West Highland Way, osa 2: Drymen–Balmaha–Rowardennan–Inversnaid

IMG_20190721_134239

Mitä pidemmälle reissu eteni sitä paremmiksi maisemat muuttuivat, ja kuvien määrä näköjään kasvoi samaa tahtia nyppylöiden korkeuden kanssa. Näistä loppupään postauksista onkin siis tulossa aika tuhteja kuvapaketteja, kun karsimisesta ei vain tule enää mitään.

3. päivä: Drymen–Balmaha

Kolmas aamu valkeni pilvisenä mutta poutaisena, ja oli mukava jatkaa Drymenistä eteenpäin suihkunraikkaana. Tästä päivästä en oikein osaa runoilla mitään erityistä, mutta alla on kuvakatsaus reitin ilahduttavan vaihtelevasta maastosta.

IMG_20190721_105112Laidunten läpi…IMG_20190721_110221…puskatunnelin päähän…

IMG_20190721_111036…villiintyneiden pöheikköjen kautta…

IMG_20190721_114901 …leveämmänkin kuljetuksen kestävälle näköalareitille…

IMG_20190721_115745 …jonka kohtuullisten taukopaikkojen parista…IMG_20190721_125509…yhä kukkulaisempaan maastoon…

IMG_20190721_140919_01     …ja lopulta itse asiaan!

IMG_20190721_140020 Conic Hill

Reitille osuvalta Conic Hill -kukkulalta avautuu vaikuttavat näkymät Loch Lomond -järvelle, ja kukkulan huipulle kannattaakin ehdottomasti tehdä lyhyt pisto ennen pitkää laskeutumista Balmahaan. Kannattaa myös pitää hatusta kiinni, oli nimittäin ihan aavistuksen tuulista. Tähän asti poluilla oli ollut kohtuullisen väljää, mutta päiväretkeilijöiden määrä lisääntyi selvästi maisemakukkulaa lähestyttäessä.

IMG_20190721_142155 Näkymä Conic Hilliltä Loch Lomondille

Alhaalla Balmahassa alkoi jälleen sataa, joten pidimme myöhäisen lounastauon Oakwood Inn -ravintolassa. Ravintola oli ääriään myöten täynnä, eikä edes sateisella terassilla ollut yhtäkään vapaata pöytää jäljellä. Onneksi mukava tanskalainen pariskunta huomasi ahdinkomme ja viittoi meidät tunkemaan heidän pöytäänsä kapeille penkeille pienen päivänvarjon suojaan. Hyvin mahtui ja juttu luisti! Ruokailun jälkeen lähdimme kuitenkin eri suuntiin (nämä tanskalaiset hullut vielä tuntikausia vievälle, jyrkälle pätkälle myöhään iltapäivästä – ilmeisesti selvisivät hengissä kuitenkin). Yritimme taas Kokin kanssa liftata loppumatkan seuraavaan yöpymispaikkaamme Cashel Camping -leirintäalueelle, koska sateessa lompsiminen ei olisi enää innostanut, mutta taas tuli vesiperä. Onneksi kävelymatkaa ei ollut enää kuin muutama kilometri.

 IMG_20190721_170822

Leirintäalue oli ihan kiva, mutta ikävä tihkusade jatkui koko illan eikä houkutellut edes uimaan. Lämmin suihku tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Sillä välin kun Kokki keitteli illallista, kävin itse pesemässä pyykkiä. Kerrankin ajoitukseni oli täydellinen – suurella leirintäalueella oli asiakkaiden käytössä vain yksi kuivuri, ja meidän vaatteidemme pyöriessä alkoi huokailevaa jonoa kertyä. Sori vaan, tulkaa ensi kerralla ajoissa.

Huom. Drymenin jälkeen vaellusreitti kiemurtelee reilun pätkän Loch Lomond and the Trossachs -kansallispuistossa, jossa on monissa paikoin voimassa rajoituksia mm. leiriytymisen suhteen. Esimerkiksi Loch Lomondin rannoilla telttailu on useissa kohdissa luvanvaraista ja maksullista ja saattaa joissakin tapauksissa vaatia ennakkovarauksen, mikä on hyvä ottaa patikkasuunnittelussa huomioon. Leirintäalueille mahduimme joka kerta ilman varauksia.

 IMG_20190722_105851Pari “faktaa” haggiksesta

4. päivä: Balmaha–Rowardennan–Inversnaid

Aamupala meni laiskemman kaavan kautta, kun ostimme leirintäalueen kaupasta kahvit ja sämpylät valmiina. Jokaisella pysähdyspaikalla oli tähän mennessä ollut mainoksia rinkkojen kuljetuspalvelusta, ja sekin alkoi jo hieman houkuttaa. Palvelu oli etukäteen opaskirjaa lukiessa tuntunut naurettavalta ajatukselta – voitko edes väittää olevasi vaeltaja, jos tavarasi kulkevat etappien välit pakettiautolla? Kermapeppujen touhua.

Alkoi kuitenkin käydä selväksi, että matkanteosta tulisi huomattavasti mukavampaa ja nopeampaa, jos saisimme hiukan kevennettyä kuormaa. Yritimme varata palvelua respan kautta, mutta sen aamun nouto oli jo ehtinyt mennä meiltä ohi. Sitten yritimme varata seuraavalle aamulle noutoa Inversnaidista, joka kuitenkin paljastui koko reitin ainoaksi paikaksi, jota nämä palvelut eivät koske. Kävellen sinne pääsee suhteellisen helposti, mutta autolla joutuu tekemään pitkän kiertomatkan. Ei auttanut kuin nostaa rinkat takaisin selkään ja jatkaa kuten aiemminkin.

IMG_20190722_120019  IMG_20190722_115525

Pian lähdön jälkeen ohitimme Sallochyn telttailualueen, joka olisi ollut vielä Casheliakin kivempi. Alueella on numeroituja telttapaikkoja aivan järven rannassa, mutta maaliskuusta syyskuuhun ne on varattava etukäteen. Balmaha Visitor Centre tai kansallispuiston nettisivut auttavat tässä. Hintaa paikoilla oli muistaakseni 7 puntaa per henkilö per yö.

 IMG_20190722_120142 IMG_20190722_120149
IMG_20190722_121522

Päivä oli taas pilvinen, muttei onneksi kovin sateinen. Reitti oli kaikin puolin mukava, koska se seuraili Loch Lomondin rantaviivaa, tauoilla pääsi huljuttelemaan varpaita kylmässä vedessä ja matkan varrella tuli vastaan pieniä vesiputouksia ja muuta mielenkiintoista. Suunnilleen puolimatkassa oli hyvä pysähtyä Rowardennan Hotelissa lounaalla. Vaikka vettä edelleen tihkutti ajoittain, oli ihana istua takapihan maisematerassilla huurteisella ja katsella kauas järvelle.

IMG_20190722_130647Rowardennan Hotel
IMG_20190722_132025Terdenäkymät. Kajakkejakin näköjään vuokrattavana.

