Miniloma Miamissa, 4. ja 5. päivä: auringonlaskun juhlaa Key Westissä

IMG_20181113_063558

Neljäntenä päivänä miniloma lähestyi uhkaavasti loppuaan: paluulento oli varattu jo viidennen päivän illalle. Maanantain virallisessa ohjelmassa oli seitsemän tuntia shoppailua Sawgrass Millsin outlet-ostoskeskuksessa. Itse olen kuitenkin harvinaisen huono ostamaan mitään ja pelkkä ajatus sovituskoppien kirkkaista valoista nostaa tuskanhien pintaan. Olen myös viime vuosina tottunut reissaamaan pääasiassa yksin, ja kolmen päivän tiiviin yhdessäolon jälkeen seuramatkailu alkoi – mukavasta porukasta huolimatta – jo hieman verottaa introvertin päänuppia. Vaikka tarjousten metsästys merkkituotteiden viidakossa olisi varmasti ollut kulttuurillisesti antoisa sukellus kapitalismin kirkkaimpaan ytimeen, tässä kohtaa irrottauduin laumasta ja karkasin yksin Key Westiin.

Olin varannut bussikuljetuksen Miamista Key Westiin muutamaa päivää etukäteen Travel to Key Westin kautta, ja aikaisin maanantaiaamuna bussi poimi minut kyytiinsä hotellin edestä jämptisti sovittuun aikaan. Yhdensuuntainen matka maksoi 35 dollaria, eli lähes yhtä paljon kuin 39 dollarin päiväretki. En kuitenkaan halunnut palata samana päivänä takaisin, koska Florida Keys -saaria yhdistävä tie on hidaskulkuinen ja pelkästään yhdensuuntaiseen matkaan kuluu jo nelisen tuntia. Perilläoloaikaa olisi jäänyt vain kuusi tuntia, ja paluubussi olisi lähtenyt niin aikaisin, etten olisi ehtinyt näkemään Key Westin kuuluisaa auringonlaskua.

Yövyin siis NYAH Key Westissä neljän hengen jaetussa huoneessa, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi. Vaikka 55 dollaria hostellipunkasta tuntui etukäteen lähes ryöstöltä, Key Westin hintatasoon suhteutettuna sain rahoilleni reilusti vastinetta. Virallinen sisäänkirjoittautumisaika olisi ollut vasta neljältä, mutta pääsin huoneeseen heti saavuttuani paikalle puoliltapäivin. Flirtti vastaanottovirkailija oli kovin huolissaan ainoastaan siitä, mahdoinko kenties käyttää luvatta isosiskoni passia – näin sitä tippiä ropisee! :)

Huone oli siisti, siinä oli oma kylpyhuone ja kulku tilavalle parvekkeelle. Jokaiselle punkalle oli varattu oma yövalo, hylly pikkutavaroille ja tavallisen pistorasian lisäksi kaksi näppärää USB-latauspaikkaa. Lisäksi jokainen yöpyjä sai käyttöönsä ison kaapin, joka toimi samalla avainkortilla kuin huoneeseen kulku. Pieniä, käytännöllisiä, elämää helpottavia asioita. Hotelli koostuu useasta sokkeloisesta puurakennuksesta, joiden takana on suojaisa ja viihtyisä, palmujen varjostama allasalue. Altaita on neljä: lämmittämätön ja lämmitetty allas, hot tub ja jacuzzi. En ole täysin perillä kahden viimeisen välisestä erosta, mutta ihan mielellään niissä lojui kipeitä lihaksia rentouttamassa.  Not Your Average Hotel, indeed! Suosittelen lämpimästi.

Key Westin puutaloarkkitehtuuri huokuu karibialaisia vaikutteita. Ensimmäiset pari kolme tuntia kulutinkin kierrellen jalan rauhallisia naapurustoja ja ihaillen talojen iloisia värejä ja hassuja yksityiskohtia, joista ehdoton suosikkini oli juonikkaan oloinen, postia ahnehtiva sammakko (ks. kuva yllä). Kävelyn lomassa pysähdyin vain sen verran, että sain napattua lounaaksi kuubalaista pikaruokaa Sandy’s Café -ravintolan luukulta. Ravintolan nimi on nyt tosin ehtinyt jo vaihtua Fernandy’s Café -muotoon, mutta menu näyttää edelleen samalta. Suosittelen tätäkin!

