Liftaten Pohjois-Ruotsista Norjaan: Abisko-Tromssa

Lyhyt blogitauko pääsi jälleen hieman (!) venähtämään, kun kaikki kirjoituspaukut kuluivat kandia viimeistellessä. Siitä koitoksesta selvittyäni voinkin nyt vihdoin palata Kungsledenin-reissumme viimeiseen etappiin: vaelluksen päätteeksi liftasimme Abiskosta Tromssaan, jossa lepäilimme muutaman yön ennen paluulentoamme aina yhtä sykähdyttävään Suomen Turkuun.

7. päivä jatkuu: liftaten Abiskosta Tromssaan

Pohjoisimman Ruotsin voisi kuvitella olevan huonoa liftausmaastoa, koska asutusta on minimaalisesti ja autoja kulkee niin harvakseltaan. Oma kokemuksemme oli kuitenkin päinvastainen: pääsimme Abiskosta Norjan puolelle Tromssaan hyvinkin näppärästi ja mukavasti. Samalla säästimme sekä aikaa että rahaa mahdollisiin juna- ja bussimatkoihin verrattuna. (Abiskosta on mahdollista ottaa juna Norjan Narvikiin, josta pääsee jatkamaan bussilla Tromssaan. Hintaa koko matkalle tulee n. 45-60 euroa per matkustaja, ja yhteyksiä on vain muutamia hassu päivässä.)

Iltapäivällä kävelimme siis Abiskon tunturiasemalta muutaman kymmenen metrin matkan ainoan Narvikiin johtavan tien (E10) varrelle. Pian saimme ensimmäisen neljästä kyydistämme, kun lomailemassa ollut isä-tytär-duo vei meidät seuraavaan kylään 10 kilometrin päähän. Björklidenissä heiluttelimme peukkuja parikymmentä pitkää minuuttia, kunnes nuori norjalainen nainen pysäytti autonsa ja nappasi meidät mukaansa. Hänen kanssaan pysähdyimme vielä viime hetken ruokaostoksille ennen rajan ylitystä ja jatkoimme sitten pitkälle Bjerkvikiin asti.

Bjerkvikin Esson vieressä on liikenneympyrä, josta autot lähtevät hitaasti pohjoiseen tietä E6 pitkin – täydellinen liftauspaikka! Ei mennyt aikaakaan, kun vanhempi norjalainen herrasmies nappasi meidät kyytiin ja kuljetti E6-tien loppuun asti Nordkjosbotniin, josta hän jatkoi kanssamme eri suuntaan. Matkalla pysähdyimme huoltoasemalle, jossa mies tarjosi Kokille kahvin ja minulle suklaapatukan, kun kuuli etten juo kahvia. :) Tässä vaiheessa Herra D.:kin laittoi Kokille viestiä, jossa ilmoitti saapuneensa juuri Abiskoon ja olevansa valmis juhlimaan synttäreitään. Sori D., liian myöhäistä! Kutsuimme Deen kyllä kylään meille Turkuun, jotta voisimme juhlia vielä jälkikäteen yhdessä, mutta ainakaan toistaiseksi hän ei ole vielä ymmärtänyt tarttua tarjoukseen.

IMG_4287Liftausmaisemaa Nordkjosbotnissa – pukki jokipyöräilee?

Ilta alkoi hämärtää, kun asetuimme viimeiselle liftauspaikallemme E6 ja E8 -teiden risteykseen. Odotus ei onneksi ollut pitkä, kun tromssalainen mies jo pysähtyi ja tarjosi meille kyydin leirintäalueen parkkipaikalle asti! Mies itse asui hieman kaupungin ulkopuolella, mutta sanoi ajavansa viiden kilometrin ylimääräisen lenkin mielellään, koska hän oli itsekin nuorempana liftannut ja halusi näin pistää hyvän kiertämään. Kiitollisina hyväksyimme tarjouksen ja pääsimme lopulta pykäämään leiriä keskelle Tromso Campingin pimeää telttailualuetta. Loppuillan ohjelmassa meillä olikin enää iltapala ja lämmin suihku, ai että mitä luksusta!

8. päivä: Turistikierros Tromssassa

Pyyhkeemme eivät olleet ehtineet täysin kuivua kertaakaan koko viikon aikana, ja kahdeksantena päivänä vaatteidenkin tuoksahduksessa oli jo mukana ripaus eksotiikkaa. Päätimme siis aamupalan ohessa ottaa leirintäalueen mukavuuksista kaiken hyödyn irti ja pestä koneellisen pyykkiä. Poletti maksoi suolaiset 10 euroa, mutta puhdas vaatekerta olisi sen arvoinen. Harmi vain, ettei poletti sisältänyt pesuainetta! Ajatellen pelkän vesipesun olevan parempi kuin ei pesua ollenkaan, pyöräytimme koko pyykkiläjän pesukoneen kautta kuivuriin. Toinen virhe! Pesutupaan levisi kuivurista rikas likaisten pyyhkeiden aromi, joka viipyili ilmassa vielä pitkään meidän jo paettuamme paikalta (kävin jälkikäteen nuuhkaisemassa). Anteeksi.

