Miniloma Miamissa, 2. päivä: pyöräilyä ja pallopelejä

IMG_20181110_063529

Auringonnousut ovat minulle olennainen osa reissueksotiikkaa. Arjessa näen niitä suunnilleen yhtä usein kuin yksisarvisia, mutta matkaillessa laiskiaisluonteeni väistyy; matkoilla suosikkejani ovat juuri nuo seesteiset hetket ennen muun kaupungin heräämistä. Toisena loma-aamuna sisäinen kelloni oli edelleen niin sekaisin, että neljän tunnin unien jälkeen pomppasin kivuitta ylös hyvissä ajoin ennen asettamaani herätystä. Huoneen kanssani jakanut työkaverini liittyi seuraani, ja kävelimme yhdessä puolisen tunnin matkan katselemaan nousevaa aurinkoa South Pointe Park Pier -laiturin tuntumasta. IMG_20181110_064845

Lokit kirkuivat, kuohuvat aallot pyyhkivät rantahiekkaa ja ilmassa leijui meren suolainen tuoksu, kun ensimmäiset auringonsäteet alkoivat kevyesti lämmittää ihoa. Muutamat reippaat lenkkeilijät olivat jo lähteneet liikkeelle ennen kuin helle tekisi juoksemisesta tuskaa. Voisipa aamun aloittaa aina näin. Kävelimme  lopuksi rantaa pitkin takaisin hotellille aamupalalle, ja paluumatkalla pääsimme pikapulahdusten lisäksi bongailemaan Miami Beachin kuuluisia baywatch-koppeja. Miami on todellakin kirkkaiden värien ystävien paratiisi – olin pakahtua kaikkiin noihin sateenkaariräjähdyksiin!
IMG_20181110_063312IMG_20181110_065105IMG_20181110_071721

Aamupäivän ohjelmassa meillä oli tällä kertaa Miami Beachin opastettu pyöräkierros Bike and Roll -yrityksen järjestämänä. Pyöräilimme verkkaista tahtia ympäri saarta ihailemassa värikkäitä art deco -rakennuksia. Matkan varrella pysähdyimme myös holokaustimuistomerkillä ja kasvitieteellisessä puutarhassa. En normaalisti harrasta opastettuja retkiä, mutta tätä muutaman tunnin pyöräilyä suosittelen kyllä lämpimästi. Suhteellisen lyhyessä ajassa tuli näin nähtyä ja koettua paljon sellaista, mikä olisi muuten jäänyt kokonaan väliin. (Kaksi alimmaista kuvaa on otettu eri päivänä, mutta katsoin niiden sopivan parhaiten tähän yhteyteen. Siinä selitys märälle asfaltille. :))
IMG_20181110_102733 IMG_20181110_110907
IMG_20181110_113217 IMG_20181110_115624
IMG_20181111_072659
IMG_20181111_073112

Pyöräkierroksen jälkeen suuntasimme Ocean Drivella sijaitsevaan Ocean’s Ten -ravintolaan lounaalle, joka pian kääntyi varsin kosteisiin merkkeihin. Jos Miamissa mitään osataan, niin se on drinkkien sekoittelu! Osa porukasta jäi vielä tilailemaan uusia kierroksia, kun osa suuntasi muutamaksi tunniksi rannalle loikoilemaan. Itse liityin rantaryhmään.IMG_20181110_072644

Muutaman tunnin auringonpalvonnan jälkeen olikin taas ruokailun aika, tällä kertaa Forrest Gump -teemaravintola Bubba Gump Shrimp Co.:ssa. Jenny’s Catch -kala-annos oli kuorrutettu noin puolella kilolla voita, mutta en pistänyt sitä lainkaan pahakseni. Yritän nimittäin saada kauniiseen kieleemme lanseerattua uutta sananpartta “vyöryy kuin rasvattu laiskiainen”. Petollisen maistuvat cocktailit olivat silti kolmen lajin illallisen parasta antia, aivan kuten monessa muussakin kokeilemassamme ravintolassa.IMG_20181110_173909

Ilta huipentui NBA-korismatsiin, jossa Miami Heat kohtasi Washington Wizardsin. Lähes 20 000 katsojaa vetävä American Airlines Arena täyttyi valitettavasti vain puoleen täydestä kapasiteetistaan, mikä söi hieman yleistunnelmaa. Ei tämä silti ollut hassumpi ensikokemus koripallosta. Jo pelaajien esittelyssä oli otettu kirjaimellisesti kaikki paukut käyttöön, kun jenkkiläisen mahtipontinen selostus sekoittui Rammstein-tyyliseen pyrotekniikkaan. Feuer frei! Erikoista oli tapa, jolla tehostemusiikkia soitettiin myös pelin ollessa käynnissä, eikä ainoastaan katkoilla. Luulisi, että jatkuvat äänitehosteet syövät jo pelaajien keskittymistä? Bubba Gumpin tarjoilijamme oli ystävällisesti opettanut meille virallisen kannustushuudon, “Let’s go Heat!”, mutta kaikista huuteluista huolimatta Wizardsit korjasivat potin viimeisessä erässä. Taisin ostaa väärän joukkueen fanilippiksen.
IMG_20181110_213507

Kaikki tähän reissuun liittyvät suomenkieliset tekstit löydät tägillä Miami18FI!

Miniloma Miamissa, 1. päivä: Jet lag, Miamin kiertoajelu & Wynwood Walls

IMG_20181109_134222Matkusta Miamiin, unohda aurinkolasit kotiin!

Tätä on vieläkin vaikea uskoa todeksi. Tänä keväänä kävi nimittäin niin onnellisesti, että työpaikkani myyntikisasta napsahti voitto kotiin, ja palkinnoksi pääsin marraskuiselle minilomalle Miamiin. Matka oli suuren suomalaisen makeisvalmistajan sponsoroima. Yhtiön edustajan (eli matkan isännän, eli maksumiehen) lisäksi seuraan liittyi työkaverini, ketjun osto-osaston edustaja ja neljä muuta voitokasta myyntitykkiä toisista toimipisteistä.

Ennen tätä reissua en ollut koskaan käynyt Atlantin takana. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, ettei Florida olisi ollut ensimmäinen ehdokas, mikäli olisin ollut matkustamassa Yhdysvaltoihin omalla rahalla. Mielikuva kolottavia luitaan parantelevista eläkeläisistä istui tiukassa. Miami pääsi kuitenkin yllättämään todella positiivisesti, eikä pieni tauko valossa ja lämmössä tuntunut ollenkaan hassummalta idealta marraskuun harmauden taittamiseen. Pitkät lennot söivät viikon mittaisesta lomasta kuitenkin lähes kaksi kokonaista päivää, ja olisinkin mielelläni viipynyt perillä pidempään. Ryhmämatkaan sisältyneen paluulennon siirtäminen ei kuitenkaan tällä kertaa onnistunut, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna ihan ok. Yhtään pidemmällä lintsauksella olisin jäänyt opinnoista liikaa jälkeen. Blogin lievästi sanoen verkkaisesta päivitystahdista voinee jo päätellä, kuinka kiirettä on tässä syksyllä pidellyt.

 IMG_20181109_062717Allasalue auringonnousun aikaan, Washington Park Hotel South Beach

Sain palkintopaketin kylkiäisenä myös elämäni ensimmäisen maistiaisen lamaannuttavasta jet lagista. 11-tuntisen lennon aikana en nukkunut lainkaan, vaan yritin tehdä rästiin jääneitä kurssitöitä Finnairin pätkivän wifin armoilla. Saavuimme lopulta hotellille myöhään torstai-iltana paikallista aikaa. Ensimmäisenä yönä sain unta tasan kaksi tuntia, jonka jälkeen heräsin rankkaan pahoinvointiin. Loppuyön kärvistelin kippurassa hereillä odottamassa parempaa oloa ja aamunkoittoa. Heti aamun sarastaessa raahauduin muutaman korttelin matkan Miami Beachin rannalle, kun muu matkaseurue vielä tuhisi tyytyväisinä huoneissaan. Kummasti se moukaroitu olo unohtui, kun sain upottaa varpaat hiekkaan ja ihailla värikästä auringonnousua turkoosina kuohuvan meren yllä.

Kaksi tuntia on normaalisti passeli pituus päikkäreille, ei yöunille. Väsymykselle ei kuitenkaan ollut matkaohjelmassa tilaa, sillä päivät oli pakattu täyteen tekemistä. Ensimmäisen varsinaisen lomapäivän korkkasimme aamulla kolmen tunnin kiertoajelulla Miamissa. Suomalainen opas kertoili meille nähtävyyksistä ja paikallisista tavoista. Matkalla piipahdimme yhdessä Pikku-Havannan sikariliikkeistä, jonka jälkeen jatkoimme Wynwood Art District -alueelle lounaalle.

IMG_20181109_121019Wynwood Kitchen and BarIMG_20181109_123810Octo a la Plancha

Wynwood Kitchen and Bar -tapasravintolassa pöytämme notkui drinkeistä ja herkuista, joista oma suosikkini oli ylläolevan kuvan lonkeroannos. Yleensä reissaan melko tarkalla budjetilla, joten tällainen huoleton firman piikkiin -tyyppinen ruokailu (ja juomailu) tuntui alkuun jopa hankalalta. Kuinka monta tapasta edes kehtaa tilata? No, nuukailusta päästiin kuitenkin nopeasti yli ja kahdeksanhenkisen porukkamme lasku venyi lopulta ihan kunnioitettavan mittaiseksi. Eipä jäänyt nälkä!

Kun muut palasivat heti lounaan jälkeen kuskimme Carlosin kyydissä takaisin majapaikkaamme South Beachille, päätin työkaverini kanssa jäädä vielä kiertelemään ja katselemaan Wynwoodin lukuisia graffitiseiniä ja värikkäitä rakennuksia. Kuvia tuli räpsittyä niin ahkeraan, että tein niistä tähän erillisen gallerian. Kuvien suurempia versioita pääsee selailemaan klikkaamalla niistä mitä tahansa.

Missään en ole nähnyt yhtä iloista värien ja kuvioiden sekamelskaa kuin Wynwoodissa – ¡me encanta! Wynwoodista kävelimme vielä muutaman kilometrin Miamin keskustaan, koska muina päivinä kaupunkikierrokselle ei olisi enää ollut aikaa. Busseja olisi toki myös kulkenut, mutta ei kai semmoisia kukaan malta odotella.

IMG_20181109_155733

Kun lämpötila pyöri 29–32 asteen tuntumassa koko reissun ajan, kävi kevyt kävelylenkki betoniviidakossa hyvin hikiseksi hyvin pian. Poikkesimme matkalla Burger Kingissä hakemassa virvoketta, ja sitä kautta näimme myös autenttisen vilauksen maailman 18. lihavimman (WHO 2017) kansan arjesta. Jos noiden diabetesämpärien koko on vasta “medium”, niin suurimpaan mukiin mahtuisi todennäköisesti kylpemään.

Keskustassa tunnelma oli erikoisen retrofuturistinen: terästä, lasia, taivaisiin kohoavia pilvenpiirtäjiä, yllättäviä värejä ja muotoja, sinne tänne risteileviä ramppeja, kalliita autoja, työmatkalaisia katujen yllä kulkevan Metromover-sähköjunan kyydissä. Aivan kuin olisin sukeltanut tulevaisuuteen – mutta en omaan tulevaisuuteeni, vaan 80-luvun kuvitelmaan siitä. Olisin voinut käyttää päiväkausia pelkkään keskustan arkkitehtuurin ihmettelyyn. Tätä ei kannata jättää väliin, vaikka tulisikin Miamiin ensisijaisesti rantalomalle! Rakensin näistäkin kuvista pienen gallerian, joka toimii samoin klikkaamalla kuin edellinenkin.

Lopulta kävelyvimmassakin tuli raja vastaan, joten nappasimme keskustakierroksen päätteeksi bussin takaisin South Beachille. Ehdimme takaisin juuri sopivasti ennen auringonlaskua ja karistimme päivän pölyt pikapulahduksella Atlantin lämpimiin aaltoihin ennen pimeän laskeutumista.

IMG_20181109_172807_001
IMG_20181109_175543

Päivän päätteeksi kokoonnuimme vielä illastamaan koko porukan voimin. Ruokapaikaksi valikoitui tällä kertaa Boteco Copacabana, brasilialainen ravintola Española Wayn varrelta. Tärkein kriteeri taisi olla se, että saimme perjantai-iltana kahdeksan hengen pöydän ilman varausta, mutta ruoka oli ihan hyvää ja drinkit sitäkin parempia. Kadunvarren pöydästä pystyi mässytyksen lomassa myös vilkuilemaan viereisen juottolan flamencotanssijoita. Ihan nimensä veroinen katu.

IMG_20181109_190926Española Way

Kaikki tähän reissuun liittyvät suomenkieliset tekstit löydät tägillä Miami18FI!

 

Budjettiloma Montenegrossa, osa 6: Syrjähyppy Kroatiaan

IMG_20180628_080555

12. päivä: hylätty hotelli Belvedere & tungosta Dubrovnikissa

Lomani lopuksi siirryin Montenegrosta Kroatian puolelle. Kroatialla on erityinen paikka salmiakinmustan sydämeni sopukoissa, koska juuri siellä Kokki kihlasi minut vuosia sitten. Silloin muinaishistoriassa kuljimme liftaten pitkin rannikkoa Splitistä pohjoiseen päin, joten Dubrovnikin turistirysä jäi meiltä kokonaan kokematta. Nyt sainkin mahdollisuuden korjata tuon vääryyden ainakin omalta osaltani.

Bussini saapui alkuiltapäivästä Dubrovnikin asemalle. Jonotin tihkusateessa pankkiautomaatille, joka sylki vain suuria seteleitä. En yksinkertaisesti kehdannut käydä ostamassa kioskilta bussilippua 200 kunan setelillä, koska henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, kuinka paljon pienen pohjakassan kanssa tuskailevaa asiakaspalvelijaa korpeaa toimia turistien epävirallisena rahanvaihtopisteenä. (Terkut kaikille teille uiveloille, jotka tykkäätte heti aamusta shoppailla euron purkkapaketteja 50-100 euron seteleillä!) Päätinkin siis reippaasti kävellä kolmen kilometrin matkan majapaikkaani Old Town Hostelliin.

IMG_20180627_143415Barban mustekalaburgeri: miljoona kertaa maistuvampaa kuin miltä sain sen näyttämään

Pikaisen suihkun jälkeen metsästin saman tien murkinaa. TripAdvisor ei pettänyt: paljon kehuttu katuruokakeittiö Barba tarjoili törkeän herkullisen mustekalaburgerin, joka oli kaiken muun hyvän lisäksi kohtuuhintainen ja niin valtava, etten edes kaivannut sen kylkeen mitään lisukkeita. Maha täynnä oli mukava lähteä tutkimusretkelle kohti hylättyä hotelli Belvedereä.

IMG_20180627_163229Bongaa pala Belvederen kattoa ylhäältä rinteestä puiden takaa

Hotelli Belvedere seisoo huikealla näköalapaikalla noin puolen tunnin kävelymatkan päässä Dubrovnikin vanhasta kaupungista. 80-luvulla kukoistanut loistelias ökyhotelli on ollut hylättynä Kroatian sodasta asti, eli jo lähes 30 vuotta. Lomasuunnittelun lomassa olin törmännyt useisiin blogikirjoituksiin luvattomista tutkimusretkistä tuon pytingin uumeniin (esim. Belondoned). En ole itse koskaan uskaltautunut edes autiotaloon, mutta kiehtovat tarinat Belvederen käytävälabyrintistä houkuttelivat minuakin vaimentamaan lainkuuliaisen sisäisen ääneni hetkeksi. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että hotellin pihamaa on toiminut yhtenä Game of Thronesin kuvauspaikoista.

