bledin sääolosuhteet muistuttavatkin kovasti Islantia – jos sää vaikuttaa huonolta, odota viisi minuuttia ja katso ulos uudestaan. Toki sama toiseen suuntaan.

IMG_20190621_120527Toivottavasti muistit sateenvarjon…

IMG_20190620_145935__01__01Yst. terv. nimim. “5 minuuttia ulkona”

Bledin parasta antia on järven ympäri kiertävä kävelyreitti, jonka varrelta pääsee viilentävälle pulahdukselle lähes mistä kohtaa tahansa. Samalla voi ihmetellä rehevää kasvillisuutta ja tarmokkaasti ympäriinsä polskivia pullasorsaperheitä. Ei-niin-parasta antia taas on taukoamaton kirkonkellojen kilkatus aamusta iltaan – paikalliset markkinamiehet ovat keksineet tarjota turisteille mahdollisuutta soittaa saarikirkon “toivomuksia toteuttavia” kelloja, kohtuullista korvausta vastaan tietenkin, ja häly on sen mukainen. No, pääasia että bisnes pyörii.

 

Bledin ruokapaikoista mainitsemisen arvoinen on ainakin kohtuuhintainen konditoriakahvila Slaščičárna Zima, jonne kannattaa ehdottomasti poiketa testaamaan paikallisia erikoisherkkuja useammankin kerran. Vaikka tuntuisi hölmöltä tilata Sloveniassa pitsaa, myös huippusuosittuun pizzeria Rustikaan kannattaa jaksaa jonottaa – tai mieluiten varata pöytä. Näissä ei tarjoilla mitään tusinatavaraa!

IMG_20190620_131024__01Kakkupaussi Slaščičárna Zimassa. Kaakaokin oli paksua kuin vanukas, 5/5!

Pakollisiin nähtävyyksiin kuuluu myös korkealle kukkulalle rakennettu Bledin linna, jonne kiivetessä saa mukavasti hien pintaan. Linnan pihalta näkee hienosti koko järven ja sitä ympäröivät vuoret. Ei tämäkään tönö tosin Turun linnalle pärjää, mutta mikäpä pärjäisi.

 

Vintgarin rotko

Bledistä käsin pääsee helposti ties minkälaisille turistikierroksille ja mäkiautoradoille, mutta ehdoton ykkönen on visiitti Vintgarin rotkolle (Vintgar Gorge). Jos et tee mitään muuta retkeä, niin tee edes tämä! Vintgar on yksi hienoimpia luonnonnähtävyyksiä, joihin olen elämässäni eksynyt. 1,6-kilometrisen turistireitin alkupisteeseen on Bledistä noin 4 kilometriä. Tuo matka taittuu helposti myös kävellen tai pyörällä, mikäli täyteen ahdettu bussi ei houkuttele. Kävellen voi myös lähteä liikkeelle aikaisin ennen pahinta tungosta.

IMG_20190620_090008Maisemaa Bledin ja Vintgarin väliltä

Olimme Reddsin kanssa lippuluukulla muistaakseni aamukymmenen aikoihin, ja silloin turistimäärä oli vielä siedettävällä tasolla. Rotkossa kuljetaan pääosin kallioseinään rakennettuja, kapeahkoja puisia kävelyteitä ja siltoja pitkin. Samalla lipulla pääsee Šumin vesiputouksille asti ja samaa reittiä takaisin. Kun ihmisiä kulkee yhtäaikaisesti molempiin suuntiin ja monet heistä pysähtelevät vielä jonottamaan parhaisiin kuvauspaikkoihin, voi joissain kohdissa tulla ahdasta. Omia hermoja säästääkseen kannattaa siis lähteä liikkeelle niin aikaisin kuin vain mitenkään mahdollista. Puoleltapäivin on jo myöhäistä.

IMG_20190620_095905IMG_20190620_095119 IMG_20190620_094719

Aikainen startti kannattaa myös siksi, että kanjonin pohjalla kohisevan Radovna-joen yllä saattaa vielä leijua mystinen aamu-usva, joka nostaa tunnelman maagiselle tasolle. Päivän lämmetessä usva hälvenee ja väkijoukko alkaa muistuttaa jonossa kulkevaa ja toisiinsa törmäilevää  karjalaumaa. Ole siis ajoissa! Koko piipahdukseen kannattaa varata pari kolme tuntia aikaa.

IMG_20190620_102120 IMG_20190620_103155

Vietimme Bledissä kaksi päivää, missä ajassa ehti jo kiertää järven ympäri useampaan kertaan, testata ruokapaikkoja ja vilkuilla useimmat pakolliset nähtävyydet läpi. Paikka on upea ja ehdottomasti näkemisen arvoinen ainakin kerran elämässä, mutta itse en viipyisi siellä yhtään tuon pidempään. Kaksi yötä riitti mainiosti.

Hintoja (kesäkuu 2019): Bled ja Vintgarin rotko

  • Bussi Ljubljanan lentokentältä keskustaan 4,10 €/hlö
  • Edestakainen bussilippu Ljubljana–Bled–Ljubljana 11,34 €/hlö
  • Castle Hostel 19 €/sänky/yö + turistivero 3,13 €/hlö/yö
  • Vintgarin rotkon pääsymaksu 6 €/opiskelija, 10 €/aikuinen
  • Bledin linnan pääsymaksu 7 €/opiskelija, 11 €/aikuinen
  • Stentor BarFly, lounas Bled-järven rannalla 14,30 € (ruoka ja juoma)
  • Slaščičárna Zima, kakkukahvit 9,55 € (suolainen ja makea leivos + kaakao)
  • Rustika, pitsa ja juoma 14 €
  • Public Bar & Vegan Kitchen Bled, keittolounas ja smoothie 9,50 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI

Saarihyppelyä Saaristomerellä: Nötö, Utö ja Jurmo

IMG_20180804_175751

Loppukesästä havahduin siihen, etten vieläkään tunne Suomen saaristoa juuri lainkaan, vaikka olen tallannut Turun turuja ja toreja jo vuodesta 2012. Otinkin välittömästi käyttöön kaksi kärpästä yhdellä iskulla -taktiikan ja annoin stressikimppu-Kokille synttärilahjaksi kolmen päivän matkan Saaristomeren kansallispuistoon. Kokki ilahtui hermolomasta, ja itse pääsin peesaillen paikkaamaan valtavaa aukkoa sivistyksessäni – molemmat voittivat!

(Varoitus: tämä juttu paisui kuin laiskiainen aamiaisbuffetissa! Parasta ottaa ihan suosiolla rokulipäivä töistä, jos meinaa ehtiä lukemaan koko pötkön kertaistumalta. Jos haluat skipata turhat jorinat, niin tekstin lopusta löytyy tiivistetty matkaohjelma ja joitakin hyödyllisimpiä linkkejä vastaavanlaisen reissun suunnittelun avuksi.)