Key West on niin pieni, että kävellen on helppo kulkea lähes mihin tahansa. Keskustassa kulkee myös ilmainen bussi, Duval Loop Bus, joka kiertää tärkeimmät turistikohteet. Itsehän en mitään busseja malttanut odotella, mutta tämä olkoon vinkkinä muille saarelle suuntaaville – ei missään nimessä kannata ainakaan haksahtaa siihen 35 dollarin hintaiseen hop on, hop off -kiertoajeluun, jota kaupitellaan joka kulmassa kovin ahkeraan.IMG_20181112_130120

Marraskuussa halloween-koristeita näkyi edelleen monessa paikassa, ja nyt ei muuten puhuta mistään Tiimarin (R.I.P.) tusinatavarasta eikä väsähtäneistä hämähäkinseiteistä vaan ehdasta more is more -tykityksestä, joka taitaa kulkea tosijenkeillä verenperintönä. Taiteellisimman asetelman ikuistin ylläolevaan kuvaan: luulin ensin, että terassin kiikkustuolissa rötkötti talon isäntä itse, mutta tarkemmin vilkaistuani hahmo paljastuikin painajaismaiseksi pelleksi, joka piti seuraa valtaville luurankohevosille.

Yllätyin siitä, että Key West ei oikeastaan ole kummoinenkaan rantakohde. Keskustan yleiset rannat, mukaan lukien Manner-USA:n eteläisin ranta, näyttävät toki oikeasta, tarkkaan rajatusta kuvakulmasta kivoilta mutta ovat todellisuudessa pieniä ja ylikansoitettuja. Lisäksi vedessä saattaa joutua varomaan portugalinsotalaivoja. Lentokentän läheisyydessä sijaitseva Smathers Beach on kyllä pitkä ja upea, mutta aivan sen vieressä kulkee autotie, jolta melu kantautuu rannalle asti. Rantalomaa haikailevan on mielestäni paras harkita jotakin muuta Florida Keys -saarta tai jäädä suosiolla Miami Beachille.IMG_20181112_152401__01 IMG_20181112_152356IMG_20181113_065628

Key Westiin ei kannatakaan lähteä rantojen vaan rennon ja omaleimaisen tunnelman perässä. Saaren erikoisuuksiin lukeutuvat kaduilla vapaasti käyskentelevät kukot ja kanat, joilla tuntuu olevan täydet oikeudet siinä missä ihmisilläkin. Niitä näkee kaikkialla liikennevaloista leikkipuistoihin, ja aamuisin pääsee nauttimaan todellisesta kiekaisujen kakofoniasta. Muita erikoisuuksia ovat mm. Florida Keys -maisemareitin alku- ja loppupiste Mile 0, vanha juna-asema Flagler Station ja Ernest Hemingwayn kotitalo, jossa en tosin itse ehtinyt piipahtaa.

Yksi turistihoukutin on kuitenkin kirkkaasti ylitse muiden: Key Westissä juhlitaan joka ilta (siis joka ainoa ilta) auringonlaskua! Mallory Square täyttyy iltaisin taiteilijoista, akrobaateista, tulennielijöistä, muusikoista, torikauppiaista ja tietenkin turisteista jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Itselleni meinasi tulla hieman kiire, kun en olisi millään malttanut jättää NYAHin pehmeästi kroppaa kiehuttavaa poreallasta, mutta ehdin puolijuoksua paikalle juuri ennen suuren spektaakkelin huipentumaa. Aukiolla oli satapäin ihmisiä tuijottamassa horisonttiin valuvaa aurinkoa. Viimeiset valonsäteet kirvoittivat yleisöltä raikuvat aplodit ja hurraahuudot, jonka jälkeen massat hajautuivat hiljakseen eri suuntiin. Hippien touhua, mutta mahtavaa sellaista! Olisinpa voinut viipyä pidempään.IMG_20181112_180424IMG_20181112_174428IMG_20181112_174026IMG_20181112_180057IMG_20181112_174701

