Kultainen kierros Islannissa, osa 1: Þingvellir, Kerið & komeat kaviokaverukset

Helmikuussa täytin 30 vuotta. KolmeKYMMENTÄ. Ikävästi orastanut ikäkriisi unohtui kummasti, kun äitini päräytti pyöreiden kunniaksi synttärilahjareissun Islantiin! Ehtoja oli vain kaksi: 1) minä hoitaisin kaikki järjestelyt annetun budjetin rajoissa ja 2) äiti pääsisi itsekin mukaan matkalle. Varsin pätevä tarjous, siis.

20170209_175030

Icelandairin kyydissä näimme reissun (valitettavasti) ainoat “revontulet” kattoon heijastettuina. Mikä mieletön brändäysidea koneen sisustukseen! Suunnittelija on toivottavasti netonnut tästä keksin tai parikin. :)

Ensimmäisenä iltana emme juuri ehtineet muuta kuin asettua hotellille (Sunna Guesthouse) ja taivastella Islannin tähtitieteellistä hintatasoa. Toki lähes jokaisessa matkailuartikkelissa varoitellaan hintojen korkeudesta, mutta ei siihen silti osaa suhtautua tarpeeksi tosissaan etukäteen. Islantiin kannattaakin varata mukaan oma paperipussi johon hengitellä, kun paniikki iskee ruokakaupan kassalla loppusumman kilahtaessa näytölle. Vaikka tämä reissu ei edes rokottanut omaa lompakkoani, tuskanhiki kylmäsi silti otsaa eväiden hintalappuja vilkuillessa.

IMG_2453

Route

Seuraavana aamuna nappasimme allemme kelvon menopelin Thriftyltä ja pääsimme itse asiaan: Kultainen kierros ei ole syyttä useimpien Islannin-matkaajien ykköskohde. Noin kolmen ja puolen tunnin autolenkin varrelta löytyy niin monia luonnonnähtävyyksiä, ettei yhden päivän aikana mitenkään ehdi pysähtyä ihmettelemään niistä jokaista. Yleensä lenkki ajetaan ympyränä myötäpäivään, mutta meidän reittimme muistutti enemmän lassoa. Halusimme päättää päivän kylpyläkäyntiin Laugarvatnin kylässä, joten logistisia järjestelyjä piti pohtia muutamaan otteeseen uudestaan. Kiitos Googlelle: ilman offline-karttaa tästä ei olisi tullut mitään!

1. Þingvellirin kansallispuisto

IMG_2460

Þingvellir on aikoinaan ollut Islannin keskus, josta käsin maa myös julistettiin itsenäiseksi vuonna 1944. Kansallispuisto sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen kohtauspisteessä, ja hurjimmille tarjotaankin mahdollisuutta laitesukellukseen laattojen välissä. Me tyydyimme kiertelemään kuivalla maalla – bussilasteittain paikalle vyöryvien turistimassojen väistelyssä oli haastetta riittämiin, vaikka visiittimme ei osunut edes parhaalle lomakaudelle. Puistoon pääsee ilmaiseksi, mutta pysäköinti turisti-infon vieressä on maksullista (500 ISK) – ilmaista pysäköintitilaa löytyy kauempaa.

IMG_2467

IMG_2478

IMG_2499

2. Kraaterijärvi Kerið

IMG_2510Skaalaa: bongaa bussi ja ihmisjoukko kuvan vasemmasta yläreunasta

Pelkistetyimmillään Kultainen kierros sisältää vain kolme jättiläistä: Þingvellirin, Geysirin ja Gullfossin. Keriðiä ei kuitenkaan kannata missään nimessä ohittaa! 450 ISK pääsymaksulla pääsee tepastelemaan kraaterijärven reunoille. Parkkipaikan viereiseltä näköalatasanteelta katsottuna järvi näytti ensialkuun vain surkealta, ruskealta lätäköltä, ja pettymys leijui ilmassa. Onneksi kuitenkin vaivauduimme kiertämään kraaterin ympäri: järvi vaihtaa väriä säätilan ja valon määrän mukaan! Kierroksessa kului maksimissaan vartti, jonka aikana ehdimme kokea pilvipoudan, sateen, raekuuron ja auringonpaisteen. Islannissa tavataankin sanoa, että ellet satu pitämään tämänhetkisestä säätilasta, ei tarvitse kuin odotella viisi minuuttia. Harvinaisen totta.

