Miniloma Miamissa, 4. ja 5. päivä: auringonlaskun juhlaa Key Westissä

IMG_20181113_063558

Neljäntenä päivänä miniloma lähestyi uhkaavasti loppuaan: paluulento oli varattu jo viidennen päivän illalle. Maanantain virallisessa ohjelmassa oli seitsemän tuntia shoppailua Sawgrass Millsin outlet-ostoskeskuksessa. Itse olen kuitenkin harvinaisen huono ostamaan mitään ja pelkkä ajatus sovituskoppien kirkkaista valoista nostaa tuskanhien pintaan. Olen myös viime vuosina tottunut reissaamaan pääasiassa yksin, ja kolmen päivän tiiviin yhdessäolon jälkeen seuramatkailu alkoi – mukavasta porukasta huolimatta – jo hieman verottaa introvertin päänuppia. Vaikka tarjousten metsästys merkkituotteiden viidakossa olisi varmasti ollut kulttuurillisesti antoisa sukellus kapitalismin kirkkaimpaan ytimeen, tässä kohtaa irrottauduin laumasta ja karkasin yksin Key Westiin.

Olin varannut bussikuljetuksen Miamista Key Westiin muutamaa päivää etukäteen Travel to Key Westin kautta, ja aikaisin maanantaiaamuna bussi poimi minut kyytiinsä hotellin edestä jämptisti sovittuun aikaan. Yhdensuuntainen matka maksoi 35 dollaria, eli lähes yhtä paljon kuin 39 dollarin päiväretki. En kuitenkaan halunnut palata samana päivänä takaisin, koska Florida Keys -saaria yhdistävä tie on hidaskulkuinen ja pelkästään yhdensuuntaiseen matkaan kuluu jo nelisen tuntia. Perilläoloaikaa olisi jäänyt vain kuusi tuntia, ja paluubussi olisi lähtenyt niin aikaisin, etten olisi ehtinyt näkemään Key Westin kuuluisaa auringonlaskua.

Yövyin siis NYAH Key Westissä neljän hengen jaetussa huoneessa, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi. Vaikka 55 dollaria hostellipunkasta tuntui etukäteen lähes ryöstöltä, Key Westin hintatasoon suhteutettuna sain rahoilleni reilusti vastinetta. Virallinen sisäänkirjoittautumisaika olisi ollut vasta neljältä, mutta pääsin huoneeseen heti saavuttuani paikalle puoliltapäivin. Flirtti vastaanottovirkailija oli kovin huolissaan ainoastaan siitä, mahdoinko kenties käyttää luvatta isosiskoni passia – näin sitä tippiä ropisee! :)

Huone oli siisti, siinä oli oma kylpyhuone ja kulku tilavalle parvekkeelle. Jokaiselle punkalle oli varattu oma yövalo, hylly pikkutavaroille ja tavallisen pistorasian lisäksi kaksi näppärää USB-latauspaikkaa. Lisäksi jokainen yöpyjä sai käyttöönsä ison kaapin, joka toimi samalla avainkortilla kuin huoneeseen kulku. Pieniä, käytännöllisiä, elämää helpottavia asioita. Hotelli koostuu useasta sokkeloisesta puurakennuksesta, joiden takana on suojaisa ja viihtyisä, palmujen varjostama allasalue. Altaita on neljä: lämmittämätön ja lämmitetty allas, hot tub ja jacuzzi. En ole täysin perillä kahden viimeisen välisestä erosta, mutta ihan mielellään niissä lojui kipeitä lihaksia rentouttamassa.  Not Your Average Hotel, indeed! Suosittelen lämpimästi.

Key Westin puutaloarkkitehtuuri huokuu karibialaisia vaikutteita. Ensimmäiset pari kolme tuntia kulutinkin kierrellen jalan rauhallisia naapurustoja ja ihaillen talojen iloisia värejä ja hassuja yksityiskohtia, joista ehdoton suosikkini oli juonikkaan oloinen, postia ahnehtiva sammakko (ks. kuva yllä). Kävelyn lomassa pysähdyin vain sen verran, että sain napattua lounaaksi kuubalaista pikaruokaa Sandy’s Café -ravintolan luukulta. Ravintolan nimi on nyt tosin ehtinyt jo vaihtua Fernandy’s Café -muotoon, mutta menu näyttää edelleen samalta. Suosittelen tätäkin!