Ideasta matkaohjelmaksi: tiedonhaun tuskaa


IMG_20180804_150637
M/S Eivor

Ennen reissua oli selvitettävä käytännön järjestelyt kuljetuksista majoituksiin ja ruokailuihin. Koska kyseessä oli yllätysmatka, jouduin luonnollisesti huolehtimaan kaikesta suunnittelusta yksin. Olin kuvitellut homman hoituvan muutamassa tunnissa, mutta projekti venyikin yli viikon mittaiseksi kärsimysnäytelmäksi. Tietoa kyllä löytyy kohtuullisesti suomeksi och samma på svenska, mutta se on ripoteltu hajalleen ympäri nettiä. Ulkomaalaiset turistit taas eivät hajanaisen ja puutteellisen tiedotuksen perusteella taida olla kovin haluttuja vieraita alkujaankaan.

Vuokramökeille ja -saunoille ei monesti ole mitään 2000-luvun nettivarausjärjestelmiä käytössä, vaan niistä joutuu sopimaan puhelimitse, sähköpostitse tai vasta paikan päällä. Olisin alun perin halunnut viedä Kokin Aspön saarelle, mutta majoittaja ei koskaan vastannut sähköpostiini eikä ilmoittanut puhelinnumeroaan missään. Siispä varasuunnitelmasta toiseen ja siitä kolmanteen. Sallitut telttapaikat ja kauppojen ja mahdollisten ravintoloiden sijainnit, hintatasot ja aukioloajat piti selvittää eri sivustoilta. Rajallinen budjetti, ennakkoon lukkoon lyödyt vapaapäivät ja julkisen liikenteen reitit ja aikataulut oli kaikki sovitettava yhteen. Yllätyksenä tuli, että Pärnäisten ja Utön välillä seilaava yhteysalus M/S Eivor siirtyi harvempikulkuiseen talviaikatauluun jo elokuun toisella viikolla – siis kesken parasta hellekesää miesmuistiin! Lisäksi jouduin kevyesti uhkailemaan Kokin perhettä ja ystäviä, etteivät pirulaiset keksisi samalle viikonlopulle mitään päällekkäisiä synttäri- tai muitakaan suunnitelmia herraseuralaiseni pään menoksi. Kaiken tämän säätämisen jälkeen aloin itsekin olla hermoloman tarpeessa, mutta sainpa lopulta hiottua matkaohjelman ihan viimeisen päälle timanttiseksi. Tai niin kuvittelin, mutta joitakin muuttujia en osannut ottaa ennalta huomioon. Niistä lisää myöhemmin.

IMG_20180803_184530Hurmaavaa matkaseuraa M/S Eivorilla

Retkikohteena Saaristomeren kansallispuisto taitaa sopia parhaiten hieman varakkaammalle kansanosalle, eli lähinnä massipäälliköille ja tahnamestareille. (Suurkiitos armaalle pikkuveljelleni tästä erinomaisen käyttökelpoisesta sanastosta!) Monet alueen saarista ja sitä kautta myös telttapaikoista ovat nimittäin saavutettavissa ainoastaan omalla veneellä tai kajakilla. Taksiveneiden tuntitaksoja ei ole ilmoitettu missään avoimesti, minkä perusteella oletan hintojen olevan tähtitieteelliset tavallisen pulliaisen lompakon keskimääräiseen paksuuteen suhteutettuna. Toisaalta suunnittelu helpottuu kummasti, kun ei ole enää kyse siitä, minne mieluiten menisi vaan siitä, minne on realistisesti mahdollisuus päästä. Tällä karsintametodilla kävi pian selväksi, että meidän olisi parasta pysytellä ilmaisen yhteysaluksen reitin varrella. Käytännön syistä valitsinkin matkakohteiksemme Nötön, Utön ja Jurmon saaret.

Nötö: soivan kiven koti

IMG_20180803_215106Nötön hiljalleen hämärtyvä kesäilta

Ensimmäisenä lomapäivänä perjantaina meidän oli tarkoitus matkustaa aluksi Saaristobussilla Turusta Pärnäisiin, mutta saimmekin pummittua ystäviltämme autokyydin lauttasatamaan asti. Yhteysaluksen lähtöä odotellessa oli hyvä piipahtaa satamaravintolassa burgerilla ja huurteisilla. En itse ollut vielä siinä vaiheessa nälkäinen, mutta Kokin naamariin on ehdottoman tärkeää mättää murkinaa säännöllisin väliajoin. Onnistuneen pariskuntaloman salaisuus piilee nälkäkiukun välttämisessä.

Parin tunnin merimatka kului aurinkoisissa merkeissä M/S Eivorin kannella toisia huurteisia siemaillen ja nelijalkaista matkaseuraa rapsutellen. Nötön satamassa meitä oli vastassa Majatalo Backaron emännän ystävä, jonka nimeä en tietenkään enää muista. Hän opasti meitä ja muutamaa muuta turistia parin sadan metrin matkalla majatalolle, josta olin varannut meille parihuoneen ensimmäiseksi yöksi. Vuokrasin käyttöömme myös pihan grillituvan, ja Kokkikin pääsi sen verran töihin, että valmisti meille gourmet-illallisen eväiksi varaamistani makkaroista. Illan päätteeksi Kokki halusi vielä pulahdukselle lähes lämpimään mereen, ja onnistui manipuloimaan houkuttelemaan minutkin mukaan jäätymään virkistymään.

IMG_20180804_115450Majatalo Backaro

IMG_20180804_115315Backaron hurja vahtihurtta

Backaro on yleistunnelmaltaan mukava majapaikka, joka kuitenkin hyötyisi pienistä parannuksista. Maksullisella grillitalolla ei meidän vierailumme aikana ollut riittävästi puhtaita astioita, veitset olivat kokonaan loppu ja maustepurkit tyhjiä, ja myös grillin sytytysmekanismissa oli vikaa, joka olisi varmaankin ammattilaisen korjattavissa. Meille jäi epäselväksi, miten ja milloin emäntään tai kesäapulaiseen saa tarvittaessa yhteyden, jollei heihin satu törmäämään pihalla kulkiessa. Kaikki muu talossa on siistiä, mutta vain öisin käytettävissä olevan sisävessan yhteydessä oleva suihku näyttää suorastaan saastaiselta ja kaipaisi kunnon räjäytystä mahdollisimman tymäkällä puhdistusmyrkyllä. Laatoituksen halkeama on laastaroitu ilmastointiteipillä ja suihkun vesi kertyy pöntön ja käsienpesualtaan edustalle tuhnuiseksi lammikoksi, jota ei turhan kynnyksen vuoksi pysty lastaamaan lattiakaivoon. Lammikosta ei lopulta enää tiedä, onko se peräisin suihkusta vai heikosti tähtäävistä vieraista, eikä siinä sukkasiltaan tepastelu hirveästi houkuta. Ovilukon virkaa toimittaa kahvaan asetettava “varattu”-lappu, jota ei yön pimeydessä kukaan kuitenkaan näe lukea. Kaikki nämä pikkuviat voisi korjata melko helposti ja halvalla, jos vain viitseliäisyyttä riittäisi. Samalla hinta-laatusuhde paranisi huimasti. Nykytilanteessa en välttämättä majoittuisi Backarossa uudelleen, vaikka kokemus olikin kokonaisuutena ihan ok.