IMG_4335Näkymä mannerta ja saarella sijaitsevaa keskustaa yhdistävältä Tromssan sillaltaIMG_4339Arktinen katedraali

Ei-niin-onnistuneen pyykkäyksen jälkeen kävelimme muutaman kilometrin matkan leirintäalueelta keskustaan. Reissun tiimellyksessä Kokin silmälaseista oli päässyt irtoamaan toinen sanka, joten poikkesimme samalla ensimmäiseen vastaantulleeseen optikkoliikkeeseen korjauttamaan niitä. Putiikissa oli juuri silloin sopivasti käynnissä yrityksen 50-vuotisjuhlat, joten saimme korjausta odotellessa maistella täytekakkua ja virvokkeita. Ajoitus 5/5.

IMG_4328Keskustan hulinaa
IMG_4332Siivekäs katupartioitsijaIMG_4330

Täytekakku kävi mukavasta alkupalasta ennen lounasta, joka oli budjetin suhteen ainoa mahdollisuutemme syödä ulkona. Valitsimme lounaspaikaksi houkuttelevan kotoisan Emman unelmakeittiön, jossa Kokki pääsi  maistamaan valasta ja itse päädyin kala-annokseen. Navat ratkeamispisteessä oli hyvä jatkaa turistikierrosta jalkakäytäviä pitkin vyöryen.

emmasEmmas Drømmekjøkken

IMG_4308Lounasaika Polarian tyyliin

Tromssan “pakollisiin” nähtävyyksiin lukeutuu sekä Polaria-akvaario että Mack-panimon kellaripubi, jotka tunnollisesti ruksimme pois listaltamme. Kokki tilasi maistelumenun, joka muistaakseni sisälsi kuutta eri olutlaatua, kun taas itse keskityin siiderituopin tyhjennykseen. Onneksi ehdimme pubiin puolisen tuntia ennen kuin bussilastillinen kovaäänisiä saksalaisia pelmahti paikalle, muuten tungoksessa ei olisi juuri pystynyt katselemaan ympärilleen. IMG_4317

mackPikemminkin “vältä pankkilainaa, juo vettä”  – pientä korotusta oli havaittavissa noihin vuoden 1939 hintoihin :)

Päivän päätteeksi suunnistimme viimeiseen pakolliseen turistirysään: Fjellheisen-kaapelihissi vie kävijän yli 400 metrin korkeuteen näköalapaikalle, josta aukeaa mykistävä panoraamamaisema yli kaupungin ja sitä ympäröivien vuorijonojen. Olimme paikalla sopivasti auringonlaskun aikaan. Ikäväkseni en ole niin hyvä kuvaaja, että räpsyni tekisivät lainkaan oikeutta koko spektaakkelin upeudelle, mutta kokemus oli ehdottomasti hissilipun hinnan  (~19e) arvoinen. Mahtava päätös mahtavalle reissulle!

IMG_4350Tyytyväiset retkeilijät. Huomaa taskusta pilkottava evässuklaalevy :DIMG_4360 IMG_4358