IMG_20190722_142314

Ylläolevan muistutuksen kun saisi iskostettua kaikkien retkeilijöiden päähän, kulkivatpa sitten Skotlannissa, Suomessa tai missä tahansa muuallakaan. Paksukalloisimmille voisi sopia vaikkapa kätevä käsivarsitatuointi jeesimään, jos ei niitä roskiaan muuten muista tai ymmärrä viedä mukanaan pois.

Let no one say, and say it to your shame, that all was beauty here until you came.

IMG_20190722_163209Pala sammaloitunutta historiaa matkan varrelta

IMG_20190722_180655Inversnaidin vesiputous

Loppupäivän paras hetki oli, kun metsäpolku yhtäkkiä loppui ja edessä pauhasi Inversnaidin valtava vesiputous pienempine kavereineen. Skaalaa ei hahmota kuvistani lainkaan, mutta se oli oikeasti suuri ja vaikuttava! Aivan putouksen vierestä löytyy perinteinen Inversnaid Hotel, jonka ykköskohderyhmää taitavat olla eläkeläiset. Tai ainakin kiertoajelubussi kippasi lastillisen sellaisia pihaan, kun kuljimme siitä ohi. Kävimme myös myöhemmin illalla, leirin pystytyksen jälkeen yksillä alakerran tanssiravintolassa, eikä sielläkään ollut livebändin lisäksi kuin kourallinen vanhan kaartin kansaa. Tuli oikeastaan vähän ruotsinlaivavibat!

IMG_20190722_181931Inversnaid Hotel: eräjormasiipi

Vaikka budjetti ei antaisi periksi majoittua hotellissa, sen läheisyydessä on todella kätevä telttailla. Ensinnäkin hotellin seinän hanasta saa täytettyä juomapullot ilmaiseksi raikkaalla vedellä. Toiseksi hotellin WC-tiloja on lupa käyttää aukioloaikojen puitteissa. Kolmanneksi hotellilla on mutaisille ja hikisille vaeltajille oma eväshuoneensa – kengät pitää riisua sisään mennessä pois eikä henkilökunta eksy tarjoilemaan pöytiin, mutta ruokaa ja juomaa voi sukkasillaan hiippailla tilaamaan paremman väen ravintolan tiskiltä. Tila on siisti ja pöytien päästä löytyy myös reilusti pistorasioita kaikkien mahdollisten härpäkkeiden lataamiseen.

IMG_20190723_123826  IMG_20190722_184440 copy
IMG_20190722_184538

Kaiken muun hyvän lisäksi telttailu on sille osoitetulla alueella ilmaista, ja kaupan päälle pääsee heräilemään aika kivoista maisemista. Teltta-alueelta on noin 5–10 minuutin kävelymatka hotellille. Ihan vieressä on myös ranta, josta pääsee helposti uimaan. Tai no en ehkä omalla kohdallani puhuisi uimisesta, mutta hikisenä, likaisena ja väsyneenä pikadippaus viileään veteen on aina hyvästä ennen makuupussiin kääriytymistä. Meidän lisäksemme paikalla yöpyi vain kaksi tai kolme muuta seuruetta, eli ei edes tullut tungosta. Suosittelen lämpimästi!

Hintoja (heinäkuu 2019):

  • Oakwood Inn, Balmaha: siideri+olut+jaettu pizza+chips&cheese+kahvi+kaakao=31 £
  • Cashel Camping: 2 hlö telttapaikka 13 £, kuivuripoletti 2 £, aamupalaleivät ja -kahvit yht. 7 £
  • Rowardennan Hotel: lounas juomineen kahdelle 22 £
  • Inversnaid Hotel: 2 tuoppia yht. 7 £

Kaikki tähän reissuun liittyvät tekstit löytyvät helposti tägillä WHW19FI .

West Highland Way, osa 1: Glasgow-Milngavie-Drymen

IMG_20190720_133150

Jaahas, näköjään blogin päivitys ei muuta vaadi kuin vuoden tuumaustauon ja pienen pandemian, mutta tässä sitä taas ollaan purkamassa männävuoden juttuja. Ihan mukava  toki muistella niitä vanhoja hyviä aikoja, kun vuoristomaisemiin matkustus vielä oli arjessa ihan realistinen mahdollisuus.

Viime kesän SlovinIt-kiertueen jälkeen oli taas parisuhdematkailun vuoro. Heinäkuun loppupuolella lähdimme Kokin kanssa Skotlantiin, jonka ylämaiden näkemisestä olin haaveillut siitä asti, kun ensimmäisen kerran lapsena luin Don Rosan sarjakuvia Roope Ankan nuoruusvuosista. Matkan päätarkoituksena oli kulkea legendaarinen West Highland Way -vaellusreitti päästä päähän, mistä kertyisi taas reilut 150 kilometriä patikkamittariin.

Ennen ensimmäistä vaelluspäivää yövyimme rähjäisellä alueella lähellä Glasgow’n keskustaa. Hotelli ja alue valittiin budjetti edellä, eikä siitä huokean hinnan lisäksi olekaan juuri muuta hyvää sanottavaa. McLays Guest House oli rähjäinen ja sokkeloinen röttelö, jonka klaustrofobiaa aiheuttavaan hissiin joku onneton vielä jäi jumiin. Tällä kertaa arpaonni ei kuitenkaan osunut omalle kohdalleni hississä, vaan läheisessä vietnamilaisessa, jonka annoksesta paljastui yllärinä itselleni myrkyllistä avokadoa. Viikon vaellukselle olikin mukava lähteä, kun koitosta edeltävän yön virkistävät unet olivat vaihtuneet porsliinin halailuun.

1. päivä: Glasgow–Milngavie

Reitin virallinen aloituspiste on Milngavien kylässä, parinkymmenen minuutin junamatkan päässä Glasgow’sta. Opaskirjamme kuitenkin suositteli aloittamaan kävelyn jo Glasgow’sta, koska silloin saisi pehmeän laskun tulevaan koitokseen ja pääsisi seuraamaan, kuinka kaupunkimaisema vaihtuu asteittain maaseutuun. Tuo pätkä olikin ihan leppoisa – auringonpaisteessa puiston läpi ja jokivartta seuraillen läpi peltojen ja ohi lehmien.

IMG_20190719_163213

Olimme ehtineet jo Milngavien rajamaille, kun tummia pilviä alkoi kerääntyä auringon eteen ja ensimmäisiä sadepisaroita tipahdella otsalle. Siinä kohtaa oli hyvä pitää tauko opaskirjan suosittelemassa The Tickled Trout -pubissa kylmän juoman ja frittiruoan merkeissä. Meidän oli ollut tarkoitus yöpyä Milngaviessa opaskirjan suosittelemalla leirintäalueella, mutta sitten Google kertoi, ettei aluetta enää ollut olemassa. Tämänkin olisi joku fiksumpi tarkistanut jo etukäteen, eikä vasta pubissa myöhään samana päivänä. Meillä ei myöskään ollut vielä kaasupulloa retkikeittimeen, koska ne olivat olleet loppu Glasgow’n retkeilyliikkeessä. Milngavien kauppa taas oli sulkemassa niin aikaisin, ettemme millään olisi ehtineet kävellä sinne asti ajoissa. Pubin ystävällinen henkilökunta neuvoi meidät viereiseen puutarhaliikkeeseen, josta onneksi löytyi sopiva. Muuten olisi jäänyt illallinen kokkaamatta, eikä parisuhdekaan kiikkuisi hyvissä kantimissa nälkäkiukun iskiessä.

IMG_20190719_181936_01__01Tyylistä tinkimättä

Kevyt tihku yltyi kunnon kaatosateeksi eikä näyttänyt mitään loppumisen merkkejä. Oli pakko jatkaa matkaa kahlaten. Onneksi mukaan oli pakattu juuri tällaista tilannetta varten pro-varusteet, eli kahden euron kertakäyttösadetakit. Yritimme ensihätään liftata suoraan Drymeniin, mutta kukaan ei yllättäen halunnut kahta uitettua rinkkahippiä kyytiinsä. Milngavien keskustassa kyselimme ihmisiltä, saako reitin alkupisteessä, läheisen puiston tuntumassa telttailla, mutta kukaan ei tiennyt vastausta. Tiedossa oli, että vaellusreitin varrella telttailu on Suomen tapaan sallittua, mutta nyt oltiin vielä sivistyksen ytimessä. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan juuri ollut, ja kukapa tuolla kelillä olisi jättänyt mukavan torppansa lämmön vain päästäkseen valittamaan vettä valuville retkeilijöille. Läksytyksen saimme kuitenkin keski-ikäiseltä pariskunnalta, joka näki meidän kantavan ruokakaupasta kahden litran vesipulloa. Kuulemma ihan idioottia ostaa vettä, kun kävelykadun sinisestä hanasta voi täyttää pullonsa ilmaiseksi. Hyvä pointti sinänsä, mutta kun satuimme tarvitsemaan veden lisäksi myös jonkin kantoastian sille.

IMG_20190719_190753

Pian reitin lähtöpisteen jälkeen bongasimme onneksi kivan telttapaikan pusikon suojista, joen varresta. Joen toisella puolella avautui golfkenttä, mutta sekin oli sateella autio. Pienen pulahduksen jälkeen pääsimme keittelemään iltapalaa ja kuuntelemaan pisaroiden ropinaa telttakankaaseen. Sade teki matkalla tuhojaan ja ylläoleva kuva oli yksi viimeisistä, jonka kännykälläni sain otettua ennen kuin sen kamera lakkasi lopullisesti toimimasta. Myös pokkarikamera tuhoutui yön aikana kosteudesta, kun unohdin sen rinkan vyötaskuun. Hups. Ensi kerralla voisi kenties panostaa parempiin varusteisiin (kahden euron sadeviitan päivitys viiden euron sadetakkiin) ja jättää Google Mapsin käytön vähemmälle, niin kuvauskalusto saattaisi pysyä pidempään kunnossa.

2. päivä: Milngavie–Drymen IMG_20190720_124358

Sade oli lakannut yön aikana, ja aamulla heräsimme siihen, kun meitä reippaampien retkeilijöiden vapaana juossut koira kävi tohkeissaan nuuhkimassa telttamme nurkat. Koiria tuli reitillä muutenkin vastaan usein, mikä on aina bonusta jo valmiiksi hyvään päivään. Vaikka pilviä näkyi edelleen, sää vaikutti jo huomattavasti lupaavammalta. Lammikotkin olivat jo pääosin ehtineet kuivahtaa matkan varrelta.

IMG_20190720_131107Sumuisen linssin takaa – varsin helppo erottaa, mitkä kuvat on otettu omalla kastuneella puhelimellani ja mitkä Kokin ehjällä luurilla

IMG_20190720_131750Savanni vai Skotlanti?

IMG_20190720_134948Mukavaa hommaa

IMG_20190720_151027

Ehdimme pitää lounastauon juuri ennen tätä The Beech Tree -ravintolan mainoskylttiä, joten kaikesta sen houkuttelevuudesta huolimatta emme viitsineet pysähtyä heti uudelleen. Tämä vaellushan ei tosiaan kulje missään erämaassa, vaan pikkukylästä toiseen. Suurin osa reitistä on mukavaa hiekkatietä hienoissa maisemissa ja vain todella lyhyitä pätkiä joutuu kävelemään ajotien reunaa. Pienellä ennakkosuunnittelulla ei välttämättä tarvitsisi edes kantaa ruokia tai retkeilyvarusteita mukanaan, kun suunnittelisi reitin pubista pubiin ja yöpyisi majataloissa matkan varrella. IMG_20190720_151416 IMG_20190720_152056IMG_20190720_160353 IMG_20190721_103523

Saavuimme Drymeniin myöhään iltapäivällä ja pystytimme teltan pienelle Drymen Camping -leirintäalueelle. Drymenin keskusta on leirintäalueelta vain muutaman kilometrin kävelymatkan päässä, joten kokkailun jälkeen teimme vielä pienen iltalenkin pubiin. Skotlannin vanhin virallinen pubi Clachan Inn oli ääriään myöten täynnä, joten siirryimme suosiolla viereisen Winnock Hotelin kellaripubiin tuopeille ja jälkiruoalle. Lopuksi oli kätevä täydentää snäcksivarastoja kylän Sparissa ennen vyörymistä takaisin leiriin.

 IMG_20190720_211822Drymen

Hintoja (heinäkuu 2019):

  • The Tickled Trout: 2 tuoppia + 2 x sipulirenkaat + 1 x mustekala = 19 £
  • Kaasupullo retkikeittimeen = 9 £
  • Winnock Hotel: 2 tuoppia + 2 jälkiruokaa = 17 £
  • Drymen Camping: 7 £/hlö/yö

Kaikki tähän reissuun liittyvät tekstit löytyvät helposti tägillä WHW19FI .

SlovinIt19: Venetsia ja Lido

IMG_20190701_111008

SlovinIt-kiertomatkamme viimeiseksi etapiksi valikoitui Venetsia, lähinnä hyvien kulkuyhteyksien vuoksi. Haisevaksi ja ruuhkaiseksi moitittu kanaalikaupunki ei ennakkoluulojen perusteella erityisemmin kiinnostanut, mutta tuntui kuitenkin olevan sellainen kohde, joka jokaisen on kerran elämässä lusittava läpi.

Locanda SilvaLocanda Silva: hotellihuone + kanaalinäkymä ikkunasta, kattoterassinäkymä ja yhteistila

Matka bussiasemalta hotellille vain vahvisti ennakkoluuloja: tuskanhiki virtasi helteessä, risteilyturistilaumat jyräsivät kaiken alleen ja Google Mapsin kävelyohjeet johtivat umpikujaan. Matkalle osui noin miljoona kanaaleja ylittävää siltaa, joissa oli vain portaat eikä liuskaa, joten painavaa matkalaukkua joutui raahaamaan lihasvoimin ylös alas sopivaa kiertotietä etsiessä. Nakki otsassa saavuimme lopulta Locanda Silvaan, jossa yövyimme viikonlopun yli. Hotelli oli onneksi todella siisti ja kaikin puolin kiva, henkilökunta oli ystävällistä ja aamupalakin yllättävän monipuolinen. Myös sijainti osoittautui hyväksi ja käteväksi, kunhan suuntavaisto päivittyi ja opimme järkevät kulkureitit pikkukujien muodostamassa labyrintissa. Siitä fiilikset alkoivatkin hiljalleen kääntyä taas plussan puolelle.

IMG_20190629_193943 IMG_20190629_203431

Suihkun jälkeen jaksoimme lähteä kiertelemään kujia umpimähkään paremmalla asenteella. Venetsian historiallisessa keskustassa kuljetaan vain kävellen tai vesitse, autoja tai autonmentäviä teitä ei ole lainkaan. Kujat ovat kapeita ja ruuhkaisia. Kaupunkia halkovissa kanaaleissakin käy kova kuhina, kun raitapaitaiset gondolieerit kuljettavat turisteja ristiin rastiin auttaen heitä samalla keventämään lompakkoaan.

IMG_20190629_170236Piazza San MarcoIMG_20190629_170649Basilica di San Marco

Meillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa ensimmäiselle kävelykierrokselle, harhailimme vain ympäriinsä. Yhtäkkiä hämyisä kuja avautui Pyhän Markuksen torille (Piazza San Marco), ja siinä hetkessä ymmärsin vihdoin Venetsian suosion. Pyhän Markuksen tuomiokirkko (Basilica di San Marco) oli omin silmin nähtynä niin vaikuttava, että kliseinen hengen salpautuminen oli oikeasti aika lähellä todellisuutta. Tuntui, että aika pysähtyi ja sanat kuivuivat kurkkuun. Mitä pidempään noita rakennuksia tuijottaa, sitä enemmän löytää yhä uusia, mykistäviä yksityiskohtia. Kuvat eivät todellakaan tee tälle kirkolle tai aukiolle oikeutta, vaan ne on koettava itse. Ja siitä ne miljoonien turistien vyöryt syntyvät, täysin aiheesta. Jos halusitte olla rauhassa, olisitte rakentaneet rumempaa!

pulutMatkusta kerran elämässä Venetsiaan. Kuvaa puluja.

IMG_20190630_133253No Mafia, Venezia è Sacra (Ei mafiaa, Venetsia on pyhä)

“Rakkautta ja yskää ei voi piilottaa” –Tuntematon graffititaiteilija

IMG_20190629_173150Costa Luminosa: muutama lisäturre saapuu jälleen katujen tukoksi

Yllättävää kyllä, valtavaan turistimereenkin tottui, eikä ihmispaljous juurikaan ahdistanut enää ensijärkytyksen jälkeen. Tärkeintä on pakata hyvät kengät ja valmistautua kuluttamaan ne puhki. Budjettimatkailijan taas kannattaa ottaa huomioon, että lyhyimmistäkin gondoliajeluista saa pulittaa lähemmäs satasen. Onneksi nähtävyyksiä pääsee ihmettelemään vesiltä käsin myös paljon edullisemmin Venetsian ja lähisaarten välillä kiertävien vaporetto-vesibussien kyydistä. Actv myy sekä yksittäisiä lippuja että 1–7 päivän turistilippuja, joista kannattaa valita jälkimmäinen oman loman keston mukaan. Vaporetoilla pääsee kulkemaan kätevästi paitsi asemalta toiselle pääkanaalissa myös lähisaarille. Osa linjoista kulkee ympyräreittiä, joten niitä voi käyttää myös kivoina miniristeilyinä, varsinkin jos käy tuuri ja saa istumapaikan kannelta.

IMG_20190629_183540

Pyhän Markuksen kellotorni (Campanile di San Marco) kohoaa tuomiokirkon edessä lähes sadan metrin korkeuteen (ylläolevassa kuvassa taustalla vasemmalla), ja huipulta on oletettavasti huikeat näkymät yli koko kaupungin. Ymmärrettävästi tämä tornikierros on erityisen suosittu turistiaktiviteetti, ja jonot ja pääsymaksut ovat sen mukaiset. Hermoja ja rahaa säästävä vinkki onkin napata vaporettokyyti läheiselle San Giorgio Maggioren saarelle ja kiivetä mieluummin siellä sijaitsevan kirkon (Chiesa di San Giorgio Maggiore) kellotorniin ihailemaan maisemia. Pääsylippu on huomattavasti halvempi eikä jonoa ollut lainkaan, kun itse kävimme iltapäivällä pyörähtämässä paikalla.

IMG_20190701_104732 IMG_20190701_105206

Vaikkei San Giorgio Maggioren kellotorni kohoakaan samoihin korkeuksiin kuin Pyhän Markuksen, yläilmoista pääsi silti vakoilemaan vaikka mitä mielenkiintoista. Suosikkibongaukseni oli kirkon takapihan huikea pensaslabyrintti, jonne ei valitettavasti kuitenkaan päästetty turisteja eksymään ja nääntymään auringossa. Hieno se oli silti! Tuollaisen hankin itsellenikin heti, kun joskus ehkä siirryn parvekkeesta takapihan omistajaksi.

Lido
IMG_20190630_181742

Mikäli keskustan tungos alkaa hengästyttää, vaporetto vie parissakymmenessä minuutissa kätevästi myös Lidon lomasaarelle. Ruuhkat ja kapeat kujat ovat Lidossa muisto vain – saarelle on rakennettu “normaalit” autotiet ja leveitä kävelyteitä. Tavalliset bussitkin kulkevat. Lido tuntuukin varsin perinteiseltä rantalomakohteelta rehevine kukkaistutuksineen ja kiiltävine ostoskatuineen. Tunnelma on unelias ja rauhallinen, vaikka kyllä tännekin jengiä mahtuu.

IMG_20190630_180745Vuokrattavia capanna-rantamökkejäIMG_20190630_172339Rahvas kylpee kylki kylkeä vasten…
IMG_20190630_173239…ja vasta rahalla saa hengitystilaa.IMG_20190630_173117Pikkukiviranta? Ei, vaan ihan vain muutama simpukankuori!

Vaikka puolen päivän rantavisiitti oli ihan virkistävä tauko kaikesta kävelystä, uskon Lidon kuitenkin olevan parhaimmillaan rikkaiden temmellyskenttänä. Ilmaisia rantakaistaleita on kyllä ripoteltu ympäri saarta, mutta ne ovat todella ruuhkaisia, kun taas yksityisrannoilla riittää lääniä. Virkaintoinen vartija tuli hetkessä häätämään meidät väljemmältä rantakaistaleelta samaan sumppuun muun köyhälistön kanssa, mutta ei puuttunut muiden sääntörikkureiden tekemisiin läheskään samalla tarmolla. Emme ilmeisesti osanneet Reddsin kanssa näyttää tarpeeksi hankalilta tapauksilta, ja meitä oli helppo käskyttää.

Venetsian yö

Venetsian taika paljastuu parhaiten vasta myöhäisellä, kun risteilyryhmät ovat palanneet aluksilleen ja ilta alkaa hämärtää. Valot syttyvät pääkanaalia reunustavien ravintoloiden terasseille ja liveorkesterit alkavat soittaa Pyhän Markuksen torilla. Tärkeimpien nähtävyyksien yövalaistus tuo niistä aivan uuden puolen esiin.

IMG_20190629_211932IMG_20190629_204151IMG_20190630_210021__01__01IMG_20190630_221154IMG_20190630_221758__01__01__01

Normaalisti en harrasta matkamuistojen shoppailua, mutta Venetsiassa oli pakko tehdä poikkeus. Olen keräillyt naamioita siitä asti, kun olin työharjoittelussa Tansaniassa. Venetsian jokainen turistikoju on täynnä feikkejä muutaman euron halpanaamioita, mutta keskustasta löytyy yhä myös perinteisiä naamiokauppoja (esim. Ca ‘Macana), joiden tuotteet valmistetaan edelleen huolellisesti käsityönä. Valikoimaa löytyy pitkänokkaisista il dottore -maskeista mielikuvituksellisiin steampunk-versioihin ja sympaattisiin eläinhahmoihin. Tuskaisen valikoinnin päätteeksi ostoskassiin päätyi hieman kierosilmäinen kettunaamio, jota voisin kuvitella käyttäväni jossakin salaseurakokouksessa. (Nyt täytyy enää löytää se seura…) Voisin matkustaa Venetsiaan uudelleen ihan pelkästään siksi, että saisin hankittua lisää naamioita.

IMG_20190629_164022

Hintoja (kesä-heinäkuu 2019): Venetsia

  • Majoitus, Locanda Silva, 2 hh,  oma kylpyhuone ja kanaalinäkymä, ilmainen aamiainen: 100 €/yö + muutaman euron kaupunkivero
  • Actv-kortti, 2 pv: 30 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI.

SlovinIt19: Caorle

IMG_20190628_051620

Vauhdikkaan Slovenian-vaellusviikon jälkeen oli hyvä jatkaa hikoilua hieman eri merkeissä, kun siirryimme hengähtämään meren äärelle Italian puolelle. Pohjois-Italiassa on useita houkuttelevia rantalomakohteita, mutta perusteellisten googletutkimusten perusteella päädyimme Triesten ja Venetsian välissä puolimatkassa sijaitsevaan Caorleen. Kriteereinä oli rauhallinen tunnelma, jotain persoonallista nähtävää, hyvät rannat ja mahdollisuus päästä kohteeseen julkisilla kulkuneuvoilla.

trainItalialainen ilmastointi perustuu lippujen löyhyttelyyn

Ljubljanasta otimme ensin Flixbusin Italian Triesteen, josta jatkoimme junalla Portogruaro–Caorlen asemalle ja sieltä edelleen paikallisbussilla Caorlen keskustaan. Aamuseitsemän Flixbusissa oli reilusti tilaa, ja ostimme siihen liput vasta matkaa edeltävänä päivänä. Myös junassa oli hyvin tilaa, vaikka ostimme liput vasta matkustuspäivänä. Sekä bussi että juna kulkivat hyvin aikataulussa, ainoastaan bussi jumitti loppumatkasta hetken ruuhkassa. Mutta tuo Trenitalian aria condizionata oli kyllä surkea vitsi. Tämä oli juuri se viikko, kun Euroopan yli pyyhki ennätysmäinen helleaalto, joten junamatka oli pala puhdasta tuskaa. Reidet ja selkä liimaantuivat nahkapenkkiin ja hiki virtasi noroina pitkin kasvoja. Saunassa olisi ollut mukavampaa.

 IMG_20190627_111232

Majoituimme Hotel Fabriziossa, joka oli ikävä kyllä hienoinen pettymys. Varaussivuston mukaan huoneessa olisi parveke, mutta sen paikalla oli todellisuudessa vain pieni räppänä. Huone oli pimeä ja tunkkainen. Henkilökunta oli oikein ystävällistä, mutta säätämiseen taipuvaista: meiltä yritettiin mm. laskuttaa majoituksen hinta kahdesti. Kukaan ei puhunut englantia, mutta pärjäsimme  elekielellä ja muinaisen koulusaksan kaukaisilla muistoilla. Aamupala oli kuitenkin ihan hyvä (vaikka sitä tarjoiltiinkin vain tunnin ajan klo 8–9), ja huoneen hintaan kuului yllätyksenä rantatuolit ja -varjo, joista joutuisi normaalisti maksamaan vuokraa 20–25 €/pv tai 85 €/vko.

IMG_20190628_211156IMG_20190627_112320

Tuskainen olo unohtui onneksi hetkessä, kun pääsimme lopulta kiertelemään kohdetta. Caorle on pieni ja söpö kaupunki täynnä veikeän värisiä taloja ja kilometreittäin rantaviivaa – täydellinen paikka muutaman päivän lötköttelyyn. Meidän kolmipäiväinen rantalomamme eteni joka päivä lähes samalla kaavalla: aamiainen hotellilla, rannalle pötköttelemään, kevyt lounas, suihku ja päikkärit ilmastoidussa hotellihuoneessa, ja lopuksi ulos nauttimaan väriterapiasta ja etsimään kivaa illallisravintolaa.

IMG_20190628_061711IMG_20190627_110414

Caorlen vanha kaupunki rakentuu sokkeloisista pikkukujista ja pienistä aukioista, joita reunustavat riemukkaan väriset talot. Kaupunkia kutsutaankin Pikku-Venetsiaksi, vaikkei sieltä kanaaleja löydykään. Itselleni tuli pastelliväreistä ja matalasta rakennuskannasta mieleen myös Miami Beach, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Tällaisissa maisemissa iskee aina arkkitehtuurikateus – miksei Suomessa käytetä värejä? (Huom! Harmaa ja beige eivät ole värejä!) Marraskuu olisi miljoona kertaa siedettävämpi, jos työ- ja koulumatkoilla pääsisi nauttimaan kaikista sateenkaaren sävyistä Caorlen tapaan.

Caorle

Caorlen ravintoloista saa peruspitsojen ja -pastojen lisäksi vaikka mitä mereneläviä, mikä on toki luonnollista seurausta kaupungin sijainnista meren rannalla. Näitä kannattaa ehdottomasti kokeilla! Ja vaikka nyt onkin pastamaasta kyse, niin on pakko tehdä törkeästi ja suositella myös kiinalaista ravintolaa nimeltä Nuova Hong Kong: superhyvää ruokaa, kiva terassi rauhallisella aukiolla, ystävällinen ja nopea palvelu eikä hintakaan huimaa. Kivaa vaihtelua ruokavalioon, varsinkin jos viettää Italiassa pidemmän aikaa.

IMG_20190628_203613

Yhtenä aamuna poikkesimme aiemmin mainitsemastani päivärytmistä ja lähdimme rannalle katsomaan auringonnousua. Viiden aikoihin rantabulevardilla ei näkynyt kuin satunnaisia lenkkeilijöitä ja valokuvaajia. Pääsimme samalla katselemaan kiviin hakattua ulkoilmataidenäyttelyä rauhassa ilman, että saksalaisturistien laumat olisivat estäneet näkymät. Rakastan auringonnousun tunnelmaa, mutta Suomessa en kyllä mitenkään jaksa sitä varten herätä. Lomalla kaikki on toisin.

IMG_20190628_051115IMG_20190628_060425IMG_20190628_054703__01IMG_20190628_054401IMG_20190628_062413IMG_20190628_061155

Omaleimaisesta arkkitehtuurista huolimatta Caorle on siinä mielessä tyypillinen rantalomakohde, että se elää sykleissä ja tunnelma vaihtuu näiden syklien välillä kuin taikaiskusta. Päivisin nautitaan auringosta, rannat kuhisevat ihmisiä ja vaaleanpunainen nahka tirisee helteessä. Myöhään iltapäivällä hiljenee, kun kaikki vetäytyvät lepäilemään ja syömään. Ja sitten alkuillasta pimeän tullen kadut täyttyvät taas perheistä ja pariskunnista. Peliluolien värit vilkkuvat, jäätelömyyjien kassakoneet kilisevät ja myöhään auki olevat kenkäkaupat houkuttelevat heräteostoksille. Ihana paikka, suosittelen kaikille italian- tai saksankielentaitoisille!

IMG_20190628_212101IMG_20190627_223042

Hintoja (kesäkuu 2019): Caorle

  • Flixbus Ljubljana–Trieste: 10 €/hlö (yläkerran näköalapaikalla)
  • Juna Trieste–Portogruaro: 9 €/hlö
  • Paikallisbussilippu Portogruaro–Caorle: 3 €
  • Majoitus, Hotel Fabrizio: 76,35 €/yö/2 hh + turistivero 0,70 €/hlö/yö
  • Rantatuolien ja -varjon vuokra: 20–25 €/pv tai 85 €/vko
  • Pizza ja juomat kahdelle, Hotel Negretto: 28 € (sis. palvelumaksun)
  • Jäähilejuoma 3 €, vesipullo 1 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI

SlovinIt19: Ljubljana

IMG_20190625_184528

Bledin ja Bohinjin reippailuloman jälkeen jatkoimme Ljubljanaan, jossa villit vuoristomaisemat vaihtuivat huolellisesti hoidettuihin puistoihin ja koristeelliseen arkkitehtuuriin. Viivyimme kaupungissa ohikulkumatkalla vain yhden yön, joten visiitti jäi ikävä kyllä pelkäksi pintaraapaisuksi. Meidän oli tarkoitus tavata kaupungissa asuva slovenialainen ystäväni, mutta epäonnisten sattumusten vuoksi tapaaminen ei sillä kertaa onnistunut. Päivä kului silti ihan mukavasti käyskennellessä ympäriinsä ilman sen kummempaa suunnitelmaa.

IMG_20190625_124511IMG_20190625_125708IMG_20190625_155221IMG_20190625_133807IMG_20190625_155532IMG_20190625_204522

Satuimme vahingossa paikalle Slovenian kansallispäivänä 25. kesäkuuta. Monet liikkeet sulkivat ovensa aikaisin ja kadut olivat yllättävän hiljaisia, mikä tietysti helpotti liikkumista mutta teki tunnelmasta hieman erikoisen. Paikalliset taisivat olla juhlapäivän vietossa jossain aivan muualla. Mutta ainakin arkkitehtuuria pääsi ihmettelemään ilman, että jonkun toisen turistin pää olisi jatkuvasti blokannut näkymät. Rakastan noita koristeellisia, värikkäitä taloja! Ja entäs tuo päiväkodin piha viherseinineen ja pilvikoristeineen? Pääkaupungiksi Ljubljana on jotenkin yllättävän siisti ja sympaattinen.

IMG_20190625_140442IMG_20190625_144030IMG_20190625_144537IMG_20190625_144933IMG_20190625_144258IMG_20190625_144452

Vietimme hyvän tovin myös Tivolin valtavalla, vehreällä puistoalueella, jonka puiden varjoon oli hyvä paeta iltapäivän hellettä. Puistosta löytyi kukkaloiston lisäksi myös mm. ulkoilmataidenäyttely ja pieni kasvitieteellinen puutarha, jonka pihalla kasvatettiin eksoottisia puita ruukuissa. Parhaiten jäi kuitenkin mieleen lummelammen hassu sorsa, joka sinnikkäästi ähelsi pulskaa peräsintään lumpeenlehden päälle vuorotellen sekä eteenpäin kiipeämällä että peruuttamalla, kunnes pitkän könyämisen jälkeen onnistui pyrkimyksissään. Lehti ei kuitenkaan jaksanut kannatella sorsan painoa, vaan painui osittain pinnan alle. Sorsa jäi silti tyytyväisenä kelluskelemaan kiikkerälle päikkäripaikalleen. Tällaisia yksityiskohtia harvemmin ehtii omassa arjessa pistää merkille.

food-lj

Ruokapuolelta voin suositella Icy Bobo -jäätelörullakojuja ja Druga Violina -ravintolaa. Druga Violina työllistää ihmisiä, joilla on oppimisvaikeuksia tai erityistarpeita. Ravintola sijaitsee kivalla pienellä aukiolla lähellä Ljubljanan linnaa. Annokset ovat reilun kokoisia, ruoka maistuvaa ja hinnat todella edulliset. Pikkunälän iskiessä kannattaa napata jokirannan torilta mukaan kipollinen tuoreita marjoja.

IMG_20190625_205101 IMG_20190625_210311

Illallisen jälkeen kiipesimme (monen muun tapaan) vielä Ljubljanan linnalle katsomaan auringonlaskua. Linnakukkulalta on hienot näkymät yli vanhankaupungin kattojen, ja bonuksena voi vilkuilla myös horisontissa siintäviä vuoria. Ei ollenkaan hassumpi iltalenkkikohde.

Hintoja (kesäkuu 2019): Ljubljana

Tässä vaiheessa lomaa olin jo käynyt laiskaksi muistiinpanojen suhteen, joten hintamerkintöjä on vain muutama.

  • Majoitus, Guest House Stari Tisler, 2 hh jaetulla kylpyhuoneella: 50 €/huone/yö + kaupunkivero 3,13 €/hlö
  • Kolmen ruokalajin illallinen ja juomat kahdelle, Druga Violina: 35 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI.

SlovinIt19: Bohinj-järvi ja Triglavin kansallispuisto

IMG_20190621_194221Tervetuloa Bohinjiin!

