SlovinIt19: Bled-järvi ja Vintgarin rotko

Lake Bled

Koko vuosi on taas hujahtanut ohi oravanpyörässä, mutta ei siitä sen enempää. Onneksi kesään mahtui töiden ja muiden velvollisuuksien lisäksi myös muutama lyhyt lomareissu. Olen perinteisesti lähtenyt juhannukseksi yksin vuoristoon, mutta tänä vuonna sooloilu vaihtui ystäväni Reddsin erinomaisen viihdyttävään matkaseuraan. Olin suunnitellut meille omatoimisen kiertomatkan Sloveniaan ja Pohjois-Italiaan pyrkimyksenäni sisällyttää reissuun sopivassa suhteessa vuoria, kaupunkeja ja rantalöhöilyä – eli monta teemalomaa yhdessä pienen budjetin paketissa.

Bled

SlovinIt-kiertueemme ensimmäinen etappi oli Bled, joka tunnetaan samannimisestä, satumaisen kirkasvetisestä järvestä ja sen keskellä tönöttävästä kirkkosaaresta. Blediin on helppo päästä Ljubljanasta säännöllisesti liikennöivillä busseilla ja majoituksessakin riittää valikoimaa, kunhan sen varaa ajoissa.

castle_hostelCastle Hostel: näkymä huoneesta ja kattoterassilta

Meidän valintamme ensimmäiselle kahdelle yölle oli (lähinnä budjettisyistä) hostelli. Castle Hostel sijaitsee Bledin ytimessä vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä järveltä. Hostellin kattoterassilta on hienot näkymät yli kylän kattojen, ja siellä järjestetään myös ilmaisia aamujoogatunteja. Neljän hengen makuusalista oli sama näkymä, mikä ei lopulta ollutkaan pelkästään hyvä asia. Öisin huoneessa oli tappavan kuuma, mutta terassille aukeavaa ikkunaa oli hankala pitää auki hostellin bileporukan tupakoidessa ja metelöidessä sen edessä pikkutunneille asti. Ihan kelpo majoitus muutamaksi yöksi, mutta kannattaa muistaa korvatulpat ja astmapiippu.

IMG_20190621_121229Järvinäkymä Bledin linnalta

Bled on Slovenian suosituimpia turistirysiä, eikä ihme: häkellyttävän turkoosi järvi ja sitä ympäröivät vuoret, kirkot ja linnat voisivat olla suoraan Disney-leffasta. Järvi muuttaa jatkuvasti väriään eri näkövinkkeleistä ja sääolosuhteista riippuen. Ja niitä sääolosuhteita muuten mahtuu yhteen päivään koko vuoden edestä! Vietimme Bledissä kaksi päivää, joista molempiin mahtui auringonpaistetta, pilvipoutaa, tihkusadetta, ukkosta ja tennispallon kokoisia rakeita. Myrsky saattaa nousta yllättäen ja kastella surkeat ulkoilijat (esim. meidät) muutamassa minuutissa läpimäriksi samalla, kun rakeet moukaroivat huolellisesti lihaksia, ja sitten seuraavana hetkenä paistaa taas aurinko eikä tummista pilvistä ole tietoakaan. Bledin sääolosuhteet muistuttavatkin kovasti Islantia – jos sää vaikuttaa huonolta, odota viisi minuuttia ja katso ulos uudestaan. Toki sama toiseen suuntaan.

IMG_20190621_120527Toivottavasti muistit sateenvarjon…

IMG_20190620_145935__01__01Yst. terv. nimim. “5 minuuttia ulkona”

Bledin parasta antia on järven ympäri kiertävä kävelyreitti, jonka varrelta pääsee viilentävälle pulahdukselle lähes mistä kohtaa tahansa. Samalla voi ihmetellä rehevää kasvillisuutta ja tarmokkaasti ympäriinsä polskivia pullasorsaperheitä. Ei-niin-parasta antia taas on taukoamaton kirkonkellojen kilkatus aamusta iltaan – paikalliset markkinamiehet ovat keksineet tarjota turisteille mahdollisuutta soittaa saarikirkon “toivomuksia toteuttavia” kelloja, kohtuullista korvausta vastaan tietenkin, ja häly on sen mukainen. No, pääasia että bisnes pyörii.

 

Bledin ruokapaikoista mainitsemisen arvoinen on ainakin kohtuuhintainen konditoriakahvila Slaščičárna Zima, jonne kannattaa ehdottomasti poiketa testaamaan paikallisia erikoisherkkuja useammankin kerran. Vaikka tuntuisi hölmöltä tilata Sloveniassa pitsaa, myös huippusuosittuun pizzeria Rustikaan kannattaa jaksaa jonottaa – tai mieluiten varata pöytä. Näissä ei tarjoilla mitään tusinatavaraa!

IMG_20190620_131024__01Kakkupaussi Slaščičárna Zimassa. Kaakaokin oli paksua kuin vanukas, 5/5!

Pakollisiin nähtävyyksiin kuuluu myös korkealle kukkulalle rakennettu Bledin linna, jonne kiivetessä saa mukavasti hien pintaan. Linnan pihalta näkee hienosti koko järven ja sitä ympäröivät vuoret. Ei tämäkään tönö tosin Turun linnalle pärjää, mutta mikäpä pärjäisi.

