Vapputelttailua Nuuksion kansallispuistossa

IMG_20180429_122249

Tänä vuonna juhlistin vappua hieman perinteisestä poikkeavissa tunnelmissa, kun lähdimme nelihenkisen Hallituksen voimin telttaretkelle Nuuksion kansallispuistoon. Kyseessä oli kaikin puolin nappisuoritus: retki ajoittui viimeiseen sateiseen viikonloppuun ennen toukokuun helleaaltoa, ja olin myös huomaamattani onnistunut räpeltämään väärät asetukset päälle kännykkäkameraani. Huomasin virheen vasta purkaessani kuvia läppärille, joten nyt päästäänkin nauttimaan rakeisesta ysärilaadusta! Onneksi seura sentään oli juuri sitä mitä pitikin.

Olemme aikaisemmin käyneet samalla porukalla retkeilemässä jo Repoveden kansallispuistossa. Tutustuisin mielelläni vaikka kaikkiin muihinkin Suomen kansallispuistoihin, mutta moni reissu on jäänyt tekemättä oman auton puuttuessa. Nuuksio valikoituikin retkikohteeksemme mm. siksi, koska sinne pääsee helposti myös bussilla. Lisätietoa: http://www.luontoon.fi/nuuksio

IMG_20180429_195346IMG_20180429_200418

Ensimmäiseksi yöksi pystytimme leirin Holma-Saarijärven nuotiopaikan kupeeseen, jossa saimme olla kaikessa rauhassa seuraavan aamun koiranulkoiluttajien saapumiseen asti. Alun perin olimme suunnitelleet yöpyvämme Mustalammen teltta-alueella, mutta siellä ihmisiä kuhisi kuin muurahaisia pesässä – varmaankin parkkipaikkojen ja bussipysäkin läheisyydestä johtuen. Oli toki jokseenkin liikuttavaa, kuinka innoissaan turistijoukot jonottivat Pohjolan eksotiikkaa huokuvan halkoliiterin edessä omaa vuoroaan poseerata kirves olalla kameralle, mutta ei sitä tohinaa olisi koko iltaa jaksanut seurata. Kannatti kävellä hieman pidemmälle luonnon helmaan. Leirin pystytyksen jälkeen kävelimme iltahämärissä vielä Siikaniemeen ja takaisin hakemaan Emminkin mukaan kokoustamaan.

Emmin blogista löytyy kattavampi raportti samasta retkestä, ja mikä hienointa: ajoissa julkaistuna! Tällä laiskiaisblogissa julkaisut tapahtuvat yleensä tällaisella puolentoista kuukauden viiveellä, vaikka kovasti pyrinkin skarppaamaan. :)

Sateesta viis, iltanuotiolla on aina hyvä olla.

Vappuaaton aamuna sumu väistyi auringon tieltä ja saimme pientä esimakua tulevasta toukokuusta. Päivän ohjelmassa oli urheilua, eli kävelyä ristiin rastiin puistoa rinkat selässä. Vaikka Nuuksio on kansallispuistoksi varsin kompakti, kyllä sielläkin halutessaan pääsee ihan mukaviin askelmittarilukemiin, ainakin jos Reddsin älykelloon on luottamista. Parin päivän aikana taisi mennä 40 kilometriä rikki, ellen aivan väärin muista. On myös vaikuttavaa, miten monenlaista maastoa ja sammakkokonserttia niin pienelle alueelle voi mahtua.

IMG_20180430_143347

IMG_20180430_143631

IMG_20180430_153738_01

IMG_20180430_160830

IMG_20180430_175051

Kuljimme Kattilaan asti, jossa pienimuotoisen eksyksissä harhailun jälkeen pääsimme ihailemaan hiidenkirnua (tai Reddsin sanoin “pyhää reikää”), jonka mukaan alue on nimetty. Hämärien muistikuvieni mukaan olisin tätä ennen nähnyt hiidenkirnun vain kerran elämässäni joskus alakoulun luokkaretkellä, mutta siitä nyt on jo ikuisuus tai parikin. Kummasti sellainen pieni, pyöreä kolo kalliossa edelleen jaksaa säväyttää.

IMG_20180430_180341

IMG_20180430_180725

IMG_20180430_181245

Varsinaisen vappuleirin pystytimme merkittyjen reittien ulkopuolella sijaitsevalle Iso-Holmalle, joka opasteiden puutteesta huolimatta vaikutti varsin suositulta leiripaikalta. Kannatti saapua ajoissa – saimme mahtavan telttapaikan omalta, aurinkoiselta rannalta aivan nuotiopaikan vierestä, kun mattimyöhäiset joutuivat jatkamaan pidemmälle puiden siimekseen. Päivän hikoilun jälkeen uskaltauduimme Reddsin kanssa jopa heittämään talviturkit hyiseen lampeen, josta tulikin uusi ennätys! En ole koskaan aiemmin edes harkinnut luonnonvesissä uimista huhtikuussa.

IMG_20180430_191650

IMG_20180430_193759

Photo: Emmi-Riika S.Kuva: Emmi-Riika S.

IMG_20180430_202048

IMG_20180430_214123

Olisin mielelläni päättänyt tämän postauksen tuohon ylläolevaan auringonlaskukuvaan, mutta inhorealismin ystävänä en halunnut antaa liian ruusuista kuvaa retkestämme kokonaisuutena. Viimeinen aamu nimittäin vietettiin taas virkistävässä kevätsateessa hytisten. Jos tällä retkellä olisi ollut oma teemabiisi, se olisi vain pisaroiden ropinaa telttakankaaseen tymäkän basson höystämänä.

 IMG_20180501_090013HUOH.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Suosittelen sullekin!