IMG_20180804_095848Myrskyn silmässä?

Lauantaiaamuna pääsimme valmiiseen aamiaispöytään, joka sisältyi majoituksen hintaan. Heti aamiaisen jälkeen taivas synkkeni aivan yllättäen, ja pian saimmekin ensimmäisen maistiaisen saariston tunnetusti arvaamattomasta säästä. Ihailimme salamointia ja piiskaavaa sadetta yläkerran parvekkeen katoksen alta. Myrsky meni kuitenkin ohi lähes yhtä pikaisesti kuin ilmestyikin, joten ehdimme käydä tutustumassa Nötön luontoon ja nähtävyyksiin ennen Utön suuntaan lähtöä.

Nötön soiva kivi on varmasti yksi saaren suosituimmista houkuttimista. Kyseessä on siis suuri kivi, jonka pinnassa olevia kuoppia hakataan pienemmillä kivillä ja tuloksena on kirkonkellojen sointia muistuttavaa musiikkia. Nappasin ylläolevan videon Youtubesta, koska en jaksanut kuvata omaa musisointiani.

IMG_20180804_133149 IMG_20180804_140520Nötökakku, Café Skolanin lahja maailmalle

Kävimme ihmettelemässä myös metsän siimeksestä löytyviä muinaishautoja ja pelloilla laiduntavaa ylämaan karjaa, kunnes nälkä alkoi taas kutitella kiukkuhermoja. Päätimme Nötön-visiittimme pitkän kaavan lounaaseen paljon kehutussa Café Skolanissa. Oli muuten jokaisen kehun arvoinen kesäkuppila!

Utö: Suomen alkupiste

IMG_20180804_194506

Saariston etäisyyksiä on maakravun vaikea hahmottaa. Suomen eteläisin asuttu saari Utö sijaitsee neljän ja puolen (!) tunnin merimatkan päässä Pärnäisistä, josta taas kestää vielä puolitoista tuntia päästä autolla Turkuun. Siis vähintään kuusi tuntia matkalla, joka kartasta pikaisesti vilkaistuna ei näytä Turku–Helsinki-väliä kummemmalta. Alan ymmärtää, miksi uusia asukkaita muuttaa saaristoon niin harvakseltaan. Nötöstäkin lähtiessämme matkaa jäi vielä kolmisen tuntia. Se ei meitä kuitenkaan haitannut, sillä aika kului nopeasti Eivorin penkeillä päikkäröiden.

IMG_20180804_193339

Nötö ei oikein tehnyt minuun vaikutusta, mutta piskuisessa Utössä on sitä jotakin! Kylänraitilla oli kesäisenä lauantai-iltana hurmaavan rento tunnelma, jota epävirallinen kyläpoliisi (sanotaan häntä nyt vaikka KP:ksi) kuitenkin pyrki parhaansa mukaan suitsimaan. Emme olleet ehtineet kuin heittää rinkat selkään ja kävellä parikymmentä metriä satamasta poispäin, kun KP tuli jo meitä vastaan ja aluksi vain varmisti ystävällisesti, että olimme tietoisia saaren ainoan sallitun telttailupaikan sijainnista. Olin toki kärsimysviikon aikana selvittänyt kaikki näinkin oleelliset yksityiskohdat hyvinkin tarkasti, joten huikkasimme kaiken olevan kunnossa. Pääsimme taas etenemään muutaman sata metriä, kunnes kuulimme KP:n puuskuttavan meitä vimmaisesti uudelleen kiinni. Sillä kertaa keskustelun sävy oli aiempaa kärttyisempi.

Hei, hei! Huomasittehan nuo Pidetään saaristo siistinä -huussit? Niin että pidetään saaristo siistinä, sitä se tarkoittaa. Ja varmaan tiesittekin, että nyt on korkea metsäpalovaroitus, ja vaikka juuri onkin satanut, niin minkäänlainen tulenteko ei ole sallittua. Siis ei saa tehdä mitään nuotioita, eikä käyttää mitään keittimiäkään. Selvä juttu?

Ja sama käännettynä selkosuomeksi:

Ettehän nyt perkeleen tuhopolttajat vaan tule tänne meidän puskiimme paskomaan! Omatoiminen ruokailu kielletty, kiikuttakaa rahanne ravintolaan tai painukaa kotiinne siitä!

Näin auki kirjoitettuna tuon ripityksen voisi halutessaan ymmärtää huolestuneen paikallisen hyväntahtoiseksi muistutukseksi, mutta äänensävy ja eleet kertoivat toista tarinaa. Itselleni tuli ainakin sellainen olo, että telttailijana olin automaattisesti hyödytön, epätoivottu idiootti. Omia eväitään mässyttävät retkeilijät eivät taida tuoda saarelle tarpeeksi rahaa, koska hotellimajoitukselle ja ravintoloille ei heillä ole tarvetta. Muuta syytä nihkeilyyn en äkkiseltään keksi. Utön ainoa sallittu telttapaikkahan on pieni ja syrjäinen maapläntti, jolla me ja kourallinen muita jokamiehiä pysyimme kiltisti ja siististi nipussa poissa paikallisten tieltä. Ja retkikeitintähän saa käyttää myös metsäpalovaroituksen aikana. Katsoimme kuitenkin parhaaksi vain nyökytellä kiltisti, jotta KP ei kokisi tarpeelliseksi jäädä hengittämään niskaamme. Retkirauhan saatuamme pistimme leirin pystyyn ja lämmitimme iltaeväät kaasukeittimellä alkuperäisen suunnitelman mukaan.

IMG_20180804_204010IMG_20180804_212959IMG_20180804_201231

Utö on niin pieni, että koko saareen ehti hyvin tutustua lyhyellä iltakävelyllä. Kohti kivikkoista merenrantaa kulkiessamme ohitimme polulla avuliaan turistitädin, joka jäikin tuijottamaan vaellussandaalejani.