IMG_4370

Kungsleden, osa 4: Alesjaure-Abiskojaure-Abisko

6. vaelluspäivä: Alesjaure-Abiskojaure-Melkein Abisko

Kerrankin Kokilla oli täydellinen ajoitus pröystäilylle: viidennen ja kuudennen vaelluspäivän välinen yö todella kannatti nukkua sisätiloissa. Yön aikana lämpötila oli laskenut mukavasti pakkasen puolelle, ja aamulla viereisten tunturien huippuja peitti tuore lumikerros. Telttailijat valittivat aamulla huonosti ja kylmissään nukuttua yötä. Tyytyväisiltä vaikuttivat lähinnä he, jotka olivat hoksanneet pakata mukaansa fleecestä valmistetun makuupussilakanan – ja tietysti myös me makuusalien porvarit.
IMG_4192Jatkoimme hyväksi havaitulla tuhlailulinjalla ja hyppäsimme aamulla venekyytiin, joka vei meidät Alisjávrin toiselle puolelle ja lyhensi samalla seuraavan etapin kävelymatkaa viitisen kilometriä. Alesjauresta on Abiskojaureen matkaa yhteensä 21 km, joten siitä etäisyyydestä mielellään leikkasikin läskit pois – 16 kilometriä kuulosti vertailussa paljon siedettävämmältä! Hintaa venekyydille tuli 350 kruunua (~35€) per naama. Ensimmäisenä vaelluspäivänähän hylkäsimme samankaltaisen venekyytitarjouksen “ryöstöhinnan” vuoksi, mutta kummasti mukavuus alkoi loppureissua kohden olla arvossaan… Virallinen syy tälle laiskottelulle oli toki se, että kipeän polveni vuoksi halusimme välttää kaiken ylimääräisen rasituksen. Herra D. päätti reippaana miehenä kävellä koko matkan, joten toivotimme toisillemme tsempit loppurutistukseen ennen kuin tiemme erosivat.
IMG_4195
IMG_4206 IMG_4204Ruorissa oli mukava poromies, joka kertoili venekyyditysten muodostavan hänen pääasiallisen bisneksensä aina kesäkaudella. En ihmettele, että asiakkaita riittää – olihan se nyt aika luksusta istuskella rauhassa, ihailla maisemia ja kuunnella poromiehen turinoita samalla kun paatti halkoi turkoosin järven pintaa. Matkalla ohitimme pienen kesäasutun kylän – näin elokuun loppupuolella se oli jo autioitunut. Näimme myös valtavan vesiputouksen, jonka taakse kuulemma pääsisi jopa kävelemään (ja jonka nimen ehdin jo unohtaa)! Putoukselle voi tehdä Alesjauresta päiväretken. Olisi myös teoriassa mahdollista kulkea Alesjauresta Abiskojaureen putouksen ohi järven itäpuolta pitkin (Kungsleden kulkee länsipuolta), mutta silloin joutuisi tekemään todella haastavan vesiylityksen Alisjávrin ja Rádujávrin yhtymäkohdassa. Tätä ei suositella kuin kaikista kokeneimmille kahlaajille. IMG_4210Aamupäivällä oli vielä todella kylmä, vaikka pakkasesta oltiinkin päästy. Hymy oli silti herkässä vaellussauvojen ansiosta. Polveni tuntuivat lähes normaaleilta, polku oli suht helppokulkuista ja etenimmekin huomattavasti nopeampaa tahtia kuin aikaisempina vaelluspäivinä. Tämä Alesjauren ja Abiskojauren välinen etappi oli myös maisemien puolesta suosikkini.
IMG_4216IMG_4217 IMG_4218Mitä lähemmäs Abiskojaurea pääsimme, sitä enemmän maisemat alkoivat muistuttaa kotiseutuja Suomessa. Abiskojauren ja Abiskon välisessä laaksossa vallitsee niille leveysasteille epätavallisen lämmin ilmasto, ja kasvisto on lehtipuineen sen mukaista. Allaolevassa kuvassa häämöttää jo Ábeskojávri, jonka rannalle Abiskojauren tuvat on rakennettu.
IMG_4220
IMG_4224IMG_4222
Abiskojauren ja Abiskon välinen laakso on luontonsa monimuotoisuuden vuoksi suojeltua aluetta, jossa telttailu on sallittua ainoastaan merkityillä paikoilla. Näitä sallittuja telttapaikkoja on ainoastaan kolme: yksi Abiskojauren tuvilla, toinen polun varrella n. 5 km ennen Abiskoa, ja kolmas Abiskon leirintäalueella. Luonnonsuojelualue alkaa reilu kilometri ennen Abiskojauren tupia. Opaskirjamme suositteli pystyttämään leirin suuren sillan kupeeseen muutamaa kilometriä ennen Abiskojaurea, eikä turhaan: joen varrelta olisi löytynyt useampiakin idyllisiä telttapaikkoja pienen lehtimetsän varjosta. Olimme Kokin kanssa etukäteen suunnitelleet yöpyvämme siinä, mutta emme sitten malttaneetkaan vielä leiriytyä niin aikaisin iltapäivästä. Päätimme jatkaa Abiskojauren ohi seuraavalle sallitulle telttapaikalle asti, mikä tarkoitti noin kymmentä lisäkilometriä päivämatkaan.
IMG_4227Pidimme kunnon evästauon tuvilla. Olisin mielelläni ostanut hapankorppujen kyytipojaksi tölkin kylmää kokista, mutta minikokoinen kauppa oli jo ehtinyt täyttyä painajaismaisesta brittiryhmästä. Naiset säätivät ostoksiaan pitkään ja hartaasti, sahasivat Goretex-housut kahisten edestakaisin kassan ja hyllyjen välillä, vaihtelivat tuotteita päikseen ja laskeskelivat ääneen, josko kahdeksan hengen budjeteissa mahtaisi olla tilaa sekä suklaapatukalle että limulle, vaiko kenties vain toiselle niistä. Tai ehkei kummallekaan, vai ehkä sittenkin tuplamäärälle molempia..? Hnnnnnngghhhh! Siinä kohkattiin kuitenkin vain yksinumeroisista eurosummista per säätäjä. Vaikutti kovasti siltä, että poistuisin jonosta lopulta täysin muumioituneena – jos silloinkaan. Päätinkin säästää nälästä napsuvia hermojani ja jatkoin suosiolla vesilinjalla. Nautimme pihalla keittolounaan samalla kun hyttyset lounastivat meitä.