Kungsleden, osa 4: Alesjaure-Abiskojaure-Abisko

6. vaelluspäivä: Alesjaure-Abiskojaure-Melkein Abisko

Kerrankin Kokilla oli täydellinen ajoitus pröystäilylle: viidennen ja kuudennen vaelluspäivän välinen yö todella kannatti nukkua sisätiloissa. Yön aikana lämpötila oli laskenut mukavasti pakkasen puolelle, ja aamulla viereisten tunturien huippuja peitti tuore lumikerros. Telttailijat valittivat aamulla huonosti ja kylmissään nukuttua yötä. Tyytyväisiltä vaikuttivat lähinnä he, jotka olivat hoksanneet pakata mukaansa fleecestä valmistetun makuupussilakanan – ja tietysti myös me makuusalien porvarit.
IMG_4192Jatkoimme hyväksi havaitulla tuhlailulinjalla ja hyppäsimme aamulla venekyytiin, joka vei meidät Alisjávrin toiselle puolelle ja lyhensi samalla seuraavan etapin kävelymatkaa viitisen kilometriä. Alesjauresta on Abiskojaureen matkaa yhteensä 21 km, joten siitä etäisyyydestä mielellään leikkasikin läskit pois – 16 kilometriä kuulosti vertailussa paljon siedettävämmältä! Hintaa venekyydille tuli 350 kruunua (~35€) per naama. Ensimmäisenä vaelluspäivänähän hylkäsimme samankaltaisen venekyytitarjouksen “ryöstöhinnan” vuoksi, mutta kummasti mukavuus alkoi loppureissua kohden olla arvossaan… Virallinen syy tälle laiskottelulle oli toki se, että kipeän polveni vuoksi halusimme välttää kaiken ylimääräisen rasituksen. Herra D. päätti reippaana miehenä kävellä koko matkan, joten toivotimme toisillemme tsempit loppurutistukseen ennen kuin tiemme erosivat.
IMG_4195
IMG_4206 IMG_4204Ruorissa oli mukava poromies, joka kertoili venekyyditysten muodostavan hänen pääasiallisen bisneksensä aina kesäkaudella. En ihmettele, että asiakkaita riittää – olihan se nyt aika luksusta istuskella rauhassa, ihailla maisemia ja kuunnella poromiehen turinoita samalla kun paatti halkoi turkoosin järven pintaa. Matkalla ohitimme pienen kesäasutun kylän – näin elokuun loppupuolella se oli jo autioitunut. Näimme myös valtavan vesiputouksen, jonka taakse kuulemma pääsisi jopa kävelemään (ja jonka nimen ehdin jo unohtaa)! Putoukselle voi tehdä Alesjauresta päiväretken. Olisi myös teoriassa mahdollista kulkea Alesjauresta Abiskojaureen putouksen ohi järven itäpuolta pitkin (Kungsleden kulkee länsipuolta), mutta silloin joutuisi tekemään todella haastavan vesiylityksen Alisjávrin ja Rádujávrin yhtymäkohdassa. Tätä ei suositella kuin kaikista kokeneimmille kahlaajille. IMG_4210Aamupäivällä oli vielä todella kylmä, vaikka pakkasesta oltiinkin päästy. Hymy oli silti herkässä vaellussauvojen ansiosta. Polveni tuntuivat lähes normaaleilta, polku oli suht helppokulkuista ja etenimmekin huomattavasti nopeampaa tahtia kuin aikaisempina vaelluspäivinä. Tämä Alesjauren ja Abiskojauren välinen etappi oli myös maisemien puolesta suosikkini.
IMG_4216IMG_4217 IMG_4218Mitä lähemmäs Abiskojaurea pääsimme, sitä enemmän maisemat alkoivat muistuttaa kotiseutuja Suomessa. Abiskojauren ja Abiskon välisessä laaksossa vallitsee niille leveysasteille epätavallisen lämmin ilmasto, ja kasvisto on lehtipuineen sen mukaista. Allaolevassa kuvassa häämöttää jo Ábeskojávri, jonka rannalle Abiskojauren tuvat on rakennettu.
IMG_4220
IMG_4224IMG_4222
Abiskojauren ja Abiskon välinen laakso on luontonsa monimuotoisuuden vuoksi suojeltua aluetta, jossa telttailu on sallittua ainoastaan merkityillä paikoilla. Näitä sallittuja telttapaikkoja on ainoastaan kolme: yksi Abiskojauren tuvilla, toinen polun varrella n. 5 km ennen Abiskoa, ja kolmas Abiskon leirintäalueella. Luonnonsuojelualue alkaa reilu kilometri ennen Abiskojauren tupia. Opaskirjamme suositteli pystyttämään leirin suuren sillan kupeeseen muutamaa kilometriä ennen Abiskojaurea, eikä turhaan: joen varrelta olisi löytynyt useampiakin idyllisiä telttapaikkoja pienen lehtimetsän varjosta. Olimme Kokin kanssa etukäteen suunnitelleet yöpyvämme siinä, mutta emme sitten malttaneetkaan vielä leiriytyä niin aikaisin iltapäivästä. Päätimme jatkaa Abiskojauren ohi seuraavalle sallitulle telttapaikalle asti, mikä tarkoitti noin kymmentä lisäkilometriä päivämatkaan.
IMG_4227Pidimme kunnon evästauon tuvilla. Olisin mielelläni ostanut hapankorppujen kyytipojaksi tölkin kylmää kokista, mutta minikokoinen kauppa oli jo ehtinyt täyttyä painajaismaisesta brittiryhmästä. Naiset säätivät ostoksiaan pitkään ja hartaasti, sahasivat Goretex-housut kahisten edestakaisin kassan ja hyllyjen välillä, vaihtelivat tuotteita päikseen ja laskeskelivat ääneen, josko kahdeksan hengen budjeteissa mahtaisi olla tilaa sekä suklaapatukalle että limulle, vaiko kenties vain toiselle niistä. Tai ehkei kummallekaan, vai ehkä sittenkin tuplamäärälle molempia..? Hnnnnnngghhhh! Siinä kohkattiin kuitenkin vain yksinumeroisista eurosummista per säätäjä. Vaikutti kovasti siltä, että poistuisin jonosta lopulta täysin muumioituneena – jos silloinkaan. Päätinkin säästää nälästä napsuvia hermojani ja jatkoin suosiolla vesilinjalla. Nautimme pihalla keittolounaan samalla kun hyttyset lounastivat meitä.