Hei, hei sinä! Aika avonaiset nuo sinun kengät. Tiesithän, että täällä on käärmeitä?

Tiesin kyllä, mutta kiitos huolenpidosta. Hieman toki huvitti, että täti itsekin tepasteli kohti käärmeenpesiä aivan yhtä avonaiset ballerinat jaloissaan. No, saaressa saaren tavalla – etpä joudu huolehtimaan omista asioistasi, kun joku hoitaa sen aina puolestasi.

IMG_20180804_202623IMG_20180804_194353Tästä yksilöstä tulisi pienellä pintaremontilla täydellinen Airbnb-lukaali

Utöstä lähtenyt armeija on jättänyt jälkeensä monia nyt tyhjillään seisovia rakennelmia ja myös muuta kalustoa, kuten tykkejä. Osa entisestä armeijan alueesta on edelleen siviileiltä kiellettyä. Mitä mahdollisuuksia siinä menetetäänkään! Miettikääpä, kuinka mahtavaa olisi saada nämä vanhat bunkkerit ja vartitornit retkeilykäyttöön, vaikkapa autiotupien tapaan.

IMG_20180804_212219Auringonlaskumaisemaa majakkakalliolta käsinIMG_20180804_215439Ei hassumpi leiripaikka

Yöllä saariston oikukas sää iski jälleen. Kaikki auringonlaskua ympäröinyt kauneus, rauha ja seesteisyys oli vain tyyntä myrskyn edellä. Olimme ulkona hammaspesulla, kun jostain kaukaisuudesta alkoi kuulua matalaa jylinää. Tummia pilviä vyöryi ylitsemme, ja pian ensimmäiset salamat iskivät horisonttiin. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa vähän jo jännitti, kun jättimäiset sadepisarat alkoivat piiskata telttaa ja pauke ja välke lisääntyi entisestään. Mitä jos salamasirkus päätyisi suoraan yläpuolellemme? Ei auttanut kuin ryömiä makuupussiin ja toivoa heräävänsä hengissä huomiseen. Salamat jäivät onneksi merelle, mutta puuskittainen sade yritti yön mittaan repiä ja lävistää telttakangasta vielä moneen kertaan. Uudenkarhea Jack Wolfskin -telttamme selvisi tästä neitsytmatkansa tulikokeesta täysin pistein – pisaraakaan ei päässyt kankaan läpi. Loisto-ostos!

IMG_20180804_215655

Sunnuntaiaamuna keittelimme rauhassa aamupuurot KP:n kielloista välittämättä, ja sitten lähdimme hellepäivän pulahdukselle. Mitään erityisen helppoa uimapaikkaa ei kivikkoisilta rannoilta tietenkään löydy, mutta majakan takana, aivan armeijan aidatun alueen vieressä on hyvä ja laakea kallionkohta, josta pääsee kahlaamaan riittävän syvälle. Meri tuntui sillä kertaa jo ihan mukavan lämpöiseltä.

Olin suunnitellut, että söisimme vielä Utön merihotellin lounasbuffetissa ennen Jurmoon lähtöä, mutta ravintola oli yllättäen kiinni sunnuntaina. Eikö viikonloppu olekaan parasta aikaa rahastaa turisteja? Ostin kiukkua keränneelle Kokille kyläkauppa Utö handelista jäätelön samalla, kun täytimme siellä vesipullot ja vaihdoimme kylmäkallet uusiin. Kun iltapäivällä hyppäsimme taas Eivorin kyytiin ottamaan perinteisiä meripäikkäreitämme, kropassani alkoi kiertää kummallinen kuvotuksen tunne. Nukahdin siitä huolimatta melko nopeasti ja havahduin vasta Jurmoon saapuessamme.

Jurmo: alpakoiden valtakunta

IMG_20180806_124158

Jos Utö on hurmaava, niin Jurmon karut maisemat ovat jotain satumaisen kiehtovaa. En oikeastaan osaa edes kuvailla tarkemmin, mikä saaresta tekee niin erityisen – siis vapaina käyskentelevien alpakoiden lisäksi! Jurmo on koettava itse. Jurmoon on ihastuttava itse. Ikävä kyllä emme päässeet kiertelemään saarta yhtä perinpohjaisesti kuin olin alun perin suunnitellut, koska ne aiemmin mainitsemani odottamattomat muuttujat tulivat tässä kohtaa rytinällä peliin.

(Huom! Mikäli yksityiskohtaiset sairauskertomukset ällöttävät, kannattaa lukeminen lopettaa viimeistään tähän.)

Heti saareen saavuttuamme kuvotuksen tunne vei kaiken huomioni, mutta keräsin itseäni sen verran, että saimme teltan pystyyn. Moringharun aukea ja tuulinen uloke sijaitsee kilometrin kävelymatkan päässä Jurmon satamasta ja toimii saaren ainoana sallittuna telttailupaikkana. Koko alueella töröttää vain muutama hassu puu, ja niistä kolme muodostavat suojaisan, juuri teltan mentävän kolon. Pykäsimme leirin siihen ja suuntasimme takaisin satamaan.

IMG_20180805_181008Moringharun telttailualue

IMG_20180805_155107 IMG_20180805_155346

Heti Utön lounassuunnitelman kariuduttua olin jo tehnyt pikaisen googlehaun, jonka mukaan Jurmosta löytyisi suosittu ravintola. No, aina oppii uutta: jostain käsittämättömästä syystä Suomessa on kaksi Jurmo-nimistä saarta, joista toinen sijaitsee Saaristomerellä ja toinen Ahvenanmaalla. Google oli ravintolahaun kohdalla tietenkin tarjonnut minulle niistä kahdesta sitä väärää. Eipä tullut mieleenkään tarkistaa ravintolasaaren tarkempia koordinaatteja. Alpakka-Jurmostakin löytyy kyllä ravintola, mutta kuka tahansa ei voi vain lompsia sinne sisään, vaan ruoat täytyy tilata puhelimitse etukäteen. Se siitä ruokailusta. Tyrkkäsin Kokin ensi hätään pullakahville satamakahvilaan ennen kuin otsanakki lähtisi kasvamaan liikaa, mutta itse olin liian huonovointinen edes ajattelemaan syömistä. Kokin kahvitellessa jouduinkin yhtäkkiä ryntäämään ripaskalle, ja niissä merkeissä kului monta tovia. Vähän vatsassa kiertää, näitä nyt sattuu… vai mitä?

