SlovinIt19: Venetsia ja Lido

IMG_20190701_111008

SlovinIt-kiertomatkamme viimeiseksi etapiksi valikoitui Venetsia, lähinnä hyvien kulkuyhteyksien vuoksi. Haisevaksi ja ruuhkaiseksi moitittu kanaalikaupunki ei ennakkoluulojen perusteella erityisemmin kiinnostanut, mutta tuntui kuitenkin olevan sellainen kohde, joka jokaisen on kerran elämässä lusittava läpi.

Locanda SilvaLocanda Silva: hotellihuone + kanaalinäkymä ikkunasta, kattoterassinäkymä ja yhteistila

Matka bussiasemalta hotellille vain vahvisti ennakkoluuloja: tuskanhiki virtasi helteessä, risteilyturistilaumat jyräsivät kaiken alleen ja Google Mapsin kävelyohjeet johtivat umpikujaan. Matkalle osui noin miljoona kanaaleja ylittävää siltaa, joissa oli vain portaat eikä liuskaa, joten painavaa matkalaukkua joutui raahaamaan lihasvoimin ylös alas sopivaa kiertotietä etsiessä. Nakki otsassa saavuimme lopulta Locanda Silvaan, jossa yövyimme viikonlopun yli. Hotelli oli onneksi todella siisti ja kaikin puolin kiva, henkilökunta oli ystävällistä ja aamupalakin yllättävän monipuolinen. Myös sijainti osoittautui hyväksi ja käteväksi, kunhan suuntavaisto päivittyi ja opimme järkevät kulkureitit pikkukujien muodostamassa labyrintissa. Siitä fiilikset alkoivatkin hiljalleen kääntyä taas plussan puolelle.

IMG_20190629_193943 IMG_20190629_203431

Suihkun jälkeen jaksoimme lähteä kiertelemään kujia umpimähkään paremmalla asenteella. Venetsian historiallisessa keskustassa kuljetaan vain kävellen tai vesitse, autoja tai autonmentäviä teitä ei ole lainkaan. Kujat ovat kapeita ja ruuhkaisia. Kaupunkia halkovissa kanaaleissakin käy kova kuhina, kun raitapaitaiset gondolieerit kuljettavat turisteja ristiin rastiin auttaen heitä samalla keventämään lompakkoaan.

IMG_20190629_170236Piazza San MarcoIMG_20190629_170649Basilica di San Marco

Meillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa ensimmäiselle kävelykierrokselle, harhailimme vain ympäriinsä. Yhtäkkiä hämyisä kuja avautui Pyhän Markuksen torille (Piazza San Marco), ja siinä hetkessä ymmärsin vihdoin Venetsian suosion. Pyhän Markuksen tuomiokirkko (Basilica di San Marco) oli omin silmin nähtynä niin vaikuttava, että kliseinen hengen salpautuminen oli oikeasti aika lähellä todellisuutta. Tuntui, että aika pysähtyi ja sanat kuivuivat kurkkuun. Mitä pidempään noita rakennuksia tuijottaa, sitä enemmän löytää yhä uusia, mykistäviä yksityiskohtia. Kuvat eivät todellakaan tee tälle kirkolle tai aukiolle oikeutta, vaan ne on koettava itse. Ja siitä ne miljoonien turistien vyöryt syntyvät, täysin aiheesta. Jos halusitte olla rauhassa, olisitte rakentaneet rumempaa!

pulutMatkusta kerran elämässä Venetsiaan. Kuvaa puluja.

IMG_20190630_133253No Mafia, Venezia è Sacra (Ei mafiaa, Venetsia on pyhä)

“Rakkautta ja yskää ei voi piilottaa” –Tuntematon graffititaiteilija

IMG_20190629_173150Costa Luminosa: muutama lisäturre saapuu jälleen katujen tukoksi

Yllättävää kyllä, valtavaan turistimereenkin tottui, eikä ihmispaljous juurikaan ahdistanut enää ensijärkytyksen jälkeen. Tärkeintä on pakata hyvät kengät ja valmistautua kuluttamaan ne puhki. Budjettimatkailijan taas kannattaa ottaa huomioon, että lyhyimmistäkin gondoliajeluista saa pulittaa lähemmäs satasen. Onneksi nähtävyyksiä pääsee ihmettelemään vesiltä käsin myös paljon edullisemmin Venetsian ja lähisaarten välillä kiertävien vaporetto-vesibussien kyydistä. Actv myy sekä yksittäisiä lippuja että 1–7 päivän turistilippuja, joista kannattaa valita jälkimmäinen oman loman keston mukaan. Vaporetoilla pääsee kulkemaan kätevästi paitsi asemalta toiselle pääkanaalissa myös lähisaarille. Osa linjoista kulkee ympyräreittiä, joten niitä voi käyttää myös kivoina miniristeilyinä, varsinkin jos käy tuuri ja saa istumapaikan kannelta.