Lähtiessämme törmäsimme yllättäen taas Herra D:hen, joka oli juuri saapumassa tuville. Mikä ajoitus! D. jäi tuville telttailemaan, mutta itse halusimme kauas pois ja mahdollisimman pian. Jätimme toisillemme siis jo toiset hyvästit samana päivänä.
IMG_4230Koivumetsässä oli ihan mukava könytä, mutta noin 24 kuljetun kilometrin jälkeen meinasi jo kumpaakin pistää väsyttämään. Laskujeni mukaan lähestyimme oletettua telttailupaikkaa – ja sitten jouduimme alla kuvatun kyltin uhreiksi. Häh, vielä muka kaksi kilometriä? Ja väärään suuntaan? Ja ylämäkeen?IMG_4264Fiksu vaeltaja olisi tässä välissä konsultoinut opaskirjaa ja karttaa uudemman kerran. Olin kuitenkin painanut hyvin mieleeni sen, ettei luonnonsuojelualueella ollut kuin kolme mahdollista telttailupaikkaa, joten toki tämän oli oltava yksi niistä. Raahustimme siis kiltisti kyltin osoittamaan suuntaan. Polku kapeni jatkuvasti ja kulki mutaisen metsän läpi tiukkaan ylämäkeen, eikä luvatuista leiripaikoista näkynyt vilaustakaan. Nakit otsissamme alkoivat kasvaa makkaran mittoihin eikä voimasanoilta vältytty puolin eikä toisin. Takaisinkaan ei enää kaiken kiipeämisen jälkeen viitsinyt kääntyä, joten ei muuta kuin apinan raivolla eteenpäin. Ja sitä raivoahan riitti.IMG_4234 Kyltissä mainittu “kaksi kilometriä” oli oikeasti vähintään kolme(sataa). Pääsimme lopulta sieltä kirotusta pusikosta ulos yllä kuvattuihin maisemiin. Tämä ei tosiaan ollut olettamamme telttailupaikka, vaan vuosia sitten hylätty leirintäalue! Olimme vahingossa kiivenneet luonnonsuojelualueen ulkopuolelle. IMG_4241IMG_4253Olo alkoi helpottaa, kun saimme pilkottua otsanakit iltapalan sekaan. Ymmärsimme, että kirottu ja hikinen harharetki olikin kääntynyt mahtavaksi onnenpotkuksi – koko reissun majesteettisin telttapaikka oli juuri siellä, korkealla tunturien ympäröimänä ja vesiputouksen kupeessa. Onneksi emme ymmärtäneet luovuttaa kesken ylämäen.IMG_4240IMG_4232

7. vaelluspäivä: Melkein Abisko – Abisko
IMG_4249

Viimeinen vaelluspäivä! Teippasin varmuuden vuoksi molemmat polvet paluumatkan alamäkeä silmälläpitäen. Sitten lähdimme reippaasti seuraamaan jälkiämme takaisin oikealle reitille. Alhaalla Kungsledenillä metsät tulvivat ja entinen joenuoma oli lähes kuiva. Kuvassa näkyvät suunnitellun telttapaikkamme läheiset huussit – leireily ylhäällä rinteessä ei tosiaan ollut ollenkaan huono juttu.IMG_4265 IMG_4267IMG_4273Loppumatka oli leveää ja helppokulkuista polkua. Oikeastaan niin helppokulkuista, että kaikkien koitosten jälkeen alkoi jo ihan tympiä. Loppuis jo! Ymmärrän nyt, miksi tämä vaellus suositellaan aloitettavaksi Abiskosta: tästä koivumetsän valtatiestä saisi pehmeän laskun haastavampiin olosuhteisiin. Näin toisinpäin kuljettaessa vaellus päättyy ehkä hienoiseen antikliimaksiin.
IMG_4275IMG_4278 IMG_4277Dag Hammarskjöldsledenin varrelta löytyy lukuisia mietiskelypaikkoja, jotka koostuvat kiveen hakatuista mietelauseista uljaissa näköaloissa. Ylläolevassa kuvassa näkyy niistä viimeinen. Kiveen hakattua tai ei, tuosta olen eri mieltä: den längsta resan är faktiskt Kungsleden. IMG_4280Puheet antikliimaksista sikseen – kun vihdoin pääsimme Abiskon tunturiasemalle, oli voittajafiilis suoraan oppikirjasta! Täysissä sielun ja puolissa ruumiin voimissa selvisimme kaikista eteen tulleista koitoksista kunnialla. 108 kilometriä! Myös parisuhdetestistä tuli täydet pisteet, sillä emme onnistuneet kehittämään ainuttakaan riitaa koko viikon aikana. Ennenkuulumatonta!IMG_4284IMG_4285 IMG_4286Torniojärven rannalla sijaitseva tunturiasema on valtava ja tuntuu oikeastaan hotellilta. Se on kuitenkin sisustettu hyvin kotoisaksi. Saavuimme paikalle huonoon aikaan: kello kahdelta iltapäivällä lounas oli juuri korjattu pois ja ravintola olisi auennut uudelleen vasta kuudelta. Emme siis viipyneet pitkään: vain sen ajan, mikä kului pikaisen välipalan mättämiseen ja puhelimiin viikon aikana kertyneisiin viesteihin vastaamiseen. Sitten lähdimme liftaamaan kohti Norjan Tromssaa.