Kolmas reissupäivä alkoi tuttuun ja turvalliseen Bled-tyyliin raikkaan piiskaavalla rae- ja vesisateella. Taivas toki aukesi juuri silloin, kun odottelimme bussia seuraavaan kohteeseemme Bohinj-järvelle. Mikäpä sen mukavampaa kuin matkustaa vettä valuvana – onneksi matka kesti alle tunnin. Valehtelisin jos väittäisin, ettemme jättäneet jälkeemme epäilyttävän nihkeitä bussin penkkejä. Sori vaan seuraaville matkalaisille!

Bohinj

Sobe_CuskicSobe Ćuskić, Ribčev Laz

Bohinjissa viihdyimme neljä yötä Sobe Ćuskić -majatalossa Ribčev Lazin kylässä. Talon herttainen emäntä ei puhunut englantia muutamaa sanaa enempää, mutta kaikki hoitui silti ongelmitta. Ylimmän kerroksen huone oli siisti, valoisa ja tilava. Meillä oli myös oma parveke vuoristonäkymin ja vapaa pääsy yhteiskeittiöön. Majatalon sijaintikin oli oikein näppärä: aivan bussipysäkin vieressä, n. 10 minuutin kävelymatkan päässä Bohinjin ytimestä (eli kaupoilta ja järveltä). Kahden hengen huone maksoi 50 €/yö, ja oli hinta-laatusuhteeltaan mielestäni täysi kymppi.

IMG_20190624_073115IMG_20190621_195232

Bledin tietävät “kaikki” ja turistimäärä on sen mukainen, kun taas Bohinjiin eivät yhtä monet ainakaan vielä eksy. Bledin bussiasemalla tapaamamme jenkkituristikin oli kovin ihmeissään siitä, miten viitsimme Bledin jälkeen enää lähteä katsomaan “toista järveä”. Oma mokansa, sillä Bohinj ei tosiaan ole mikä tahansa tusinajärvi. Oikeastaan voisin väittää, että Triglavin kansallispuiston reunalla sijaitseva Bohinj on käytännössä suurempi, edullisempi ja rauhallisempi versio Bledistä. Luonnonrauhaa, vuoristomaisemia ja loputtomia vaellusmahdollisuuksia arvostavalle Bohinj on täydellinen kohde. Järvellä on myös hyvät purjelautailu-, riippuliito- ja melontamahdollisuudet.

st_johnJohannes Kastajan kirkko, Ribčev Laz

Ensi töiksemme hankimme Ribčev Lazin turisti-infosta 27 euron hintaisen Mini Bohinj -paketin, johon sisältyi risteily järvellä, edestakainen lippu Vogelin kaapelihissiin, drinkkilippu Vogelin ravintolaan ja pääsylippu pikkuruiseen Johannes Kastajan kirkkoon, joka lienee Ribčev Lazin tärkein nähtävyys. Laajempiakin paketteja olisi ollut tarjolla, mutta meille tuo mini riitti hyvin.

IMG_20190621_202716Juhannusateria / Kramar

Saavuimme Bohinjiin juhannusaaton iltapäivällä. Sloveniassa ei kuitenkaan pääse yötöntä yötä juuri juhlimaan, vaan aurinko laskee yhtä aikaisin kuin Suomessa alkusyksystä. Emme siis ehtineet ennen pimeän tuloa juuri muuta kuin asettua taloksi ja etsiä murkinaa. Sopiva ruokapaikka löytyi aivan järven rannalta lyhyen kävelymatkan päästä kylän keskustasta. Ravintola Kramarin ruoka oli simppeliä mutta maistuvaa perusmättöä. Terassilta järvelle avautuvat maisemat taas olivat voittamattomat – ja sieltä se juhannusfiilis lopulta hiipi. Suosittelen!

IMG_20190621_195938Bohinjin sininen hetki

Savican vesiputous

IMG_20190622_104858Aamun ikkunanäkymät

Seuraava aamu oli sateinen ja sumuinen, joten pötköttelimme hyvillä mielin huoneessamme pitkälle iltapäivään. Kun aurinko alkoi yllättäen pilkistää pilvien välistä, päätimme pyörähtää Savican vesiputouksella, joka on yksi Bohinjin alueen suosituimmista luontokohteista.

IMG_20190622_163831__01__01

Bohinj-pakettiin kuuluva risteily on siitä kätevä, että meno- ja paluumatkalle saa erilliset liput, jotka voi käyttää myös erikseen. Käytimme siis toisen lipuista menomatkaan Ribčev Lazista järven toiselle puolelle Ukanciin. Vene pysähtyy leirintäalue Camp Zlatorog Bohinjin viereiselle laiturille, josta taas lähtee helppo, noin tunnin mittainen kävelyreitti ylös vesiputoukselle. Parhaaseen sesonkiaikaan heinä-elokuussa Savican porteille pääsee bussilla suoraan, mutta olimme itse liikkeellä hieman liian aikaisin kesäkuussa. Vaihtoehdoiksi jäi vain liftaus tai kävely, ja päätimme hikoilla.

IMG_20190622_175536Savica

Reipas asenne kostautui saman tien: selvisi, että porttien jälkeen on vielä kiivettävä reilut 550 porrasta suuntaansa päästäkseen näköetäisyydelle vesiputouksesta. Perillä ei enää harmittanut, koska onhan se aina hienompaa nähdä matkakohteen suosituimmat postikorttimaisemat omin silmin eikä vain lähimarketin korttitelineestä. Paluumatkalla jouduimme kulkemaan samaa tylsähköä kävelyreittiä pitkin alas Ukanciin, josta onneksi vielä illalla kulki paikallisbusseja takaisin Ribčev Laziin.

Vogelin vaellusreittejä 

IMG_20190623_085605Orlove Glaven tuolihissi

Talvisin Vogel-vuoren ympäristö toimii hiihtokeskuksena, ja kesäisin hisseillä pääsee helposti yli puolentoista kilometrin korkeuksiin ihailemaan upeita vuoristomaisemia. Viidentenä lomapäivänä käytimmekin Bohinj-paketin edestakaiset Vogel-hissiliput. Samalla lipulla pääsi myös Orlove Glaven tuolihissiin, joka vei meidät vielä ylemmäs vaellusreittien äärelle.

IMG_20190623_094405Taukomaisemaa…IMG_20190623_104909…ja sielunmaisemaa
IMG_20190623_110607
Pelästynyt kaveri polun varreltaIMG_20190623_104236Innostunut kaveri vuoren huipulta (Šija 1880 m)

Koska iltapäivän vuoristosääennuste näytti surkeahkolta, päätimme tehdä vain lyhyen lenkin ja huiputtaa jonkun Orlove Glaven hissin yläasemaa lähimpänä olevista nyppylöistä. Valinta osui Šijaan, jonne pääsee könyämään helppoa mutta jyrkkää reittiä pitkin alle parissa tunnissa taukoineen. Hyvällä säällä samaa reittiä pitkin voisi jatkaa mm. Vogelille asti, mutta jo tämän lyhyenkin kävelyn varrelta oli mahtavat panoraamat Slovenian Julisille Alpeille.