IMG_2515

IMG_2522
IMG_2530

3. Sympaattiset islanninhevoset

IMG_2536

Olen koko aikuisikäni pitänyt hevosia murhanhimoisina petoina, jotka vain väijyvät sopivaa tilaisuutta iskeä kimppuuni. Sitten kohtasin nämä sympaattiset kaverit, jotka käänsivät käsitykseni päälaelleen. Kultaisen kierroksen varrella voi törmätä hevosiin monessa paikkaa. Aluksi ajattelin vain räpsäistä idyllisen valokuvan kohtuullisen turvavälin päästä ja jatkaa matkaa, mutta tämä kaksikko kirmasi välittömästi aidan viereen tekemään tuttavuutta huomattuaan minut huitomassa kamerani kanssa. Uskaltauduin silittämään niitä turvasta, vaikka samalla puoliksi odotin niiden haukkaavan käsivarteni poikki ja hirnuvan pirullisesti perään. Vältyin kauhuskenaariolta ja karistin samalla yhden fobian, ainakin hetkellisesti.

IMG_2540

IMG_2548Et sää mittää snäksei meil tuanu?

Lue myös:

Kultainen kierros Islannissa, osa 2

Pitkä viikonloppu Prahassa, 3. päivä: Vanhankaupungin aukiolta John Lennon -seinälle

IMG_2140

Maanantaina kovin puhti alkoi jo olla poissa; helteet ja ruuhkat olivat tehneet tehtävänsä. Onneksi moni Prahan “pakollisista” nähtävyyksistä oli jo kierretty. Ensimmäisenä pyörähdimme moikkaamassa kuvassa tyytyväisenä lötköttelevää vauvahippoa, mutta muuten eläintarhavisiittimme jäi lyhyeksi. Päädyimme jälleen harhailemaan ympäri kaupunkia ennen illan paluulentoa.

IMG_2163

IMG_2154
IMG_2162

Reddsin kanssa reissailu on aina ollut varsin mutkatonta. Kuitenkin silloin, kun etsimme vanhankaupungin aukiota nälkäisinä ja kuumissamme, surkeista surkeimman mainoskartan avulla (“avulla”) suunnistaen, oli hermojen totaalinen menetys molemmilla hyvin lähellä. Kerta se on ensimmäinenkin! Kuvat eivät tee lainkaan oikeutta aukion rakennusten upeudelle. Olimme molemmat lopulta sitä mieltä, että se pienen hetken nakkiotsailu kannatti kyllä noiden eteen kärsiä.

IMG_2167

Olimme jo edellisenä iltana eksyneet John Lennon -seinälle, mutta maanantaina kävimme vielä katsomassa sitä päivänvalossa. Lennonin murhan jälkeen seinälle alkoi ilmestyä Lennon-aiheisia tekstejä ja kuvia. Aluksi niitä yritettiin peittää viranomaisten puolesta, mutta lopulta yrityksistä luovuttiin ja graffitien annettiin vallata seinä kokonaan. Vuosien saatossa seinän viestien aihepiirit ovat laajentuneet yleisempään suuntaan rauhan ja rakkauden puolesta. Seinä muuttuu jatkuvasti, kun uudet taiteilut pikkuhiljaa peittävät edellisiä näkyvistä.

IMG_2170

IMG_2165
IMG_2168

Tällaiseen orgaaniseen kokoelmaan elämänviisauksia olisi hyvä päättää mikä tahansa reissu. Lentokentällä pääsin vielä halaamaan iki-ihanaa Myyrää. Arvaatko, mikä kymmenistä kuolatahroista on minun aikaansaamani?