Kungsleden, osa 3: Sälka-Tjäktja-Alesjaure

 

4. vaelluspäivä: Sälka-Tjäktja

Kolmantena yönä taivas repesi ja vettä piiskasi niskaan senttikaupalla. Onneksi lainatelttamme suojasi meitä tulvilta varsin mallikkaasti: neljännen vaelluspäivän aamuna teltan pohjalla oli vain pieni lammikko hieman kuoppaisessa kohdassa. Emme viitsineet lähteä liikkeelle ennen sateen lakkaamista, joten kerrankin sai hyvällä omallatunnolla loikoilla makuupussissa pitkälle aamupäivään.

Kun sitten saimme taas rinkat pakattua, piipahdimme vielä ostoksilla majan kaupassa. Vaikka edellisen illan kylmä-kuuma-käsittely saunassa ja purossa oli taittanut pahimman kivun, polveni aristi edelleen teippauksista huolimatta. Kokki keksi sitten kysyä majan isäntäparilta, josko kukaan muista vaeltajista olisi mahdollisesti jättänyt jälkeensä vaellussauvoja. Itse en olisi edes vaivautunut kysymään, koska todennäköisyys tuntui häviävän pieneltä. Kuin ihmeen kaupalla tällainen ylimääräinen sauvapari kuitenkin löytyi – kuinka uskomaton pulla voi pienelle ihmiselle käydä! Isäntä ei edes huolinut sauvoista mitään maksua. En tiedä kuinka sanoin kuvailla sitä valtavaa helpotuksen ja kiitollisuuden sekaista tunnetta, jonka tuo sauvapari minussa sai aikaan. Buranaa nassuun ja taas menoksi!

IMG_4162

Sauvoista oli pian odottamatonta hyötyä, kun jouduimme ylittämään useita virtauspaikkoja, jotka olivat kaatosateen jäljiltä erityisen haastavia. Lainasin toista sauvoista aina Kokille, jotta pysyisimme molemmat tasapainossa kivikkoisissa joissa kahlatessamme. Yksi ylityksistä näytti kuitenkin pelottavalta: vesi oli paikoittain polven syvyistä ja virtaus todella voimakasta. Oli selvää, ettei yksi sauva riittäisi tasapainon säilyttämiseen rinkka selässä. Harkitsimme, että Kokki olisi ensin tehnyt ylityksen molempien sauvojen kanssa ja heittänyt ne sitten takaisin minulle. Vettä oli kuitenkin niin leveästi, etteivät kevyet sauvat ehkä olisi lentäneet vastarannalle asti vaan huuhtoutuneet virran mukana ulottumattomiin. Sitä riskiä ei voinut ottaa! Kuljeskelimme hyvän tovin ympäriinsä etsien kapeampaa ylityspaikkaa, mutta sellaista ei näkynyt missään.

Taas kävi munkki, kun lähistöllä taukoa pitänyt vaeltaja tarjoutui avuksemme. Hän kuulemma tykkäsi tällaisista ylityksistä ja oli kertomansa mukaan kulkenut muiden apuna edestakaisin jo kolmesti. Saimme lainata miehen kaverin sauvoja, jotka hän sitten kävi nappaamassa takaisin vastarannalta. Selvisimme kompastelematta toiselle puolelle noin puolen tunnin viivästyksen jälkeen. Jäätävissä puroissa ilman kenkiä kahlaaminen tekee muuten aika höpöä jaloille!

IMG_4165

Sitten alkoi ylämäki kohti Kungsledenin korkeinta kohtaa, Tjäktjapassetia (1150 m): ensin loivempaa ja lopulta jyrkkää nousua mutaisessa rinteessä. Ihmeen hyvin ihminen pystyy kuitenkin kiipeämään koukistamatta toista jalkaa käytännössä ollenkaan – hilasin itseni ylös kävelysauvojen ja vasemman jalan varassa, kun oikea jalka vain laahasi turhana painolastina perässä. Etenimme taas hitaasti, muttemme antaneet sen latistaa tunnelmaa. Maisemat vain paranivat mitä ylemmäs pääsimme. Alla olevassa kuvassa näkyy bongaamamme täydellinen telttapaikka: tasaista nurmikkoa, vieressä juomavettä tarjoava pieni puro, ja näkymät pitkälle alas laaksoon. Emme olleet itse vielä valmiita leirin pystytykseen, mutta vinkkasimme paikasta parille hyvin väsyneen näköiselle vastaantulijalle hieman myöhemmin.
IMG_4168

Heti Tjäktjapassetin jälkeen maisemat muuttuivat vehreästä idyllistä karuun kivikkoon. Ja niitä kiviähän riitti täydelliseen kyllästymiseen asti! Koko Sälka-Tjäktja-välihän on vain 12 kilometrin mittainen, mutta tuntui tuplasti pidemmältä loputtomien lohkareikkojen vuoksi. Matkalla ohitimme tuhisten muutaman kivikkoon pystytetyn leirin; itse emme halunneet enää edes nähdä ainuttakaan kiveä, saati sitten herätä seuraavana aamuna niiden pirulaisten keskeltä.
IMG_4170

Ohitimme suosiolla Tjäktjan tunturimajat, koska sieltä ei löytynyt saunaa. Sitä paitsi kivikko pilasi otollisten telttapaikkojen maisemia. Sitkeys palkittiin, kun vain hieman mökkien jälkeen löysimme komeasti pauhaavan kosken vierestä mukavan nurmikkoisen leiripaikan. Hyttyset iskivät siinä kimppuun välittömästi, mutta Kokin nuotio piti niitä hieman loitolla illallisen ajan. Tällä kertaa pulahdus jäiseen virtaan ei houkuttanut, vaan ryömimme likaisina pusseihimme marinoitumaan yön yli.

IMG_4172

5. vaelluspäivä: Tjäktja-Alesjaure

Keskieurooppalaisilla vaellusturisteilla tuntuu olevan vastustamaton tarve epätoivottuun sosiaaliseen kanssakäymiseen ja pätemiseen, ainakin näin suomalaisen jurottajan näkökulmasta. Viidennen päivän aamuna meitä eivät kuitenkaan häiriköineet saksalaiset vaan ranskalaiset. Vaihtelu virkistää! Leirimme ohi ani varhain (=ennen yhdeksää) kulkenut porukka katsoi asiakseen herättää meidät huuteluillaan kesken makeiden unien. “Hello! HELLOOOO THERE! Time to wake up! Hehehehehehehe! Lol!”