IMG_20180806_130738Kahvilakaupan sisustusta

Urheasti, vatsakrampeista piittaamatta, kävin tekemässä pienen saarikierroksen yhdessä Kokin kanssa. Jouduin pysähtymään ja kyyristymään kaksinkerroin kivusta parinkymmenen metrin välein. Silloin aloin fiksuna tyttönä epäillä, että kyseessä saattoi olla jotain perusripulia pahempaa. Pääsimmepä kuitenkin pikaisesti nauttimaan Jurmon parhaasta annista, johon kuuluvat mm. Jurmon kappeli, tuulimylly ja leppoisa alpakkajengi.


IMG_20180806_124758
Jurmon kappeli vuodelta 1846IMG_20180805_170113Söpöset

Kun palasimme kävelyltä satamaan, vilkaisu kohti leiripaikkaamme nostatti kylmän hien otsalle. Edellisyön ukkospilvet olivat palanneet väijylle. Taivas tummeni pikavauhtia sysimustaksi ja tuuli alkoi navakoitua. Ukkosyö telttailualueen ainoiden puiden alla, vatsakrampeissa kilometrin päässä huusseista… Ei ehkä paras mahdollinen skenaario?

IMG_20180805_182749Ei kovin lupaava näky rauhaisaa leiriyötä ajatellen

Onneksi mukava kahvilanpitäjä omistaa useita vuokramökkejä saaren toisella laidalla, ja mökeistä yksi oli vielä sunnuntaina vapaana. Lisäksi Kokki sai vielä neuvoteltua meille “ukkosalennuksen” jo valmiiksi kohtuulliseen mökkivuokraan, joten luovuttaminen telttailun suhteen ei olisi voinut olla enää helpompaa. Kävimme pikavauhtia pakkaamassa teltan kasaan ja kiiruhdimme takaisin kahvilalle. Paluumatka myrskyävään vastatuuleen rinkkojen kanssa teki jo tiukkaa, enkä meinannut pysyä krampeiltani enää jaloillani. Taivas repesi vain hieman ennen kuin ehdimme sisälle kahvilaan, ja kastuimme silmänräpäyksessä läpimäriksi. Alla lyhyt video, jonka Kokki kuvasi vastatuuleen puskiessamme.

Sateen hieman tauottua saimme autokyydin mökille. Vuokraisäntämme yritti matkalla rupatella mukavia, mutta jouduin käyttämään kaiken keskittymiskykyni siihen, etten oksentaisi takapenkille. Vaikutin varmaan aika töykeältä. Anteeksi.

Mökki oli oikein kotoisa, ja siellä oli mm. takka ja oma sauna. Mistään mukavuuksista emme kuitenkaan pystyneet nauttimaan, kun myös Kokkia alkoi pian heikottaa. Tilanne meni lopulta siihen, että Kokki oksenteli sisällä ämpäriin ja minä ulkona kaaressa puskaan. Yön yli tärisimme kuivuneina kahden kerrossängyn alapunkissa. Jouduin keräämään useamman tunnin ajan energiaa, että jaksoin edes hakea meille juomapullot kahden metrin päästä keittiöstä. En vieläkään tiedä, oliko kyseessä ärhäkkä vatsatautitartunta vai vakava ruokamyrkytys, mutta romanttinen synttärimatka sai joka tapauksessa ikimuistoisen loppuhuipennuksen. Ihan tällaista en tosiaan osannut ennakoida.

IMG_20180806_123836 IMG_20180806_123652

Maanantaiaamuna elämä näytti jo valoisammalta. Saimme molemmat syötyä aamupuuron ja jopa pidettyä sen alhaalla. Saunankin lämmitimme, mutta aallot olivat liian hurjia uimiseen. Meren kuohuntaa olisi voinut katsella mökkipihan penkiltä loputtomiin, ja saunastakin oli ikkuna merelle. Pääsin lopuksi vielä silittelemään alpakoista rohkeinta. Tässäpä kerrassaan upea paikka, jonne palaamme varmasti vielä monta kertaa uudelleen – toivottavasti jatkossa hieman paremmalla menestyksellä.

IMG_20180806_124500__01

Tiivistetty matkaohjelma ja hyödyllisiä linkkejä

Kokosin tähän loppuun vielä tiivistetyn matkaohjelman, joitakin hintoja (8/2018) ja hyödyllisimpiä linkkejä, joiden avulla pääsee helposti suunnittelemaan samankaltaista reissua. Jospa joku muu vaikka säästyisi siltä viikon mittaiselta suunnittelupiinalta.

1. päivä

2. päivä

  • Aamiainen Majatalo Backarossa, sis. majoituksen hintaan. Nötön sataman kaupasta voi myös ostaa omia eväitä.
  • Nötön nähtävyydet, mm. soiva kivi ja muinaishaudat
  • Lounas Nötössä: Café Skolan. Kala-annos, jälkiruoka ja ruokajuomat kahdelle yht. 59,50 €. Avoinna vain kesäkaudella.
  • Nötö–Utö, M/S Eivor
  • Yöpyminen teltassa Utössä: sallittu telttapaikka (kartta)
  • Illallinen omista eväistä (pakkaa retkikeitin!)

3. päivä

  • Aamiainen omista eväistä. Utö handel -kyläkaupassa mahdollisuus täydentäviin ostoksiin. Rajoitetut aukioloajat ympäri vuoden.
  • Kiertelyä Utössä, nähtävyydet (=majakka)
  • Utö–Jurmo, M/S Eivor
  • Kiertelyä ja yöpyminen Jurmossa: Esim. Ethels Bastu, 85 €/yö, max. 4 hlö. Avoinna ympäri vuoden. Samalta sivustolta löytyy myös paljon muuta tietoa Jurmosta.
  • Vaihtoehtoinen yöpyminen Jurmossa: teltta Moringharussa, maksuton.
  • Illallinen joko omista eväistä (satamakahvilasta voi ostaa täydennystä) tai ennakkotilauksella Jurmo Inn -kotiruokaravintolasta.

4. päivä

  • Aamusauna Ethels Bastulla
  • Aamukahvi ja pulla Jurmon satamakahvilassa, à 4 €.
  • Jurmo–Pärnäinen, M/S Eivor. Lounas ja mehu Eivorin ravintolassa, à 11,50 €.
  • Pärnäinen–Turku, Saaristobussi, à 13,70 €.

Loman kokonaishinnaksi tuli n. 350 € / 3 yötä / 2 hlö. Ihme kyllä onnistuin pysymään budjetissani, vaikka ylimääräisiä muuttujia ilmaantuikin vielä reissun päällä. Budjetti tuntui tuolla summalla sopivan joustavalta. Halvemmallakin pääsisi (ainakin teoriassa) mm. vaihtamalla maksulliset majoitukset telttaöihin, mutta kuten tässä huomasimme, kaikki ei aina mene aivan suunnitellusti. Kannattaa jättää vähän löysää rahaa viime hetken katastrofien varalle.