IMG_20180627_164058

Hotelli ja sen tilukset on ympäröity kieltokyltein ja valvontakameroin. Paikalla oli katukissajengin lisäksi muitakin turisteja, joiden näin katoavan portin yli kohti sisätiloja. Ehdin itsekin vain muutaman metrin päähän portista, kun sitten viime hetkellä huomasin kiukkuisen vartijan ilmestyvän kulman takaa pihalle. Vartija mulkaisi minua ja lähti sitten kiroillen aikaisempien tunkeilijoiden perään. Harmikseni jouduinkin tyytymään pelkkään aidan yli kurkkimiseen, koska en mitenkään erityisesti kaivannut ylimääräistä matkaa riuskassa niska-perseotteessa takaisin pihan ulkopuolelle. Ilmeisesti tästäkin tutkimusretkeilystä on viime aikoina tullut turhan suosittua – yksikään lukemistani blogeista ei nimittäin maininnut vartijoita olleen aikaisemmin, ja monet kirjoittajista vaikuttivat viettäneen hotellissa tuntikausia. Mitään kovin mielenkiintoista ei ulkopuolelta käsin pääse näkemään, joten mikäli tuo vartijoiden läsnäolo on pysyvää, tämä kohde kannattaa ehkä muidenkin jatkossa jättää väliin.

IMG_20180627_164621Sain kuitenkin uuden ystävän – ei ihan turha reissu

Palasin pettyneenä vanhaan kaupunkiin aikeenani kierrellä sen nähtävyydet läpi, mutta myöhään iltapäivällä kapeilla kaduilla pääsi hädin tuskin liikkumaan ilman jatkuvaa kyynärpäiden käyttöä. En ollenkaan ihmettele, miksi Dubrovnikissa puuhataan rajoituksia turistimäärille. Jokainen loma tarvitsee oman teemabiisinsä, ja omani kirkastui siellä risteilyalusten opastettujen retkikuntien seassa luoviessani. Ludacrisin klassikko alkoi yhtäkkiä soida päässäni, enkä päässyt siitä korvamadosta enää lainkaan eroon. Kuvaa harvinaisen hyvin tunnelmia turistikaaoksessa – ja kyllä, tiedän olleeni osa ongelmaa! Laitetaan silti vahinko kiertämään, olkaapa hyvät. :)

IMG_20180627_220658Vasta alkuyöstä vanhankaupungin kaduilla mahtuu kävelemään normaalisti

13. päivä: Päivystyskierros King’s Landingin muureilla & hermolepoa Lokrumin saarella

Viimeinen lomapäivä! Edellisen päivän tungoksesta sisuuntuneena nousin – vastoin kaikkia yökyöpelin tapojani ja geenejäni – ennen aurinkoa, jotta pääsisin katselemaan nähtävyyksiä ilman, että jonkun selfiekeppi aina peittää näkyvyyden. Aamukuudelta tunsinkin olevani täysin eri kaupungissa – ei sieluakaan missään. Ihanaa!
IMG_20180628_061355

IMG_20180628_062250SHAME! SHAME! SHAME!
IMG_20180628_063636 IMG_20180628_063917Moi, olen Sanni. Tykkään matkustaa tuhansia kilometrejä vain kuvatakseni kissoja.
IMG_20180628_064806 IMG_20180628_064050Kaupungin kovin myyntitykki päivystää

Aamukahdeksalta olin kärppänä paikalla, kun kaupungin muurien kävelykierrokset vihdoin alkoivat. Tätä ei kannata jättää väliin, eikä iltapäivälle! Heti aamusta sain kiertää muureja kohtalaisen rauhassa, kun taas päiväsaikaan joutuisi kulkemaan tiukassa, human centipede -tyylisessä jonossa. Kierrokseen sai helposti tuhrattua tunnin-pari, kun joka nurkalta avautui edellistä hienommat maisemat yli kaupungin ja Adrianmeren. Normaalisti pääsylipusta joutuisi pulittamaan 150 kunaa (~20€), mutta opiskelijakortilla sain reilun alennuksen. Korttiani tosin tiirailtiin hyvä tovi varsin epäileväisin silmin, mutta kelpasi se sitten lopulta kuitenkin.

IMG_20180628_080711King’s Landing, bitchesss!IMG_20180628_081250IMG_20180628_083516
IMG_20180628_091750
IMG_20180628_083907IMG_20180628_081301

Ylläolevassa kuvassa näkyvä saari on Lokrum, Dubrovnikin virallinen virkistyskeidas. Saarelle pääsee helposti vanhan kaupungin satamasta kulkevilla lautoilla tai taksiveneillä. Itse hyppäsin lautalle ja pian olinkin jo piknikillä vapaina käyskentelevien kanien ja riikinkukkojen keskellä. Vaikka lautat olivat toki täynnä turisteja, ihmismassat ihmeellisesti hajosivat ja katosivat saaren metsiin ja puistoihin. Oli tilaa hengittää, rentoutua ja uida.

IMG_20180628_131442 IMG_20180628_132527
IMG_20180628_131750 IMG_20180628_140010

Ikävä kyllä huolella etsimäni, rauhallisen uimapaikan pilasi ensin mölyävä äijälauma, joka suosi uidessa pelkkää syntymäpukuaan. “Oi lads, oi! Oi, check dis out bro! HEHEHE LOL” Ja helikopteri heiluu. Siirryin taas hieman sivummalle, mutta seuraavaksi aivan viereeni parkkeerasi vanhempi herrasmies, joka jostain syystä puki ja riisui, puki ja riisui tiukkoja pikkupikkuspeedojaan tasaisin väliajoin, aivan kuin esitellen ryppyistä varustustaan. En yllättyisi, jos kuulisin kyseessä olleen Professor Massagen kummisetä. Päivän heijarikiintiö alkoi olla osaltani täynnä, joten karkasin paluulautalle ennen kuin setä ehti seurata perässä.

Hostellilla samassa huoneessa kanssani majailleet pojat olisivat kovasti kaivanneet wingwomania illan reiveihinsä, mutta varovaisen harkinnan jälkeen jätin heidät kuitenkin oman onnensa nojaan. Paluulentoni oli aikaisin seuraavana aamuna eikä ajatus krapulaisesta kotimatkasta houkutellut. Sovimme, että he örisisivät minut hereille palatessaan aamuyöstä, etten vain nukkuisi pommiin. Ystävällistä.

IMG_20180628_195855

Jätin pojat etkoilemaan hostellin pikkuruiseen olohuoneeseen ja lenkkeilin pikavauhtia Velika & Mala Petka -puistoon katsomaan auringonlaskua. Korkealta kukkulalta kelpasi ihailla tyrskyävää merta ja keltaisesta pinkkiin liukuvaa taivasta, samalla onnitellen itseäni onnistuneesta lomasta.

IMG_20180628_200403
IMG_20180628_203049

IMG_20180628_203349

P.S. Pojat pitivät lupauksensa: hostellin vessa tuoksui aamulla vatsahapoilta, ja yläpunkassa nukkunut örveltäjä yski ja kuorsasi niin, että koko sänky heilui. Pääsinkin perjantain paluumatkalle torstain silmillä. Ihanalle lomalle arvoisensa päätös. Laiskis kiittää ja kuittaa!

Kaikki Montenegron- ja Kroatian-lomaani liittyvät tekstit löydät tägillä Montenegro18FI – tulossa vielä tiivistetty matkaohjelma ja budjetti!