Auringon laskettua ostin torikojusta mukillisen key lime -jääteetä ja maleksin maisemareittiä pitkin takaisin hotellille. Päivällä saapuessani huone oli ollut tyhjä ja ehdin jo innostua yksityishuoneesta hostellihintaan, mutta illalla loputkin pedit olivat täyttyneet. Se ei lopulta haitannut lainkaan, sillä sitä kautta sain ravintolaan illallisseuraa mukavasta ranskalaistytöstä, jonka nimeä en toki enää muista. Valitsimme Flaglerin aseman viereisen kalaravintolan, jonka nimeä en sitäkään muista, mutta jossa oli hyvä ruoka ja harvinaisen hidas palvelu. Ja jossa minultakin kolmekymppiseltä kysyttiin paperit, ihanaa! En olisi kehdannut palata Kokin luo takaisin Suomeen maistamatta paikallisia herkkuja: conch frittersit ovat jonkinlaisia uppopaistettuja kotiloita ja key lime pie rikollisen herkullista limepiirakkaa. Tilasin vain alkupalan ja jälkiruoan, mutten silti jaksanut syödä kaikkea. Näitä annoskokoja ei vain voi käsittää. IMG_20181112_203213IMG_20181112_205249

Tiistaiaamuna heräsin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, pakkasin vähät tavarani reppuun ja lähdin kävellen kohti Key Westin lentokenttää, josta Greyhoundin bussi starttasi kohti Miamia. Harvakseen kulkevalla paikallisbussilla en olisi ehtinyt kentälle ajoissa, taksilla en halunnut kulkea, ja kävellen pääsin nauttimaan vielä viimeisestä auringonnoususta. Ja tietenkin siitä kukonlaulusta.IMG_20181113_062800

Neljän tunnin matkanteon jälkeen Greyhound kurvasi Miamin lentokentän bussiasemalle hieman etuajassa. Asemalta nappasin metrobussin South Beachille, jossa kävin vielä viimeisellä pikapulahduksella ja yritin imeä itseeni kaikki Atlantin värit, aallot ja tuoksut jaksaakseni paremmin Suomessa odottanutta harmaata alkutalvea. Liityin lopulta muun ryhmän seuraan hotellilla, josta haimme säilytyksessä olleet matkalaukut ja lähdimme Carlosin kyydissä takaisin lentokentälle. Haikeat hyvästit Miamille, en pistäisi uusintakierrosta lainkaan pahakseni!IMG_20181109_173007_001

Kaikki tähän reissuun liittyvät suomenkieliset tekstit löydät tägillä Miami18FI!

Miniloma Miamissa, 3. ja paras päivä: Evergladesin kansallispuisto & purjehdusta Biscayne Baylla

IMG_20181111_063129

Kolmas lomapäivä hipoi jo täydellisyyttä. En vieläkään saanut nukuttua normaalisti (eli riittävästi), mutta unettomuuden ansiosta ehdin jälleen aamulenkille auringonnousua ihmettelemään. Oli muuten sellainen värishow, että menee heittämällä kaikkien näkemieni auringonnousujen top kolmoseen, ellei jopa ykköseksi. Yön aikana oli satanut rankasti ja tummia myrskypilviä seilasi taivaalla vielä aamullakin. Pilviverhon läpi sitkeästi puskeneet auringonsäteet värjäsivät taivaan keltaisen, oranssin ja pinkin sävyillä, ja bongasinpa myrskytaivaalta kokonaisen sateenkaarenkin. En yllättynyt lainkaan, että aarre kaaren päässä oli kirkkaanvihreä rantavahtikoppi.

IMG_20181111_063240IMG_20181111_064603IMG_20181111_064952IMG_20181111_071648

Liekehtivän taivaan toljottelun lisäksi ehdin lillutella lämpimässä meressä hyvän tovin ennen hotellin aamupalalle suuntaamista. Aamupalalla tarjoiltiin mansikoita ja Nutellaa pienistä annospurkeista.  Jos ihan tosissaan puhutaan, niin tämä sunnuntai olisi ollut loman paras päivä jo näiden aamun ensimmäisten tuntien perusteella. Mutta lisää oli luvassa! Heti aamiaisen jälkeen Carlos nappasi meidät taas kyytiinsä ja noin kolmen vartin ajomatkan jälkeen pääsimme innolla odottamalleni visiitille Evergladesin kansallispuistoon.

IMG_20181111_095402

Evergladesin rämealueen eteläkärjessä sijaitseva Evergladesin kansallispuisto on yksi Unescon maailmanperintökohteista, joka tunnetaan erityisesti alligaattoreistaan. Alueella elää myös useita harvinaisia lintulajeja ja jopa merilehmiä ja floridanpuumia. Rämeellä liikutaan vauhdikkailla, huumaavaa meteliä pitävillä, asiantuntevien oppaiden ohjaamilla airboat-veneillä, joista käsin pääsee tihrustamaan villejä alligaattoreita.

Mikäli luonnonvaraisia yksilöitä ei jostain syystä sattuisi äkkäämään tiheän kasvillisuuden seasta, niin venekierroksen jälkeen pääsee vielä katsomaan lyhyen alligaattorishow’n. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään sirkusesitys, jossa poloisia krokotiilieläimiä käskytettäisiin hyppimään liekehtivien hulahularenkaiden läpi turistien huviksi, vaan pikemminkin koulutustilaisuus, jossa hoitaja sivistää yleisöä alligaattoreiden sielunelämästä.

Opin esimerkiksi sen, että alligaattorit eivät tykkää ihmisen mausta ja pyrkivät siksi välttämään matti- ja maijameikäläisiä välipaloina. Niillä on kuitenkin myös todella huono näkö. Mikäli siis joutuu veden varaan alligaattoreja kuhisevassa maastossa, ei pidä räpiköidä pystypäin niin, että vain pää pilkottaa veden pinnalta, koska silloin likinäköinen matelija saattaa erehtyä luulemaan ihmistä joksikin paremmaksi makupalaksi. Sen sijaan tulee kellua meritähtenä, jotta kropan muoto auttaisi alligaattoria päättelemään, että vedessä lilluu pahanmakuista lihaa. Jään odottamaan ensimmäistä kiitoskommenttia tästä  näppärästä hengenpelastusvinkistä.

IMG_20181111_103628IMG_20181111_104348

Kansallispuistokierroksen jälkeen kävimme mättölounaalla Shorty’s BBQ -ravintolassa, jonka sekalaisella sisustuksella taidettiin tavoitella Wanhan Hyvän Ajan saluunan tunnelmaa. Valtavilla yhden hengen grilliliha-annoksilla olisi voinut ruokkia useamman perheen, ja lähes kyynärän mittaisia, voissa uiskennelleita maissintähkiä väitettiin alkupaloiksi. Tarkoitus ei kuulemma olekaan syödä koko annosta yhdeltä istumalta, vaan ottaa loput doggy bagissa mukaan kotiin ja ruokkia itsensä jämillä koko loppuviikko. Eikö kuitenkin olisi mukavampi käydä syömässä uusi normaalikokoinen annos useampana päivänä kuin lämmitellä uudelleen samoja jämäpaloja hamaan ikuisuuteen? No, maassa maan tavalla. Ruoka itsessään oli melko perusmättöä, mutta talon oma grillikastike nosti annoksen näläntappajasarjasta makuelämykseksi.

Olin ollut etukäteen eniten innoissani Evergladesista, mutta sunnuntain loppuhuipennus pyyhkäisi suvereenisti matkaohjelman kärkisijalle: parituntinen purjehdus Biscayne Baylla auringonlaskun aikaan oli hyvin todennäköisesti parasta ikinä! Lepäilyä Caribbean Spirit -katamaraanin verkolla, ympärillä turkoosi meri, kädessä lasillinen kuohuvaa, kaiuttimissa kapteenin karibialaista tunnelmaa henkivä soittolista, taustalla Downtown Miamin siluetti hiljalleen hämärtyvää taivasta vasten – tästä ei puuttunut enää mitään. Jos Miamissa lomaillessaan osallistuu vain yhteen järjestettyyn aktiviteettiin, mitään muita vaihtoehtoja ei tämän lisäksi kannata edes harkita!