IMG_2179

(Oikea vastaus: kaikki niistä. Kompakysymys!)

Pitkä viikonloppu Prahassa, 2. päivä: ruuhkaa, ruokaa ja jazzia

IMG_2046

Toinen päivä alkoi reippaasti, kun ryysimme muun massan vanavedessä Prahan linnoitukselle. Siellä pääsimme ihailemaan myös St. Vituksen jättimäistä, goottilaistyylistä katedraalia. Katedraaliin pääsee sisälle vain tiettyihin kellonaikoihin, ja jono alkoi kiemurrella kolossin ympäri jo reilusti ennen ovien aukeamista. Pikaisen harkinnan jälkeen jätimme letkamallisen kimppahikoilun muiden tuskaksi ja tyydyimme itse kiertelemään ulkoalueita.

IMG_2049Illuminatin juonia! Bongaatko ikkunoista ikivanhan poképallokuvion?

IMG_2040

Ei käynyt kateeksi tätä vastavihittyä pariskuntaa, joka yritti saada valokuvaussession kunnialla päätökseen katedraalin edustalla. Ihmismeressä tuskin sai räpsäistyä yhtäkään kuvaa ilman, että joku punakka turisti pönötti vahingossa taustalla nenäänsä kaivamassa. Tästä omasta paparazziotoksestanikin on jälkikäteen rajattu pois ylimääräisiä ihmettelijöitä.

IMG_2057S niin kuin Sanni

IMG_0176Hello MTV, welcome to my crib!

Löysin tiluksilta myös varsin mukiinmenevän laiskiaispalatsin. Ylemmän kuvan ässäkartano valtavine portteineen ja kultakoristeluineen jäänee kuitenkin kakkosasunnokseni, sillä ihastuin alemman kuvan asumuksen kompaktiin pohjaratkaisuun ja rouheaan hipster-meininkiin hurjasti enemmän.

IMG_2072

IMG_2073

omnom

Ryysiessä tulee nälkä. Lounaaksi kokeilin gulassia leipäkuoresta tarjoiltuna – hyvin maistui! Kaupan päälle meitä ilahdutti villisti rumpuja paukuttanut hare krishna -kulkue, joka purjehti terassien ohi useampaankin otteeseen. Jälkiruoaksi nappasimme paikalliset erikoisuudet, trdelník-leivokset, jotka valmistetaan kieputtamalla taikinaa tikun ympäri paistumaan ja kuorruttamalla lopuksi sokeriseoksella. Redds tilasi annoksensa jäätelötäytteellä, oma rullani voideltiin Nutellalla. Kelpasi!

IMG_2079

Loppuilta kuluikin sitten illallisristeilyllä pitkin Prahaa halkovaa Vltava-jokea. Nappasimme pöydän Jazz Boatin kannelta (huom. ennakkovaraus suositeltavaa). Mahtava livebändi soitti jazzia alakerran suljetussa tilassa. Me napsimme rusinat pullasta, sillä musiikki kuului kaiuttimista hyvin yläkannelle, mutta samalla pääsimme nauttimaan hämärtyvän illan maisemista ilman näköesteitä. Siinä ohessa maistelimme myös kolmen ruokalajin menut viineineen. Kelpasi sekin!

IMG_0280

IMG_2091

IMG_2096

Paluumatkalla hotellille ihailimme kaupungin valoja ja unohdimme, ettei jokivarren koristeellisiin reuna-aitoihin parane pahemmin nojailla. Valtavia verkkoja punovat jättiläishämähäkit ovat siellä aina valmiina väijyssä! Hrrrrr.