Jos jaksoit lukea tänne asti, olisi kiva kuulla kommenteissa, miten ihmeessä onnistuit siinä! :)

Budjettiloma Montenegrossa: kahden viikon matkaohjelma ja kustannukset

Montenegro on todellinen unelmakohde budjettimatkailijalle: majoitus, liikkuminen ja ruokailu on maassa vielä toistaiseksi niin halpaa, että se on lähes ilmaista. Nurinkurista onkin, että reppu selässä lomailusta saattaa parhaassa tapauksessa jopa jäädä taloudellisesti voitolle, jos vertaa kahden viikon lomakustannuksia niihin kuluihin, jotka helposti kertyisivät samassa ajassa kesäisessä koto-Suomessa möllötellessä. Tähän postaukseen olen koonnut tiivistetysti kahden viikon matkaohjelman ja yksityiskohtaisen lomabudjetin, jotka toivottavasti hyödyttävät myös muita Balkanin-omatoimimatkaa suunnittelevia.

IMG_20180617_150724Ukkosta ilmassa Podgoricassa

BUDJETTI

Kokonaisuudessaan kahden viikon lomaani kului alle 850€. Hinnat ovat kesäkuulta 2018, ja summa sisältää kaiken:

  • Matkat Turku-Helsinki-Turku: 19€
  • Turkish Airlinesin lennot Helsinki-Podgorica // Dubrovnik-Helsinki: 221€
  • Majoitukset: 12 pv Montenegrossa 205€, 2 pv Dubrovnikissa 82€, yht. 287€
  • Liikkuminen kohteessa (juna/bussit): 61€
  • Ravintolat: 12 pv Montenegrossa 97€, 2 pv Dubrovnikissa 48€, yht. 145€
  • Ostokset (ruoka/herkut): 78€
  • Pääsyliput: 33€

14 lomapäivästä vietin 12 Montenegrossa ja loput kaksi Kroatian puolella Dubrovnikissa. Dubrovnikin hintataso on huomattavasti korkeampi kuin Montenegron: kaksi päivää Dubrovnikissa rokotti lompakkoani yhteensä n. 190€, kun taas Montenegrossa 415€ riitti jopa 12 päivään. Kun lentoja ja Suomen sisäisiä matkoja ei oteta huomioon, keskimääräinen päiväbudjetti jakautuikin seuraavasti:

  • Montenegro: 35€/päivä, josta
    • majoitus 17€
    • ruokailu (ravintolat+ruokaostokset) 14€
    • liikkuminen 2,65€
    • muut 1,35€
  • Dubrovnik: 95€/päivä, josta
    • majoitus 41€
    • ruokailu (ravintolat+välipalaostokset) 27€
    • liikkuminen 12€
    • muut 15€

Näitä lukuja voi soveltaa tarvittavaa kokonaisbudjettia arvioidessa. Mikäli tykkää juhlia, juoda ja syödä päivän kaikki ateriat ulkona, ravintoloiden osuus kannattaa vähintään tuplata tai triplata. Itse kokkasin ja valmistin eväitä melko ahkeraan. En useimmiten juurikaan juo alkoholia, mikä nytkin säästi hyvän tukun rahaa. Montenegrossa kävin ravintoloissa useimmiten kerran päivässä, Dubrovnikissa kahdesti päivässä. Majoituksen osalta kannattaa ottaa huomioon, että matkustin yksin – hostellien ulkopuolella maksoin siis yhdestä huoneesta saman summan, jonka yhdessä matkustavat maksaisivat puoliksi. Mikäli ottaa kaverin mukaan reissuun, majoituksesta saattaa päästä jopa näitä laskelmia halvemmalla.

IMG_20180627_081222 Maatilan eläimet aamukävelyllä Porto Montenegron luksussataman tuntumassa

MATKAOHJELMA

Tähdellä merkittyä ohjelmaa suosittelen erityisen lämpimästi. Linkkejä klikkaamalla pääset lukemaan matkakertomukseni eri kohteista. Olennaisimpia majoitus- yms. kuluja on myös merkitty kunkin päivän kohdalle erikseen.

0. päivä: saapuminen Podgoricaan. Majoitus: vuode makuusalissa, Hostel Q Podgorica (13€).

*1. päivä: vaellusta Skutarijärven kansallispuistossa, rantaelämää Sutomoressa. Junamatkat Podgorica-Virpazar-Sutomore-Podgorica (4€). Majoitus: vuode makuusalissa, Hostel Q Podgorica (13€).

2. päivä: kaupunkikierros Podgoricassa (vaihtoehtoisesti junalla Biogradska Goran kansallispuistoon, mikäli kelit sallivat). Majoitus: vuode makuusalissa, Hostel Q Podgorica (13€).

IMG_20180620_123000Bobotov Kuk, Durmitorin kansallispuisto

3. päivä: saapuminen Durmitorin kansallispuiston tuntumaan. Bussimatka Podgorica-Žabljak (6€, opiskelijahinta). Viiniä ja mukiinmenevää ruokaa hotelli Soan ravintolassa (15€). Majoitus: executive suite, Rooms and Bungalows Sreten Žugić (10€). Huom! Huoneeseen mahtuisi kolme henkeä, joten halvimmillaan majoitus maksaisi alle 3,50€ per nenu.

4. päivä: vaellus, Planinica Fail Trail. Durmitorin kansallispuiston pääsylippu 6€ / 3 pv. Makuunsa nähden ylihinnoiteltu pitsa Zlatni Papagaj -ravintolassa (8€). Majoitus: executive suite, Rooms and Bungalows Sreten Žugić (10€).

*5. päivä: Bobotov Kukin valloitus! Ruokailu ravintola Podgorassa (8€). Majoitus: Majoitus: executive suite, Rooms and Bungalows Sreten Žugić (10€).

*6. päivä: käyskentelyä Crno jezeron ympäristössä Durmitorin kansallispuistossa. Herkkupitsa postitoimiston viereisestä pitseriasta, jonka nimeä en muista (4,60€). Majoitus: executive suite, Rooms and Bungalows Sreten Žugić (10€).

*7. päivä: saapuminen Petrovaciin, löhöilyä kolmella eri rannalla. Bussilla Žabljak-Podgorica (6+1€, opiskelijahinta), junalla Podgorica-Sutomore (2€), bussilla Sutomore-Petrovac (2€). Lounas hotelli Admiralin terassilla (20€). Majoitus: kolmen hengen huoneisto merinäköalalla, Apartments and Rooms Vjera (43,50€).

8. päivä: Sveti Stefan (joka kannattaa jättää väliin), Bečići, Budva ja kävelyretki Perazic Do -rannan hylätylle hotellille. Majoitus: kolmen hengen huoneisto merinäköalalla, Apartments and Rooms Vjera (43,50€).