Lähtiessämme törmäsimme yllättäen taas Herra D:hen, joka oli juuri saapumassa tuville. Mikä ajoitus! D. jäi tuville telttailemaan, mutta itse halusimme kauas pois ja mahdollisimman pian. Jätimme toisillemme siis jo toiset hyvästit samana päivänä.
IMG_4230Koivumetsässä oli ihan mukava könytä, mutta noin 24 kuljetun kilometrin jälkeen meinasi jo kumpaakin pistää väsyttämään. Laskujeni mukaan lähestyimme oletettua telttailupaikkaa – ja sitten jouduimme alla kuvatun kyltin uhreiksi. Häh, vielä muka kaksi kilometriä? Ja väärään suuntaan? Ja ylämäkeen?IMG_4264Fiksu vaeltaja olisi tässä välissä konsultoinut opaskirjaa ja karttaa uudemman kerran. Olin kuitenkin painanut hyvin mieleeni sen, ettei luonnonsuojelualueella ollut kuin kolme mahdollista telttailupaikkaa, joten toki tämän oli oltava yksi niistä. Raahustimme siis kiltisti kyltin osoittamaan suuntaan. Polku kapeni jatkuvasti ja kulki mutaisen metsän läpi tiukkaan ylämäkeen, eikä luvatuista leiripaikoista näkynyt vilaustakaan. Nakit otsissamme alkoivat kasvaa makkaran mittoihin eikä voimasanoilta vältytty puolin eikä toisin. Takaisinkaan ei enää kaiken kiipeämisen jälkeen viitsinyt kääntyä, joten ei muuta kuin apinan raivolla eteenpäin. Ja sitä raivoahan riitti.IMG_4234 Kyltissä mainittu “kaksi kilometriä” oli oikeasti vähintään kolme(sataa). Pääsimme lopulta sieltä kirotusta pusikosta ulos yllä kuvattuihin maisemiin. Tämä ei tosiaan ollut olettamamme telttailupaikka, vaan vuosia sitten hylätty leirintäalue! Olimme vahingossa kiivenneet luonnonsuojelualueen ulkopuolelle. IMG_4241IMG_4253Olo alkoi helpottaa, kun saimme pilkottua otsanakit iltapalan sekaan. Ymmärsimme, että kirottu ja hikinen harharetki olikin kääntynyt mahtavaksi onnenpotkuksi – koko reissun majesteettisin telttapaikka oli juuri siellä, korkealla tunturien ympäröimänä ja vesiputouksen kupeessa. Onneksi emme ymmärtäneet luovuttaa kesken ylämäen.IMG_4240IMG_4232

7. vaelluspäivä: Melkein Abisko – Abisko
IMG_4249

Viimeinen vaelluspäivä! Teippasin varmuuden vuoksi molemmat polvet paluumatkan alamäkeä silmälläpitäen. Sitten lähdimme reippaasti seuraamaan jälkiämme takaisin oikealle reitille. Alhaalla Kungsledenillä metsät tulvivat ja entinen joenuoma oli lähes kuiva. Kuvassa näkyvät suunnitellun telttapaikkamme läheiset huussit – leireily ylhäällä rinteessä ei tosiaan ollut ollenkaan huono juttu.IMG_4265 IMG_4267IMG_4273Loppumatka oli leveää ja helppokulkuista polkua. Oikeastaan niin helppokulkuista, että kaikkien koitosten jälkeen alkoi jo ihan tympiä. Loppuis jo! Ymmärrän nyt, miksi tämä vaellus suositellaan aloitettavaksi Abiskosta: tästä koivumetsän valtatiestä saisi pehmeän laskun haastavampiin olosuhteisiin. Näin toisinpäin kuljettaessa vaellus päättyy ehkä hienoiseen antikliimaksiin.
IMG_4275IMG_4278 IMG_4277Dag Hammarskjöldsledenin varrelta löytyy lukuisia mietiskelypaikkoja, jotka koostuvat kiveen hakatuista mietelauseista uljaissa näköaloissa. Ylläolevassa kuvassa näkyy niistä viimeinen. Kiveen hakattua tai ei, tuosta olen eri mieltä: den längsta resan är faktiskt Kungsleden. IMG_4280Puheet antikliimaksista sikseen – kun vihdoin pääsimme Abiskon tunturiasemalle, oli voittajafiilis suoraan oppikirjasta! Täysissä sielun ja puolissa ruumiin voimissa selvisimme kaikista eteen tulleista koitoksista kunnialla. 108 kilometriä! Myös parisuhdetestistä tuli täydet pisteet, sillä emme onnistuneet kehittämään ainuttakaan riitaa koko viikon aikana. Ennenkuulumatonta!IMG_4284IMG_4285 IMG_4286Torniojärven rannalla sijaitseva tunturiasema on valtava ja tuntuu oikeastaan hotellilta. Se on kuitenkin sisustettu hyvin kotoisaksi. Saavuimme paikalle huonoon aikaan: kello kahdelta iltapäivällä lounas oli juuri korjattu pois ja ravintola olisi auennut uudelleen vasta kuudelta. Emme siis viipyneet pitkään: vain sen ajan, mikä kului pikaisen välipalan mättämiseen ja puhelimiin viikon aikana kertyneisiin viesteihin vastaamiseen. Sitten lähdimme liftaamaan kohti Norjan Tromssaa.

Viikonloppu Reykjavikissa

IMG_2631

Kultaisen kierroksen jälkeen meillä oli vielä kaksi kokonaista päivää käytettäväksi kaupunkilomaan Reykjavikissa. Yövyimme aivan Hallgrimskirkjan vieressä. Kirkko on valtava ja erottuu horisontista lähes mistä tahansa suunnasta katsottuna, joten majapaikkamme sijainti oli ammattieksyjälle jo suunnistusmielessä kätevä. Turistikierroskin oli hyvä aloittaa ihailemalla kirkon sisustaa ja pälyilemällä Reykjavikin värikkäitä kattoja korkeasta tornista käsin.

IMG_2633IMG_2642

Kirkkopysähdyksen jälkeen jalkauduimme kaupungin kaduille. Ensivaikutelmalta Reykjavik on sympaattisten puutalojen ja seiniä koristavien graffitien sekametelisoppa, jossa ei turhia pingoteta (vaikka traktorit onkin katsottu tarpeelliseksi erikseen kieltää kaduilta ruuhka-aikoina). Hot dog -kojun nuori mies taisteli harmaan päivän matelevaa aikaa vastaan lauleskelemalla luukkunsa takaa niin, että komea ääni kaikui koko korttelissa. Kun itse kirosimme sateenvarjon puutetta ja kiskoimme huppuja paremmin päähän, vastaan kävellyt pukumies sulki silmänsä, käänsi kasvonsa taivasta kohti ja hymyili pisaroille, jotka pomppivat hänen poskiensa kautta tienvarsien lammikkojen jatkoksi.

IMG_2654IMG_2688IMG_268520170211_092106IMG_2651IMG_2648
Satamassa aloimme ihmetellä samaan suuntaan kulkevaa ihmisletkaa: kymmeniä perheitä ja pariskuntia. Liityimme uteliaisuuttamme jonon jatkoksi. Pian selvisi, että paikallisella pelastuslaitoksella oli käynnissä jonkinlainen avoimien ovien päivä, ja pääsimme ilmaiselle kierrokselle rannikkovartioston alukselle! Pihalla oli esittelyssä myös rivi erilaisia pelastusajoneuvoja, mm. jättiläismäinen maasturi sisämaan hankalaa maastoa varten. Autonvuokraajia ei taideta turhaan pelotella Islannin vaikeakulkuisista pikkuteistä.

IMG_2664IMG_2670IMG_2674IMG_2679

Lauantai-illan päätteeksi kävimme katsomassa mahtavan How to Become Icelandic in 60 Minutes -esityksen konserttitalo Harpassa. Yhden miehen englanninkielinen show sisälsi stand upin lisäksi runsaasti erilaista rekvisiittaa ja videomateriaalia, joiden avulla yleisöstä oli tarkoitus koulia uusia, päteviä islantilaisia väestökadosta kärsivää maata varten. Tätä voin varauksetta suositella aivan jokaiselle! Olisi hyvin, hyvin hankalaa pitää pärstä peruslukemilla Bjarni Haukur Þórssonin käsittelyssä. Myös konserttitalo itsessään on melkoinen nähtävyys.