 

Vintgarin rotko

Bledistä käsin pääsee helposti ties minkälaisille turistikierroksille ja mäkiautoradoille, mutta ehdoton ykkönen on visiitti Vintgarin rotkolle (Vintgar Gorge). Jos et tee mitään muuta retkeä, niin tee edes tämä! Vintgar on yksi hienoimpia luonnonnähtävyyksiä, joihin olen elämässäni eksynyt. 1,6-kilometrisen turistireitin alkupisteeseen on Bledistä noin 4 kilometriä. Tuo matka taittuu helposti myös kävellen tai pyörällä, mikäli täyteen ahdettu bussi ei houkuttele. Kävellen voi myös lähteä liikkeelle aikaisin ennen pahinta tungosta.

IMG_20190620_090008Maisemaa Bledin ja Vintgarin väliltä

Olimme Reddsin kanssa lippuluukulla muistaakseni aamukymmenen aikoihin, ja silloin turistimäärä oli vielä siedettävällä tasolla. Rotkossa kuljetaan pääosin kallioseinään rakennettuja, kapeahkoja puisia kävelyteitä ja siltoja pitkin. Samalla lipulla pääsee Šumin vesiputouksille asti ja samaa reittiä takaisin. Kun ihmisiä kulkee yhtäaikaisesti molempiin suuntiin ja monet heistä pysähtelevät vielä jonottamaan parhaisiin kuvauspaikkoihin, voi joissain kohdissa tulla ahdasta. Omia hermoja säästääkseen kannattaa siis lähteä liikkeelle niin aikaisin kuin vain mitenkään mahdollista. Puoleltapäivin on jo myöhäistä.

IMG_20190620_095905IMG_20190620_095119 IMG_20190620_094719

Aikainen startti kannattaa myös siksi, että kanjonin pohjalla kohisevan Radovna-joen yllä saattaa vielä leijua mystinen aamu-usva, joka nostaa tunnelman maagiselle tasolle. Päivän lämmetessä usva hälvenee ja väkijoukko alkaa muistuttaa jonossa kulkevaa ja toisiinsa törmäilevää  karjalaumaa. Ole siis ajoissa! Koko piipahdukseen kannattaa varata pari kolme tuntia aikaa.

IMG_20190620_102120 IMG_20190620_103155

Vietimme Bledissä kaksi päivää, missä ajassa ehti jo kiertää järven ympäri useampaan kertaan, testata ruokapaikkoja ja vilkuilla useimmat pakolliset nähtävyydet läpi. Paikka on upea ja ehdottomasti näkemisen arvoinen ainakin kerran elämässä, mutta itse en viipyisi siellä yhtään tuon pidempään. Kaksi yötä riitti mainiosti.

Hintoja (kesäkuu 2019): Bled ja Vintgarin rotko

  • Bussi Ljubljanan lentokentältä keskustaan 4,10 €/hlö
  • Edestakainen bussilippu Ljubljana–Bled–Ljubljana 11,34 €/hlö
  • Castle Hostel 19 €/sänky/yö + turistivero 3,13 €/hlö/yö
  • Vintgarin rotkon pääsymaksu 6 €/opiskelija, 10 €/aikuinen
  • Bledin linnan pääsymaksu 7 €/opiskelija, 11 €/aikuinen
  • Stentor BarFly, lounas Bled-järven rannalla 14,30 € (ruoka ja juoma)
  • Slaščičárna Zima, kakkukahvit 9,55 € (suolainen ja makea leivos + kaakao)
  • Rustika, pitsa ja juoma 14 €
  • Public Bar & Vegan Kitchen Bled, keittolounas ja smoothie 9,50 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI

Miniloma Miamissa, 4. ja 5. päivä: auringonlaskun juhlaa Key Westissä

IMG_20181113_063558

Neljäntenä päivänä miniloma lähestyi uhkaavasti loppuaan: paluulento oli varattu jo viidennen päivän illalle. Maanantain virallisessa ohjelmassa oli seitsemän tuntia shoppailua Sawgrass Millsin outlet-ostoskeskuksessa. Itse olen kuitenkin harvinaisen huono ostamaan mitään ja pelkkä ajatus sovituskoppien kirkkaista valoista nostaa tuskanhien pintaan. Olen myös viime vuosina tottunut reissaamaan pääasiassa yksin, ja kolmen päivän tiiviin yhdessäolon jälkeen seuramatkailu alkoi – mukavasta porukasta huolimatta – jo hieman verottaa introvertin päänuppia. Vaikka tarjousten metsästys merkkituotteiden viidakossa olisi varmasti ollut kulttuurillisesti antoisa sukellus kapitalismin kirkkaimpaan ytimeen, tässä kohtaa irrottauduin laumasta ja karkasin yksin Key Westiin.

Olin varannut bussikuljetuksen Miamista Key Westiin muutamaa päivää etukäteen Travel to Key Westin kautta, ja aikaisin maanantaiaamuna bussi poimi minut kyytiinsä hotellin edestä jämptisti sovittuun aikaan. Yhdensuuntainen matka maksoi 35 dollaria, eli lähes yhtä paljon kuin 39 dollarin päiväretki. En kuitenkaan halunnut palata samana päivänä takaisin, koska Florida Keys -saaria yhdistävä tie on hidaskulkuinen ja pelkästään yhdensuuntaiseen matkaan kuluu jo nelisen tuntia. Perilläoloaikaa olisi jäänyt vain kuusi tuntia, ja paluubussi olisi lähtenyt niin aikaisin, etten olisi ehtinyt näkemään Key Westin kuuluisaa auringonlaskua.