Key West on niin pieni, että kävellen on helppo kulkea lähes mihin tahansa. Keskustassa kulkee myös ilmainen bussi, Duval Loop Bus, joka kiertää tärkeimmät turistikohteet. Itsehän en mitään busseja malttanut odotella, mutta tämä olkoon vinkkinä muille saarelle suuntaaville – ei missään nimessä kannata ainakaan haksahtaa siihen 35 dollarin hintaiseen hop on, hop off -kiertoajeluun, jota kaupitellaan joka kulmassa kovin ahkeraan.IMG_20181112_130120

Marraskuussa halloween-koristeita näkyi edelleen monessa paikassa, ja nyt ei muuten puhuta mistään Tiimarin (R.I.P.) tusinatavarasta eikä väsähtäneistä hämähäkinseiteistä vaan ehdasta more is more -tykityksestä, joka taitaa kulkea tosijenkeillä verenperintönä. Taiteellisimman asetelman ikuistin ylläolevaan kuvaan: luulin ensin, että terassin kiikkustuolissa rötkötti talon isäntä itse, mutta tarkemmin vilkaistuani hahmo paljastuikin painajaismaiseksi pelleksi, joka piti seuraa valtaville luurankohevosille.

Yllätyin siitä, että Key West ei oikeastaan ole kummoinenkaan rantakohde. Keskustan yleiset rannat, mukaan lukien Manner-USA:n eteläisin ranta, näyttävät toki oikeasta, tarkkaan rajatusta kuvakulmasta kivoilta mutta ovat todellisuudessa pieniä ja ylikansoitettuja. Lisäksi vedessä saattaa joutua varomaan portugalinsotalaivoja. Lentokentän läheisyydessä sijaitseva Smathers Beach on kyllä pitkä ja upea, mutta aivan sen vieressä kulkee autotie, jolta melu kantautuu rannalle asti. Rantalomaa haikailevan on mielestäni paras harkita jotakin muuta Florida Keys -saarta tai jäädä suosiolla Miami Beachille.IMG_20181112_152401__01 IMG_20181112_152356IMG_20181113_065628

Key Westiin ei kannatakaan lähteä rantojen vaan rennon ja omaleimaisen tunnelman perässä. Saaren erikoisuuksiin lukeutuvat kaduilla vapaasti käyskentelevät kukot ja kanat, joilla tuntuu olevan täydet oikeudet siinä missä ihmisilläkin. Niitä näkee kaikkialla liikennevaloista leikkipuistoihin, ja aamuisin pääsee nauttimaan todellisesta kiekaisujen kakofoniasta. Muita erikoisuuksia ovat mm. Florida Keys -maisemareitin alku- ja loppupiste Mile 0, vanha juna-asema Flagler Station ja Ernest Hemingwayn kotitalo, jossa en tosin itse ehtinyt piipahtaa.

Yksi turistihoukutin on kuitenkin kirkkaasti ylitse muiden: Key Westissä juhlitaan joka ilta (siis joka ainoa ilta) auringonlaskua! Mallory Square täyttyy iltaisin taiteilijoista, akrobaateista, tulennielijöistä, muusikoista, torikauppiaista ja tietenkin turisteista jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Itselleni meinasi tulla hieman kiire, kun en olisi millään malttanut jättää NYAHin pehmeästi kroppaa kiehuttavaa poreallasta, mutta ehdin puolijuoksua paikalle juuri ennen suuren spektaakkelin huipentumaa. Aukiolla oli satapäin ihmisiä tuijottamassa horisonttiin valuvaa aurinkoa. Viimeiset valonsäteet kirvoittivat yleisöltä raikuvat aplodit ja hurraahuudot, jonka jälkeen massat hajautuivat hiljakseen eri suuntiin. Hippien touhua, mutta mahtavaa sellaista! Olisinpa voinut viipyä pidempään.IMG_20181112_180424IMG_20181112_174428IMG_20181112_174026IMG_20181112_180057IMG_20181112_174701

Auringon laskettua ostin torikojusta mukillisen key lime -jääteetä ja maleksin maisemareittiä pitkin takaisin hotellille. Päivällä saapuessani huone oli ollut tyhjä ja ehdin jo innostua yksityishuoneesta hostellihintaan, mutta illalla loputkin pedit olivat täyttyneet. Se ei lopulta haitannut lainkaan, sillä sitä kautta sain ravintolaan illallisseuraa mukavasta ranskalaistytöstä, jonka nimeä en toki enää muista. Valitsimme Flaglerin aseman viereisen kalaravintolan, jonka nimeä en sitäkään muista, mutta jossa oli hyvä ruoka ja harvinaisen hidas palvelu. Ja jossa minultakin kolmekymppiseltä kysyttiin paperit, ihanaa! En olisi kehdannut palata Kokin luo takaisin Suomeen maistamatta paikallisia herkkuja: conch frittersit ovat jonkinlaisia uppopaistettuja kotiloita ja key lime pie rikollisen herkullista limepiirakkaa. Tilasin vain alkupalan ja jälkiruoan, mutten silti jaksanut syödä kaikkea. Näitä annoskokoja ei vain voi käsittää. IMG_20181112_203213IMG_20181112_205249

Tiistaiaamuna heräsin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, pakkasin vähät tavarani reppuun ja lähdin kävellen kohti Key Westin lentokenttää, josta Greyhoundin bussi starttasi kohti Miamia. Harvakseen kulkevalla paikallisbussilla en olisi ehtinyt kentälle ajoissa, taksilla en halunnut kulkea, ja kävellen pääsin nauttimaan vielä viimeisestä auringonnoususta. Ja tietenkin siitä kukonlaulusta.IMG_20181113_062800

Neljän tunnin matkanteon jälkeen Greyhound kurvasi Miamin lentokentän bussiasemalle hieman etuajassa. Asemalta nappasin metrobussin South Beachille, jossa kävin vielä viimeisellä pikapulahduksella ja yritin imeä itseeni kaikki Atlantin värit, aallot ja tuoksut jaksaakseni paremmin Suomessa odottanutta harmaata alkutalvea. Liityin lopulta muun ryhmän seuraan hotellilla, josta haimme säilytyksessä olleet matkalaukut ja lähdimme Carlosin kyydissä takaisin lentokentälle. Haikeat hyvästit Miamille, en pistäisi uusintakierrosta lainkaan pahakseni!IMG_20181109_173007_001

Kaikki tähän reissuun liittyvät suomenkieliset tekstit löydät tägillä Miami18FI!

Sveti Stefan: Montenegron kultapossukerho

IMG_20180623_155227

Sveti Stefanin piskuinen saari Adrianmeren rannikolla on huhupuheiden mukaan Montenegron kuvatuin kohde. Balkanin-matkaa suunnitellessa onkin lähes mahdoton välttyä niiltä miljoonilta suosituksilta ja hehkutuksilta, jotka ylistävät paikkaa pakolliseksi nähtävyydeksi jokaiselle Montenegron-kävijälle. Historian havinaa kapeilla mukulakivikaduilla, huolella entisöityjä kyläasumuksia, laadukasta ruokaa, turkoosia vettä ja vaaleanpunaista hiekkarantaa, ahh kuinka taivaallista, sydänsydän! Ja kuulostaahan se helkkarin houkuttelevalta, kun sen noin muotoilee. Näppärästi vähemmälle huomiolle näissä ihkutuksissa jää usein se fakta, ettei saarelle ole tavallisella tallaajalla minkäänlaista asiaa.

Luksushotelliketju Aman on vallannut viiden tähden lonkeroineen koko saaren, ja ainoastaan hotellin asiakkaat pääsevät portista sisään ja lipumaan ylväästi pitkin saarta ja manteretta yhdistävää kapeaa maakaistaletta. Tai harva heistäkään taitaa rasittaa itseään kävelemällä tuota muutaman kymmenen metrin etäisyyttä omin jaloin – tummennetuin lasein varustetut ökymaasturit sahasivat ohikulkiessani edestakaisin portin ja saaren väliä. Töykeät portinvartijat huolehtivat siitä, ettei rahvas vahingossakaan pääse saastuttamaan luksussaaren laatuilmaa.

IMG_20180623_162003

Joissakin Sveti Stefan -rakkaudentunnustuksissa jaellaan sellaista ovelaakin ovelampaa vinkkiä, että tavallinen köyhälistö voisi kiertää normaali-ihmisten pääsykieltoa tekemällä pöytävarauksen hotellin ravintolaan, jolloin pääsy saarelle avautuu kuin taikaiskusta. En tiedä, ovatko näiden vinkkien julkaisijat tosissaan tai edes täysin järjissään. Millainen lasku onkaan tiedossa ravintolassa, jos hotellin yökohtaiset huonehinnat kelluvat jossain 850-6000+ euron haarukassa, mitäpä lottoatte? Enkä usko vesilasillisen aivan riittävän tilaukseksi, mikäli aikoo tuonne illastavien kultapossukerholaisten sekaan soluttautua.

IMG_20180623_161645

Sitten se “vaaleanpunainen ranta”. Sopivassa valossa rannan pikkukivet toki taittavat hieman pinkkiin, mutta että ihan vaaleanpunainen ranta? Kuka päästi mainostoimiston jonnet irti? Saaren molemmin puolin avautuu kivasti kaartuvaa rantaviivaa, mutta vain toinen puoliskoista on peruspirkkojen ja -penttien ulottuvilla. Ja se on muuten tupaten täynnä se puolisko, eikä bassobaarien muovituoleista vapaata vyöhykettä juuri ole kuin rannan kaukaisimmassa, kivikkoisimmassa nurkassa. Ei varmaankaan tule tässä vaiheessa kenellekään yllätyksenä, että se parempi, hiekkainen rantapuolisko on varattu hotellin vieraille. Sen verran luksusrannalla on kuitenkin tehty myönnytyksiä, että edulliseen sadan euron hintaan kuka tahansa voi lunastaa itselleen oikeuden pötkötellä hetken verran eliitin rantatuoleilla. Tonnin sakko taas räpsähtää niille, jotka yrittävät pulahtaa unelmarannalta uimaan pulittamatta sitä saturaista. Vieläkö Sveti Stefan houkuttelee vieraanvaraisuudellaan?

IMG_20180623_162043Pala parasta Montenegroa vain yhden perheen käytössä

Yksi yleisimmistä Sveti Stefanin ökymeininkiä puolustelevista argumenteista on se, että katsominen on jokaiselle ilmaista: saarta pääsee kuka tahansa tollukka toljottelemaan, kunhan ymmärtää pitää sopivan hajuraon parempaan väkeen. Itseäni vain ihmetyttää, miksi lomalaisia ylipäänsä jaksaa kiinnostaa norkoilla portin takana vakoilemassa rikkaiden touhuja? Elävätkö ihmiset siinä toivossa, että sieltä vahingossa tipahtaisi murunen yltäkylläisyyttä muillekin? Ehkä kyseessä on sama porukka, joka tapittaa Kardashianien metkuja televisiosta? En ymmärrä.

IMG_20180623_163813Lompakon vähimmäispaksuus: ei mahdu taskuun

Kävin itse katsastamassa paikan, koska se löytyy niin monelta Montenegro Top 5 -listalta, ja tämä katkera vuodatus on suoraa seurausta surkeasti hukatusta lomapäivän puolikkaasta. Tuntuu hurjalta, että ylistetty historiallinen kohde ja pitkät pätkät hiekkarantaa voidaan niin täysin sulkea tavalliselta kansalta. Käytäntö on kuitenkin ainakin toistaiseksi laillinen, ja kukapa minä olen sekaantumaan Montenegron politiikkaan. Täytyyhän miljonääreille sallia omat temmellyskenttänsä, vai mitä?

Yhden pyynnön kuitenkin esittäisin: voitaisiinko kaikki yhteisesti jo lopettaa se ylenpalttinen Sveti Stefanin ylistys jokaisen reissuliisan ykköskohteena? Todellisuudessa sinne ovat tervetulleita vain hyvin, hyvin harvat ja valitut.

Muut suomenkieliset jutut Montenegron-matkasta löydät täältä: Montenegro18FI

Budjettiloma Montenegrossa, osa 4: Petrovac (ja ripaus Bečićiä ja Budvaa)

IMG_20180622_140603Parveke merinäkymin, Apartments & Rooms Vjera, Petrovac

7. päivä: Petrovac ja sen kolme rantaa

Ahkeran vuorten rinteillä hikoilun jälkeen oli aika vaihtaa merimaisemiin. Olin etukäteen valinnut reissun yhdeksi rantalomakohteeksi Petrovacin, koska sitä oli kehuttu kauniiksi ja uneliaaksi pikkukyläksi ilman minkäänlaista yöelämää – täydellinen vaihtoehto kaltaiselleni henkiselle eläkeläiselle! Matka välillä Žabljak-Podgorica-Sutomore-Petrovac käsitti kaksi eri bussiyhteyttä ja yhden junamatkan, mutta olin silti perillä jo alkuiltapäivästä.

Petrovacissa ei ole hostelleja, mutta ankeista yhden hengen huoneista edullisimman olisi saanut alle 20 eurolla per yö. Tällä kertaa päätin kuitenkin pistää elämän risaiseksi ja sijoittaa huimat 90 euroa viikonlopun majoitukseen huoneistohotellissa, jossa sain käyttööni kokonaisen yksiön omalla keittiöllä ja kylpyhuoneella. Päätöksen sinetöi koko asunnon levyinen parveke, jolta avautui huikea näkymä Adrianmerelle. Siellä kelpasi kuivattaa pyykkejä.

IMG_20180622_154018Aina yhtä fiksua matkustaa tuhansia kilometrejä vain kuvatakseen kissoja

Petrovac olikin kaikkea mitä toivoin: rantaa, rauhaa, kapeita pikkukatuja ja kauniita maisemia. Myös kauppoja, ravintoloita ja sekalaisia nutellalettukioskeja löytyi riittävä valikoima. Oikein pätevä eläkeläis- ja hermolepokohde siis. Parasta kylässä on ehdottomasti sen kolme rantaa: rantabulevardin “kyläranta”, Lučice ja Bujarica. Testasin kaikki kolme heti ensimmäisenä päivänä.

IMG_20180622_155007Keskustan perusranta aivan palvelujen ja ravintoloiden vieressä. Vuokrattavia rantatuoleja ja -varjoja, vesiskoottereita ja muita härpäkkeitä.

IMG_20180622_171902Lučice: pieni rannanpätkä suojaisassa poukamassa 10 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Ruokaa ja juomaa saa kehutusta, kohtuuhintaisesta rantabaarista.

IMG_20180622_173403Buljarica: neljä kilometriä rauhallista rantaa kaukana kaikesta

Ei liene vaikea arvata, että näistä kolmesta Buljarica oli ehdoton suosikkini. Montenegrossa suurin osa yleisistä rannoista on rantabaarien hallinnoimia, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että niillä on maksettava päivävuokraa aurinkotuoleista ja -varjoista ja kuunneltava DJ:n huonolla maulla valitsemaa bassojytkettä. Laki määrää baarit jättämään pienet kaistaleet rannoista vapaiksi myös ilmaista pyyhkeiden levitystä varten, mutta usein nämä ilmaiset alueet ovat niin täynnä, että hiekkaa (tai yleisemmin pikkukiviä) ei juurikaan pyyhkeiden alta näy. Siksi Buljarica onkin niin upea: suurin osa rannasta on vielä luonnontilassa, ja “oman”, aution pätkän rantaa voi saada helposti, jos vain jaksaa kävellä kilometrin pidemmälle kuin muut.

IMG_20180622_183534

Buljarican alkupää sijaitsee noin puolen tunnin kukkulaisen kävelymatkan päässä Petrovacin keskustasta. Rannan alkupuoliskolla on pieni aurinkotuolien keskittymä ja muutama baari, mutta kaukaisempi pääty on vapaata niin palveluista kuin ihmisistäkin. Autiopätkälle suuntaavan kannattaa kuitenkin varautua siihen, että rannan keskiosilla on lyhyt, rajattu nudistialue. Itse en tätä tiennyt – kunnes yhtäkkiä ja yllättäen huomasinkin jo tuijottavani suoraan pyllistelevän sedän ruskeaan silmään. Olin sillä kertaa kuitenkin hakemassa hieman erilaisia maisemia, joten jatkoin matkaa vielä puolisen kilometriä. Lopulta löysin sopivan tukikohdan meressä polskimiselle ja auringonlaskun ihailulle. Kuinka ihanaa olikaan olla tekemättä yhtään mitään sen kummempaa.

IMG_20180622_194359__01

8. päivä: Bečići, Budva, ja Perazic Do -rannan hylätty hotelli As

Kahdeksannen päivän ensimmäisen puoliskon käytin oikeasti Sveti Stefanissa, mutta kirjoitan siitä seuraavaksi vielä oman, erillisen postauksen. Tässä yhteydessä en kehtaa tämän enempää edes mainita koko paikkaa, koska se ökylä ei ole budjettilomaa nähnytkään.

Päädyin alkuillasta kuljeskelemaan Bečićin ja Budvan rantojen läpi ennen paluutani Petrovaciin. En edes väitä tutustuneeni kumpaiseenkaan kohteeseen sen paremmin, mutta ensivaikutelman perusteella en usko menettäneeni mitään. Bečićissä ei taida oikeasti asua kukaan, koska koko ranta-alue näytti olevan pelkkää hotellia hotellin perään. Vaikka ranta oli pitkä, oli se myös aivan täyteen ammuttu ja sitä kautta omaan makuuni todella ahdistava. Kohdetta taidetaan markkinoida ensisijaisesti venäläisille, koska esimerkiksi monet ravintoloiden kylteistä olivat jopa pelkästään venäjänkielisiä.

IMG_20180623_171626Bečići
IMG_20180623_171940Bečićin parasta antia: kukkaloiston nielaisema rantatalo

Budva ei säväyttänyt Bečićiä enempää: vieri viereen ahdetut Coca-Cola- ja Tuborg-aurinkovarjot pilaavat maiseman, ja bassojen jyminä äänimaiseman. En tosin jaksanut enää vierailla vanhassa kaupungissa, ehkä siellä olisi ollut jotain nähtävääkin?

IMG_20180623_182409Budvan rantaa, vanha kaupunki taka-alalla

Ei, kyllä Petrovac on Budvan seudun rantakohteista se kirkkain tähti kaikilla mittareilla – paitsi jos tykkää örveltää rantabaareissa. Silloin onkin parasta pysyä poissa tärvelemästä Petrovacin rauhaa meiltä eläkeläisiltä. Korjasin hieman hukkaan heitetyn päivän tekemällä iltalenkin Petrovacista kohti Perazic Do -rantaa. Puolen tunnin yhdensuuntainen kävelyreitti on osittain huikeaa merimaisemaa, osittain pelottavaa tunnelia. Mukavan tasapainoinen yhdistelmä siis.

IMG_20180623_203723Ihan OK lenkkipolku
IMG_20180623_203240Maisemia matkan varreltaIMG_20180623_204132Tälle rannalle pääsee vain veneellä tai kiipeämällä kohtisuoraa vuorenseinämää alas
IMG_20180623_205603Tästä tunnelin päästä sisään…IMG_20180623_204706ja tästä ulos

IMG_20180623_204714Hylätty hotelli As

Perazic Don rantaa varjostaa rakennusvaiheessa hylätyn hotellin mahtipontinen runko. Jos tämä olisi saatu valmiiksi, paikka olisi varmasti järisyttävän upea! Uimaan tuolta ei nyt helposti pääse, koska ranta koostuu jättimäisistä kivenlohkareista ja sekalaisista betonipalikoista, jotka ovat ilmeisesti jääneet sinne kun hotellin rakentaminen keskeytettiin. Ranta vaikutti kuitenkin olevan suosittu istuskelupaikka auringonlaskun aikaan, eikä aivan suotta: megalomaaninen autiohotelli loi sinne aivan omanlaisensa tunnelman, ja taivaan värit liukuivat pastellisesta hehkuvan oranssiin. Tätä lenkkiä ei kannata Petrovacissa jättää väliin!

IMG_20180623_204252

Lue muutkin saman reissut tekstit täältä suomeksi: Montenegro18FI