IMG_20181111_173651IMG_20181111_172807Miami groupIMG_20181111_172120IMG_20181111_172611IMG_20181111_184025

Kaikki tähän reissuun liittyvät suomenkieliset tekstit löydät tägillä Miami18FI!

Miniloma Miamissa, 1. päivä: Jet lag, Miamin kiertoajelu & Wynwood Walls

IMG_20181109_134222Matkusta Miamiin, unohda aurinkolasit kotiin!

Tätä on vieläkin vaikea uskoa todeksi. Tänä keväänä kävi nimittäin niin onnellisesti, että työpaikkani myyntikisasta napsahti voitto kotiin, ja palkinnoksi pääsin marraskuiselle minilomalle Miamiin. Matka oli suuren suomalaisen makeisvalmistajan sponsoroima. Yhtiön edustajan (eli matkan isännän, eli maksumiehen) lisäksi seuraan liittyi työkaverini, ketjun osto-osaston edustaja ja neljä muuta voitokasta myyntitykkiä toisista toimipisteistä.

Ennen tätä reissua en ollut koskaan käynyt Atlantin takana. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, ettei Florida olisi ollut ensimmäinen ehdokas, mikäli olisin ollut matkustamassa Yhdysvaltoihin omalla rahalla. Mielikuva kolottavia luitaan parantelevista eläkeläisistä istui tiukassa. Miami pääsi kuitenkin yllättämään todella positiivisesti, eikä pieni tauko valossa ja lämmössä tuntunut ollenkaan hassummalta idealta marraskuun harmauden taittamiseen. Pitkät lennot söivät viikon mittaisesta lomasta kuitenkin lähes kaksi kokonaista päivää, ja olisinkin mielelläni viipynyt perillä pidempään. Ryhmämatkaan sisältyneen paluulennon siirtäminen ei kuitenkaan tällä kertaa onnistunut, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna ihan ok. Yhtään pidemmällä lintsauksella olisin jäänyt opinnoista liikaa jälkeen. Blogin lievästi sanoen verkkaisesta päivitystahdista voinee jo päätellä, kuinka kiirettä on tässä syksyllä pidellyt.

 IMG_20181109_062717Allasalue auringonnousun aikaan, Washington Park Hotel South Beach

Sain palkintopaketin kylkiäisenä myös elämäni ensimmäisen maistiaisen lamaannuttavasta jet lagista. 11-tuntisen lennon aikana en nukkunut lainkaan, vaan yritin tehdä rästiin jääneitä kurssitöitä Finnairin pätkivän wifin armoilla. Saavuimme lopulta hotellille myöhään torstai-iltana paikallista aikaa. Ensimmäisenä yönä sain unta tasan kaksi tuntia, jonka jälkeen heräsin rankkaan pahoinvointiin. Loppuyön kärvistelin kippurassa hereillä odottamassa parempaa oloa ja aamunkoittoa. Heti aamun sarastaessa raahauduin muutaman korttelin matkan Miami Beachin rannalle, kun muu matkaseurue vielä tuhisi tyytyväisinä huoneissaan. Kummasti se moukaroitu olo unohtui, kun sain upottaa varpaat hiekkaan ja ihailla värikästä auringonnousua turkoosina kuohuvan meren yllä.

Kaksi tuntia on normaalisti passeli pituus päikkäreille, ei yöunille. Väsymykselle ei kuitenkaan ollut matkaohjelmassa tilaa, sillä päivät oli pakattu täyteen tekemistä. Ensimmäisen varsinaisen lomapäivän korkkasimme aamulla kolmen tunnin kiertoajelulla Miamissa. Suomalainen opas kertoili meille nähtävyyksistä ja paikallisista tavoista. Matkalla piipahdimme yhdessä Pikku-Havannan sikariliikkeistä, jonka jälkeen jatkoimme Wynwood Art District -alueelle lounaalle.

IMG_20181109_121019Wynwood Kitchen and BarIMG_20181109_123810Octo a la Plancha

Wynwood Kitchen and Bar -tapasravintolassa pöytämme notkui drinkeistä ja herkuista, joista oma suosikkini oli ylläolevan kuvan lonkeroannos. Yleensä reissaan melko tarkalla budjetilla, joten tällainen huoleton firman piikkiin -tyyppinen ruokailu (ja juomailu) tuntui alkuun jopa hankalalta. Kuinka monta tapasta edes kehtaa tilata? No, nuukailusta päästiin kuitenkin nopeasti yli ja kahdeksanhenkisen porukkamme lasku venyi lopulta ihan kunnioitettavan mittaiseksi. Eipä jäänyt nälkä!

Kun muut palasivat heti lounaan jälkeen kuskimme Carlosin kyydissä takaisin majapaikkaamme South Beachille, päätin työkaverini kanssa jäädä vielä kiertelemään ja katselemaan Wynwoodin lukuisia graffitiseiniä ja värikkäitä rakennuksia. Kuvia tuli räpsittyä niin ahkeraan, että tein niistä tähän erillisen gallerian. Kuvien suurempia versioita pääsee selailemaan klikkaamalla niistä mitä tahansa.

Missään en ole nähnyt yhtä iloista värien ja kuvioiden sekamelskaa kuin Wynwoodissa – ¡me encanta! Wynwoodista kävelimme vielä muutaman kilometrin Miamin keskustaan, koska muina päivinä kaupunkikierrokselle ei olisi enää ollut aikaa. Busseja olisi toki myös kulkenut, mutta ei kai semmoisia kukaan malta odotella.

IMG_20181109_155733

Kun lämpötila pyöri 29–32 asteen tuntumassa koko reissun ajan, kävi kevyt kävelylenkki betoniviidakossa hyvin hikiseksi hyvin pian. Poikkesimme matkalla Burger Kingissä hakemassa virvoketta, ja sitä kautta näimme myös autenttisen vilauksen maailman 18. lihavimman (WHO 2017) kansan arjesta. Jos noiden diabetesämpärien koko on vasta “medium”, niin suurimpaan mukiin mahtuisi todennäköisesti kylpemään.

Keskustassa tunnelma oli erikoisen retrofuturistinen: terästä, lasia, taivaisiin kohoavia pilvenpiirtäjiä, yllättäviä värejä ja muotoja, sinne tänne risteileviä ramppeja, kalliita autoja, työmatkalaisia katujen yllä kulkevan Metromover-sähköjunan kyydissä. Aivan kuin olisin sukeltanut tulevaisuuteen – mutta en omaan tulevaisuuteeni, vaan 80-luvun kuvitelmaan siitä. Olisin voinut käyttää päiväkausia pelkkään keskustan arkkitehtuurin ihmettelyyn. Tätä ei kannata jättää väliin, vaikka tulisikin Miamiin ensisijaisesti rantalomalle! Rakensin näistäkin kuvista pienen gallerian, joka toimii samoin klikkaamalla kuin edellinenkin.

Lopulta kävelyvimmassakin tuli raja vastaan, joten nappasimme keskustakierroksen päätteeksi bussin takaisin South Beachille. Ehdimme takaisin juuri sopivasti ennen auringonlaskua ja karistimme päivän pölyt pikapulahduksella Atlantin lämpimiin aaltoihin ennen pimeän laskeutumista.

IMG_20181109_172807_001
IMG_20181109_175543

Päivän päätteeksi kokoonnuimme vielä illastamaan koko porukan voimin. Ruokapaikaksi valikoitui tällä kertaa Boteco Copacabana, brasilialainen ravintola Española Wayn varrelta. Tärkein kriteeri taisi olla se, että saimme perjantai-iltana kahdeksan hengen pöydän ilman varausta, mutta ruoka oli ihan hyvää ja drinkit sitäkin parempia. Kadunvarren pöydästä pystyi mässytyksen lomassa myös vilkuilemaan viereisen juottolan flamencotanssijoita. Ihan nimensä veroinen katu.

IMG_20181109_190926Española Way

Kaikki tähän reissuun liittyvät suomenkieliset tekstit löydät tägillä Miami18FI!