Yövyin siis NYAH Key Westissä neljän hengen jaetussa huoneessa, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi. Vaikka 55 dollaria hostellipunkasta tuntui etukäteen lähes ryöstöltä, Key Westin hintatasoon suhteutettuna sain rahoilleni reilusti vastinetta. Virallinen sisäänkirjoittautumisaika olisi ollut vasta neljältä, mutta pääsin huoneeseen heti saavuttuani paikalle puoliltapäivin. Flirtti vastaanottovirkailija oli kovin huolissaan ainoastaan siitä, mahdoinko kenties käyttää luvatta isosiskoni passia – näin sitä tippiä ropisee! :)

Huone oli siisti, siinä oli oma kylpyhuone ja kulku tilavalle parvekkeelle. Jokaiselle punkalle oli varattu oma yövalo, hylly pikkutavaroille ja tavallisen pistorasian lisäksi kaksi näppärää USB-latauspaikkaa. Lisäksi jokainen yöpyjä sai käyttöönsä ison kaapin, joka toimi samalla avainkortilla kuin huoneeseen kulku. Pieniä, käytännöllisiä, elämää helpottavia asioita. Hotelli koostuu useasta sokkeloisesta puurakennuksesta, joiden takana on suojaisa ja viihtyisä, palmujen varjostama allasalue. Altaita on neljä: lämmittämätön ja lämmitetty allas, hot tub ja jacuzzi. En ole täysin perillä kahden viimeisen välisestä erosta, mutta ihan mielellään niissä lojui kipeitä lihaksia rentouttamassa.  Not Your Average Hotel, indeed! Suosittelen lämpimästi.

Key Westin puutaloarkkitehtuuri huokuu karibialaisia vaikutteita. Ensimmäiset pari kolme tuntia kulutinkin kierrellen jalan rauhallisia naapurustoja ja ihaillen talojen iloisia värejä ja hassuja yksityiskohtia, joista ehdoton suosikkini oli juonikkaan oloinen, postia ahnehtiva sammakko (ks. kuva yllä). Kävelyn lomassa pysähdyin vain sen verran, että sain napattua lounaaksi kuubalaista pikaruokaa Sandy’s Café -ravintolan luukulta. Ravintolan nimi on nyt tosin ehtinyt jo vaihtua Fernandy’s Café -muotoon, mutta menu näyttää edelleen samalta. Suosittelen tätäkin!

Key West on niin pieni, että kävellen on helppo kulkea lähes mihin tahansa. Keskustassa kulkee myös ilmainen bussi, Duval Loop Bus, joka kiertää tärkeimmät turistikohteet. Itsehän en mitään busseja malttanut odotella, mutta tämä olkoon vinkkinä muille saarelle suuntaaville – ei missään nimessä kannata ainakaan haksahtaa siihen 35 dollarin hintaiseen hop on, hop off -kiertoajeluun, jota kaupitellaan joka kulmassa kovin ahkeraan.IMG_20181112_130120

Marraskuussa halloween-koristeita näkyi edelleen monessa paikassa, ja nyt ei muuten puhuta mistään Tiimarin (R.I.P.) tusinatavarasta eikä väsähtäneistä hämähäkinseiteistä vaan ehdasta more is more -tykityksestä, joka taitaa kulkea tosijenkeillä verenperintönä. Taiteellisimman asetelman ikuistin ylläolevaan kuvaan: luulin ensin, että terassin kiikkustuolissa rötkötti talon isäntä itse, mutta tarkemmin vilkaistuani hahmo paljastuikin painajaismaiseksi pelleksi, joka piti seuraa valtaville luurankohevosille.

Yllätyin siitä, että Key West ei oikeastaan ole kummoinenkaan rantakohde. Keskustan yleiset rannat, mukaan lukien Manner-USA:n eteläisin ranta, näyttävät toki oikeasta, tarkkaan rajatusta kuvakulmasta kivoilta mutta ovat todellisuudessa pieniä ja ylikansoitettuja. Lisäksi vedessä saattaa joutua varomaan portugalinsotalaivoja. Lentokentän läheisyydessä sijaitseva Smathers Beach on kyllä pitkä ja upea, mutta aivan sen vieressä kulkee autotie, jolta melu kantautuu rannalle asti. Rantalomaa haikailevan on mielestäni paras harkita jotakin muuta Florida Keys -saarta tai jäädä suosiolla Miami Beachille.IMG_20181112_152401__01 IMG_20181112_152356IMG_20181113_065628

Key Westiin ei kannatakaan lähteä rantojen vaan rennon ja omaleimaisen tunnelman perässä. Saaren erikoisuuksiin lukeutuvat kaduilla vapaasti käyskentelevät kukot ja kanat, joilla tuntuu olevan täydet oikeudet siinä missä ihmisilläkin. Niitä näkee kaikkialla liikennevaloista leikkipuistoihin, ja aamuisin pääsee nauttimaan todellisesta kiekaisujen kakofoniasta. Muita erikoisuuksia ovat mm. Florida Keys -maisemareitin alku- ja loppupiste Mile 0, vanha juna-asema Flagler Station ja Ernest Hemingwayn kotitalo, jossa en tosin itse ehtinyt piipahtaa.