IMG_2018

IMG_2007

IMG_2010

Pitkä viikonloppu Prahassa, 1. päivä: Petřín-kukkulalta kaupunkikierrokselle

Olin tuskin ehtinyt toipua kuponkimatkan rasituksista, kun uutta reissua jo pukkasi elokuun alkupuolelle. Suurin osa lähipiiristäni ei ole vieläkään ymmärtänyt Turun ylivoimaisuutta asuinpaikkana, joten tapaamisten järjestäminen vaatii usein hieman erityisjärjestelyjä ja matkustamista. Ystäväni Reddsin kanssa meillä oli tällä kertaa kaksi vaihtoehtoa: joko lähtisimme telttailemaan Nuuksioon tai nappaisimme halpalennon jonnekin päin Eurooppaa. Teltta hävisi kisan kirkkaasti ja päädyimme viettämään venytettyä viikonloppua Prahaan.

Kumpikaan meistä työn uuvuttamista sankareista ei ollut ehtinyt (=viitsinyt) sen kummemmin etukäteen perehtyä kohteeseen, mutta hotellin sentään saimme ennen lähtöä varattua. Saavuimme Prahan lentokentälle myöhään perjantai-iltana ja marssimme ensi töiksemme pankkiautomaatille matkakassaa nostamaan. Siinä räpeltäessä meille valkeni hyvin pian, ettei kummallakaan ollut varmaa tietoa vaihtokurssista. Ilmeisesti hieman varakkaammalle väelle suunnatun automaatin ensimmäisellä ruudulla oli listattuna mukavan pyöreitä vaihtoehtoja, joista Redds mutuili 40 000 korunan vastaavan noin 160 euroa. Beep beep boop! Desimaalivirhe ja kova luotto kaveriin olivat koitua kohtalokseni, kun masiina ilmoitti seuraavaksi sylkevänsä ulos 1600 euron arvosta tšekkirahaa. Onneksi tapahtuman sai vielä peruttua, sillä lopulta minulla oli vaikeuksia saada edes sitä oikeaa 4000 korunan summaa kulutettua.

Redds oli onneksi sen verran kartalla, että osasi navigoida meidät bussin ja metron kautta oikealle hotellille. Itse vain seurasin kiltisti perässä. Lentokentältä kulkee melko hyvin busseja eri suuntiin, mutta jono ainoalle sirukortteja kelpuuttavalle lippuautomaatille oli tuskastuttavan pitkä, kun jokainen turisti vuorollaan jäi ihmettelemään eri vaihtoehtoja. Pro-vinkki: kannattaa varata matkaan mukaan kortti, jossa toimii myös lähimaksuominaisuus. Sitä pääsee käyttämään kahdella muulla automaatilla joiden jonot kulkevat huomattavasti juohevammin.

IMG_2075Akcent Hotel: kiva sisustus, tarpeeksi valssitilaa ja jättimäinen parveke kohtuuhintaan. Kelpaa!

Hyvin nukuttu yö ja hotellin aamupalabuffet auttoivat ensimmäisen varsinaisen lomapäivämme koitoksissa. Ensimmäiset asiat, mitkä kaupungilla kävellessä kiinnittivät huomioni:

  1. Arkkitehtuuri. Voisin ihastella koristeellisia rakennuksia loputtomiin.
  2. Kuuma! Paistetta piisasi, pärstäparkani punoitti jo aamupäivästä.
  3. Ahdistava turistitungos. Väkeä oli kuin Tokmannin ämpärijonossa!

Olen kolunnut jo useamman Euroopan suurista kaupungeista, mutta missään muualla turistien valtavat massat eivät ole vyöryneet samalla tavalla ylitseni kuin Prahassa. Parhaista parhaan* ystäväni Andrew:n sanoin: Prague is not just tourist central, it’s tourist parade, tourist galore, tourist bosom, the bullseye of tourists.” En tiedä, miksi tämä yllätti minut. Edes Eiffel-tornin kupeessa ei ahdistanut samalla tavalla, siellä oli jopa väljää Prahaan verrattuna.

*Happy now?

IMG_1912Kilometrijono Petřín-kukkulan hissille…

IMG_1913…vai pakaratreeni portaissa?

Ensimmäinen kohteemme oli puistojen peittämä Petřín-kukkula. Lentokentältä ostamamme kolmen päivän liput julkiseen liikenteeseen olisivat kelvanneet myös kukkulan huipulle vievään hissiin. Portaat alkoivat kuitenkin kummasti houkuttaa jonon nähtyämme. Hikoilimme ylös parissakymmenessä minuutissa, kun hissijonossa olisi helposti vierähtänyt vähintään tuplasti sama aika. Pisteet sille nerokkaalle yrittäjälle, joka keksi kaupata jäätelöä jonon vieressä!

IMG_1919

Kukkulan päällä selvisi, minnepäin massat oikeastaan velloivat. Kiipesimme itsekin kaikki 299 porrasta Prahan Eiffelin, eli Petřínin näkötornin huipulle. Sieltä avautuivat suht kohtuulliset näkymät koko kaupungin ylle.

IMG_1920

IMG_1925 IMG_1932Eipä olisi ensimmäisenä tullut mieleen.

Tornista laskeuduttuamme pidimme ranskalaisten ja siiderin mittaisen evästauon idyllisessä ympäristössä bajamajojen varjossa – muita penkkejä ei tietenkään ollut vapaana. Päivän jonotuskiintiö tuli jo torniin kavutessa täyteen, joten jätimme peililabyrintit ja muut pääsymaksulliset villitykset välistä. Jäimme kuitenkin hetkeksi kiertelemään kauniita puistoja ja ruusutarhoja.

IMG_1947

IMG_1948
IMG_0097

IMG_1950

Saippuakuplien nostattama riemu on sama missäpäin maailmaa tahansa. Parhaita löytöjämme olivat kuitenkin herkuista notkuvat hedelmäpuut, joista sai (ainakin käsityksemme mukaan :D) vapaasti kerätä pientä välipalaa. Samalla tutustuimme myös kauheimpaan mahdolliseen turismin alalajiin: Segway-seurueisiin! Noita pyörillä viilettäviä urpoja sai väistellä aivan joka nurkalla. Ihmisellä on jalat hyvästä syystä – käyttäisivät niitä, prkl!

IMG_1978

Kukkulavisiitin jälkeen teimme pienen välikuoleman ratikassa, kunnes uskaltauduimme keskustan vilinään murkinaa etsimään. Voisinpa sanoa, että iltaa kohti väkimassat hajaantuivat, mutta niin ei käynyt kuin vasta todella myöhään. Vatsat täynnä jaksoimme silti puskea eteenpäin. Kuljeskelimme summamutikassa pitkään ympäri vanhaa kaupunkia, jokivartta ja keskustaa.

IMG_1980

IMG_1971

IMG_1975

Mitä enemmän Prahaa kiertää, sitä helpompi on ymmärtää miksi noin maailman jokainen turisti haluaa pakkautua sinne kesäviikonlopuksi. Kaupungissa riittää nähtävää ähkyksi asti. Itse pidän tavasta, jolla vanha ja moderni rakentaminen yhdistyy keskustassa. Taiteelta ei voi välttyä, vaikuttavia patsaita komeilee lähes joka kulmalla. Varsinainen keskusta-alue on kuitenkin suhteellisen kompakti ja hyvin hallittavissa. Julkinen liikenne toimii erinomaisesti, ruoka ja juoma on hyvää ja halpaa, ja lämpö hellii pohjoisen asukkia. Tärkeimmät nähtävyydet ja rakennukset ovat iltaisin hienosti valaistuja. Miten tästä voisi olla pitämättä?

IMG_1995

Kaupunkikierros Salzburgissa

IMG_1669

Viimeisen lomapäiväni kulutin päämäärättömään harhailuun ympäri aurinkoista Salzburgia. Päällimmäisenä mieleen jäivät vanhan kaupungin puistojen kukkameret, sadat patsaat ja suihkulähteet. Mozart oli läsnä joka nurkalla, oli kyse sitten herran vanhasta asuintalosta, turisteille kaupiteltavista suklaakuulista tai tietyin tasatunnein musiikkia soittavasta Glockenspiel-kellotornista.

IMG_1713

IMG_1670
IMG_1727

IMG_1728
IMG_1674

IMG_1705

Hauskaa oli, ettei keskustan prameiden rakennusten sokkeloista tarvinnut lähteä muutamaa kilometriä kauemmas nähdäkseen ehtaa maalaismaisemaa. Lähiöiden perinteiset alppitalot kaiverrettuine ikkunaluukkuineen olivat tosin saaneet naapureikseen futuristisia virityksiä, ja saman kadun varrelta saattoi bongata sekä kiiltävän citykiiturin että mutaisen traktorin.

IMG_1681

IMG_1689

IMG_1684

IMG_1690
IMG_1700

Poikkesin lopuksi vielä nykytaiteen museossa, jossa pysähdyin diaesityksen eteen. Projektorissa pyöri reilun kahdenkymmenen lauseen sarja, jota yhdisti pronomini “se”. Some of it is strange. Some of it is familiar. Its origin is indeterminate. It can cease to exist at any time. Viereeni ilmestyi näitä ääneen kummasteleva brittirouva: “What is ‘it’?” Siinä oltiinkin asian timanttisessa ytimessä. :D

IMG_1721

En olisi millään halunnut luopua puistoista ja vuorimaisemista, mutta lentoaikataulu ja työvuorolista eivät antaneet armoa. Täydet pisteet Itävallalle, palaan toivottavasti pian!

IMG_1708

Kaupunkiloma Salzburgissa: jäynän äärellä Hellbrunnin palatsissa

IMG_1554

Salzburgin riemastuttavin turistikohde on ehdottomasti Hellbrunnin palatsi, jonka arkkipiispa Markus Sittikus rakennutti jo 1600-luvulla. Kierros palatsin laajoilla tiluksilla paljastaa herran olleen varsinainen jäynähenki. Palatsin taakse on rakennettu kymmenittäin sekä perinteisiä että vähemmän perinteisiä suihkulähteitä, jotka vuorotellen yllättävät pahaa-aavistamattoman kävijän: ikinä ei tiedä, mistä suunnasta äkillinen vesisuihku hyökkää kimppuun. Lisäksi puutarhasta voi bongata esimerkiksi kieltä näyttäviä patsaita, lohikäärmeitä, yksisarvisia ja muita erikoisuuksia – vesikäyttöistä, soivaa puunukketeatteria unohtamatta.

En julkaise lähteistä kuin muutaman maistiaisotoksen, koska en halua pilata kenenkään Salzburgin-visiittiä suunnittelevan iloa. Täällä jokaisen vakavamielisyyttä kavahtavan kannattaa piipahtaa vähintään kerran elämässään!

IMG_1562

IMG_1566
IMG_1577

IMG_1593

Suihkulähdekierros on maksullinen, mutta palatsin ulkopuoliseen puistoon pääsee kuka tahansa vapaasti käyskentelemään. Se näyttikin olevan ainakin lenkkeilijöiden suosiossa, eikä syyttä: polkuja risteilee kilometrikaupalla kauniiden kukkaistutusten, suurten nurmikenttien ja pulskien kalojen kotialtaiden lomassa. Puiston nurkalla nököttää myös Sound of Music -elokuvan kuvauksissa käytetty paviljonki, mikäli jotakuta nörttiä sellainen kiinnostaa. Täällä voisi riittävillä eväillä varustautuneena helposti loikoilla koko päivän!

IMG_1594

IMG_1596
IMG_1597

IMG_1601
IMG_1558

Ylläoleva kuva palatsin pihapolusta ehkä hieman selventää, kuinka valtavasta ulkoalueesta on kyse. Alla lopuksi vielä muutama räpsy hienoista sisäkatoista. Joskus muinoin harrastin koristeellisten ulko-ovien kuvaamista, mutta tällä reissulla siirryin näköjään tiedostamattani kattopornon tuotannon pariin. Nauttikaa!

IMG_1590
IMG_1605