IMG_20180624_144512 Kotorinlahden maisemaa

9. päivä: saapuminen Kotoriin, päiväretki Perastiin. Lounas Konoba Akustik -ravintolassa (19€). Bussilla Petrovac-Kotor (3€), liftaten Kotor-Perast, bussilla Perast-Kotor (1€). Majoitus: vuode makuusalissa, Hostel Pupa (15€).

*10. päivä: Kotorin vanha kaupunki ja linnoitus. Mahtava lounas BBQ Tanjgassa (7€). Majoitus: vuode makuusalissa, Hostel Pupa (15€).

11. päivä: Tivat ja Porto Montenegro. Bussimatka Kotor-Tivat (2,50€). Illallinen ravintola Ponta Verandassa (12,50€). Majoitus: kolmen hengen huoneisto merinäköalalla, Rosic Apartments (7€. Oikea hinta 79€, käytin tähän hotels.comin palkintoyön).

12. päivä: saapuminen Dubrovnikin tungokseen, tutkimusmatka hylätyn hotelli Belvederen pihamaille. Bussimatka Tivat-Dubrovnik (18€). Burgerilounas mukaan ravintola *Barbasta (10€), iltapalat grilliltä *Ten11 (8€) ja vanhan kaupungin jäätelökioskilta (4€). Majoitus: vuode makuusalissa, Old Town Hostel (41€).

*13. päivä: turistikierros vanhassa kaupungissa auringonnousun aikaan. Kävelykierros vanhan kaupungin muureilla (7€, opiskelijahinta). Aamupalamenu Dubravka 1836 -ravintolassa (11€). Piknikretki ja uintia Lokrumin saarella (20€). Auringonlaskun ihailua Velika & Mala Petka -puistossa, iltapala suosikkigrillilläni Ten11 (12€). Majoitus: vuode makuusalissa, Old Town Hostel (41€).

14. päivä: paluu Suomeen. Bussimatka Dubrovnikin lentokentälle (5,50€).

IMG_20180628_200533 Kultainen auringonlasku Dubrovnikin Velika & Mala Petka -puiston kukkulalla

REISSUN KOHOKOHDAT – älä missaa näitä!

  • Virpazar: Skadar-järven kansallispuisto
  • Durmitorin kansallispuisto: Bobotov Kuk ja Crno jezero
  • Petrovac: kolme uimarantaa, kävelyretki Perazic Do -rannan hylätylle hotellille
  • Kotor: vanha kaupunki ja linnoitus, grilli BBQ Tanjga
  • Dubrovnik: kävelykierros vanhan kaupungin muureilla, ravintolat Barba (mustekalaburgeri), Ten11 (Cape PrimaDona 1805 -tortilla) ja Dubravka 1836 (herkullinen, kohtuuhintainen aamupalamenu)

Koko suomenkielisen matkakertomuksen pääsee lukemaan tägillä Montenegro18FI

Budjettiloma Montenegrossa, osa 6: Syrjähyppy Kroatiaan

IMG_20180628_080555

12. päivä: hylätty hotelli Belvedere & tungosta Dubrovnikissa

Lomani lopuksi siirryin Montenegrosta Kroatian puolelle. Kroatialla on erityinen paikka salmiakinmustan sydämeni sopukoissa, koska juuri siellä Kokki kihlasi minut vuosia sitten. Silloin muinaishistoriassa kuljimme liftaten pitkin rannikkoa Splitistä pohjoiseen päin, joten Dubrovnikin turistirysä jäi meiltä kokonaan kokematta. Nyt sainkin mahdollisuuden korjata tuon vääryyden ainakin omalta osaltani.

Bussini saapui alkuiltapäivästä Dubrovnikin asemalle. Jonotin tihkusateessa pankkiautomaatille, joka sylki vain suuria seteleitä. En yksinkertaisesti kehdannut käydä ostamassa kioskilta bussilippua 200 kunan setelillä, koska henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, kuinka paljon pienen pohjakassan kanssa tuskailevaa asiakaspalvelijaa korpeaa toimia turistien epävirallisena rahanvaihtopisteenä. (Terkut kaikille teille uiveloille, jotka tykkäätte heti aamusta shoppailla euron purkkapaketteja 50-100 euron seteleillä!) Päätinkin siis reippaasti kävellä kolmen kilometrin matkan majapaikkaani Old Town Hostelliin.

IMG_20180627_143415Barban mustekalaburgeri: miljoona kertaa maistuvampaa kuin miltä sain sen näyttämään

Pikaisen suihkun jälkeen metsästin saman tien murkinaa. TripAdvisor ei pettänyt: paljon kehuttu katuruokakeittiö Barba tarjoili törkeän herkullisen mustekalaburgerin, joka oli kaiken muun hyvän lisäksi kohtuuhintainen ja niin valtava, etten edes kaivannut sen kylkeen mitään lisukkeita. Maha täynnä oli mukava lähteä tutkimusretkelle kohti hylättyä hotelli Belvedereä.

IMG_20180627_163229Bongaa pala Belvederen kattoa ylhäältä rinteestä puiden takaa

Hotelli Belvedere seisoo huikealla näköalapaikalla noin puolen tunnin kävelymatkan päässä Dubrovnikin vanhasta kaupungista. 80-luvulla kukoistanut loistelias ökyhotelli on ollut hylättynä Kroatian sodasta asti, eli jo lähes 30 vuotta. Lomasuunnittelun lomassa olin törmännyt useisiin blogikirjoituksiin luvattomista tutkimusretkistä tuon pytingin uumeniin (esim. Belondoned). En ole itse koskaan uskaltautunut edes autiotaloon, mutta kiehtovat tarinat Belvederen käytävälabyrintistä houkuttelivat minuakin vaimentamaan lainkuuliaisen sisäisen ääneni hetkeksi. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että hotellin pihamaa on toiminut yhtenä Game of Thronesin kuvauspaikoista.

IMG_20180627_164058

Hotelli ja sen tilukset on ympäröity kieltokyltein ja valvontakameroin. Paikalla oli katukissajengin lisäksi muitakin turisteja, joiden näin katoavan portin yli kohti sisätiloja. Ehdin itsekin vain muutaman metrin päähän portista, kun sitten viime hetkellä huomasin kiukkuisen vartijan ilmestyvän kulman takaa pihalle. Vartija mulkaisi minua ja lähti sitten kiroillen aikaisempien tunkeilijoiden perään. Harmikseni jouduinkin tyytymään pelkkään aidan yli kurkkimiseen, koska en mitenkään erityisesti kaivannut ylimääräistä matkaa riuskassa niska-perseotteessa takaisin pihan ulkopuolelle. Ilmeisesti tästäkin tutkimusretkeilystä on viime aikoina tullut turhan suosittua – yksikään lukemistani blogeista ei nimittäin maininnut vartijoita olleen aikaisemmin, ja monet kirjoittajista vaikuttivat viettäneen hotellissa tuntikausia. Mitään kovin mielenkiintoista ei ulkopuolelta käsin pääse näkemään, joten mikäli tuo vartijoiden läsnäolo on pysyvää, tämä kohde kannattaa ehkä muidenkin jatkossa jättää väliin.

IMG_20180627_164621Sain kuitenkin uuden ystävän – ei ihan turha reissu

Palasin pettyneenä vanhaan kaupunkiin aikeenani kierrellä sen nähtävyydet läpi, mutta myöhään iltapäivällä kapeilla kaduilla pääsi hädin tuskin liikkumaan ilman jatkuvaa kyynärpäiden käyttöä. En ollenkaan ihmettele, miksi Dubrovnikissa puuhataan rajoituksia turistimäärille. Jokainen loma tarvitsee oman teemabiisinsä, ja omani kirkastui siellä risteilyalusten opastettujen retkikuntien seassa luoviessani. Ludacrisin klassikko alkoi yhtäkkiä soida päässäni, enkä päässyt siitä korvamadosta enää lainkaan eroon. Kuvaa harvinaisen hyvin tunnelmia turistikaaoksessa – ja kyllä, tiedän olleeni osa ongelmaa! Laitetaan silti vahinko kiertämään, olkaapa hyvät. :)

IMG_20180627_220658Vasta alkuyöstä vanhankaupungin kaduilla mahtuu kävelemään normaalisti

13. päivä: Päivystyskierros King’s Landingin muureilla & hermolepoa Lokrumin saarella

Viimeinen lomapäivä! Edellisen päivän tungoksesta sisuuntuneena nousin – vastoin kaikkia yökyöpelin tapojani ja geenejäni – ennen aurinkoa, jotta pääsisin katselemaan nähtävyyksiä ilman, että jonkun selfiekeppi aina peittää näkyvyyden. Aamukuudelta tunsinkin olevani täysin eri kaupungissa – ei sieluakaan missään. Ihanaa!
IMG_20180628_061355

IMG_20180628_062250SHAME! SHAME! SHAME!
IMG_20180628_063636 IMG_20180628_063917Moi, olen Sanni. Tykkään matkustaa tuhansia kilometrejä vain kuvatakseni kissoja.
IMG_20180628_064806 IMG_20180628_064050Kaupungin kovin myyntitykki päivystää

Aamukahdeksalta olin kärppänä paikalla, kun kaupungin muurien kävelykierrokset vihdoin alkoivat. Tätä ei kannata jättää väliin, eikä iltapäivälle! Heti aamusta sain kiertää muureja kohtalaisen rauhassa, kun taas päiväsaikaan joutuisi kulkemaan tiukassa, human centipede -tyylisessä jonossa. Kierrokseen sai helposti tuhrattua tunnin-pari, kun joka nurkalta avautui edellistä hienommat maisemat yli kaupungin ja Adrianmeren. Normaalisti pääsylipusta joutuisi pulittamaan 150 kunaa (~20€), mutta opiskelijakortilla sain reilun alennuksen. Korttiani tosin tiirailtiin hyvä tovi varsin epäileväisin silmin, mutta kelpasi se sitten lopulta kuitenkin.

IMG_20180628_080711King’s Landing, bitchesss!IMG_20180628_081250IMG_20180628_083516
IMG_20180628_091750
IMG_20180628_083907IMG_20180628_081301

Ylläolevassa kuvassa näkyvä saari on Lokrum, Dubrovnikin virallinen virkistyskeidas. Saarelle pääsee helposti vanhan kaupungin satamasta kulkevilla lautoilla tai taksiveneillä. Itse hyppäsin lautalle ja pian olinkin jo piknikillä vapaina käyskentelevien kanien ja riikinkukkojen keskellä. Vaikka lautat olivat toki täynnä turisteja, ihmismassat ihmeellisesti hajosivat ja katosivat saaren metsiin ja puistoihin. Oli tilaa hengittää, rentoutua ja uida.

IMG_20180628_131442 IMG_20180628_132527
IMG_20180628_131750 IMG_20180628_140010

Ikävä kyllä huolella etsimäni, rauhallisen uimapaikan pilasi ensin mölyävä äijälauma, joka suosi uidessa pelkkää syntymäpukuaan. “Oi lads, oi! Oi, check dis out bro! HEHEHE LOL” Ja helikopteri heiluu. Siirryin taas hieman sivummalle, mutta seuraavaksi aivan viereeni parkkeerasi vanhempi herrasmies, joka jostain syystä puki ja riisui, puki ja riisui tiukkoja pikkupikkuspeedojaan tasaisin väliajoin, aivan kuin esitellen ryppyistä varustustaan. En yllättyisi, jos kuulisin kyseessä olleen Professor Massagen kummisetä. Päivän heijarikiintiö alkoi olla osaltani täynnä, joten karkasin paluulautalle ennen kuin setä ehti seurata perässä.

Hostellilla samassa huoneessa kanssani majailleet pojat olisivat kovasti kaivanneet wingwomania illan reiveihinsä, mutta varovaisen harkinnan jälkeen jätin heidät kuitenkin oman onnensa nojaan. Paluulentoni oli aikaisin seuraavana aamuna eikä ajatus krapulaisesta kotimatkasta houkutellut. Sovimme, että he örisisivät minut hereille palatessaan aamuyöstä, etten vain nukkuisi pommiin. Ystävällistä.

IMG_20180628_195855

Jätin pojat etkoilemaan hostellin pikkuruiseen olohuoneeseen ja lenkkeilin pikavauhtia Velika & Mala Petka -puistoon katsomaan auringonlaskua. Korkealta kukkulalta kelpasi ihailla tyrskyävää merta ja keltaisesta pinkkiin liukuvaa taivasta, samalla onnitellen itseäni onnistuneesta lomasta.

IMG_20180628_200403
IMG_20180628_203049

IMG_20180628_203349

P.S. Pojat pitivät lupauksensa: hostellin vessa tuoksui aamulla vatsahapoilta, ja yläpunkassa nukkunut örveltäjä yski ja kuorsasi niin, että koko sänky heilui. Pääsinkin perjantain paluumatkalle torstain silmillä. Ihanalle lomalle arvoisensa päätös. Laiskis kiittää ja kuittaa!

Kaikki Montenegron- ja Kroatian-lomaani liittyvät tekstit löydät tägillä Montenegro18FI – tulossa vielä tiivistetty matkaohjelma ja budjetti!