IMG_20190629_183540

Pyhän Markuksen kellotorni (Campanile di San Marco) kohoaa tuomiokirkon edessä lähes sadan metrin korkeuteen (ylläolevassa kuvassa taustalla vasemmalla), ja huipulta on oletettavasti huikeat näkymät yli koko kaupungin. Ymmärrettävästi tämä tornikierros on erityisen suosittu turistiaktiviteetti, ja jonot ja pääsymaksut ovat sen mukaiset. Hermoja ja rahaa säästävä vinkki onkin napata vaporettokyyti läheiselle San Giorgio Maggioren saarelle ja kiivetä mieluummin siellä sijaitsevan kirkon (Chiesa di San Giorgio Maggiore) kellotorniin ihailemaan maisemia. Pääsylippu on huomattavasti halvempi eikä jonoa ollut lainkaan, kun itse kävimme iltapäivällä pyörähtämässä paikalla.

IMG_20190701_104732 IMG_20190701_105206

Vaikkei San Giorgio Maggioren kellotorni kohoakaan samoihin korkeuksiin kuin Pyhän Markuksen, yläilmoista pääsi silti vakoilemaan vaikka mitä mielenkiintoista. Suosikkibongaukseni oli kirkon takapihan huikea pensaslabyrintti, jonne ei valitettavasti kuitenkaan päästetty turisteja eksymään ja nääntymään auringossa. Hieno se oli silti! Tuollaisen hankin itsellenikin heti, kun joskus ehkä siirryn parvekkeesta takapihan omistajaksi.

Lido
IMG_20190630_181742

Mikäli keskustan tungos alkaa hengästyttää, vaporetto vie parissakymmenessä minuutissa kätevästi myös Lidon lomasaarelle. Ruuhkat ja kapeat kujat ovat Lidossa muisto vain – saarelle on rakennettu “normaalit” autotiet ja leveitä kävelyteitä. Tavalliset bussitkin kulkevat. Lido tuntuukin varsin perinteiseltä rantalomakohteelta rehevine kukkaistutuksineen ja kiiltävine ostoskatuineen. Tunnelma on unelias ja rauhallinen, vaikka kyllä tännekin jengiä mahtuu.

IMG_20190630_180745Vuokrattavia capanna-rantamökkejäIMG_20190630_172339Rahvas kylpee kylki kylkeä vasten…
IMG_20190630_173239…ja vasta rahalla saa hengitystilaa.IMG_20190630_173117Pikkukiviranta? Ei, vaan ihan vain muutama simpukankuori!

Vaikka puolen päivän rantavisiitti oli ihan virkistävä tauko kaikesta kävelystä, uskon Lidon kuitenkin olevan parhaimmillaan rikkaiden temmellyskenttänä. Ilmaisia rantakaistaleita on kyllä ripoteltu ympäri saarta, mutta ne ovat todella ruuhkaisia, kun taas yksityisrannoilla riittää lääniä. Virkaintoinen vartija tuli hetkessä häätämään meidät väljemmältä rantakaistaleelta samaan sumppuun muun köyhälistön kanssa, mutta ei puuttunut muiden sääntörikkureiden tekemisiin läheskään samalla tarmolla. Emme ilmeisesti osanneet Reddsin kanssa näyttää tarpeeksi hankalilta tapauksilta, ja meitä oli helppo käskyttää.

Venetsian yö

Venetsian taika paljastuu parhaiten vasta myöhäisellä, kun risteilyryhmät ovat palanneet aluksilleen ja ilta alkaa hämärtää. Valot syttyvät pääkanaalia reunustavien ravintoloiden terasseille ja liveorkesterit alkavat soittaa Pyhän Markuksen torilla. Tärkeimpien nähtävyyksien yövalaistus tuo niistä aivan uuden puolen esiin.

IMG_20190629_211932IMG_20190629_204151IMG_20190630_210021__01__01IMG_20190630_221154IMG_20190630_221758__01__01__01

Normaalisti en harrasta matkamuistojen shoppailua, mutta Venetsiassa oli pakko tehdä poikkeus. Olen keräillyt naamioita siitä asti, kun olin työharjoittelussa Tansaniassa. Venetsian jokainen turistikoju on täynnä feikkejä muutaman euron halpanaamioita, mutta keskustasta löytyy yhä myös perinteisiä naamiokauppoja (esim. Ca ‘Macana), joiden tuotteet valmistetaan edelleen huolellisesti käsityönä. Valikoimaa löytyy pitkänokkaisista il dottore -maskeista mielikuvituksellisiin steampunk-versioihin ja sympaattisiin eläinhahmoihin. Tuskaisen valikoinnin päätteeksi ostoskassiin päätyi hieman kierosilmäinen kettunaamio, jota voisin kuvitella käyttäväni jossakin salaseurakokouksessa. (Nyt täytyy enää löytää se seura…) Voisin matkustaa Venetsiaan uudelleen ihan pelkästään siksi, että saisin hankittua lisää naamioita.

IMG_20190629_164022

Hintoja (kesä-heinäkuu 2019): Venetsia

  • Majoitus, Locanda Silva, 2 hh,  oma kylpyhuone ja kanaalinäkymä, ilmainen aamiainen: 100 €/yö + muutaman euron kaupunkivero
  • Actv-kortti, 2 pv: 30 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI.

SlovinIt19: Caorle

IMG_20190628_051620

Vauhdikkaan Slovenian-vaellusviikon jälkeen oli hyvä jatkaa hikoilua hieman eri merkeissä, kun siirryimme hengähtämään meren äärelle Italian puolelle. Pohjois-Italiassa on useita houkuttelevia rantalomakohteita, mutta perusteellisten googletutkimusten perusteella päädyimme Triesten ja Venetsian välissä puolimatkassa sijaitsevaan Caorleen. Kriteereinä oli rauhallinen tunnelma, jotain persoonallista nähtävää, hyvät rannat ja mahdollisuus päästä kohteeseen julkisilla kulkuneuvoilla.

trainItalialainen ilmastointi perustuu lippujen löyhyttelyyn

Ljubljanasta otimme ensin Flixbusin Italian Triesteen, josta jatkoimme junalla Portogruaro–Caorlen asemalle ja sieltä edelleen paikallisbussilla Caorlen keskustaan. Aamuseitsemän Flixbusissa oli reilusti tilaa, ja ostimme siihen liput vasta matkaa edeltävänä päivänä. Myös junassa oli hyvin tilaa, vaikka ostimme liput vasta matkustuspäivänä. Sekä bussi että juna kulkivat hyvin aikataulussa, ainoastaan bussi jumitti loppumatkasta hetken ruuhkassa. Mutta tuo Trenitalian aria condizionata oli kyllä surkea vitsi. Tämä oli juuri se viikko, kun Euroopan yli pyyhki ennätysmäinen helleaalto, joten junamatka oli pala puhdasta tuskaa. Reidet ja selkä liimaantuivat nahkapenkkiin ja hiki virtasi noroina pitkin kasvoja. Saunassa olisi ollut mukavampaa.

 IMG_20190627_111232

Majoituimme Hotel Fabriziossa, joka oli ikävä kyllä hienoinen pettymys. Varaussivuston mukaan huoneessa olisi parveke, mutta sen paikalla oli todellisuudessa vain pieni räppänä. Huone oli pimeä ja tunkkainen. Henkilökunta oli oikein ystävällistä, mutta säätämiseen taipuvaista: meiltä yritettiin mm. laskuttaa majoituksen hinta kahdesti. Kukaan ei puhunut englantia, mutta pärjäsimme  elekielellä ja muinaisen koulusaksan kaukaisilla muistoilla. Aamupala oli kuitenkin ihan hyvä (vaikka sitä tarjoiltiinkin vain tunnin ajan klo 8–9), ja huoneen hintaan kuului yllätyksenä rantatuolit ja -varjo, joista joutuisi normaalisti maksamaan vuokraa 20–25 €/pv tai 85 €/vko.