Budjettiloma Montenegrossa, osa 5: Kotorinlahti (feat. Professor Massage)

IMG_20180624_121212Taustalla Hostel Pupa, jolla on taatusti paras sijainti kaikista Montenegron hostelleista

9. päivä: Professor Massage iskee – Kotorista liftaten Perastiin

Rentouttavan Petrovacin-viikonlopun jälkeen pakkasin jälleen rinkkani ja siirryin bussilla lomani toiseen pääkohteeseen Kotorinlahdelle. Vuorien ja turkoosin merenlahden ympäröimä Kotorin historiallinen kaupunki linnakkeineen kuuluu toistaiseksi UNESCOn maailmanperintökohteisiin, vaikka sen suojeltu status on nyt vaarassa liiallisen uudisrakentamisen vuoksi. Kotorinlahden ympäri kulkevan tien varrelta löytyy myös lukuisia muita pikkukyliä, joista erityisesti Perast on kerännyt mainetta kauneudellaan. Sinnehän minunkin oli siis päästävä.

IMG_20180624_131719

Autoretki Kotorinlahden ympäri on matkablogien kestosuosikki, mutta itse en halunnut vuokrata – saati ajaa – autoa. Kesäkuun loppu on Montenegrossa virallisesti vielä hiljaista turistikautta, joten bussejakaan ei sinä sunnuntaipäivänä kulkenut kuin muutamia, enkä millään jaksanut odotella sellaista tulevaksi. Lähdin aluksi kävelemään kohti Perastia ja pääsin samalla katselemaan tienvarren maisemia kaikessa rauhassa.

IMG_20180624_160448IMG_20180624_144512Kohtuulliset sunnuntaikävelymaisematIMG_20180624_145330__01Kotorinlahden yleisin “ranta”tyyppi: yksityinen kivilaituri, josta portaat vievät mereenIMG_20180624_152426Yleisten uimarantojen sijaan voi valita oman pätkän hiljaista rantaviivaa. Levyttämään ei ehkä mahdu, mutta uimaan pääsee hyvin!

Kotorin ja Perastin välinen matka on 12 kilometriä, joka olisi ollut hieman liikaa kokonaan käveltäväksi – varsinkin, kun monesta kohtaa puuttuu järkevä kevyen liikenteen väylä kokonaan. Ilahduinkin siis aluksi, kun pieni punainen auto pysähtyi kohdalleni ja sen kuljettaja tarjosi kyytiä loppumatkalle.IMG_20180624_160737

Kyydin tarjonnut mies oli suunnilleen ikäiseni ja puhui hyvin vähän englantia, mutta kuvittelin meidän päässeen yhteisymmärrykseen päämäärästä. Kai Perast on Perast kaikilla kielillä? En kuitenkaan ehtinyt istua pelkääjän paikalla kuin ehkä minuutin ennen kuin mies jo keksi muuttaa suunnitelmaa ja sain oikeasti pelästyä. Ymmärsin montenegronsekaisesta englannista sen verran, että hän olisi halunnut kanssani uimaan autiorannalle. En innostunut ajatuksesta, vaan sanoin haluavani suoraan Perastiin. Mies kuitenkin pysäytti auton saman tien keskelle ei-mitään ja esitteli itsensä nimellä Professor Massage – ihan tosissaan! Sitten arvoisan rohvessorin kädet hamusivatkin jo hartioilleni ja siitä alaspäin. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi poistua kyydistä. Lähdin kiireellä harppomaan pitkin tienviertä, poispäin autosta. “Professori” ei onneksi seurannut, mutta jäi huutelemaan perääni auton ikkunasta: “No massage? No massage?!” Juu ei kiitos. Ei tänään, ei koskaan.

En väitä olevani mikään liftaamisen ekspertti, mutta jonkin verran sitä on tullut harrastettua pelkästään hyvällä menestyksellä. Tämä oli kuitenkin vasta toinen kerta, kun olen liftannut yksin, eikä se varsinaisesti rohkaissut kokeilemaan enää kolmatta kertaa. Vaikka tilanne hieman säikäyttikin, niin en kuitenkaan missään vaiheessa kokenut olevani missään suuressa vaarassa. Turhan tuttavalliseksi käynyt mies oli pieni ja hintelä, ja uskoisin saavani vähintään kolme hänenlaistaan nippuun tosipaikan tullen. Ei tuo silti mukava kokemus ollut. Ehkä ne taksitkin olisivat joskus ihan harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.

IMG_20180624_162225IMG_20180624_170728

No, Perast oli ihan OK, kun sinne asti lopulta pääsin. Ehkä tuo säikähdys vähän pilasi fiiliksiä, enkä enää jaksanut kovasti perehtyä kylän nähtävyyksiin. Siellä oli ainakin kellotorni, useampia kirkkoja, kapeita kujia ja maksullisia veneretkiä – Perast vaikuttikin aivan pienois-Kotorilta. Kiva päiväretkikohde, mutta en kyllä viitsisi majoittua siellä. Viivyin vain sen aikaa, että ehdin kävellä kertaalleen kylän läpi ja syödä evääni. Sitten suuntasin toiveikkaana bussipysäkille, ja muutaman minuutin päästä sainkin lottovoiton turistibussin muodossa. Oli luksusta päästä nopeasti, edullisesti ja ennen kaikkea turvallisesti takaisin Kotoriin! Kävin vielä pitkällä iltauinnilla ja huuhdoin samalla professoribakteerit pois hartioiltani.

10. päivä: Kotorin vanha kaupunki ja linnoitus

Maanantaina olikin aika ryhtyä ihan tosissaan turistiksi ja kiivetä ylös Kotorin linnakkeelle. Normaalisti turistia rokotetaan siitä ilosta 8 € pääsymaksulla, johon ei siis sisälly muuta kuin oikeus hikoilla omin lihasvoimin ylös portaita. Sain kuitenkin hostelliltani hyvän säästövinkin, jonka haluan jakaa muillekin: pääsymaksu veloitetaan vain niiltä, jotka aloittavat kiipeämisen vanhasta kaupungista, mutta linnoitukseen pääsee myös toista reittiä täysin ilmaiseksi.

Screen Shot 2018-08-19 at 14.35.36 PM

Olisin upottanut Googlen kartan tähän suoraan, mutta se näyttää oletusarvona vain maksullisen kävelyreitin. Yllä siis kuvakaappaus kävelyohjeistani: ensin sinisellä merkittyä vuohipolkua ylös ja sitten harmaata portaikkoa pitkin alas. Ylös mennessä linnoituksen muuri näkyy koko ajan oikealla puolella. Lopulta tie tulee pienen, hylätyn kirkon kohdalle, jonka vierestä lähtee punavalkoisilla palloilla merkitty polku linnoitukseen. Linnoitukseen pääsee sisään kiipeämällä muurissa olevasta ikkunasta – ja kyllä, ikkunan kautta kulkeva reitti on virallisesti merkitty eikä vaadi kulkijalta minkäänlaisia rikollisia taipumuksia.

IMG_20180625_114622Tein silti tämän rikoksen yleistä estetiikantajua vastaan – hyvästit hiertymille! Turha kait ihmetellä, miksi minua niin usein luullaan saksalaiseksi.
IMG_20180625_115920Vuohipolun bonuksena on tietenkin mahdollisuus tavata kymmeniä vuohia
IMG_20180625_120424
Mutkitteleva polku ylös ja parhaat maisemat Kotorinlahdelle
IMG_20180625_120855Reippaasti kohti vaaraa!IMG_20180625_122550Hylätyn kirkon etuovi
IMG_20180625_123753Tuosta ikkunasta sisään! Huomaa punavalkoinen reittimerkki muurissa

Suuri osa linnoituksesta on merkitty varoituskyltein, jotka ilmoittavat rakennelman olevan “korkean riskin aluetta”, eli olettaisin siellä käyskentelyn tapahtuvan omalla vastuulla. Harva niistä pelotteluista kuitenkaan näytti piittaavan. Vaikka jostain syystä ei olisi edes kiinnostunut tutustumaan linnoitukseen, kannattaa silti kivuta mäelle jo pelkkien maisemien vuoksi.

IMG_20180625_123935
IMG_20180625_132406
IMG_20180625_133204
IMG_20180625_134456Suurista turistimääristä huolimatta luonto alkaa vallata aluetta takaisin itselleen

Linnoituksen lisäksi Kotorin terrakottakattoinen vanha kaupunki on myös tutustumisen arvoinen. Alue on kompakti, mutta silti siellä onnistuu helposti eksymään kapeiden mukulakivikatujen labyrinttiin. Erikoisuutena mainittakoon Cats Museum, kissamuseo, jonka nimi ei siis viittaa siihen kuuluisaan musikaaliin, vaan sisältä löytyy kaikenlaista kissa-aiheista ihmeteltävää. Museo on kuulemma sijoitettu Kotoriin, koska “kot” on melkein sama asia kuin “cat”. Noinkohan on? Ainakin paikalliset tuntuvat kovasti pitävän kissoista, joita kuljeskelee runsaasti ympäri kaupungin kujia.

IMG_20180625_140643
IMG_20180625_183734IMG_20180625_183906

Erikoismaininta on annettava myös paikalliselle mättölälle nimeltä BBQ Tanjga. Bussiaseman läheisyydessä sijaitseva grilli ei varsinaisesti houkuttele ulkomuodollaan, mutta kannattaa silti uskaltautua peremmälle. Ensinnäkin, grillin omistaja on kerrassaan valloittava, elämääkin suurempi persoona, joka varmasti piristää kävijän kuin kävijän päivää. Paikan toimintamalliin kuuluu, että asiakas saa itse valita tiskistä haluamansa lihat ja lisukkeet, jotka henkilökunta sitten grillaa täydellisiksi. Sisältä löytyy muutama ruokapöytä, mutta paras paikka aterioinnille on grillin takana sijaitseva suojaisa ja rehevä sisäpiha. Pihalla on myös kylmäkaappi, josta asiakkaat saavat vapaasti hakea itselleen juotavaa. Ruokailun lopuksi käydään sisällä maksamassa ateria ja kaapista noukitut juomat – luotto asiakkaiden rehellisyyteen on tässä kova. Annokset ovat valtavia, tarjottimen kokoisia, eivätkä lainkaan hinnalla pilattuja: itse maksoin kahden fileen kanavartaasta, lisukkeista ja juomasta yhteensä 7,50€. Suosittelen kaikille paitsi kasvissyöjille!

IMG_20180625_171821 IMG_20180625_171807IMG_20180625_164456

11. päivä: Tivat ja Porto Montenegro, “Montenegron Monaco”

Tivat oli reissuni musta hevonen – en etukäteen tiennyt koko paikasta yhtikäs mitään. Lomaa suunnitellessani olin selaillut TripAdvisorin keskustelufoorumia, ja siellä joku nyymi sivulauseessa mainitsi Tivatin olevan hieno vierailukohde. Mitään sen kummempia perusteluja suositukselle ei ollut, enkä niitä oikeastaan edes kaivannut. Minulla oli tallessa yksi Hotels.comin ilmainen palkintoyö, joka uhkasi vanhentua tänä kesänä, enkä keksinyt sille muutakaan käyttöä kuin 80 euron arvoisen huoneiston merinäköalalla Tivatissa. Sinne siis.

IMG_20180626_092350

Bussissa kohti Tivatia ehdin hieman googlata kohdetta, ja Tivatin satamaa Porto Montenegroa kehuttiin monessa paikassa “Montenegron Monacoksi”. Odotettavissa oli siis ökyjahteja, luksusta, lisää luksusta ja muuta pröystäilyä – ei aivan ominta alaani. Hups. Ensi kerralla selvitän kyllä hieman paremmin mihin oikein olenkaan suuntaamassa. Ensikosketukseni kaupunkiin oli kuitenkin kävelytiellä* vastaan jolkotellut vuohirouva kilinsä kanssa. Mukavan maanläheinen tervetulotoivotus.

*Kyllä, toisin kuin muualla Montenegrossa, Tivatissa on ihan oikeita kävelyteitä! Pisteet siitä.IMG_20180626_153224

Aika pian kävi selväksi, että vaikka vuohia ja kanoja käyskentelee täysin vapaina kaupungin monissa puistoissa, myös ökyilypuoli on siellä vahvasti hallinnassa. Leveää rantabulevardia, hyvin hoidettuja palmuja ja kukkaistutuksia, suihkulähteitä, luksusliikkeitä, tyyriitä ravintoloita ja toinen toistaan hulppeampia jahteja – niistä on Porto Montenegro tehty. Vielä kesäkuun lopulla ilmassa leijui kuitenkin erikoinen autiokylän tunnelma, ja sataman ympäristö vaikutti melko keskeneräiseltä. Rakennusnostureita ja aidattua työmaa-aluetta oli vähän siellä sun täällä. En itse asiassa ole koskaan käynyt Monacossa, mutta voisin silti väittää, ettei Tivatista ainakaan vielä saa sille todellista kilpailijaa, väittivät sekalaiset bloggarit ja markkinointigurut mitä tahansa. Katsellaan uudestaan kymmenen vuoden kuluttua.
IMG_20180626_152944 IMG_20180626_150246
IMG_20180626_151520 IMG_20180626_152419
IMG_20180626_153629 IMG_20180626_193831

Niin paljoa en ehtinyt googlailla, että olisin tajunnut missaavani täydellisen Instagram-kohteen. Kukaan itseään kunnioittava somevaikuttaja ei lähtisi Porto Montenegrosta poseeraamatta ensin pursiseuran 64-metrisen infinity poolin reunalla. Onneksi omilla seuraajamäärilläni ei vielä tarvitse huolehtia minkäänlaisesta vaikuttamisesta, joten ei haittaa, vaikka tuo pakollinen nähtävyys jäikin väliin. Säästinpä samalla sen 50 euron pääsymaksunkin. Huh. Illan vietin Pontan rannalla hengaillen. Päivä oli ollut turhan tuulinen ja pilvinen uimiseen, mutta auringonlaskusta en keksinyt mitään valittamista.
IMG_20180626_200141 IMG_20180626_202654
IMG_20180626_200757 IMG_20180626_202450

Lyhyenä yhteenvetona: Kotorissa kannattaa jokaisen ehdottomasti vierailla, ja olisin itse varmasti viihtynyt siellä pidempäänkin. Mielestäni Kotorinlahti on Montenegron toiseksi kaunein paikka heti Durmitorin kansallispuiston vuoriston jälkeen. Tivat oli ehkä vähän turha lisäys jo valmiiksi tiiviiseen reissuaikatauluuni, mutta siinä se meni sivussa, kun kerran sain majoituksenkin ilmaiseksi. Sitten olisi ehkä kaduttanut, jos olisin joutunut maksamaan lähemmäs satasen majoituksen omalla rahalla. Tivat sopisi varmasti paremmin luksusta ja täydellisesti sommiteltuja somekuvia janoavalle, mutta reppureissaajan kannattaa ehkä suosiolla matkustaa jonnekin muualle.

Loput suomenkieliset tekstit Montenegron-reissustani löydät täältä: Montenegro18FI

Budjettiloma Montenegrossa, osa 4: Petrovac (ja ripaus Bečićiä ja Budvaa)

IMG_20180622_140603Parveke merinäkymin, Apartments & Rooms Vjera, Petrovac

7. päivä: Petrovac ja sen kolme rantaa

Ahkeran vuorten rinteillä hikoilun jälkeen oli aika vaihtaa merimaisemiin. Olin etukäteen valinnut reissun yhdeksi rantalomakohteeksi Petrovacin, koska sitä oli kehuttu kauniiksi ja uneliaaksi pikkukyläksi ilman minkäänlaista yöelämää – täydellinen vaihtoehto kaltaiselleni henkiselle eläkeläiselle! Matka välillä Žabljak-Podgorica-Sutomore-Petrovac käsitti kaksi eri bussiyhteyttä ja yhden junamatkan, mutta olin silti perillä jo alkuiltapäivästä.

Petrovacissa ei ole hostelleja, mutta ankeista yhden hengen huoneista edullisimman olisi saanut alle 20 eurolla per yö. Tällä kertaa päätin kuitenkin pistää elämän risaiseksi ja sijoittaa huimat 90 euroa viikonlopun majoitukseen huoneistohotellissa, jossa sain käyttööni kokonaisen yksiön omalla keittiöllä ja kylpyhuoneella. Päätöksen sinetöi koko asunnon levyinen parveke, jolta avautui huikea näkymä Adrianmerelle. Siellä kelpasi kuivattaa pyykkejä.

IMG_20180622_154018Aina yhtä fiksua matkustaa tuhansia kilometrejä vain kuvatakseen kissoja

Petrovac olikin kaikkea mitä toivoin: rantaa, rauhaa, kapeita pikkukatuja ja kauniita maisemia. Myös kauppoja, ravintoloita ja sekalaisia nutellalettukioskeja löytyi riittävä valikoima. Oikein pätevä eläkeläis- ja hermolepokohde siis. Parasta kylässä on ehdottomasti sen kolme rantaa: rantabulevardin “kyläranta”, Lučice ja Bujarica. Testasin kaikki kolme heti ensimmäisenä päivänä.

IMG_20180622_155007Keskustan perusranta aivan palvelujen ja ravintoloiden vieressä. Vuokrattavia rantatuoleja ja -varjoja, vesiskoottereita ja muita härpäkkeitä.

IMG_20180622_171902Lučice: pieni rannanpätkä suojaisassa poukamassa 10 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Ruokaa ja juomaa saa kehutusta, kohtuuhintaisesta rantabaarista.

IMG_20180622_173403Buljarica: neljä kilometriä rauhallista rantaa kaukana kaikesta

Ei liene vaikea arvata, että näistä kolmesta Buljarica oli ehdoton suosikkini. Montenegrossa suurin osa yleisistä rannoista on rantabaarien hallinnoimia, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että niillä on maksettava päivävuokraa aurinkotuoleista ja -varjoista ja kuunneltava DJ:n huonolla maulla valitsemaa bassojytkettä. Laki määrää baarit jättämään pienet kaistaleet rannoista vapaiksi myös ilmaista pyyhkeiden levitystä varten, mutta usein nämä ilmaiset alueet ovat niin täynnä, että hiekkaa (tai yleisemmin pikkukiviä) ei juurikaan pyyhkeiden alta näy. Siksi Buljarica onkin niin upea: suurin osa rannasta on vielä luonnontilassa, ja “oman”, aution pätkän rantaa voi saada helposti, jos vain jaksaa kävellä kilometrin pidemmälle kuin muut.

IMG_20180622_183534

Buljarican alkupää sijaitsee noin puolen tunnin kukkulaisen kävelymatkan päässä Petrovacin keskustasta. Rannan alkupuoliskolla on pieni aurinkotuolien keskittymä ja muutama baari, mutta kaukaisempi pääty on vapaata niin palveluista kuin ihmisistäkin. Autiopätkälle suuntaavan kannattaa kuitenkin varautua siihen, että rannan keskiosilla on lyhyt, rajattu nudistialue. Itse en tätä tiennyt – kunnes yhtäkkiä ja yllättäen huomasinkin jo tuijottavani suoraan pyllistelevän sedän ruskeaan silmään. Olin sillä kertaa kuitenkin hakemassa hieman erilaisia maisemia, joten jatkoin matkaa vielä puolisen kilometriä. Lopulta löysin sopivan tukikohdan meressä polskimiselle ja auringonlaskun ihailulle. Kuinka ihanaa olikaan olla tekemättä yhtään mitään sen kummempaa.

IMG_20180622_194359__01

8. päivä: Bečići, Budva, ja Perazic Do -rannan hylätty hotelli As

Kahdeksannen päivän ensimmäisen puoliskon käytin oikeasti Sveti Stefanissa, mutta kirjoitan siitä seuraavaksi vielä oman, erillisen postauksen. Tässä yhteydessä en kehtaa tämän enempää edes mainita koko paikkaa, koska se ökylä ei ole budjettilomaa nähnytkään.

Päädyin alkuillasta kuljeskelemaan Bečićin ja Budvan rantojen läpi ennen paluutani Petrovaciin. En edes väitä tutustuneeni kumpaiseenkaan kohteeseen sen paremmin, mutta ensivaikutelman perusteella en usko menettäneeni mitään. Bečićissä ei taida oikeasti asua kukaan, koska koko ranta-alue näytti olevan pelkkää hotellia hotellin perään. Vaikka ranta oli pitkä, oli se myös aivan täyteen ammuttu ja sitä kautta omaan makuuni todella ahdistava. Kohdetta taidetaan markkinoida ensisijaisesti venäläisille, koska esimerkiksi monet ravintoloiden kylteistä olivat jopa pelkästään venäjänkielisiä.

IMG_20180623_171626Bečići
IMG_20180623_171940Bečićin parasta antia: kukkaloiston nielaisema rantatalo

Budva ei säväyttänyt Bečićiä enempää: vieri viereen ahdetut Coca-Cola- ja Tuborg-aurinkovarjot pilaavat maiseman, ja bassojen jyminä äänimaiseman. En tosin jaksanut enää vierailla vanhassa kaupungissa, ehkä siellä olisi ollut jotain nähtävääkin?

IMG_20180623_182409Budvan rantaa, vanha kaupunki taka-alalla

Ei, kyllä Petrovac on Budvan seudun rantakohteista se kirkkain tähti kaikilla mittareilla – paitsi jos tykkää örveltää rantabaareissa. Silloin onkin parasta pysyä poissa tärvelemästä Petrovacin rauhaa meiltä eläkeläisiltä. Korjasin hieman hukkaan heitetyn päivän tekemällä iltalenkin Petrovacista kohti Perazic Do -rantaa. Puolen tunnin yhdensuuntainen kävelyreitti on osittain huikeaa merimaisemaa, osittain pelottavaa tunnelia. Mukavan tasapainoinen yhdistelmä siis.

IMG_20180623_203723Ihan OK lenkkipolku
IMG_20180623_203240Maisemia matkan varreltaIMG_20180623_204132Tälle rannalle pääsee vain veneellä tai kiipeämällä kohtisuoraa vuorenseinämää alas
IMG_20180623_205603Tästä tunnelin päästä sisään…IMG_20180623_204706ja tästä ulos

IMG_20180623_204714Hylätty hotelli As

Perazic Don rantaa varjostaa rakennusvaiheessa hylätyn hotellin mahtipontinen runko. Jos tämä olisi saatu valmiiksi, paikka olisi varmasti järisyttävän upea! Uimaan tuolta ei nyt helposti pääse, koska ranta koostuu jättimäisistä kivenlohkareista ja sekalaisista betonipalikoista, jotka ovat ilmeisesti jääneet sinne kun hotellin rakentaminen keskeytettiin. Ranta vaikutti kuitenkin olevan suosittu istuskelupaikka auringonlaskun aikaan, eikä aivan suotta: megalomaaninen autiohotelli loi sinne aivan omanlaisensa tunnelman, ja taivaan värit liukuivat pastellisesta hehkuvan oranssiin. Tätä lenkkiä ei kannata Petrovacissa jättää väliin!

IMG_20180623_204252

Lue muutkin saman reissut tekstit täältä suomeksi: Montenegro18FI

Budjettiloma Montenegrossa, osa 1: Podgorica ja päiväretki Skutarijärvelle

Kesälomakohteeni valikoituu perinteisesti kahden kriteerin perusteella: kohteessa on oltava vuoria ja sen hintatason täytyy sopia kevyelle laiskiaiskukkarolle. Viime kesän trendikohde Montenegro täyttää kriteereistä molemmat, joten tänä vuonna suuntasin sinne kahdeksi viikoksi (kunnon perässähiihtäjän tavoin – hipsterithän ovat jo hylänneet Mustan Vuoren ja matkustavat tänä kesänä sen naapuriin Albaniaan). Reissuuni sisältyi niin vuoristovaellusta, rantalomailua kuin kaupunkikierroksia, ja rahaa paloi kokonaisuudessaan reilusti alle tonni. Vahva suositus muillekin tarjoushaukoille! Avaan budjettia tarkemmin heti, kun olen saanut varsinaisen matkakertomuksen julkaistua.

Hostel Q Podgorica

Loman ensimmäiset kolme yötä vietin Montenegron pääkaupungissa Podgoricassa. Majapaikkana toimi ihana Hostel Q, jonka ainoa huono puoli oli sijainti kaukana keskustasta olevassa lähiössä. Naapurusto oli toki rauhallinen, mutta kolmen kilometrin kävelymatka ihmisten ilmoille oli varsin puuduttava. Taksilla olisi päässyt edestakaisin noin viidellä eurolla, mikä oli kuitenkin jo kolmasosan verran majoituksen yökohtaisesta hinnasta. Samalla rahalla ja vähemmällä vaivalla olisi yöpynyt aivan keskustassa. Jos haluaa tutustua uusiin ihmisiin, jokin muu hostelli saattaa myös olla otollisempi siihen tarkoitukseen – Hostel Q:ssa on vain muutama makuusali ja pari yksityishuonetta, ja ihmiset viettivät aikaa pääosin omissa oloissaan. Voin kuitenkin suositella paikkaa omaa rauhaa ja riippumattoja kaipaaville.

IMG_20180616_091455Makuusalien viihtyisä terassi vuoristonäkymällä

IMG_20180616_090948Aamiais- ja olohuone. Välipalaksi sai napata viikunoita hostellin puutarhasta!

IMG_20180616_091127Bingovinkki omiin viisuvalvojaisiin

IMG_20180617_172827Parasta pitkän päivän päätteeksi: lötköttely puutarhan riippumatoissa

1. päivä: päiväretki Skutarijärvelle ja pulahdus Adrianmereen

Ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä matkustin Skutarijärven (Skadar-järven) kansallispuistoon. Podgorica on kätevä tukikohta erilaisille päiväretkille, koska bussi- ja junayhteydet eri puolille piskuista maata ovat sieltä erinomaiset. Varsinaista junaverkostoa maasta ei tosin löydy, vaan lähinnä yksi edestakaisin sahaava junalinja. Euron junalipulla matkustin Virpazarin kylään, josta löytyy yksi sisäänkäynti kansallispuistoon. Ensin oli kuitenkin selviydyttävä juna-asemalta kylän keskustaan. Olisin halunnut adoptoida kaikki asemalla pyörineet kulkukoirat, varsinkin yhden pienen reppanan, jota isommat kiusasivat. :(

IMG_20180616_111639IMG_20180616_112254
IMG_20180616_144144

Montenegrossa ei taideta oikein ymmärtää jalkakäytävien päälle – ilmeisesti kaikki autoilevat aivan lyhyimmätkin matkat? Tasapainoilin vilkkaan valtatien ja rautatien välisellä betonikorokkeella reilun puolen kilometrin verran, kun muutakaan järkevää kulkureittiä kylään ei ollut näkyvissä. Tien reunalla oli kylttejä, jotka pyysivät hidastamaan saukkojen tienylityspaikan kohdalla, mutta kaaharit tuskin ehtivät edes vilkaista niitä, saati sitten tien laidassa keikkuvaa laiskiaista.

Ahdistus iski heti kylään päästyäni yli-innokkaiden veneretkikauppiaiden muodossa.

“Hey, lady! HEY! Want a boat ride? Kayaking? Hiking? Taxi? Hey, HELLO! Anything? I can take you anywhere! HEY! Just give me ten euros!

Minulta eivät sillä kertaa saaneet kuin ikävän mulkaisun. Oikeastihan kymmenen euroa muutaman tunnin veneretkestä upeissa maisemissa on loistohinta, mutta aggressiivinen myyntitapa karkoitti viimeisetkin osallistumishalut. Mikäli ei ole liikkeellä omalla autolla, jokin näistä tyrkyllä olevista retkistä olisi todennäköisesti paras tapa tutustua kansallispuistoon ja saada vierailusta mahdollisimman paljon irti. Olisinpa itsekin ymmärtänyt tehdä hieman ennakkotutkimusta ja varautua tähän mahdollisuuteen. Nyt yllättäen iholle käyneiden takiaisten aiheuttamassa ärsytyksessä halusin vain mahdollisimman pian pois heidän näköpiiristään. En myöskään halunnut päätyä tällaisen kaupparatsun kanssa yksin veneeseen – viime kerralla vastaavassa tilanteessa jouduin katsomaan kipparin kännykästä videota parittelevista kilpikonnista maisemien sijaan.

IMG_20180616_115932Ensivilkaisulla apokalyptinen maisema – ötökät eivät kuitenkaan sataneet taivaalta, vaan hengailivat rauhassa valtavassa verkossaan

Päätin tehdä muutaman tunnin kävelyretken naapurikylään Godinjeen. Skutarijärven ympäri kulkee kapea, mutkitteleva autotie, jota pitkin kuljin itsekin. Liikennettä ei onneksi ollut kuin nimeksi, ja maisemat paranivat jatkuvasti mitä korkeammalle pääsin. Heti myös helpotti, kun kukaan ei enää yrittänyt myydä minulle mitään.
IMG_20180616_120712 IMG_20180616_123606
IMG_20180616_135154

roskat

Godinjessa törmäsin paikallisten epäviralliseen kaatopaikkaan aivan tien vieressä – käytäntö, jota pyrittiin suitsimaan EU:n valistuskylteillä. Samanlaisia roskaläjiä (ja kylttejä) pystyi ajoittain bongailemaan myös junan ikkunasta.  Toivottavasti kyltit purevat tulevaisuudessa! Tässä taitaa olla kyseessä myös kotikonnuilta tuttu ilmiö: ihmiset eivät vain osaa täysin arvostaa kaikkea hienoa, mitä heidän ympärillään on.

IMG_20180616_134426

Yksittäisestä roskavuoresta huolimatta suurin osa maisemasta oli kuin postikortista. Veneretkellä vuoria olisi päässyt näkemään hieman eri vinkkelistä, mutta olin kyllä ihan tyytyväinen myös ylläolevan kuvan evästaukomaisemiin. Auringonpaahteessa kävelyn päätteeksi halusin vielä uimaan, mutta parhaat rannat olivat automatkan päässä eikä busseja oman ymmärrykseni mukaan kulje tuolla kuin joidenkin harvojen järvenrantakylien välillä. Jätin hikipallerona liftaamisen myöhemmälle ja palasin jalkaisin Virpazariin. Koska päivää oli vielä jäljellä ja julkinen liikenne lähes ilmaista, hyppäsin hetken mielijohteesta taas junaan, jolla jatkoin Adrianmeren rannalle asti. Lippu maksoi jälleen vain euron.

IMG_20180616_161320Jalankulkutie Sutomoren juna-asemalta alas rannalle – ei polvivaivaisille!

IMG_20180616_181028Huomaa sateenkaari!

Jäin kyydistä Sutomoressa, koska Google Maps näytti sen olevan ensimmäinen aivan meren rannalla sijaitseva junapysäkki. Sutomore koostuu käytännössä yhdestä pitkästä rantakadusta, jonka varrella on turistin hyvä lyllertää. Ja tietysti itse uimarannasta, jonka pikkukivet hierovat kivasti jalkapohjia. Sain pikavisiitilläni sellaisen käsityksen, että tässä on erityisesti paikallisten suosima rantalomakohde. Samankaltaisia rantakyliä on varmasti kolmetoista tusinassa, mutta omiin tarkoituksiini se sopi täydellisesti: pääsin vilvoittelemaan kirkkaaseen meriveteen ennen illan ukkosmyrskyä, enkä muuta enää kaivannutkaan. Kahden euron paluumatkalla Podgoricaan ehdin sitten tuijotella ulos junan ikkunasta koko rahalla. Vaikkei olisi edes menossa mihinkään, Montenegrossa junamatkailu kannattaa jo pelkkien uskomattomien maisemien vuoksi.

IMG_20180616_183728 IMG_20180616_183550Kyllä, tämäkin kuva on räpsitty suoraan junan ikkunasta

2. päivä: kaupunkikierros Podgoricassa

Sääennuste oli toisena päivänä huono koko maahan. Olin alun perin suunnitellut ottavani junan toiseen suuntaan kohti Biogradska Goran kansallispuistoa, koska sitä reittiä moni on kehunut koko Euroopan hienoimmaksi maisemiltaan. Vaellus kansallispuiston vuoristossa olisi kuitenkin ollut todella typerä idea kovalla sateella ja ukkosella, joten pitkin hampain siirryin B-suunnitelmaan ja vietin päivän pääkaupungin rajallisia nähtävyyksiä kiertäen.

IMG_20180617_133647Ensivaikutelma: onpas hiljaista

IMG_20180617_134019Ei presidentinlinna, vaan arkisen kaupunginhallituksen pytinkiIMG_20180617_153020SuosikkisähkökaappiIMG_20180617_133043Hyvä, pojat!IMG_20180617_133059Taas riehutaanIMG_20180617_133128Onko tämä nyt sitä sissimarkkinointia? T: Tradenomi IMG_20180617_151223Tykkään tuosta ovelasti luimistelevasta, viiksekkäästä otuksestaIMG_20180617_133259Tämä selittääkin paljon paikallista ajotyyliä!IMG_20180617_134433Jotakin draamaa selvästi meneilläänIMG_20180617_134831Pääkaupungille pakollinen Tärkeä Setä Hevosen Selässä ™ -patsas
IMG_20180617_160040Suomenkin lähiöistä saisi löytyä hieman runsaammin kukkia ja muuta viidakkoaIMG_20180617_140523SuosikkisuihkulähdeIMG_20180617_142524Opasteiden määrästä päätellen tämä kellotorni on vanhan kaupungin päänähtävyysIMG_20180617_143306Pönötti siellä muitakin tornejaIMG_20180617_143824Sähköverkon anatomiaaIMG_20180617_150313Sedät kiipeävät huisin korkealleIMG_20180617_150724Kuten kotona Turussa, myös Podgoricassa parasta on kaupunkia halkova joki

Puolikas päivä riitti mainiosti kaupungin kiertelyyn, loppuajan pakoilin sadetta puun alla hostellin riippumatossa. Ei tästä kyllä varsinaista kaupunkilomakohdetta saa millään väännettyä, mutta toimii sadepäivänä.

Lue muutkin saman reissun tekstit suomeksi täältä: Montenegro18FI

Viikonloppu Reykjavikissa

IMG_2631

Kultaisen kierroksen jälkeen meillä oli vielä kaksi kokonaista päivää käytettäväksi kaupunkilomaan Reykjavikissa. Yövyimme aivan Hallgrimskirkjan vieressä. Kirkko on valtava ja erottuu horisontista lähes mistä tahansa suunnasta katsottuna, joten majapaikkamme sijainti oli ammattieksyjälle jo suunnistusmielessä kätevä. Turistikierroskin oli hyvä aloittaa ihailemalla kirkon sisustaa ja pälyilemällä Reykjavikin värikkäitä kattoja korkeasta tornista käsin.

IMG_2633IMG_2642

Kirkkopysähdyksen jälkeen jalkauduimme kaupungin kaduille. Ensivaikutelmalta Reykjavik on sympaattisten puutalojen ja seiniä koristavien graffitien sekametelisoppa, jossa ei turhia pingoteta (vaikka traktorit onkin katsottu tarpeelliseksi erikseen kieltää kaduilta ruuhka-aikoina). Hot dog -kojun nuori mies taisteli harmaan päivän matelevaa aikaa vastaan lauleskelemalla luukkunsa takaa niin, että komea ääni kaikui koko korttelissa. Kun itse kirosimme sateenvarjon puutetta ja kiskoimme huppuja paremmin päähän, vastaan kävellyt pukumies sulki silmänsä, käänsi kasvonsa taivasta kohti ja hymyili pisaroille, jotka pomppivat hänen poskiensa kautta tienvarsien lammikkojen jatkoksi.

IMG_2654IMG_2688IMG_268520170211_092106IMG_2651IMG_2648
Satamassa aloimme ihmetellä samaan suuntaan kulkevaa ihmisletkaa: kymmeniä perheitä ja pariskuntia. Liityimme uteliaisuuttamme jonon jatkoksi. Pian selvisi, että paikallisella pelastuslaitoksella oli käynnissä jonkinlainen avoimien ovien päivä, ja pääsimme ilmaiselle kierrokselle rannikkovartioston alukselle! Pihalla oli esittelyssä myös rivi erilaisia pelastusajoneuvoja, mm. jättiläismäinen maasturi sisämaan hankalaa maastoa varten. Autonvuokraajia ei taideta turhaan pelotella Islannin vaikeakulkuisista pikkuteistä.

IMG_2664IMG_2670IMG_2674IMG_2679

Lauantai-illan päätteeksi kävimme katsomassa mahtavan How to Become Icelandic in 60 Minutes -esityksen konserttitalo Harpassa. Yhden miehen englanninkielinen show sisälsi stand upin lisäksi runsaasti erilaista rekvisiittaa ja videomateriaalia, joiden avulla yleisöstä oli tarkoitus koulia uusia, päteviä islantilaisia väestökadosta kärsivää maata varten. Tätä voin varauksetta suositella aivan jokaiselle! Olisi hyvin, hyvin hankalaa pitää pärstä peruslukemilla Bjarni Haukur Þórssonin käsittelyssä. Myös konserttitalo itsessään on melkoinen nähtävyys.

IMG_2678IMG_2681IMG_2693IMG_2689

Sunnuntaina kävimme lilluttelemassa ihanassa Laugardalslaugin ulkoilmauimalassa, mihin Reykjavikin-matkaajan kannattaa ehdottomasti suunnata. Pääsylippu oli kohtuuhintainen, alle 1000 ISK, ja sillä pääsi nauttimaan monista erilaisista altaista. Viileän treeniradan lisäksi uimalasta löytyy mm. vesiliukumäki, höyrysauna, suola-allas ja useita erilämpöisiä pikkualtaita 44 asteeseen saakka. Kaikki vesi lämpeää geotermisesti ja altaat ovat auki ympäri vuoden. Uiminen näyttääkin olevan yksi islantilaisten suosikkiharrastuksista, ja lämpimässä polskiessa on hyvä vaihtaa tuttujen kanssa kuulumisia.

Koska lauantaina olimme jo nähneet lähes kaikki “pakolliset” turistikohteet, sunnuntaina pystyi helpommin keskittymään yksityiskohtiin. Itseäni viehättivät virtaviivaiset, kirkkaanpunaiset katulamput, geometriset liikenteenjakajat ja pikselitaiteelta vaikuttavat katukiveykset. Onnistuin kuitenkin tuhoamaan muistikorttini ennen kuin sain siirrettyä viimeisen päivän kuvat turvaan koneelle. Kaikki meni, vähän itketti, mutta minkäs teet. Onneksi hyvät reissumuistot säilyvät mielessä paljon muistikorttia paremmin.

Linkitän tähän loppuun muutaman musiikkivideon. Ensimmäistä korvamatoa kuulimme jatkuvasti autoradiosta. Toisen videon avulla pääsee virtuaalimatkalle suoraan Reykjavikin kaduille ja katoille. Kolmannessa videossa räppäri ratsastaa betonilähiön läpi islanninhevosella! :D Jotenkin liikuttavaa.