Yksi turistihoukutin on kuitenkin kirkkaasti ylitse muiden: Key Westissä juhlitaan joka ilta (siis joka ainoa ilta) auringonlaskua! Mallory Square täyttyy iltaisin taiteilijoista, akrobaateista, tulennielijöistä, muusikoista, torikauppiaista ja tietenkin turisteista jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Itselleni meinasi tulla hieman kiire, kun en olisi millään malttanut jättää NYAHin pehmeästi kroppaa kiehuttavaa poreallasta, mutta ehdin puolijuoksua paikalle juuri ennen suuren spektaakkelin huipentumaa. Aukiolla oli satapäin ihmisiä tuijottamassa horisonttiin valuvaa aurinkoa. Viimeiset valonsäteet kirvoittivat yleisöltä raikuvat aplodit ja hurraahuudot, jonka jälkeen massat hajautuivat hiljakseen eri suuntiin. Hippien touhua, mutta mahtavaa sellaista! Olisinpa voinut viipyä pidempään.IMG_20181112_180424IMG_20181112_174428IMG_20181112_174026IMG_20181112_180057IMG_20181112_174701

Auringon laskettua ostin torikojusta mukillisen key lime -jääteetä ja maleksin maisemareittiä pitkin takaisin hotellille. Päivällä saapuessani huone oli ollut tyhjä ja ehdin jo innostua yksityishuoneesta hostellihintaan, mutta illalla loputkin pedit olivat täyttyneet. Se ei lopulta haitannut lainkaan, sillä sitä kautta sain ravintolaan illallisseuraa mukavasta ranskalaistytöstä, jonka nimeä en toki enää muista. Valitsimme Flaglerin aseman viereisen kalaravintolan, jonka nimeä en sitäkään muista, mutta jossa oli hyvä ruoka ja harvinaisen hidas palvelu. Ja jossa minultakin kolmekymppiseltä kysyttiin paperit, ihanaa! En olisi kehdannut palata Kokin luo takaisin Suomeen maistamatta paikallisia herkkuja: conch frittersit ovat jonkinlaisia uppopaistettuja kotiloita ja key lime pie rikollisen herkullista limepiirakkaa. Tilasin vain alkupalan ja jälkiruoan, mutten silti jaksanut syödä kaikkea. Näitä annoskokoja ei vain voi käsittää. IMG_20181112_203213IMG_20181112_205249

Tiistaiaamuna heräsin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, pakkasin vähät tavarani reppuun ja lähdin kävellen kohti Key Westin lentokenttää, josta Greyhoundin bussi starttasi kohti Miamia. Harvakseen kulkevalla paikallisbussilla en olisi ehtinyt kentälle ajoissa, taksilla en halunnut kulkea, ja kävellen pääsin nauttimaan vielä viimeisestä auringonnoususta. Ja tietenkin siitä kukonlaulusta.IMG_20181113_062800

Neljän tunnin matkanteon jälkeen Greyhound kurvasi Miamin lentokentän bussiasemalle hieman etuajassa. Asemalta nappasin metrobussin South Beachille, jossa kävin vielä viimeisellä pikapulahduksella ja yritin imeä itseeni kaikki Atlantin värit, aallot ja tuoksut jaksaakseni paremmin Suomessa odottanutta harmaata alkutalvea. Liityin lopulta muun ryhmän seuraan hotellilla, josta haimme säilytyksessä olleet matkalaukut ja lähdimme Carlosin kyydissä takaisin lentokentälle. Haikeat hyvästit Miamille, en pistäisi uusintakierrosta lainkaan pahakseni!IMG_20181109_173007_001

Kaikki tähän reissuun liittyvät suomenkieliset tekstit löydät tägillä Miami18FI!

Miniloma Miamissa, 1. päivä: Jet lag, Miamin kiertoajelu & Wynwood Walls

IMG_20181109_134222Matkusta Miamiin, unohda aurinkolasit kotiin!

Tätä on vieläkin vaikea uskoa todeksi. Tänä keväänä kävi nimittäin niin onnellisesti, että työpaikkani myyntikisasta napsahti voitto kotiin, ja palkinnoksi pääsin marraskuiselle minilomalle Miamiin. Matka oli suuren suomalaisen makeisvalmistajan sponsoroima. Yhtiön edustajan (eli matkan isännän, eli maksumiehen) lisäksi seuraan liittyi työkaverini, ketjun osto-osaston edustaja ja neljä muuta voitokasta myyntitykkiä toisista toimipisteistä.

Ennen tätä reissua en ollut koskaan käynyt Atlantin takana. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, ettei Florida olisi ollut ensimmäinen ehdokas, mikäli olisin ollut matkustamassa Yhdysvaltoihin omalla rahalla. Mielikuva kolottavia luitaan parantelevista eläkeläisistä istui tiukassa. Miami pääsi kuitenkin yllättämään todella positiivisesti, eikä pieni tauko valossa ja lämmössä tuntunut ollenkaan hassummalta idealta marraskuun harmauden taittamiseen. Pitkät lennot söivät viikon mittaisesta lomasta kuitenkin lähes kaksi kokonaista päivää, ja olisinkin mielelläni viipynyt perillä pidempään. Ryhmämatkaan sisältyneen paluulennon siirtäminen ei kuitenkaan tällä kertaa onnistunut, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna ihan ok. Yhtään pidemmällä lintsauksella olisin jäänyt opinnoista liikaa jälkeen. Blogin lievästi sanoen verkkaisesta päivitystahdista voinee jo päätellä, kuinka kiirettä on tässä syksyllä pidellyt.