How about time to bugger off?IMG_4174

Noh, pääsimme ainakin liikkeelle. Jostain syystä muistikuvani tästä 13 kilometrin matkasta Alesjaureen ovat hyvin hatarat. Yksityiskohtia ei ole valokuvista huolimatta juuri jäänyt mieleeni. Sen muistan, että polku kävi taas helppokulkuisemmaksi ja oli suurilta osin loivaa alamäkeä. Kungsleden kulkee ajoittain poroaitausten läpi, ja onnistuimmekin näkemään ryhmän sarvekkaita komistuksia, jotka tyytyivät vilkaisemaan meitä laiskasti ennen matkansa jatkamista. Valokuvista päätellen joitakin kahluupaikkoja oli myös tämän matkan varrella.
IMG_4175
IMG_4179
IMG_4180

Alesjauren tuvilta avautuu suosittu Instagram-maisema yli turkoosina mutkittelevan joen, mutta parhaat valokuvat siitä saisi vain kiipeämällä viereiselle tunturille. Emme jaksaneet rääkätä itseämme vain ottaaksemme samat kuvat, jotka sadat ovat jo ottaneet ennen meitä ja meitä paremmin, vaan jatkoimme suoraan tuville.

IMG_4181 IMG_4188

Tuvat on rakennettu pienen, jyrkän kukkulan päälle, josta pääsee ihailemaan sekä aiemmin mainitsemaani Instagram-jokea että toisella puolen kimmeltävää, turkoosia Alisjávri-järveä. Tuvat koostuvat useasta makuupaikkarakennuksesta ja päärakennuksesta, jonka yhteydessä on kauppa ja valtava olo-/ruokailuhuone. Huussien vierestä löytyy ehkä maailman majesteettisin tuuleenpissimispaikka, joka on virallisin kyltein herroille varattu.
IMG_4189 IMG_4190

Olimme paikalla juuri naisten saunavuoron alkaessa, joten jätin leiripaikan etsimisen ja pystytyksen Kokille ja suuntasin itse lauteille. Sillä välin Kokki oli järjestänyt iloisen yllätyksen: emme nukkuisikaan sinä yönä teltassa vaan sisällä lämpimässä tuvassa! Makuupaikkamme rokottivat Kokin lompakkoa 500 SEK / hlö (~50€). Törmäsimme jälleen Sälkan lauteilta tuttuun Herra D:hen ja jaoimme ilolla huoneen hänen kanssaan.

Sillä välin kun Kokki ja D. olivat vuorostaan saunassa, käyskentelin itse pahaa-aavistamattomana pihalla ja osuin vahingossa keskelle toisen vaeltajapariskunnan dramaattista erospektaakkelia, jonka päätteeksi toinen osapuoli poistui paikalta helikopterilla. Yritin käydä tekemässä ruokaa, mutta yhteiskeittiön kaikki kaasukeittimet ja suurin osa ruokailutilasta olivat Valtavan Brittiporukan käytössä. Sitten eropariskunnan jäljelle jäänyt osapuoli kavereineen pelmahti samaan pöytään kanssani ja alkoi pitkään ja syvällisesti analysoida ja puolustella omaa aikaisempaa urpoiluaan. En jaksanut nälkäisenä jäädä kuuntelemaan draamailua vaan kävin mieluummin pesemässä nyrkkipyykkiä.

En tällä kertaa halunnut osallistua sekasaunaan, vaan kyttäsin ruoanlaittomahdollisuutta ja iskin, kun yksi keitin vihdoin vapautui. Kokki ja D. liittyivät myöhemmin seuraan. Istuimme lopulta kolmistaan iltaa ja jaoimme eväitämme. D. söi mätitahnamme ja antoi vaihtokaupassa levyllisen suklaata – kauppa se on joka kannattaa, vai miten se meni? Jouduimme istumaan keittiön nurkassa, koska Valtava Brittiporukka oli jättänyt ruokatarpeensa levälleen suurimmalle pöydälle ja näin ilmeisesti “varannut” sen itselleen aamua silmällä pitäen. Saarivaltiolaisten maailmankuuluista käytöstavoista ei kyllä tässä ollut tietoakaan.

Kungsleden, osa 2: Kebnekaise-Singi-Sälka

2. vaelluspäivä: Kebnekaise – (Melkein) Singi IMG_4089

Toisen vaelluspäivän aamuna oli vaikea nukkua pitkään, koska reippaat saksalaisryhmät tömistelivät viereisiltä telttapaikoilta liikkeelle jo aamukuudelta. Torkuimme kuitenkin katkonaista unta puoli kymmeneen. Rauhallinen aamupala ja leirin pakkaaminen veivät taas muutaman tunnin, joten itse pääsimme polulle vasta puoliltapäivin.

IMG_4098

Onnistuimme eksymään idioottivarmana pidetyltä reitiltä lähes välittömästi: lähdimme vahingossa Kebnekaisen huipulle kulkevalle, merkitylle polulle, kun olisi pitänyt ymmärtää kääntyä kyltittömälle reitille, joka kiemurteli alas laaksoon. Huomasimme virheen vasta noin kolmen vartin kevyen nousun jälkeen. Fiksu olisi niellyt kiukkunsa ja kääntynyt takaisin, me taas päätimme oikaista upottavien, edeltävän viikon sateiden kastelemien mättäiden poikki suoraan alamäkeen. Kompastelusta huolimatta selvisimme lopulta oikealle reitille ilman ainuttakaan raajan katkeamista.
IMG_4100

Reitin varrelta löytyy monta ylläolevan kuvan kaltaista kiikkerää riippusiltaa, joiden toisiinsa kytketyt palaset hytkyvät ja kirskuvat joka askeleella. Ritilöiden läpi pääsee myös ihailemaan jalkojen alla häämöttävää pudotusta. Meistä kumpikaan ei onneksi juuri kärsi korkean paikan kammosta, mutta yhtä helppoa ei ollut joidenkin vaeltajien nelijalkaisilla kavereilla. Seurasimme vierestä, kun kauhun vallassa jarrutellutta koiraa maaniteltiin pitkään kulkemaan toiselle puolelle. Raukka yritti kääntyä takaisin vielä silloinkin, kun siltaa oli enää metri jäljellä. Kärsivällisyyttä siis tarvitaan, mikäli omasta karvapallosta ei ole enää sylikoiraksi.