IMG_20190628_211156IMG_20190627_112320

Tuskainen olo unohtui onneksi hetkessä, kun pääsimme lopulta kiertelemään kohdetta. Caorle on pieni ja söpö kaupunki täynnä veikeän värisiä taloja ja kilometreittäin rantaviivaa – täydellinen paikka muutaman päivän lötköttelyyn. Meidän kolmipäiväinen rantalomamme eteni joka päivä lähes samalla kaavalla: aamiainen hotellilla, rannalle pötköttelemään, kevyt lounas, suihku ja päikkärit ilmastoidussa hotellihuoneessa, ja lopuksi ulos nauttimaan väriterapiasta ja etsimään kivaa illallisravintolaa.

IMG_20190628_061711IMG_20190627_110414

Caorlen vanha kaupunki rakentuu sokkeloisista pikkukujista ja pienistä aukioista, joita reunustavat riemukkaan väriset talot. Kaupunkia kutsutaankin Pikku-Venetsiaksi, vaikkei sieltä kanaaleja löydykään. Itselleni tuli pastelliväreistä ja matalasta rakennuskannasta mieleen myös Miami Beach, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Tällaisissa maisemissa iskee aina arkkitehtuurikateus – miksei Suomessa käytetä värejä? (Huom! Harmaa ja beige eivät ole värejä!) Marraskuu olisi miljoona kertaa siedettävämpi, jos työ- ja koulumatkoilla pääsisi nauttimaan kaikista sateenkaaren sävyistä Caorlen tapaan.

Caorle

Caorlen ravintoloista saa peruspitsojen ja -pastojen lisäksi vaikka mitä mereneläviä, mikä on toki luonnollista seurausta kaupungin sijainnista meren rannalla. Näitä kannattaa ehdottomasti kokeilla! Ja vaikka nyt onkin pastamaasta kyse, niin on pakko tehdä törkeästi ja suositella myös kiinalaista ravintolaa nimeltä Nuova Hong Kong: superhyvää ruokaa, kiva terassi rauhallisella aukiolla, ystävällinen ja nopea palvelu eikä hintakaan huimaa. Kivaa vaihtelua ruokavalioon, varsinkin jos viettää Italiassa pidemmän aikaa.

IMG_20190628_203613

Yhtenä aamuna poikkesimme aiemmin mainitsemastani päivärytmistä ja lähdimme rannalle katsomaan auringonnousua. Viiden aikoihin rantabulevardilla ei näkynyt kuin satunnaisia lenkkeilijöitä ja valokuvaajia. Pääsimme samalla katselemaan kiviin hakattua ulkoilmataidenäyttelyä rauhassa ilman, että saksalaisturistien laumat olisivat estäneet näkymät. Rakastan auringonnousun tunnelmaa, mutta Suomessa en kyllä mitenkään jaksa sitä varten herätä. Lomalla kaikki on toisin.

IMG_20190628_051115IMG_20190628_060425IMG_20190628_054703__01IMG_20190628_054401IMG_20190628_062413IMG_20190628_061155

Omaleimaisesta arkkitehtuurista huolimatta Caorle on siinä mielessä tyypillinen rantalomakohde, että se elää sykleissä ja tunnelma vaihtuu näiden syklien välillä kuin taikaiskusta. Päivisin nautitaan auringosta, rannat kuhisevat ihmisiä ja vaaleanpunainen nahka tirisee helteessä. Myöhään iltapäivällä hiljenee, kun kaikki vetäytyvät lepäilemään ja syömään. Ja sitten alkuillasta pimeän tullen kadut täyttyvät taas perheistä ja pariskunnista. Peliluolien värit vilkkuvat, jäätelömyyjien kassakoneet kilisevät ja myöhään auki olevat kenkäkaupat houkuttelevat heräteostoksille. Ihana paikka, suosittelen kaikille italian- tai saksankielentaitoisille!

IMG_20190628_212101IMG_20190627_223042

Hintoja (kesäkuu 2019): Caorle

  • Flixbus Ljubljana–Trieste: 10 €/hlö (yläkerran näköalapaikalla)
  • Juna Trieste–Portogruaro: 9 €/hlö
  • Paikallisbussilippu Portogruaro–Caorle: 3 €
  • Majoitus, Hotel Fabrizio: 76,35 €/yö/2 hh + turistivero 0,70 €/hlö/yö
  • Rantatuolien ja -varjon vuokra: 20–25 €/pv tai 85 €/vko
  • Pizza ja juomat kahdelle, Hotel Negretto: 28 € (sis. palvelumaksun)
  • Jäähilejuoma 3 €, vesipullo 1 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI