Budjettiloma Montenegrossa, osa 5: Kotorinlahti (feat. Professor Massage)

IMG_20180624_121212Taustalla Hostel Pupa, jolla on taatusti paras sijainti kaikista Montenegron hostelleista

9. päivä: Professor Massage iskee – Kotorista liftaten Perastiin

Rentouttavan Petrovacin-viikonlopun jälkeen pakkasin jälleen rinkkani ja siirryin bussilla lomani toiseen pääkohteeseen Kotorinlahdelle. Vuorien ja turkoosin merenlahden ympäröimä Kotorin historiallinen kaupunki linnakkeineen kuuluu toistaiseksi UNESCOn maailmanperintökohteisiin, vaikka sen suojeltu status on nyt vaarassa liiallisen uudisrakentamisen vuoksi. Kotorinlahden ympäri kulkevan tien varrelta löytyy myös lukuisia muita pikkukyliä, joista erityisesti Perast on kerännyt mainetta kauneudellaan. Sinnehän minunkin oli siis päästävä.

IMG_20180624_131719

Autoretki Kotorinlahden ympäri on matkablogien kestosuosikki, mutta itse en halunnut vuokrata – saati ajaa – autoa. Kesäkuun loppu on Montenegrossa virallisesti vielä hiljaista turistikautta, joten bussejakaan ei sinä sunnuntaipäivänä kulkenut kuin muutamia, enkä millään jaksanut odotella sellaista tulevaksi. Lähdin aluksi kävelemään kohti Perastia ja pääsin samalla katselemaan tienvarren maisemia kaikessa rauhassa.

IMG_20180624_160448IMG_20180624_144512Kohtuulliset sunnuntaikävelymaisematIMG_20180624_145330__01Kotorinlahden yleisin “ranta”tyyppi: yksityinen kivilaituri, josta portaat vievät mereenIMG_20180624_152426Yleisten uimarantojen sijaan voi valita oman pätkän hiljaista rantaviivaa. Levyttämään ei ehkä mahdu, mutta uimaan pääsee hyvin!

Kotorin ja Perastin välinen matka on 12 kilometriä, joka olisi ollut hieman liikaa kokonaan käveltäväksi – varsinkin, kun monesta kohtaa puuttuu järkevä kevyen liikenteen väylä kokonaan. Ilahduinkin siis aluksi, kun pieni punainen auto pysähtyi kohdalleni ja sen kuljettaja tarjosi kyytiä loppumatkalle.IMG_20180624_160737

Kyydin tarjonnut mies oli suunnilleen ikäiseni ja puhui hyvin vähän englantia, mutta kuvittelin meidän päässeen yhteisymmärrykseen päämäärästä. Kai Perast on Perast kaikilla kielillä? En kuitenkaan ehtinyt istua pelkääjän paikalla kuin ehkä minuutin ennen kuin mies jo keksi muuttaa suunnitelmaa ja sain oikeasti pelästyä. Ymmärsin montenegronsekaisesta englannista sen verran, että hän olisi halunnut kanssani uimaan autiorannalle. En innostunut ajatuksesta, vaan sanoin haluavani suoraan Perastiin. Mies kuitenkin pysäytti auton saman tien keskelle ei-mitään ja esitteli itsensä nimellä Professor Massage – ihan tosissaan! Sitten arvoisan rohvessorin kädet hamusivatkin jo hartioilleni ja siitä alaspäin. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi poistua kyydistä. Lähdin kiireellä harppomaan pitkin tienviertä, poispäin autosta. “Professori” ei onneksi seurannut, mutta jäi huutelemaan perääni auton ikkunasta: “No massage? No massage?!” Juu ei kiitos. Ei tänään, ei koskaan.

En väitä olevani mikään liftaamisen ekspertti, mutta jonkin verran sitä on tullut harrastettua pelkästään hyvällä menestyksellä. Tämä oli kuitenkin vasta toinen kerta, kun olen liftannut yksin, eikä se varsinaisesti rohkaissut kokeilemaan enää kolmatta kertaa. Vaikka tilanne hieman säikäyttikin, niin en kuitenkaan missään vaiheessa kokenut olevani missään suuressa vaarassa. Turhan tuttavalliseksi käynyt mies oli pieni ja hintelä, ja uskoisin saavani vähintään kolme hänenlaistaan nippuun tosipaikan tullen. Ei tuo silti mukava kokemus ollut. Ehkä ne taksitkin olisivat joskus ihan harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.

IMG_20180624_162225IMG_20180624_170728

No, Perast oli ihan OK, kun sinne asti lopulta pääsin. Ehkä tuo säikähdys vähän pilasi fiiliksiä, enkä enää jaksanut kovasti perehtyä kylän nähtävyyksiin. Siellä oli ainakin kellotorni, useampia kirkkoja, kapeita kujia ja maksullisia veneretkiä – Perast vaikuttikin aivan pienois-Kotorilta. Kiva päiväretkikohde, mutta en kyllä viitsisi majoittua siellä. Viivyin vain sen aikaa, että ehdin kävellä kertaalleen kylän läpi ja syödä evääni. Sitten suuntasin toiveikkaana bussipysäkille, ja muutaman minuutin päästä sainkin lottovoiton turistibussin muodossa. Oli luksusta päästä nopeasti, edullisesti ja ennen kaikkea turvallisesti takaisin Kotoriin! Kävin vielä pitkällä iltauinnilla ja huuhdoin samalla professoribakteerit pois hartioiltani.

10. päivä: Kotorin vanha kaupunki ja linnoitus

Maanantaina olikin aika ryhtyä ihan tosissaan turistiksi ja kiivetä ylös Kotorin linnakkeelle. Normaalisti turistia rokotetaan siitä ilosta 8 € pääsymaksulla, johon ei siis sisälly muuta kuin oikeus hikoilla omin lihasvoimin ylös portaita. Sain kuitenkin hostelliltani hyvän säästövinkin, jonka haluan jakaa muillekin: pääsymaksu veloitetaan vain niiltä, jotka aloittavat kiipeämisen vanhasta kaupungista, mutta linnoitukseen pääsee myös toista reittiä täysin ilmaiseksi.

Screen Shot 2018-08-19 at 14.35.36 PM

Olisin upottanut Googlen kartan tähän suoraan, mutta se näyttää oletusarvona vain maksullisen kävelyreitin. Yllä siis kuvakaappaus kävelyohjeistani: ensin sinisellä merkittyä vuohipolkua ylös ja sitten harmaata portaikkoa pitkin alas. Ylös mennessä linnoituksen muuri näkyy koko ajan oikealla puolella. Lopulta tie tulee pienen, hylätyn kirkon kohdalle, jonka vierestä lähtee punavalkoisilla palloilla merkitty polku linnoitukseen. Linnoitukseen pääsee sisään kiipeämällä muurissa olevasta ikkunasta – ja kyllä, ikkunan kautta kulkeva reitti on virallisesti merkitty eikä vaadi kulkijalta minkäänlaisia rikollisia taipumuksia.

IMG_20180625_114622Tein silti tämän rikoksen yleistä estetiikantajua vastaan – hyvästit hiertymille! Turha kait ihmetellä, miksi minua niin usein luullaan saksalaiseksi.
IMG_20180625_115920Vuohipolun bonuksena on tietenkin mahdollisuus tavata kymmeniä vuohia
IMG_20180625_120424
Mutkitteleva polku ylös ja parhaat maisemat Kotorinlahdelle
IMG_20180625_120855Reippaasti kohti vaaraa!IMG_20180625_122550Hylätyn kirkon etuovi
IMG_20180625_123753Tuosta ikkunasta sisään! Huomaa punavalkoinen reittimerkki muurissa

Suuri osa linnoituksesta on merkitty varoituskyltein, jotka ilmoittavat rakennelman olevan “korkean riskin aluetta”, eli olettaisin siellä käyskentelyn tapahtuvan omalla vastuulla. Harva niistä pelotteluista kuitenkaan näytti piittaavan. Vaikka jostain syystä ei olisi edes kiinnostunut tutustumaan linnoitukseen, kannattaa silti kivuta mäelle jo pelkkien maisemien vuoksi.

IMG_20180625_123935
IMG_20180625_132406
IMG_20180625_133204
IMG_20180625_134456Suurista turistimääristä huolimatta luonto alkaa vallata aluetta takaisin itselleen

Linnoituksen lisäksi Kotorin terrakottakattoinen vanha kaupunki on myös tutustumisen arvoinen. Alue on kompakti, mutta silti siellä onnistuu helposti eksymään kapeiden mukulakivikatujen labyrinttiin. Erikoisuutena mainittakoon Cats Museum, kissamuseo, jonka nimi ei siis viittaa siihen kuuluisaan musikaaliin, vaan sisältä löytyy kaikenlaista kissa-aiheista ihmeteltävää. Museo on kuulemma sijoitettu Kotoriin, koska “kot” on melkein sama asia kuin “cat”. Noinkohan on? Ainakin paikalliset tuntuvat kovasti pitävän kissoista, joita kuljeskelee runsaasti ympäri kaupungin kujia.

IMG_20180625_140643
IMG_20180625_183734IMG_20180625_183906

Erikoismaininta on annettava myös paikalliselle mättölälle nimeltä BBQ Tanjga. Bussiaseman läheisyydessä sijaitseva grilli ei varsinaisesti houkuttele ulkomuodollaan, mutta kannattaa silti uskaltautua peremmälle. Ensinnäkin, grillin omistaja on kerrassaan valloittava, elämääkin suurempi persoona, joka varmasti piristää kävijän kuin kävijän päivää. Paikan toimintamalliin kuuluu, että asiakas saa itse valita tiskistä haluamansa lihat ja lisukkeet, jotka henkilökunta sitten grillaa täydellisiksi. Sisältä löytyy muutama ruokapöytä, mutta paras paikka aterioinnille on grillin takana sijaitseva suojaisa ja rehevä sisäpiha. Pihalla on myös kylmäkaappi, josta asiakkaat saavat vapaasti hakea itselleen juotavaa. Ruokailun lopuksi käydään sisällä maksamassa ateria ja kaapista noukitut juomat – luotto asiakkaiden rehellisyyteen on tässä kova. Annokset ovat valtavia, tarjottimen kokoisia, eivätkä lainkaan hinnalla pilattuja: itse maksoin kahden fileen kanavartaasta, lisukkeista ja juomasta yhteensä 7,50€. Suosittelen kaikille paitsi kasvissyöjille!

IMG_20180625_171821 IMG_20180625_171807IMG_20180625_164456

11. päivä: Tivat ja Porto Montenegro, “Montenegron Monaco”

Tivat oli reissuni musta hevonen – en etukäteen tiennyt koko paikasta yhtikäs mitään. Lomaa suunnitellessani olin selaillut TripAdvisorin keskustelufoorumia, ja siellä joku nyymi sivulauseessa mainitsi Tivatin olevan hieno vierailukohde. Mitään sen kummempia perusteluja suositukselle ei ollut, enkä niitä oikeastaan edes kaivannut. Minulla oli tallessa yksi Hotels.comin ilmainen palkintoyö, joka uhkasi vanhentua tänä kesänä, enkä keksinyt sille muutakaan käyttöä kuin 80 euron arvoisen huoneiston merinäköalalla Tivatissa. Sinne siis.

IMG_20180626_092350

Bussissa kohti Tivatia ehdin hieman googlata kohdetta, ja Tivatin satamaa Porto Montenegroa kehuttiin monessa paikassa “Montenegron Monacoksi”. Odotettavissa oli siis ökyjahteja, luksusta, lisää luksusta ja muuta pröystäilyä – ei aivan ominta alaani. Hups. Ensi kerralla selvitän kyllä hieman paremmin mihin oikein olenkaan suuntaamassa. Ensikosketukseni kaupunkiin oli kuitenkin kävelytiellä* vastaan jolkotellut vuohirouva kilinsä kanssa. Mukavan maanläheinen tervetulotoivotus.

*Kyllä, toisin kuin muualla Montenegrossa, Tivatissa on ihan oikeita kävelyteitä! Pisteet siitä.IMG_20180626_153224

Aika pian kävi selväksi, että vaikka vuohia ja kanoja käyskentelee täysin vapaina kaupungin monissa puistoissa, myös ökyilypuoli on siellä vahvasti hallinnassa. Leveää rantabulevardia, hyvin hoidettuja palmuja ja kukkaistutuksia, suihkulähteitä, luksusliikkeitä, tyyriitä ravintoloita ja toinen toistaan hulppeampia jahteja – niistä on Porto Montenegro tehty. Vielä kesäkuun lopulla ilmassa leijui kuitenkin erikoinen autiokylän tunnelma, ja sataman ympäristö vaikutti melko keskeneräiseltä. Rakennusnostureita ja aidattua työmaa-aluetta oli vähän siellä sun täällä. En itse asiassa ole koskaan käynyt Monacossa, mutta voisin silti väittää, ettei Tivatista ainakaan vielä saa sille todellista kilpailijaa, väittivät sekalaiset bloggarit ja markkinointigurut mitä tahansa. Katsellaan uudestaan kymmenen vuoden kuluttua.
IMG_20180626_152944 IMG_20180626_150246
IMG_20180626_151520 IMG_20180626_152419
IMG_20180626_153629 IMG_20180626_193831

Niin paljoa en ehtinyt googlailla, että olisin tajunnut missaavani täydellisen Instagram-kohteen. Kukaan itseään kunnioittava somevaikuttaja ei lähtisi Porto Montenegrosta poseeraamatta ensin pursiseuran 64-metrisen infinity poolin reunalla. Onneksi omilla seuraajamäärilläni ei vielä tarvitse huolehtia minkäänlaisesta vaikuttamisesta, joten ei haittaa, vaikka tuo pakollinen nähtävyys jäikin väliin. Säästinpä samalla sen 50 euron pääsymaksunkin. Huh. Illan vietin Pontan rannalla hengaillen. Päivä oli ollut turhan tuulinen ja pilvinen uimiseen, mutta auringonlaskusta en keksinyt mitään valittamista.
IMG_20180626_200141 IMG_20180626_202654
IMG_20180626_200757 IMG_20180626_202450

Lyhyenä yhteenvetona: Kotorissa kannattaa jokaisen ehdottomasti vierailla, ja olisin itse varmasti viihtynyt siellä pidempäänkin. Mielestäni Kotorinlahti on Montenegron toiseksi kaunein paikka heti Durmitorin kansallispuiston vuoriston jälkeen. Tivat oli ehkä vähän turha lisäys jo valmiiksi tiiviiseen reissuaikatauluuni, mutta siinä se meni sivussa, kun kerran sain majoituksenkin ilmaiseksi. Sitten olisi ehkä kaduttanut, jos olisin joutunut maksamaan lähemmäs satasen majoituksen omalla rahalla. Tivat sopisi varmasti paremmin luksusta ja täydellisesti sommiteltuja somekuvia janoavalle, mutta reppureissaajan kannattaa ehkä suosiolla matkustaa jonnekin muualle.

Loput suomenkieliset tekstit Montenegron-reissustani löydät täältä: Montenegro18FI

Liftaten Pohjois-Ruotsista Norjaan: Abisko-Tromssa

Lyhyt blogitauko pääsi jälleen hieman (!) venähtämään, kun kaikki kirjoituspaukut kuluivat kandia viimeistellessä. Siitä koitoksesta selvittyäni voinkin nyt vihdoin palata Kungsledenin-reissumme viimeiseen etappiin: vaelluksen päätteeksi liftasimme Abiskosta Tromssaan, jossa lepäilimme muutaman yön ennen paluulentoamme aina yhtä sykähdyttävään Suomen Turkuun.

7. päivä jatkuu: liftaten Abiskosta Tromssaan

Pohjoisimman Ruotsin voisi kuvitella olevan huonoa liftausmaastoa, koska asutusta on minimaalisesti ja autoja kulkee niin harvakseltaan. Oma kokemuksemme oli kuitenkin päinvastainen: pääsimme Abiskosta Norjan puolelle Tromssaan hyvinkin näppärästi ja mukavasti. Samalla säästimme sekä aikaa että rahaa mahdollisiin juna- ja bussimatkoihin verrattuna. (Abiskosta on mahdollista ottaa juna Norjan Narvikiin, josta pääsee jatkamaan bussilla Tromssaan. Hintaa koko matkalle tulee n. 45-60 euroa per matkustaja, ja yhteyksiä on vain muutamia hassu päivässä.)

Iltapäivällä kävelimme siis Abiskon tunturiasemalta muutaman kymmenen metrin matkan ainoan Narvikiin johtavan tien (E10) varrelle. Pian saimme ensimmäisen neljästä kyydistämme, kun lomailemassa ollut isä-tytär-duo vei meidät seuraavaan kylään 10 kilometrin päähän. Björklidenissä heiluttelimme peukkuja parikymmentä pitkää minuuttia, kunnes nuori norjalainen nainen pysäytti autonsa ja nappasi meidät mukaansa. Hänen kanssaan pysähdyimme vielä viime hetken ruokaostoksille ennen rajan ylitystä ja jatkoimme sitten pitkälle Bjerkvikiin asti.

Bjerkvikin Esson vieressä on liikenneympyrä, josta autot lähtevät hitaasti pohjoiseen tietä E6 pitkin – täydellinen liftauspaikka! Ei mennyt aikaakaan, kun vanhempi norjalainen herrasmies nappasi meidät kyytiin ja kuljetti E6-tien loppuun asti Nordkjosbotniin, josta hän jatkoi kanssamme eri suuntaan. Matkalla pysähdyimme huoltoasemalle, jossa mies tarjosi Kokille kahvin ja minulle suklaapatukan, kun kuuli etten juo kahvia. :) Tässä vaiheessa Herra D.:kin laittoi Kokille viestiä, jossa ilmoitti saapuneensa juuri Abiskoon ja olevansa valmis juhlimaan synttäreitään. Sori D., liian myöhäistä! Kutsuimme Deen kyllä kylään meille Turkuun, jotta voisimme juhlia vielä jälkikäteen yhdessä, mutta ainakaan toistaiseksi hän ei ole vielä ymmärtänyt tarttua tarjoukseen.

IMG_4287Liftausmaisemaa Nordkjosbotnissa – pukki jokipyöräilee?

Ilta alkoi hämärtää, kun asetuimme viimeiselle liftauspaikallemme E6 ja E8 -teiden risteykseen. Odotus ei onneksi ollut pitkä, kun tromssalainen mies jo pysähtyi ja tarjosi meille kyydin leirintäalueen parkkipaikalle asti! Mies itse asui hieman kaupungin ulkopuolella, mutta sanoi ajavansa viiden kilometrin ylimääräisen lenkin mielellään, koska hän oli itsekin nuorempana liftannut ja halusi näin pistää hyvän kiertämään. Kiitollisina hyväksyimme tarjouksen ja pääsimme lopulta pykäämään leiriä keskelle Tromso Campingin pimeää telttailualuetta. Loppuillan ohjelmassa meillä olikin enää iltapala ja lämmin suihku, ai että mitä luksusta!

8. päivä: Turistikierros Tromssassa

Pyyhkeemme eivät olleet ehtineet täysin kuivua kertaakaan koko viikon aikana, ja kahdeksantena päivänä vaatteidenkin tuoksahduksessa oli jo mukana ripaus eksotiikkaa. Päätimme siis aamupalan ohessa ottaa leirintäalueen mukavuuksista kaiken hyödyn irti ja pestä koneellisen pyykkiä. Poletti maksoi suolaiset 10 euroa, mutta puhdas vaatekerta olisi sen arvoinen. Harmi vain, ettei poletti sisältänyt pesuainetta! Ajatellen pelkän vesipesun olevan parempi kuin ei pesua ollenkaan, pyöräytimme koko pyykkiläjän pesukoneen kautta kuivuriin. Toinen virhe! Pesutupaan levisi kuivurista rikas likaisten pyyhkeiden aromi, joka viipyili ilmassa vielä pitkään meidän jo paettuamme paikalta (kävin jälkikäteen nuuhkaisemassa). Anteeksi.

IMG_4335Näkymä mannerta ja saarella sijaitsevaa keskustaa yhdistävältä Tromssan sillaltaIMG_4339Arktinen katedraali

Ei-niin-onnistuneen pyykkäyksen jälkeen kävelimme muutaman kilometrin matkan leirintäalueelta keskustaan. Reissun tiimellyksessä Kokin silmälaseista oli päässyt irtoamaan toinen sanka, joten poikkesimme samalla ensimmäiseen vastaantulleeseen optikkoliikkeeseen korjauttamaan niitä. Putiikissa oli juuri silloin sopivasti käynnissä yrityksen 50-vuotisjuhlat, joten saimme korjausta odotellessa maistella täytekakkua ja virvokkeita. Ajoitus 5/5.

IMG_4328Keskustan hulinaa
IMG_4332Siivekäs katupartioitsijaIMG_4330

Täytekakku kävi mukavasta alkupalasta ennen lounasta, joka oli budjetin suhteen ainoa mahdollisuutemme syödä ulkona. Valitsimme lounaspaikaksi houkuttelevan kotoisan Emman unelmakeittiön, jossa Kokki pääsi  maistamaan valasta ja itse päädyin kala-annokseen. Navat ratkeamispisteessä oli hyvä jatkaa turistikierrosta jalkakäytäviä pitkin vyöryen.

emmasEmmas Drømmekjøkken

IMG_4308Lounasaika Polarian tyyliin

Tromssan “pakollisiin” nähtävyyksiin lukeutuu sekä Polaria-akvaario että Mack-panimon kellaripubi, jotka tunnollisesti ruksimme pois listaltamme. Kokki tilasi maistelumenun, joka muistaakseni sisälsi kuutta eri olutlaatua, kun taas itse keskityin siiderituopin tyhjennykseen. Onneksi ehdimme pubiin puolisen tuntia ennen kuin bussilastillinen kovaäänisiä saksalaisia pelmahti paikalle, muuten tungoksessa ei olisi juuri pystynyt katselemaan ympärilleen. IMG_4317

mackPikemminkin “vältä pankkilainaa, juo vettä”  – pientä korotusta oli havaittavissa noihin vuoden 1939 hintoihin :)

Päivän päätteeksi suunnistimme viimeiseen pakolliseen turistirysään: Fjellheisen-kaapelihissi vie kävijän yli 400 metrin korkeuteen näköalapaikalle, josta aukeaa mykistävä panoraamamaisema yli kaupungin ja sitä ympäröivien vuorijonojen. Olimme paikalla sopivasti auringonlaskun aikaan. Ikäväkseni en ole niin hyvä kuvaaja, että räpsyni tekisivät lainkaan oikeutta koko spektaakkelin upeudelle, mutta kokemus oli ehdottomasti hissilipun hinnan  (~19e) arvoinen. Mahtava päätös mahtavalle reissulle!

IMG_4350Tyytyväiset retkeilijät. Huomaa taskusta pilkottava evässuklaalevy :DIMG_4360 IMG_4358

IMG_4370