IMG_4104 IMG_4109 IMG_4113

Opaskirjamme mukaan tähän 15 kilometrin mittaiseen Kebnekaise-Singi -osuuteen tarvitsee varata vain 4-6 tuntia. Polku on kohtuullisen helppokulkuista, mutta paikoittain kivikkoista. Matka tuntui huomattavasti ilmoitettua pidemmältä, vaikka todellisuudessa olimme varmasti vain painavien kantamustemme uuvuttamia. Kivillä tasapainottelu alkoi myös pikkuhiljaa tuntua ikävinä vihlaisuina oikeassa polvessani. Tavoitteenamme oli ollut päästä Singin tunturituville asti ennen hämärää, mutta väsyneinä hylkäsimme suunnitelman. Päätöstä helpotti, kun bongasimme täydellisen telttapaikan pienen järven rannalta, noin kaksi kilometriä ennen Singiä. Vai miltä vaikuttaa allaolevan kuvan yksityisranta?
IMG_4118 IMG_4120

Pystytin teltan sillä välin, kun Kokki taikoi nuotion illallista varten. Saunaa ei tänä iltana ollut tiedossa, mutta inhottavan hikinen olo alkoi kääntyä viluksi. Tarmokkaan yllytyskampanjan jälkeen Kokki sai suostuteltua minutkin pulahdukselle hyiseen järveen, jonka vesi on kirjaimellisesti hiljattain sulanutta jäätikköä ja lämpötila sen mukainen. Ei ollut helppoa, mutta olosta tuli dippauksen jälkeen puhdas ja kihelmöivän lämmin. En keksi montaakaan parempaa tapaa päättää ilta kuin lumihuippujen taakse katoavan auringon ihailu. Ryömin tyytyväisenä makuupussini hellään syleilyyn ja toivoin polveni toipuvan seuraavan päivän koitokseen.

IMG_4125

3. vaelluspäivä: (Melkein) Singi – Sälka

Kolmantena aamuna heräsimme muuttuneisiin maisemiin. Sumu oli yön aikana vyörynyt yllemme ja esti lämmittävien auringonsäteiden pääsyn iholle. Ehkäpä kolean aamun ansiosta saimme sapuskat naamariin ja leirin pakattua selvästi edellisiä kertoja ripeämmin.

IMG_4128

Jatkoimme kohti Singiä, ja pian sumukin väistyi auringon tieltä. Vasta tupien kohdalla astuimme virallisesti Kungsledenille; Nikkaluokta-Singi -pätkä on oikeastaan osa Dag Hammarskjöldsledeniä, joka taas kulkee Kungsledenin kanssa päällekkäin Singistä Abiskoon. Kungsleden on kuitenkin kansainvälisesti tunnetumpi kuin Dag Hammarskjöldsleden, joten tuntui luontevammalta viitata koko vaellukseen Kungsledeninä täällä blogissa.
IMG_4132 IMG_4138

Tuvat ohitettuamme jouduimme aamupäiväruuhkaan, kun polulla kyykki valtava joukko kasveja ääneen ihastelevia ruotsalaisia tukkien koko väylän. Tai Kokin sanoin: hemulit olivat löytäneet laaksoon. :D Tässä vaiheessa myös polveni muistutti jälleen olemassaolostaan, mutta hammasta purren jatkoin matkaa hieman ontuen.
IMG_4139 IMG_4142

Moni kohtaamistamme vaeltajista kertoi Singi-Sälka -osuuden olevan koko reitin helpoin ja nautinnollisin: tasaista polkua tasaisen laakson huikeissa maisemissa. Nautinto oli kuitenkin kaukana ja itku lähellä, kun jokainen askel alkoi olla tuskaa. (Huijasin: itku ei ollut vain lähellä vaan myös mukana, kun piehtaroin itsesäälissä ja pelkäsin joutuvani keskeyttämään vaelluksen ja tilaamaan helikopterikyydin takaisin sivistyksen pariin.) Kunpa olisin tajunnut ostaa kunnon polvituen mukaan!

IMG_4147 IMG_4152
IMG_4155IMG_4159

Kokonaismatka leiripaikaltamme Sälkaan oli ainoastaan 2+12 km. En kuitenkaan oikein päässyt nauttimaan maisemista ja orastavasta ruskasta, koska valitin vain tuskasta. Kokki pysyi silti hämmästyttävän kärsivällisenä, vaikka hidas ja epätoivoinen laiskiainen oli varmasti raskas riippa perässä. Elämäni pisimmät 14 kilometriä! Kun Sälkan tuvat vihdoin alkoivat siintää mutkan takana horisontissa, meiltä molemmilta pääsi spontaani riemunkiljahdus.

IMG_4157

Tupien yhteydessä on yllättävän hyvin varustettu kauppa, josta ostin tölkillisen kokista. Elämän eliksiiri, kuten veljeni sitä joskus nimitti, ei ole ikinä maistunut paremmalta kuin silloin. Toisin kuin Kebnekaisen kiskurihintaisella tunturiasemalla, Sälkassa on mahdollista maksaa pelkästä saunan käytöstä. Hinnaksi tuli hyvin kohtuulliset 50 kruunua (~5€) per saunoja. Miehille ja naisille oli ensin omat vuoronsa, ja illan lopuksi menimme vielä yhdessä sekasaunaan. Pienessä saunassa oli tiivis tunnelma ja hieno meininki, kun lähemmäs kaksikymmentä pikkuhiprakkaista* vaeltajaa jakoi kokemuksiaan hikinen kylki kyljessä. Saunasta pääsi myös hyytävän kylmään jokeen uimaan. Kun muut kastautuivat sekunneissa, Kokki jäi rauhassa veteen lilluttelemaan kuin parhaaseenkin porealtaaseen.

*Kaupasta sai myös olutta.

Saunassa tapasimme mahtavia ihmisiä, joista mm. ruotsalainen sairaanhoitaja neuvoi minulle polven teippauksen ja antoi samalla toivoa vaelluksen loppuunsaattamiseen, ruotsalainen veljeskaksikko väitti luulleensa minua kaksikymppiseksi, ja englantilainen herrasmies D kutsui meidät synttärijuhliinsa Abiskoon vaelluksen päätteeksi. Olin alun perin ajatellut painua suoraan nukkumaan naisten saunavuoron jälkeen, mutta onneksi päätin lopulta uskaltautua myös sekasaunaan. Rentouttava ilta hienossa seurassa tuli todella tarpeeseen. Lopulta tuvan emäntä joutui paimentamaan meidät ulos telttoihimme, kun muuten emme olisi lähteneet kulumallakaan.

Kultainen kierros Islannissa, osa 2: Gullfoss, Geysir ja Laugarvatn Fontana

4. Gullfoss

IMG_2569

Seuraavaksi piipahdimme Gullfossin vesiputouksilla. Putoukset ovat käytännössä Geysirin vieressä, joten kukaan tuskin jättää näistä kohteista toista näkemättä. Turkoosin veden kontrasti ympäristön tummaan kallioon ja lumimassoihin, putousten jyrinä ja valtavat määrät ilman täyttävää vesihöyryä tekivät vaikutuksen. Seuraavalla Islannin-reissulla olisi kiva päästä näkemään myös Skógafossin vesiputous, joka ei harmittavasti osunut tämän reitin varrelle.

IMG_2568

5. Geysir ja kumppanit

IMG_2581

Geysir on varmasti yksi Islannin tunnetuimpia nähtävyyksiä, mutta sitä ympäröi joukko muitakin kuumia lähteitä. Strokkur on lähteistä ainoa, joka säännöllisesti (n. 10 minuutin välein) syöksee ilmaan valtavan vesipatsaan. Muut tyytyvät höyryämään pääosin omassa rauhassaan. Alueella leijailee vahva rikin katku, joka tuli miedommassa muodossa tutuksi myös Reykjavikissa ihan tavallisia hanoja juoksuttaessa. Nam!

IMG_2582

IMG_2586

IMG_2607
IMG_2587

IMG_2600

6. Laugarvatn Fontana -kylpyläkäynti

IMG_2625

Kun on ajellut koko päivän ympäriinsä, kastunut useampaan kertaan vesihöyrystä ja patsastellut välillä ulkona hyisessä ilmassa, sauna ja pulahdus lämpimään altaaseen alkaa kummasti houkuttaa. Sininen laguuni oli reissumme aikana osittain remontissa, sinne olisi pitänyt tehdä ennakkovaraus tietylle kellonajalle, ja jopa paikallisten mielestä laguunin pääsyliput ovat ryöstöhinnoissa. Siksi päädyimme mieluummin Fontanaan lilluttelemaan kierroksen päätteeksi. Ja onneksi päädyimme!

Useat eri lämpöiset ulkoilma-altaat kauniissa järvimaisemassa tekevät tästä geotermisestä kylpylästä ehdottomasti visiitin arvoisen. Kolme neljästä saunasta lämpeää suoraan maasta nousevalla kuumalla höyryllä, josta erottaa tutun ja turvallisen kananmunan leuhun. Virkistävänä lisänä on myös mahdollista pulahtaa järveen vilvoittelemaan, itse uskaltauduin kolmesti. Kuumien lähteiden ansiosta järvi ei ollut helmikuussakaan jäässä, vaikka vesi kylmää olikin. Lilluttelun jälkeen pääsimme vielä nauttimaan illallisbuffetin antimista, jonka erikoisuutena oli paikan päällä maakuopassa kypsytetty, törkeän hyvä ruisleipä. Suosittelen!

Lue myös:

Kultainen kierros Islannissa, osa 1

Kultainen kierros Islannissa, osa 1: Þingvellir, Kerið & komeat kaviokaverukset

Helmikuussa täytin 30 vuotta. KolmeKYMMENTÄ. Ikävästi orastanut ikäkriisi unohtui kummasti, kun äitini päräytti pyöreiden kunniaksi synttärilahjareissun Islantiin! Ehtoja oli vain kaksi: 1) minä hoitaisin kaikki järjestelyt annetun budjetin rajoissa ja 2) äiti pääsisi itsekin mukaan matkalle. Varsin pätevä tarjous, siis.

20170209_175030

Icelandairin kyydissä näimme reissun (valitettavasti) ainoat “revontulet” kattoon heijastettuina. Mikä mieletön brändäysidea koneen sisustukseen! Suunnittelija on toivottavasti netonnut tästä keksin tai parikin. :)

Ensimmäisenä iltana emme juuri ehtineet muuta kuin asettua hotellille (Sunna Guesthouse) ja taivastella Islannin tähtitieteellistä hintatasoa. Toki lähes jokaisessa matkailuartikkelissa varoitellaan hintojen korkeudesta, mutta ei siihen silti osaa suhtautua tarpeeksi tosissaan etukäteen. Islantiin kannattaakin varata mukaan oma paperipussi johon hengitellä, kun paniikki iskee ruokakaupan kassalla loppusumman kilahtaessa näytölle. Vaikka tämä reissu ei edes rokottanut omaa lompakkoani, tuskanhiki kylmäsi silti otsaa eväiden hintalappuja vilkuillessa.