 IMG_20181109_062717Allasalue auringonnousun aikaan, Washington Park Hotel South Beach

Sain palkintopaketin kylkiäisenä myös elämäni ensimmäisen maistiaisen lamaannuttavasta jet lagista. 11-tuntisen lennon aikana en nukkunut lainkaan, vaan yritin tehdä rästiin jääneitä kurssitöitä Finnairin pätkivän wifin armoilla. Saavuimme lopulta hotellille myöhään torstai-iltana paikallista aikaa. Ensimmäisenä yönä sain unta tasan kaksi tuntia, jonka jälkeen heräsin rankkaan pahoinvointiin. Loppuyön kärvistelin kippurassa hereillä odottamassa parempaa oloa ja aamunkoittoa. Heti aamun sarastaessa raahauduin muutaman korttelin matkan Miami Beachin rannalle, kun muu matkaseurue vielä tuhisi tyytyväisinä huoneissaan. Kummasti se moukaroitu olo unohtui, kun sain upottaa varpaat hiekkaan ja ihailla värikästä auringonnousua turkoosina kuohuvan meren yllä.

Kaksi tuntia on normaalisti passeli pituus päikkäreille, ei yöunille. Väsymykselle ei kuitenkaan ollut matkaohjelmassa tilaa, sillä päivät oli pakattu täyteen tekemistä. Ensimmäisen varsinaisen lomapäivän korkkasimme aamulla kolmen tunnin kiertoajelulla Miamissa. Suomalainen opas kertoili meille nähtävyyksistä ja paikallisista tavoista. Matkalla piipahdimme yhdessä Pikku-Havannan sikariliikkeistä, jonka jälkeen jatkoimme Wynwood Art District -alueelle lounaalle.

IMG_20181109_121019Wynwood Kitchen and BarIMG_20181109_123810Octo a la Plancha

Wynwood Kitchen and Bar -tapasravintolassa pöytämme notkui drinkeistä ja herkuista, joista oma suosikkini oli ylläolevan kuvan lonkeroannos. Yleensä reissaan melko tarkalla budjetilla, joten tällainen huoleton firman piikkiin -tyyppinen ruokailu (ja juomailu) tuntui alkuun jopa hankalalta. Kuinka monta tapasta edes kehtaa tilata? No, nuukailusta päästiin kuitenkin nopeasti yli ja kahdeksanhenkisen porukkamme lasku venyi lopulta ihan kunnioitettavan mittaiseksi. Eipä jäänyt nälkä!

Kun muut palasivat heti lounaan jälkeen kuskimme Carlosin kyydissä takaisin majapaikkaamme South Beachille, päätin työkaverini kanssa jäädä vielä kiertelemään ja katselemaan Wynwoodin lukuisia graffitiseiniä ja värikkäitä rakennuksia. Kuvia tuli räpsittyä niin ahkeraan, että tein niistä tähän erillisen gallerian. Kuvien suurempia versioita pääsee selailemaan klikkaamalla niistä mitä tahansa.

Missään en ole nähnyt yhtä iloista värien ja kuvioiden sekamelskaa kuin Wynwoodissa – ¡me encanta! Wynwoodista kävelimme vielä muutaman kilometrin Miamin keskustaan, koska muina päivinä kaupunkikierrokselle ei olisi enää ollut aikaa. Busseja olisi toki myös kulkenut, mutta ei kai semmoisia kukaan malta odotella.

IMG_20181109_155733

Kun lämpötila pyöri 29–32 asteen tuntumassa koko reissun ajan, kävi kevyt kävelylenkki betoniviidakossa hyvin hikiseksi hyvin pian. Poikkesimme matkalla Burger Kingissä hakemassa virvoketta, ja sitä kautta näimme myös autenttisen vilauksen maailman 18. lihavimman (WHO 2017) kansan arjesta. Jos noiden diabetesämpärien koko on vasta “medium”, niin suurimpaan mukiin mahtuisi todennäköisesti kylpemään.

Keskustassa tunnelma oli erikoisen retrofuturistinen: terästä, lasia, taivaisiin kohoavia pilvenpiirtäjiä, yllättäviä värejä ja muotoja, sinne tänne risteileviä ramppeja, kalliita autoja, työmatkalaisia katujen yllä kulkevan Metromover-sähköjunan kyydissä. Aivan kuin olisin sukeltanut tulevaisuuteen – mutta en omaan tulevaisuuteeni, vaan 80-luvun kuvitelmaan siitä. Olisin voinut käyttää päiväkausia pelkkään keskustan arkkitehtuurin ihmettelyyn. Tätä ei kannata jättää väliin, vaikka tulisikin Miamiin ensisijaisesti rantalomalle! Rakensin näistäkin kuvista pienen gallerian, joka toimii samoin klikkaamalla kuin edellinenkin.

Lopulta kävelyvimmassakin tuli raja vastaan, joten nappasimme keskustakierroksen päätteeksi bussin takaisin South Beachille. Ehdimme takaisin juuri sopivasti ennen auringonlaskua ja karistimme päivän pölyt pikapulahduksella Atlantin lämpimiin aaltoihin ennen pimeän laskeutumista.

IMG_20181109_172807_001
IMG_20181109_175543

Päivän päätteeksi kokoonnuimme vielä illastamaan koko porukan voimin. Ruokapaikaksi valikoitui tällä kertaa Boteco Copacabana, brasilialainen ravintola Española Wayn varrelta. Tärkein kriteeri taisi olla se, että saimme perjantai-iltana kahdeksan hengen pöydän ilman varausta, mutta ruoka oli ihan hyvää ja drinkit sitäkin parempia. Kadunvarren pöydästä pystyi mässytyksen lomassa myös vilkuilemaan viereisen juottolan flamencotanssijoita. Ihan nimensä veroinen katu.

IMG_20181109_190926Española Way

Kaikki tähän reissuun liittyvät suomenkieliset tekstit löydät tägillä Miami18FI!

 

Budjettiloma Montenegrossa, osa 6: Syrjähyppy Kroatiaan

IMG_20180628_080555

12. päivä: hylätty hotelli Belvedere & tungosta Dubrovnikissa

Lomani lopuksi siirryin Montenegrosta Kroatian puolelle. Kroatialla on erityinen paikka salmiakinmustan sydämeni sopukoissa, koska juuri siellä Kokki kihlasi minut vuosia sitten. Silloin muinaishistoriassa kuljimme liftaten pitkin rannikkoa Splitistä pohjoiseen päin, joten Dubrovnikin turistirysä jäi meiltä kokonaan kokematta. Nyt sainkin mahdollisuuden korjata tuon vääryyden ainakin omalta osaltani.

Bussini saapui alkuiltapäivästä Dubrovnikin asemalle. Jonotin tihkusateessa pankkiautomaatille, joka sylki vain suuria seteleitä. En yksinkertaisesti kehdannut käydä ostamassa kioskilta bussilippua 200 kunan setelillä, koska henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, kuinka paljon pienen pohjakassan kanssa tuskailevaa asiakaspalvelijaa korpeaa toimia turistien epävirallisena rahanvaihtopisteenä. (Terkut kaikille teille uiveloille, jotka tykkäätte heti aamusta shoppailla euron purkkapaketteja 50-100 euron seteleillä!) Päätinkin siis reippaasti kävellä kolmen kilometrin matkan majapaikkaani Old Town Hostelliin.

IMG_20180627_143415Barban mustekalaburgeri: miljoona kertaa maistuvampaa kuin miltä sain sen näyttämään

Pikaisen suihkun jälkeen metsästin saman tien murkinaa. TripAdvisor ei pettänyt: paljon kehuttu katuruokakeittiö Barba tarjoili törkeän herkullisen mustekalaburgerin, joka oli kaiken muun hyvän lisäksi kohtuuhintainen ja niin valtava, etten edes kaivannut sen kylkeen mitään lisukkeita. Maha täynnä oli mukava lähteä tutkimusretkelle kohti hylättyä hotelli Belvedereä.

IMG_20180627_163229Bongaa pala Belvederen kattoa ylhäältä rinteestä puiden takaa

Hotelli Belvedere seisoo huikealla näköalapaikalla noin puolen tunnin kävelymatkan päässä Dubrovnikin vanhasta kaupungista. 80-luvulla kukoistanut loistelias ökyhotelli on ollut hylättynä Kroatian sodasta asti, eli jo lähes 30 vuotta. Lomasuunnittelun lomassa olin törmännyt useisiin blogikirjoituksiin luvattomista tutkimusretkistä tuon pytingin uumeniin (esim. Belondoned). En ole itse koskaan uskaltautunut edes autiotaloon, mutta kiehtovat tarinat Belvederen käytävälabyrintistä houkuttelivat minuakin vaimentamaan lainkuuliaisen sisäisen ääneni hetkeksi. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että hotellin pihamaa on toiminut yhtenä Game of Thronesin kuvauspaikoista.

IMG_20180627_164058

Hotelli ja sen tilukset on ympäröity kieltokyltein ja valvontakameroin. Paikalla oli katukissajengin lisäksi muitakin turisteja, joiden näin katoavan portin yli kohti sisätiloja. Ehdin itsekin vain muutaman metrin päähän portista, kun sitten viime hetkellä huomasin kiukkuisen vartijan ilmestyvän kulman takaa pihalle. Vartija mulkaisi minua ja lähti sitten kiroillen aikaisempien tunkeilijoiden perään. Harmikseni jouduinkin tyytymään pelkkään aidan yli kurkkimiseen, koska en mitenkään erityisesti kaivannut ylimääräistä matkaa riuskassa niska-perseotteessa takaisin pihan ulkopuolelle. Ilmeisesti tästäkin tutkimusretkeilystä on viime aikoina tullut turhan suosittua – yksikään lukemistani blogeista ei nimittäin maininnut vartijoita olleen aikaisemmin, ja monet kirjoittajista vaikuttivat viettäneen hotellissa tuntikausia. Mitään kovin mielenkiintoista ei ulkopuolelta käsin pääse näkemään, joten mikäli tuo vartijoiden läsnäolo on pysyvää, tämä kohde kannattaa ehkä muidenkin jatkossa jättää väliin.

IMG_20180627_164621Sain kuitenkin uuden ystävän – ei ihan turha reissu

Palasin pettyneenä vanhaan kaupunkiin aikeenani kierrellä sen nähtävyydet läpi, mutta myöhään iltapäivällä kapeilla kaduilla pääsi hädin tuskin liikkumaan ilman jatkuvaa kyynärpäiden käyttöä. En ollenkaan ihmettele, miksi Dubrovnikissa puuhataan rajoituksia turistimäärille. Jokainen loma tarvitsee oman teemabiisinsä, ja omani kirkastui siellä risteilyalusten opastettujen retkikuntien seassa luoviessani. Ludacrisin klassikko alkoi yhtäkkiä soida päässäni, enkä päässyt siitä korvamadosta enää lainkaan eroon. Kuvaa harvinaisen hyvin tunnelmia turistikaaoksessa – ja kyllä, tiedän olleeni osa ongelmaa! Laitetaan silti vahinko kiertämään, olkaapa hyvät. :)

IMG_20180627_220658Vasta alkuyöstä vanhankaupungin kaduilla mahtuu kävelemään normaalisti

13. päivä: Päivystyskierros King’s Landingin muureilla & hermolepoa Lokrumin saarella

Viimeinen lomapäivä! Edellisen päivän tungoksesta sisuuntuneena nousin – vastoin kaikkia yökyöpelin tapojani ja geenejäni – ennen aurinkoa, jotta pääsisin katselemaan nähtävyyksiä ilman, että jonkun selfiekeppi aina peittää näkyvyyden. Aamukuudelta tunsinkin olevani täysin eri kaupungissa – ei sieluakaan missään. Ihanaa!
IMG_20180628_061355

IMG_20180628_062250SHAME! SHAME! SHAME!
IMG_20180628_063636 IMG_20180628_063917Moi, olen Sanni. Tykkään matkustaa tuhansia kilometrejä vain kuvatakseni kissoja.
IMG_20180628_064806 IMG_20180628_064050Kaupungin kovin myyntitykki päivystää

Aamukahdeksalta olin kärppänä paikalla, kun kaupungin muurien kävelykierrokset vihdoin alkoivat. Tätä ei kannata jättää väliin, eikä iltapäivälle! Heti aamusta sain kiertää muureja kohtalaisen rauhassa, kun taas päiväsaikaan joutuisi kulkemaan tiukassa, human centipede -tyylisessä jonossa. Kierrokseen sai helposti tuhrattua tunnin-pari, kun joka nurkalta avautui edellistä hienommat maisemat yli kaupungin ja Adrianmeren. Normaalisti pääsylipusta joutuisi pulittamaan 150 kunaa (~20€), mutta opiskelijakortilla sain reilun alennuksen. Korttiani tosin tiirailtiin hyvä tovi varsin epäileväisin silmin, mutta kelpasi se sitten lopulta kuitenkin.

IMG_20180628_080711King’s Landing, bitchesss!IMG_20180628_081250IMG_20180628_083516
IMG_20180628_091750
IMG_20180628_083907IMG_20180628_081301

Ylläolevassa kuvassa näkyvä saari on Lokrum, Dubrovnikin virallinen virkistyskeidas. Saarelle pääsee helposti vanhan kaupungin satamasta kulkevilla lautoilla tai taksiveneillä. Itse hyppäsin lautalle ja pian olinkin jo piknikillä vapaina käyskentelevien kanien ja riikinkukkojen keskellä. Vaikka lautat olivat toki täynnä turisteja, ihmismassat ihmeellisesti hajosivat ja katosivat saaren metsiin ja puistoihin. Oli tilaa hengittää, rentoutua ja uida.

IMG_20180628_131442 IMG_20180628_132527
IMG_20180628_131750 IMG_20180628_140010

Ikävä kyllä huolella etsimäni, rauhallisen uimapaikan pilasi ensin mölyävä äijälauma, joka suosi uidessa pelkkää syntymäpukuaan. “Oi lads, oi! Oi, check dis out bro! HEHEHE LOL” Ja helikopteri heiluu. Siirryin taas hieman sivummalle, mutta seuraavaksi aivan viereeni parkkeerasi vanhempi herrasmies, joka jostain syystä puki ja riisui, puki ja riisui tiukkoja pikkupikkuspeedojaan tasaisin väliajoin, aivan kuin esitellen ryppyistä varustustaan. En yllättyisi, jos kuulisin kyseessä olleen Professor Massagen kummisetä. Päivän heijarikiintiö alkoi olla osaltani täynnä, joten karkasin paluulautalle ennen kuin setä ehti seurata perässä.

Hostellilla samassa huoneessa kanssani majailleet pojat olisivat kovasti kaivanneet wingwomania illan reiveihinsä, mutta varovaisen harkinnan jälkeen jätin heidät kuitenkin oman onnensa nojaan. Paluulentoni oli aikaisin seuraavana aamuna eikä ajatus krapulaisesta kotimatkasta houkutellut. Sovimme, että he örisisivät minut hereille palatessaan aamuyöstä, etten vain nukkuisi pommiin. Ystävällistä.

IMG_20180628_195855

Jätin pojat etkoilemaan hostellin pikkuruiseen olohuoneeseen ja lenkkeilin pikavauhtia Velika & Mala Petka -puistoon katsomaan auringonlaskua. Korkealta kukkulalta kelpasi ihailla tyrskyävää merta ja keltaisesta pinkkiin liukuvaa taivasta, samalla onnitellen itseäni onnistuneesta lomasta.

IMG_20180628_200403
IMG_20180628_203049

IMG_20180628_203349

P.S. Pojat pitivät lupauksensa: hostellin vessa tuoksui aamulla vatsahapoilta, ja yläpunkassa nukkunut örveltäjä yski ja kuorsasi niin, että koko sänky heilui. Pääsinkin perjantain paluumatkalle torstain silmillä. Ihanalle lomalle arvoisensa päätös. Laiskis kiittää ja kuittaa!

Kaikki Montenegron- ja Kroatian-lomaani liittyvät tekstit löydät tägillä Montenegro18FI – tulossa vielä tiivistetty matkaohjelma ja budjetti!

Belgian ympäri kuudessa päivässä: pikapyörähdys Gentissä

IMG_2398

Reissun loppuajan yövyimme ihastuttavassa Bruggessa. Muutama häävieraista oli kuitenkin suositellut meille myös vierailua Gentissä. Päätimme toteuttaa ehdotuksen, koska junamatka oli lyhyt ja halusimme käyttää Rail Passiamme koko rahan edestä.

IMG_2403

Gent vaikutti ihan kivalta vanhoine rakennuksineen ja kanaaleineen, mutta emme silti jaksaneet viipyä siellä puolta päivää pidempään – Bruggeen verrattuna muut kaupungit kalpenevat! Ehkäpä pidemmän vierailun aikana olisimme päässeet paremmin sisään kaupungin tunnelmaan, mutta hyvä näinkin.

IMG_2400

Gentin lounaspaikoista täytyy mainita erikseen thairavintola De Orchidee, jossa pääsee itse valitsemaan wokkiannoksensa sisällön. Ensin on päätettävä, haluaako syödä vege-, liha- vai kanawokin. Kastikkeen tyyppi ja tulisuusaste valitaan omalta listaltaan. Buffetpöydästä saa vapaasti kasata erilaisia raakoja kasviksia ja sieniä lautaselleen, jonka jälkeen kokki nappaa lautasen ja paistaa annoksen valmiiksi ohjeiden mukaan. Vähän kuin wokkipaikkojen Subway?

IMG_2401

Toinen mainitsemisen arvoinen yksityiskohta on monesta ruokakaupasta löytyvä appelsiinimehukone, jollaisia näin myös Itävallassa. Hyllystä napataan tyhjä pullo, joita löytyy eri kokoisina. Tuoreen mehun saa puristettua helposti yhdellä vivun painalluksella. On jotenkin erikoisen tyydyttävää seurata, kuinka kokonaiset hedelmät vierivät puristimeen ja niiden kuoret puristimesta sivukouruihin. Eikä mehuun tule mitään lisäaineita tai muuta ylimääräistä, ainoastaan appelsiinia. Milloin näitä masiinoita oikein saadaan Suomeenkin?!

IMG_2408
IMG_2410

Puiston viileässä varjossa oli hyvä viettää siestaa. Belgiassa tosiaan ymmärretään viheralueiden päälle, ei voi muuta sanoa. Sympaattisin näky oli kuitenkin tauluja maalannut vanha pariskunta, joiden työskentelyä hanhijengi seurasi suurella mielenkiinnolla aivan vierestä.

IMG_2411

Pitkä viikonloppu Prahassa, 2. päivä: ruuhkaa, ruokaa ja jazzia

IMG_2046

Toinen päivä alkoi reippaasti, kun ryysimme muun massan vanavedessä Prahan linnoitukselle. Siellä pääsimme ihailemaan myös St. Vituksen jättimäistä, goottilaistyylistä katedraalia. Katedraaliin pääsee sisälle vain tiettyihin kellonaikoihin, ja jono alkoi kiemurrella kolossin ympäri jo reilusti ennen ovien aukeamista. Pikaisen harkinnan jälkeen jätimme letkamallisen kimppahikoilun muiden tuskaksi ja tyydyimme itse kiertelemään ulkoalueita.

IMG_2049Illuminatin juonia! Bongaatko ikkunoista ikivanhan poképallokuvion?

IMG_2040

Ei käynyt kateeksi tätä vastavihittyä pariskuntaa, joka yritti saada valokuvaussession kunnialla päätökseen katedraalin edustalla. Ihmismeressä tuskin sai räpsäistyä yhtäkään kuvaa ilman, että joku punakka turisti pönötti vahingossa taustalla nenäänsä kaivamassa. Tästä omasta paparazziotoksestanikin on jälkikäteen rajattu pois ylimääräisiä ihmettelijöitä.

IMG_2057S niin kuin Sanni

IMG_0176Hello MTV, welcome to my crib!

Löysin tiluksilta myös varsin mukiinmenevän laiskiaispalatsin. Ylemmän kuvan ässäkartano valtavine portteineen ja kultakoristeluineen jäänee kuitenkin kakkosasunnokseni, sillä ihastuin alemman kuvan asumuksen kompaktiin pohjaratkaisuun ja rouheaan hipster-meininkiin hurjasti enemmän.

IMG_2072

IMG_2073

omnom

Ryysiessä tulee nälkä. Lounaaksi kokeilin gulassia leipäkuoresta tarjoiltuna – hyvin maistui! Kaupan päälle meitä ilahdutti villisti rumpuja paukuttanut hare krishna -kulkue, joka purjehti terassien ohi useampaankin otteeseen. Jälkiruoaksi nappasimme paikalliset erikoisuudet, trdelník-leivokset, jotka valmistetaan kieputtamalla taikinaa tikun ympäri paistumaan ja kuorruttamalla lopuksi sokeriseoksella. Redds tilasi annoksensa jäätelötäytteellä, oma rullani voideltiin Nutellalla. Kelpasi!

IMG_2079

Loppuilta kuluikin sitten illallisristeilyllä pitkin Prahaa halkovaa Vltava-jokea. Nappasimme pöydän Jazz Boatin kannelta (huom. ennakkovaraus suositeltavaa). Mahtava livebändi soitti jazzia alakerran suljetussa tilassa. Me napsimme rusinat pullasta, sillä musiikki kuului kaiuttimista hyvin yläkannelle, mutta samalla pääsimme nauttimaan hämärtyvän illan maisemista ilman näköesteitä. Siinä ohessa maistelimme myös kolmen ruokalajin menut viineineen. Kelpasi sekin!

IMG_0280

IMG_2091

IMG_2096

Paluumatkalla hotellille ihailimme kaupungin valoja ja unohdimme, ettei jokivarren koristeellisiin reuna-aitoihin parane pahemmin nojailla. Valtavia verkkoja punovat jättiläishämähäkit ovat siellä aina valmiina väijyssä! Hrrrrr.

IMG_2018

IMG_2007

IMG_2010