IMG_2678IMG_2681IMG_2693IMG_2689

Sunnuntaina kävimme lilluttelemassa ihanassa Laugardalslaugin ulkoilmauimalassa, mihin Reykjavikin-matkaajan kannattaa ehdottomasti suunnata. Pääsylippu oli kohtuuhintainen, alle 1000 ISK, ja sillä pääsi nauttimaan monista erilaisista altaista. Viileän treeniradan lisäksi uimalasta löytyy mm. vesiliukumäki, höyrysauna, suola-allas ja useita erilämpöisiä pikkualtaita 44 asteeseen saakka. Kaikki vesi lämpeää geotermisesti ja altaat ovat auki ympäri vuoden. Uiminen näyttääkin olevan yksi islantilaisten suosikkiharrastuksista, ja lämpimässä polskiessa on hyvä vaihtaa tuttujen kanssa kuulumisia.

Koska lauantaina olimme jo nähneet lähes kaikki “pakolliset” turistikohteet, sunnuntaina pystyi helpommin keskittymään yksityiskohtiin. Itseäni viehättivät virtaviivaiset, kirkkaanpunaiset katulamput, geometriset liikenteenjakajat ja pikselitaiteelta vaikuttavat katukiveykset. Onnistuin kuitenkin tuhoamaan muistikorttini ennen kuin sain siirrettyä viimeisen päivän kuvat turvaan koneelle. Kaikki meni, vähän itketti, mutta minkäs teet. Onneksi hyvät reissumuistot säilyvät mielessä paljon muistikorttia paremmin.

Linkitän tähän loppuun muutaman musiikkivideon. Ensimmäistä korvamatoa kuulimme jatkuvasti autoradiosta. Toisen videon avulla pääsee virtuaalimatkalle suoraan Reykjavikin kaduille ja katoille. Kolmannessa videossa räppäri ratsastaa betonilähiön läpi islanninhevosella! :D Jotenkin liikuttavaa.

Kultainen kierros Islannissa, osa 2: Gullfoss, Geysir ja Laugarvatn Fontana

4. Gullfoss

IMG_2569

Seuraavaksi piipahdimme Gullfossin vesiputouksilla. Putoukset ovat käytännössä Geysirin vieressä, joten kukaan tuskin jättää näistä kohteista toista näkemättä. Turkoosin veden kontrasti ympäristön tummaan kallioon ja lumimassoihin, putousten jyrinä ja valtavat määrät ilman täyttävää vesihöyryä tekivät vaikutuksen. Seuraavalla Islannin-reissulla olisi kiva päästä näkemään myös Skógafossin vesiputous, joka ei harmittavasti osunut tämän reitin varrelle.

IMG_2568

5. Geysir ja kumppanit

IMG_2581

Geysir on varmasti yksi Islannin tunnetuimpia nähtävyyksiä, mutta sitä ympäröi joukko muitakin kuumia lähteitä. Strokkur on lähteistä ainoa, joka säännöllisesti (n. 10 minuutin välein) syöksee ilmaan valtavan vesipatsaan. Muut tyytyvät höyryämään pääosin omassa rauhassaan. Alueella leijailee vahva rikin katku, joka tuli miedommassa muodossa tutuksi myös Reykjavikissa ihan tavallisia hanoja juoksuttaessa. Nam!

IMG_2582

IMG_2586

IMG_2607
IMG_2587

IMG_2600

6. Laugarvatn Fontana -kylpyläkäynti

IMG_2625

Kun on ajellut koko päivän ympäriinsä, kastunut useampaan kertaan vesihöyrystä ja patsastellut välillä ulkona hyisessä ilmassa, sauna ja pulahdus lämpimään altaaseen alkaa kummasti houkuttaa. Sininen laguuni oli reissumme aikana osittain remontissa, sinne olisi pitänyt tehdä ennakkovaraus tietylle kellonajalle, ja jopa paikallisten mielestä laguunin pääsyliput ovat ryöstöhinnoissa. Siksi päädyimme mieluummin Fontanaan lilluttelemaan kierroksen päätteeksi. Ja onneksi päädyimme!

Useat eri lämpöiset ulkoilma-altaat kauniissa järvimaisemassa tekevät tästä geotermisestä kylpylästä ehdottomasti visiitin arvoisen. Kolme neljästä saunasta lämpeää suoraan maasta nousevalla kuumalla höyryllä, josta erottaa tutun ja turvallisen kananmunan leuhun. Virkistävänä lisänä on myös mahdollista pulahtaa järveen vilvoittelemaan, itse uskaltauduin kolmesti. Kuumien lähteiden ansiosta järvi ei ollut helmikuussakaan jäässä, vaikka vesi kylmää olikin. Lilluttelun jälkeen pääsimme vielä nauttimaan illallisbuffetin antimista, jonka erikoisuutena oli paikan päällä maakuopassa kypsytetty, törkeän hyvä ruisleipä. Suosittelen!

Lue myös:

Kultainen kierros Islannissa, osa 1

Kultainen kierros Islannissa, osa 1: Þingvellir, Kerið & komeat kaviokaverukset

Helmikuussa täytin 30 vuotta. KolmeKYMMENTÄ. Ikävästi orastanut ikäkriisi unohtui kummasti, kun äitini päräytti pyöreiden kunniaksi synttärilahjareissun Islantiin! Ehtoja oli vain kaksi: 1) minä hoitaisin kaikki järjestelyt annetun budjetin rajoissa ja 2) äiti pääsisi itsekin mukaan matkalle. Varsin pätevä tarjous, siis.

20170209_175030

Icelandairin kyydissä näimme reissun (valitettavasti) ainoat “revontulet” kattoon heijastettuina. Mikä mieletön brändäysidea koneen sisustukseen! Suunnittelija on toivottavasti netonnut tästä keksin tai parikin. :)

Ensimmäisenä iltana emme juuri ehtineet muuta kuin asettua hotellille (Sunna Guesthouse) ja taivastella Islannin tähtitieteellistä hintatasoa. Toki lähes jokaisessa matkailuartikkelissa varoitellaan hintojen korkeudesta, mutta ei siihen silti osaa suhtautua tarpeeksi tosissaan etukäteen. Islantiin kannattaakin varata mukaan oma paperipussi johon hengitellä, kun paniikki iskee ruokakaupan kassalla loppusumman kilahtaessa näytölle. Vaikka tämä reissu ei edes rokottanut omaa lompakkoani, tuskanhiki kylmäsi silti otsaa eväiden hintalappuja vilkuillessa.

IMG_2453

Route

Seuraavana aamuna nappasimme allemme kelvon menopelin Thriftyltä ja pääsimme itse asiaan: Kultainen kierros ei ole syyttä useimpien Islannin-matkaajien ykköskohde. Noin kolmen ja puolen tunnin autolenkin varrelta löytyy niin monia luonnonnähtävyyksiä, ettei yhden päivän aikana mitenkään ehdi pysähtyä ihmettelemään niistä jokaista. Yleensä lenkki ajetaan ympyränä myötäpäivään, mutta meidän reittimme muistutti enemmän lassoa. Halusimme päättää päivän kylpyläkäyntiin Laugarvatnin kylässä, joten logistisia järjestelyjä piti pohtia muutamaan otteeseen uudestaan. Kiitos Googlelle: ilman offline-karttaa tästä ei olisi tullut mitään!

1. Þingvellirin kansallispuisto

IMG_2460

Þingvellir on aikoinaan ollut Islannin keskus, josta käsin maa myös julistettiin itsenäiseksi vuonna 1944. Kansallispuisto sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen kohtauspisteessä, ja hurjimmille tarjotaankin mahdollisuutta laitesukellukseen laattojen välissä. Me tyydyimme kiertelemään kuivalla maalla – bussilasteittain paikalle vyöryvien turistimassojen väistelyssä oli haastetta riittämiin, vaikka visiittimme ei osunut edes parhaalle lomakaudelle. Puistoon pääsee ilmaiseksi, mutta pysäköinti turisti-infon vieressä on maksullista (500 ISK) – ilmaista pysäköintitilaa löytyy kauempaa.

IMG_2467

IMG_2478

IMG_2499

2. Kraaterijärvi Kerið

IMG_2510Skaalaa: bongaa bussi ja ihmisjoukko kuvan vasemmasta yläreunasta

Pelkistetyimmillään Kultainen kierros sisältää vain kolme jättiläistä: Þingvellirin, Geysirin ja Gullfossin. Keriðiä ei kuitenkaan kannata missään nimessä ohittaa! 450 ISK pääsymaksulla pääsee tepastelemaan kraaterijärven reunoille. Parkkipaikan viereiseltä näköalatasanteelta katsottuna järvi näytti ensialkuun vain surkealta, ruskealta lätäköltä, ja pettymys leijui ilmassa. Onneksi kuitenkin vaivauduimme kiertämään kraaterin ympäri: järvi vaihtaa väriä säätilan ja valon määrän mukaan! Kierroksessa kului maksimissaan vartti, jonka aikana ehdimme kokea pilvipoudan, sateen, raekuuron ja auringonpaisteen. Islannissa tavataankin sanoa, että ellet satu pitämään tämänhetkisestä säätilasta, ei tarvitse kuin odotella viisi minuuttia. Harvinaisen totta.

IMG_2515

IMG_2522
IMG_2530

3. Sympaattiset islanninhevoset

IMG_2536

Olen koko aikuisikäni pitänyt hevosia murhanhimoisina petoina, jotka vain väijyvät sopivaa tilaisuutta iskeä kimppuuni. Sitten kohtasin nämä sympaattiset kaverit, jotka käänsivät käsitykseni päälaelleen. Kultaisen kierroksen varrella voi törmätä hevosiin monessa paikkaa. Aluksi ajattelin vain räpsäistä idyllisen valokuvan kohtuullisen turvavälin päästä ja jatkaa matkaa, mutta tämä kaksikko kirmasi välittömästi aidan viereen tekemään tuttavuutta huomattuaan minut huitomassa kamerani kanssa. Uskaltauduin silittämään niitä turvasta, vaikka samalla puoliksi odotin niiden haukkaavan käsivarteni poikki ja hirnuvan pirullisesti perään. Vältyin kauhuskenaariolta ja karistin samalla yhden fobian, ainakin hetkellisesti.

IMG_2540

IMG_2548Et sää mittää snäksei meil tuanu?

Lue myös:

Kultainen kierros Islannissa, osa 2

Belgian ympäri kuudessa päivässä: tunnelmallinen Brugge

IMG_2345

Säästimme parhaan lopuksi: Brugge on ehdottomasti kaiken saamansa hypetyksen arvoinen. Kun häissä mainitsimme jatkavamme lomaamme siellä, saimme vastaukseksi ovelia hymyjä ja tietäväisiä katseita. Kaupungilla on ansaittu maine romanttisena parisuhdekohteena.“Aah, leidi haluaa Bruggeen, heh heh?”  Oikeastihan kyseessä oli Kokin idea, ja nerokas idea olikin. Koristeellisia rakennuksia, sokkeloisia mukulakivikatuja ja kaupunkia halkovia kanaaleja: Bruggessa kävelyretkistä ei vain saa tarpeekseen. Kuvat puhukoon puolestaan!

IMG_2343

IMG_2383

IMG_2373

IMG_2342

IMG_2341

IMG_2365

IMG_2370

IMG_2371

IMG_2375

IMG_2379

IMG_2385

IMG_2387

Belgian ympäri kuudessa päivässä: pikapyörähdys Gentissä

IMG_2398

Reissun loppuajan yövyimme ihastuttavassa Bruggessa. Muutama häävieraista oli kuitenkin suositellut meille myös vierailua Gentissä. Päätimme toteuttaa ehdotuksen, koska junamatka oli lyhyt ja halusimme käyttää Rail Passiamme koko rahan edestä.

IMG_2403

Gent vaikutti ihan kivalta vanhoine rakennuksineen ja kanaaleineen, mutta emme silti jaksaneet viipyä siellä puolta päivää pidempään – Bruggeen verrattuna muut kaupungit kalpenevat! Ehkäpä pidemmän vierailun aikana olisimme päässeet paremmin sisään kaupungin tunnelmaan, mutta hyvä näinkin.

IMG_2400

Gentin lounaspaikoista täytyy mainita erikseen thairavintola De Orchidee, jossa pääsee itse valitsemaan wokkiannoksensa sisällön. Ensin on päätettävä, haluaako syödä vege-, liha- vai kanawokin. Kastikkeen tyyppi ja tulisuusaste valitaan omalta listaltaan. Buffetpöydästä saa vapaasti kasata erilaisia raakoja kasviksia ja sieniä lautaselleen, jonka jälkeen kokki nappaa lautasen ja paistaa annoksen valmiiksi ohjeiden mukaan. Vähän kuin wokkipaikkojen Subway?

IMG_2401

Toinen mainitsemisen arvoinen yksityiskohta on monesta ruokakaupasta löytyvä appelsiinimehukone, jollaisia näin myös Itävallassa. Hyllystä napataan tyhjä pullo, joita löytyy eri kokoisina. Tuoreen mehun saa puristettua helposti yhdellä vivun painalluksella. On jotenkin erikoisen tyydyttävää seurata, kuinka kokonaiset hedelmät vierivät puristimeen ja niiden kuoret puristimesta sivukouruihin. Eikä mehuun tule mitään lisäaineita tai muuta ylimääräistä, ainoastaan appelsiinia. Milloin näitä masiinoita oikein saadaan Suomeenkin?!

IMG_2408
IMG_2410

Puiston viileässä varjossa oli hyvä viettää siestaa. Belgiassa tosiaan ymmärretään viheralueiden päälle, ei voi muuta sanoa. Sympaattisin näky oli kuitenkin tauluja maalannut vanha pariskunta, joiden työskentelyä hanhijengi seurasi suurella mielenkiinnolla aivan vierestä.

IMG_2411