IMG_2453

Route

Seuraavana aamuna nappasimme allemme kelvon menopelin Thriftyltä ja pääsimme itse asiaan: Kultainen kierros ei ole syyttä useimpien Islannin-matkaajien ykköskohde. Noin kolmen ja puolen tunnin autolenkin varrelta löytyy niin monia luonnonnähtävyyksiä, ettei yhden päivän aikana mitenkään ehdi pysähtyä ihmettelemään niistä jokaista. Yleensä lenkki ajetaan ympyränä myötäpäivään, mutta meidän reittimme muistutti enemmän lassoa. Halusimme päättää päivän kylpyläkäyntiin Laugarvatnin kylässä, joten logistisia järjestelyjä piti pohtia muutamaan otteeseen uudestaan. Kiitos Googlelle: ilman offline-karttaa tästä ei olisi tullut mitään!

1. Þingvellirin kansallispuisto

IMG_2460

Þingvellir on aikoinaan ollut Islannin keskus, josta käsin maa myös julistettiin itsenäiseksi vuonna 1944. Kansallispuisto sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen kohtauspisteessä, ja hurjimmille tarjotaankin mahdollisuutta laitesukellukseen laattojen välissä. Me tyydyimme kiertelemään kuivalla maalla – bussilasteittain paikalle vyöryvien turistimassojen väistelyssä oli haastetta riittämiin, vaikka visiittimme ei osunut edes parhaalle lomakaudelle. Puistoon pääsee ilmaiseksi, mutta pysäköinti turisti-infon vieressä on maksullista (500 ISK) – ilmaista pysäköintitilaa löytyy kauempaa.

IMG_2467

IMG_2478

IMG_2499

2. Kraaterijärvi Kerið

IMG_2510Skaalaa: bongaa bussi ja ihmisjoukko kuvan vasemmasta yläreunasta

Pelkistetyimmillään Kultainen kierros sisältää vain kolme jättiläistä: Þingvellirin, Geysirin ja Gullfossin. Keriðiä ei kuitenkaan kannata missään nimessä ohittaa! 450 ISK pääsymaksulla pääsee tepastelemaan kraaterijärven reunoille. Parkkipaikan viereiseltä näköalatasanteelta katsottuna järvi näytti ensialkuun vain surkealta, ruskealta lätäköltä, ja pettymys leijui ilmassa. Onneksi kuitenkin vaivauduimme kiertämään kraaterin ympäri: järvi vaihtaa väriä säätilan ja valon määrän mukaan! Kierroksessa kului maksimissaan vartti, jonka aikana ehdimme kokea pilvipoudan, sateen, raekuuron ja auringonpaisteen. Islannissa tavataankin sanoa, että ellet satu pitämään tämänhetkisestä säätilasta, ei tarvitse kuin odotella viisi minuuttia. Harvinaisen totta.

IMG_2515

IMG_2522
IMG_2530

3. Sympaattiset islanninhevoset

IMG_2536

Olen koko aikuisikäni pitänyt hevosia murhanhimoisina petoina, jotka vain väijyvät sopivaa tilaisuutta iskeä kimppuuni. Sitten kohtasin nämä sympaattiset kaverit, jotka käänsivät käsitykseni päälaelleen. Kultaisen kierroksen varrella voi törmätä hevosiin monessa paikkaa. Aluksi ajattelin vain räpsäistä idyllisen valokuvan kohtuullisen turvavälin päästä ja jatkaa matkaa, mutta tämä kaksikko kirmasi välittömästi aidan viereen tekemään tuttavuutta huomattuaan minut huitomassa kamerani kanssa. Uskaltauduin silittämään niitä turvasta, vaikka samalla puoliksi odotin niiden haukkaavan käsivarteni poikki ja hirnuvan pirullisesti perään. Vältyin kauhuskenaariolta ja karistin samalla yhden fobian, ainakin hetkellisesti.

IMG_2540

IMG_2548Et sää mittää snäksei meil tuanu?

Lue myös:

Kultainen kierros Islannissa, osa 2

Kuponkimatka Pohjois-Karjalaan: Kolin kansallismaisemissa

IMG_1824

Hyvin nukutun yön ja runsaan aamupalan jälkeen olimme M:n kanssa täynnä reipasta erähenkeä ja suuntasimme kohti Kolin kansallispuistoa. Tai oikeastaan olimme siellä jo valmiiksi: hotellilta on vain muutaman sadan metrin matka Ukko- ja Akka-Kolin huipuille.

IMG_1797

IMG_1788

Vaivaantuneen oloinen poseeraus-pönötys on erikoisalaani, mutta sen ei pidä antaa hämätä. Noissa maisemissa silmä ja sielu lepää! Varovaisen alun jälkeen myös M uskaltautui kielekkeiden reunoille korkean paikan kammostaan huolimatta. Respect.

IMG_1826 IMG_1820

Tuntui lähes huijaukselta päästä korkeimmille huipulle niin helposti. Panoraamakierroksen jälkeen teimmekin vielä hieman pidemmän lenkin, jolla sai jo hien pintaan ja hyttyset kimppuun. Matkan varrelta löytyi hassuja puita, hämyisää metsää ja vehreitä niittyjä. Tuli ikävä kultaista 90-lukua, jolloin perheeni vielä asui metsän laidalla. Halssila City 4 life!

IMG_1815

IMG_1817

IMG_1806

Kun eväät loppuivat kesken, oli hyvä hetki jatkaa eteenpäin. Kumpikaan meistä ei ollut ennen käynyt Joensuussa, joten se oli luonnollinen valinta seuraavaksi tutkimuskohteeksemme. Suurin syy oli kuitenkin se, että siellä saisimme vihdoin käytettyä loput kupongeistamme.