IMG_20190623_124505

Reippaan lenkinpoikasen päätteeksi oli kiva vielä kilistellä viinilasillisilla Vogelin yläaseman ravintolan terassilla ja tiirailla samalla kauas alas järvelle. Vinkkinä muille drinkkilippujen käyttäjille: viini on tuolla halvempaa kuin virvoitusjuomat, joten Bohinj-paketin liput kannattaa käyttää kolaan ja maksaa nuo puolentoista euron alkoholiannokset omasta pussista. Kannattaa myös käydä moikkaamassa kaikenkarvaisia kavereita, jotka asustelevat aitauksissaan aivan näköalapaikan vieressä.

Pigi_and_friendBongattu pullea päikkäripossu nimeltä Pigi

IMG_20190623_084218Tälle kiikulle, näihin maisemiin pääsee suoraan Vogelin hissiltä. Sopii laiskemmillekin!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Triglavin kansallispuistossa 
BohinjOnnellinen vuoristolaiskiainen elementissään

Kuudentena reissupäivänä päästiin vihdoin asiaan, eli kunnon päivävaellukselle kansallispuistoon! Aamulla huristelimme paikallisbussilla naapurikylä Stara Fužinaan, josta lähti jyrkkä metsäpolku 1085 metrin korkeuteen Vogarin näköalapaikalle. Nousua tuli siis heti alkuun puolisen kilometriä – kohtuullisen tehokas alkulämmittely.

IMG_20190624_075706 IMG_20190624_113403

Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli ylhäälle päästyämme lähteä vielä viiden tunnin ympyräreitille Vogar–Pršivec–Planina Viševnik–Planina Jezero–Vogar, mutta Planina Jezeron ja Vogarin välinen pätkä oli harmittavasti suljettu myrskytuhojen vuoksi. B-suunnitelmaksi muodostui laakson reunaa seuraileva, yhdensuuntainen reitti Vogar–Pršivec–Planina Viševnik–Crno Jezero–Slap Savica, eli päätepysäkkinä toimisi jo edellisenä päivänä nähty Savican vesiputous. Pelissä oli paljon, sillä tämä oli Reddsin ensimmäinen “oikea” vuoristovaellus, enkä missään nimessä halunnut tuottaa reissureiskalle pettymystä.

IMG_20190624_130157Pršivec (1761 m)
IMG_20190624_130132
Paras päikkäripaikka

Reittivalinta tuntui tässä vaiheessa hyvältä, ja korkeanpaikankammoinen Redds selvisi sinnikkyydellään hienosti myös muutamista jännittävistä, kevyttä kiipeilyä vaativista kohdista. Reittimme korkeimmalta pisteeltä Pršiveciltä avautui huikea 360 asteen panoraama ympäröiviin vuorijonoihin ja alas laaksoon, ja siellä oli hyvä pitää kunnon lepo- ja evästauko ennen pitkää laskeutumista.

IMG_20190624_135307 Bregarjevo zavetišče

Pysähdyimme matkalla Bregarjevo zavetiščen tuvalle, jossa voi yöpymisen lisäksi nauttia kylmiä juomia ja emännän kokkaamaa mättöruokaa. Pullo limua maksoi kolme euroa, ja makkara-annos olisi maksanut kympin – hyvinkin kohtuullisia hintoja, kun ottaa huomioon, ettei paikalle pääse kuin omin lihasvoimin. Tätä taukopaikkaa varten kannattaa varata hieman käteistä mukaan!

IMG_20190624_144931Takaisin metsään

IMG_20190624_151435

Viimeinen etappi ennen Savicaa oli häikäisevän turkoosi Čzrno jezero -vuorijärvi (“musta järvi”). Mikähän siinä on, että nämä kirkkaan turkoosit järvet nimetään aina mustiksi järviksi, sijaitsivat ne sitten missä päin maailmaa tahansa? Heti tuli mieleen ainakin samanniminen lätäkkö viime vuoden reissultani Montenegroon. No, joka tapauksessa olimme olleet liikkeellä jo ainakin kahdeksan tuntia, ja järven kylmässä vedessä oli ihana huljutella turvonneita varpaita ennen viimeistä puristusta Savicalle. Täydellinen sää, täydelliset maisemat – Reddsin ensimatka vuoristohullujen maailmaan oli sujunut lähes epäilyttävän hyvin.

IMG_20190624_151357

Epäilyksille oli aihetta, koska sittenhän se epäonni iskikin, vain 20 minuuttia ennen Savican parkkipaikkaa. Laskeutuminen Savicalle tapahtuu todella jyrkkää siksak-polkua pitkin, ja eräs onneton tunari yläpuolellamme onnistui kompastuessaan lähettämään alas muutaman massiivisen murikan, jotka pudotessaan kimpoilivat kallioseinämästä ja mäjähtivät suoraan Reddsin otsaan. Verta valui kuin slasher-leffoissa konsanaan, ja pääsinkin ensimmäistä kertaa ikinä tositoimiin ensiapupakkauksen kanssa.

Saimme vuodon tyrehdytettyä, mutta loppumatkan laskeutumisesta ei meinannut tulla enää mitään, kun reidet tärisivät holtittomasti adrenaliinista. Kysyimme Savican ravintolasta, josko joku voisi soittaa meille taksin lähimpään terveyskeskukseen. Takseja ei kuulemma ollut lähimaillakaan, joten eräs ystävällinen työntekijä antoi meille kyydin päivystykseen, joka oli 35 kilometrin päässä Bohinjska Bistricassa. Reddsiä paikanneen hoitajan mukaan samana päivänäsamassa paikassa ja samasta syystä oli loukkaantunut joku toinenkin. Mikäli siis harkitset lähteväsi Savican ja Čzrno jezeron väliselle reitille, kypärä ei ole lainkaan liioiteltu lisävaruste.

Aloittelijan tuuria oli, että välikohtauksesta selvittiin säikähdyksellä, perhoslaastarilla ja golfpallon kokoisella mustelmalla. Tulipa samalla tutustuttua myös Slovenian terveydenhuoltoon, jossa ei ollut valittamista. Redds ei kuitenkaan oikein innostunut ennätysmustelmakuvan julkaisusta, joten tässä sen tilalle valittuja otoksia matkalla bongaamistamme alppikukista, olkaa hyvät!

alp flowers

Hintoja (kesäkuu 2019): Bohinj

  • Bussilippu Bled–Bohinj: 3,60 €
  • Majoitus, B&B Sobe Ćuskić: 50 €/2 hh/yö
  • Mini Bohinj Package: 27 €
  • Pääsylippu Savican vesiputoukselle: 3 €/aikuinen, 2,50 €/opiskelija
  • Paikallisbussiliput järven ympäristön kylien välillä: 1,30–1,80 €
  • Illallinen ravintola Kramarissa (sis. pääruoka, juoma ja jälkiruoka): 17,50 €

+Vinkki: Bledin ja Bohnjin alueen bussien aikataulut ja hinnat löytyvät osoitteesta arriva.si

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI