SlovinIt19: Ljubljana

IMG_20190625_184528

Bledin ja Bohinjin reippailuloman jälkeen jatkoimme Ljubljanaan, jossa villit vuoristomaisemat vaihtuivat huolellisesti hoidettuihin puistoihin ja koristeelliseen arkkitehtuuriin. Viivyimme kaupungissa ohikulkumatkalla vain yhden yön, joten visiitti jäi ikävä kyllä pelkäksi pintaraapaisuksi. Meidän oli tarkoitus tavata kaupungissa asuva slovenialainen ystäväni, mutta epäonnisten sattumusten vuoksi tapaaminen ei sillä kertaa onnistunut. Päivä kului silti ihan mukavasti käyskennellessä ympäriinsä ilman sen kummempaa suunnitelmaa.

IMG_20190625_124511IMG_20190625_125708IMG_20190625_155221IMG_20190625_133807IMG_20190625_155532IMG_20190625_204522

Satuimme vahingossa paikalle Slovenian kansallispäivänä 25. kesäkuuta. Monet liikkeet sulkivat ovensa aikaisin ja kadut olivat yllättävän hiljaisia, mikä tietysti helpotti liikkumista mutta teki tunnelmasta hieman erikoisen. Paikalliset taisivat olla juhlapäivän vietossa jossain aivan muualla. Mutta ainakin arkkitehtuuria pääsi ihmettelemään ilman, että jonkun toisen turistin pää olisi jatkuvasti blokannut näkymät. Rakastan noita koristeellisia, värikkäitä taloja! Ja entäs tuo päiväkodin piha viherseinineen ja pilvikoristeineen? Pääkaupungiksi Ljubljana on jotenkin yllättävän siisti ja sympaattinen.

IMG_20190625_140442IMG_20190625_144030IMG_20190625_144537IMG_20190625_144933IMG_20190625_144258IMG_20190625_144452

Vietimme hyvän tovin myös Tivolin valtavalla, vehreällä puistoalueella, jonka puiden varjoon oli hyvä paeta iltapäivän hellettä. Puistosta löytyi kukkaloiston lisäksi myös mm. ulkoilmataidenäyttely ja pieni kasvitieteellinen puutarha, jonka pihalla kasvatettiin eksoottisia puita ruukuissa. Parhaiten jäi kuitenkin mieleen lummelammen hassu sorsa, joka sinnikkäästi ähelsi pulskaa peräsintään lumpeenlehden päälle vuorotellen sekä eteenpäin kiipeämällä että peruuttamalla, kunnes pitkän könyämisen jälkeen onnistui pyrkimyksissään. Lehti ei kuitenkaan jaksanut kannatella sorsan painoa, vaan painui osittain pinnan alle. Sorsa jäi silti tyytyväisenä kelluskelemaan kiikkerälle päikkäripaikalleen. Tällaisia yksityiskohtia harvemmin ehtii omassa arjessa pistää merkille.

food-lj

Ruokapuolelta voin suositella Icy Bobo -jäätelörullakojuja ja Druga Violina -ravintolaa. Druga Violina työllistää ihmisiä, joilla on oppimisvaikeuksia tai erityistarpeita. Ravintola sijaitsee kivalla pienellä aukiolla lähellä Ljubljanan linnaa. Annokset ovat reilun kokoisia, ruoka maistuvaa ja hinnat todella edulliset. Pikkunälän iskiessä kannattaa napata jokirannan torilta mukaan kipollinen tuoreita marjoja.

IMG_20190625_205101 IMG_20190625_210311

Illallisen jälkeen kiipesimme (monen muun tapaan) vielä Ljubljanan linnalle katsomaan auringonlaskua. Linnakukkulalta on hienot näkymät yli vanhankaupungin kattojen, ja bonuksena voi vilkuilla myös horisontissa siintäviä vuoria. Ei ollenkaan hassumpi iltalenkkikohde.

Hintoja (kesäkuu 2019): Ljubljana

Tässä vaiheessa lomaa olin jo käynyt laiskaksi muistiinpanojen suhteen, joten hintamerkintöjä on vain muutama.

  • Majoitus, Guest House Stari Tisler, 2 hh jaetulla kylpyhuoneella: 50 €/huone/yö + kaupunkivero 3,13 €/hlö
  • Kolmen ruokalajin illallinen ja juomat kahdelle, Druga Violina: 35 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI.

SlovinIt19: Bohinj-järvi ja Triglavin kansallispuisto

IMG_20190621_194221Tervetuloa Bohinjiin!

Kolmas reissupäivä alkoi tuttuun ja turvalliseen Bled-tyyliin raikkaan piiskaavalla rae- ja vesisateella. Taivas toki aukesi juuri silloin, kun odottelimme bussia seuraavaan kohteeseemme Bohinj-järvelle. Mikäpä sen mukavampaa kuin matkustaa vettä valuvana – onneksi matka kesti alle tunnin. Valehtelisin jos väittäisin, ettemme jättäneet jälkeemme epäilyttävän nihkeitä bussin penkkejä. Sori vaan seuraaville matkalaisille!

Bohinj

Sobe_CuskicSobe Ćuskić, Ribčev Laz

Bohinjissa viihdyimme neljä yötä Sobe Ćuskić -majatalossa Ribčev Lazin kylässä. Talon herttainen emäntä ei puhunut englantia muutamaa sanaa enempää, mutta kaikki hoitui silti ongelmitta. Ylimmän kerroksen huone oli siisti, valoisa ja tilava. Meillä oli myös oma parveke vuoristonäkymin ja vapaa pääsy yhteiskeittiöön. Majatalon sijaintikin oli oikein näppärä: aivan bussipysäkin vieressä, n. 10 minuutin kävelymatkan päässä Bohinjin ytimestä (eli kaupoilta ja järveltä). Kahden hengen huone maksoi 50 €/yö, ja oli hinta-laatusuhteeltaan mielestäni täysi kymppi.

IMG_20190624_073115IMG_20190621_195232

Bledin tietävät “kaikki” ja turistimäärä on sen mukainen, kun taas Bohinjiin eivät yhtä monet ainakaan vielä eksy. Bledin bussiasemalla tapaamamme jenkkituristikin oli kovin ihmeissään siitä, miten viitsimme Bledin jälkeen enää lähteä katsomaan “toista järveä”. Oma mokansa, sillä Bohinj ei tosiaan ole mikä tahansa tusinajärvi. Oikeastaan voisin väittää, että Triglavin kansallispuiston reunalla sijaitseva Bohinj on käytännössä suurempi, edullisempi ja rauhallisempi versio Bledistä. Luonnonrauhaa, vuoristomaisemia ja loputtomia vaellusmahdollisuuksia arvostavalle Bohinj on täydellinen kohde. Järvellä on myös hyvät purjelautailu-, riippuliito- ja melontamahdollisuudet.

st_johnJohannes Kastajan kirkko, Ribčev Laz

Ensi töiksemme hankimme Ribčev Lazin turisti-infosta 27 euron hintaisen Mini Bohinj -paketin, johon sisältyi risteily järvellä, edestakainen lippu Vogelin kaapelihissiin, drinkkilippu Vogelin ravintolaan ja pääsylippu pikkuruiseen Johannes Kastajan kirkkoon, joka lienee Ribčev Lazin tärkein nähtävyys. Laajempiakin paketteja olisi ollut tarjolla, mutta meille tuo mini riitti hyvin.

IMG_20190621_202716Juhannusateria / Kramar

Saavuimme Bohinjiin juhannusaaton iltapäivällä. Sloveniassa ei kuitenkaan pääse yötöntä yötä juuri juhlimaan, vaan aurinko laskee yhtä aikaisin kuin Suomessa alkusyksystä. Emme siis ehtineet ennen pimeän tuloa juuri muuta kuin asettua taloksi ja etsiä murkinaa. Sopiva ruokapaikka löytyi aivan järven rannalta lyhyen kävelymatkan päästä kylän keskustasta. Ravintola Kramarin ruoka oli simppeliä mutta maistuvaa perusmättöä. Terassilta järvelle avautuvat maisemat taas olivat voittamattomat – ja sieltä se juhannusfiilis lopulta hiipi. Suosittelen!

IMG_20190621_195938Bohinjin sininen hetki

Savican vesiputous

IMG_20190622_104858Aamun ikkunanäkymät

Seuraava aamu oli sateinen ja sumuinen, joten pötköttelimme hyvillä mielin huoneessamme pitkälle iltapäivään. Kun aurinko alkoi yllättäen pilkistää pilvien välistä, päätimme pyörähtää Savican vesiputouksella, joka on yksi Bohinjin alueen suosituimmista luontokohteista.

IMG_20190622_163831__01__01

Bohinj-pakettiin kuuluva risteily on siitä kätevä, että meno- ja paluumatkalle saa erilliset liput, jotka voi käyttää myös erikseen. Käytimme siis toisen lipuista menomatkaan Ribčev Lazista järven toiselle puolelle Ukanciin. Vene pysähtyy leirintäalue Camp Zlatorog Bohinjin viereiselle laiturille, josta taas lähtee helppo, noin tunnin mittainen kävelyreitti ylös vesiputoukselle. Parhaaseen sesonkiaikaan heinä-elokuussa Savican porteille pääsee bussilla suoraan, mutta olimme itse liikkeellä hieman liian aikaisin kesäkuussa. Vaihtoehdoiksi jäi vain liftaus tai kävely, ja päätimme hikoilla.

IMG_20190622_175536Savica

Reipas asenne kostautui saman tien: selvisi, että porttien jälkeen on vielä kiivettävä reilut 550 porrasta suuntaansa päästäkseen näköetäisyydelle vesiputouksesta. Perillä ei enää harmittanut, koska onhan se aina hienompaa nähdä matkakohteen suosituimmat postikorttimaisemat omin silmin eikä vain lähimarketin korttitelineestä. Paluumatkalla jouduimme kulkemaan samaa tylsähköä kävelyreittiä pitkin alas Ukanciin, josta onneksi vielä illalla kulki paikallisbusseja takaisin Ribčev Laziin.

Vogelin vaellusreittejä 

IMG_20190623_085605Orlove Glaven tuolihissi

Talvisin Vogel-vuoren ympäristö toimii hiihtokeskuksena, ja kesäisin hisseillä pääsee helposti yli puolentoista kilometrin korkeuksiin ihailemaan upeita vuoristomaisemia. Viidentenä lomapäivänä käytimmekin Bohinj-paketin edestakaiset Vogel-hissiliput. Samalla lipulla pääsi myös Orlove Glaven tuolihissiin, joka vei meidät vielä ylemmäs vaellusreittien äärelle.

IMG_20190623_094405Taukomaisemaa…IMG_20190623_104909…ja sielunmaisemaa
IMG_20190623_110607
Pelästynyt kaveri polun varreltaIMG_20190623_104236Innostunut kaveri vuoren huipulta (Šija 1880 m)

Koska iltapäivän vuoristosääennuste näytti surkeahkolta, päätimme tehdä vain lyhyen lenkin ja huiputtaa jonkun Orlove Glaven hissin yläasemaa lähimpänä olevista nyppylöistä. Valinta osui Šijaan, jonne pääsee könyämään helppoa mutta jyrkkää reittiä pitkin alle parissa tunnissa taukoineen. Hyvällä säällä samaa reittiä pitkin voisi jatkaa mm. Vogelille asti, mutta jo tämän lyhyenkin kävelyn varrelta oli mahtavat panoraamat Slovenian Julisille Alpeille.

IMG_20190623_124505

Reippaan lenkinpoikasen päätteeksi oli kiva vielä kilistellä viinilasillisilla Vogelin yläaseman ravintolan terassilla ja tiirailla samalla kauas alas järvelle. Vinkkinä muille drinkkilippujen käyttäjille: viini on tuolla halvempaa kuin virvoitusjuomat, joten Bohinj-paketin liput kannattaa käyttää kolaan ja maksaa nuo puolentoista euron alkoholiannokset omasta pussista. Kannattaa myös käydä moikkaamassa kaikenkarvaisia kavereita, jotka asustelevat aitauksissaan aivan näköalapaikan vieressä.

Pigi_and_friendBongattu pullea päikkäripossu nimeltä Pigi

IMG_20190623_084218Tälle kiikulle, näihin maisemiin pääsee suoraan Vogelin hissiltä. Sopii laiskemmillekin!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Triglavin kansallispuistossa 
BohinjOnnellinen vuoristolaiskiainen elementissään

Kuudentena reissupäivänä päästiin vihdoin asiaan, eli kunnon päivävaellukselle kansallispuistoon! Aamulla huristelimme paikallisbussilla naapurikylä Stara Fužinaan, josta lähti jyrkkä metsäpolku 1085 metrin korkeuteen Vogarin näköalapaikalle. Nousua tuli siis heti alkuun puolisen kilometriä – kohtuullisen tehokas alkulämmittely.

IMG_20190624_075706 IMG_20190624_113403

Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli ylhäälle päästyämme lähteä vielä viiden tunnin ympyräreitille Vogar–Pršivec–Planina Viševnik–Planina Jezero–Vogar, mutta Planina Jezeron ja Vogarin välinen pätkä oli harmittavasti suljettu myrskytuhojen vuoksi. B-suunnitelmaksi muodostui laakson reunaa seuraileva, yhdensuuntainen reitti Vogar–Pršivec–Planina Viševnik–Crno Jezero–Slap Savica, eli päätepysäkkinä toimisi jo edellisenä päivänä nähty Savican vesiputous. Pelissä oli paljon, sillä tämä oli Reddsin ensimmäinen “oikea” vuoristovaellus, enkä missään nimessä halunnut tuottaa reissureiskalle pettymystä.

IMG_20190624_130157Pršivec (1761 m)
IMG_20190624_130132
Paras päikkäripaikka

Reittivalinta tuntui tässä vaiheessa hyvältä, ja korkeanpaikankammoinen Redds selvisi sinnikkyydellään hienosti myös muutamista jännittävistä, kevyttä kiipeilyä vaativista kohdista. Reittimme korkeimmalta pisteeltä Pršiveciltä avautui huikea 360 asteen panoraama ympäröiviin vuorijonoihin ja alas laaksoon, ja siellä oli hyvä pitää kunnon lepo- ja evästauko ennen pitkää laskeutumista.

IMG_20190624_135307 Bregarjevo zavetišče

Pysähdyimme matkalla Bregarjevo zavetiščen tuvalle, jossa voi yöpymisen lisäksi nauttia kylmiä juomia ja emännän kokkaamaa mättöruokaa. Pullo limua maksoi kolme euroa, ja makkara-annos olisi maksanut kympin – hyvinkin kohtuullisia hintoja, kun ottaa huomioon, ettei paikalle pääse kuin omin lihasvoimin. Tätä taukopaikkaa varten kannattaa varata hieman käteistä mukaan!

IMG_20190624_144931Takaisin metsään

IMG_20190624_151435

Viimeinen etappi ennen Savicaa oli häikäisevän turkoosi Čzrno jezero -vuorijärvi (“musta järvi”). Mikähän siinä on, että nämä kirkkaan turkoosit järvet nimetään aina mustiksi järviksi, sijaitsivat ne sitten missä päin maailmaa tahansa? Heti tuli mieleen ainakin samanniminen lätäkkö viime vuoden reissultani Montenegroon. No, joka tapauksessa olimme olleet liikkeellä jo ainakin kahdeksan tuntia, ja järven kylmässä vedessä oli ihana huljutella turvonneita varpaita ennen viimeistä puristusta Savicalle. Täydellinen sää, täydelliset maisemat – Reddsin ensimatka vuoristohullujen maailmaan oli sujunut lähes epäilyttävän hyvin.

IMG_20190624_151357

Epäilyksille oli aihetta, koska sittenhän se epäonni iskikin, vain 20 minuuttia ennen Savican parkkipaikkaa. Laskeutuminen Savicalle tapahtuu todella jyrkkää siksak-polkua pitkin, ja eräs onneton tunari yläpuolellamme onnistui kompastuessaan lähettämään alas muutaman massiivisen murikan, jotka pudotessaan kimpoilivat kallioseinämästä ja mäjähtivät suoraan Reddsin otsaan. Verta valui kuin slasher-leffoissa konsanaan, ja pääsinkin ensimmäistä kertaa ikinä tositoimiin ensiapupakkauksen kanssa.

Saimme vuodon tyrehdytettyä, mutta loppumatkan laskeutumisesta ei meinannut tulla enää mitään, kun reidet tärisivät holtittomasti adrenaliinista. Kysyimme Savican ravintolasta, josko joku voisi soittaa meille taksin lähimpään terveyskeskukseen. Takseja ei kuulemma ollut lähimaillakaan, joten eräs ystävällinen työntekijä antoi meille kyydin päivystykseen, joka oli 35 kilometrin päässä Bohinjska Bistricassa. Reddsiä paikanneen hoitajan mukaan samana päivänäsamassa paikassa ja samasta syystä oli loukkaantunut joku toinenkin. Mikäli siis harkitset lähteväsi Savican ja Čzrno jezeron väliselle reitille, kypärä ei ole lainkaan liioiteltu lisävaruste.

Aloittelijan tuuria oli, että välikohtauksesta selvittiin säikähdyksellä, perhoslaastarilla ja golfpallon kokoisella mustelmalla. Tulipa samalla tutustuttua myös Slovenian terveydenhuoltoon, jossa ei ollut valittamista. Redds ei kuitenkaan oikein innostunut ennätysmustelmakuvan julkaisusta, joten tässä sen tilalle valittuja otoksia matkalla bongaamistamme alppikukista, olkaa hyvät!

alp flowers

Hintoja (kesäkuu 2019): Bohinj

  • Bussilippu Bled–Bohinj: 3,60 €
  • Majoitus, B&B Sobe Ćuskić: 50 €/2 hh/yö
  • Mini Bohinj Package: 27 €
  • Pääsylippu Savican vesiputoukselle: 3 €/aikuinen, 2,50 €/opiskelija
  • Paikallisbussiliput järven ympäristön kylien välillä: 1,30–1,80 €
  • Illallinen ravintola Kramarissa (sis. pääruoka, juoma ja jälkiruoka): 17,50 €

+Vinkki: Bledin ja Bohnjin alueen bussien aikataulut ja hinnat löytyvät osoitteesta arriva.si

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI

SlovinIt19: Bled-järvi ja Vintgarin rotko

Lake Bled

Koko vuosi on taas hujahtanut ohi oravanpyörässä, mutta ei siitä sen enempää. Onneksi kesään mahtui töiden ja muiden velvollisuuksien lisäksi myös muutama lyhyt lomareissu. Olen perinteisesti lähtenyt juhannukseksi yksin vuoristoon, mutta tänä vuonna sooloilu vaihtui ystäväni Reddsin erinomaisen viihdyttävään matkaseuraan. Olin suunnitellut meille omatoimisen kiertomatkan Sloveniaan ja Pohjois-Italiaan pyrkimyksenäni sisällyttää reissuun sopivassa suhteessa vuoria, kaupunkeja ja rantalöhöilyä – eli monta teemalomaa yhdessä pienen budjetin paketissa.

Bled

SlovinIt-kiertueemme ensimmäinen etappi oli Bled, joka tunnetaan samannimisestä, satumaisen kirkasvetisestä järvestä ja sen keskellä tönöttävästä kirkkosaaresta. Blediin on helppo päästä Ljubljanasta säännöllisesti liikennöivillä busseilla ja majoituksessakin riittää valikoimaa, kunhan sen varaa ajoissa.

castle_hostelCastle Hostel: näkymä huoneesta ja kattoterassilta

Meidän valintamme ensimmäiselle kahdelle yölle oli (lähinnä budjettisyistä) hostelli. Castle Hostel sijaitsee Bledin ytimessä vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä järveltä. Hostellin kattoterassilta on hienot näkymät yli kylän kattojen, ja siellä järjestetään myös ilmaisia aamujoogatunteja. Neljän hengen makuusalista oli sama näkymä, mikä ei lopulta ollutkaan pelkästään hyvä asia. Öisin huoneessa oli tappavan kuuma, mutta terassille aukeavaa ikkunaa oli hankala pitää auki hostellin bileporukan tupakoidessa ja metelöidessä sen edessä pikkutunneille asti. Ihan kelpo majoitus muutamaksi yöksi, mutta kannattaa muistaa korvatulpat ja astmapiippu.

IMG_20190621_121229Järvinäkymä Bledin linnalta

Bled on Slovenian suosituimpia turistirysiä, eikä ihme: häkellyttävän turkoosi järvi ja sitä ympäröivät vuoret, kirkot ja linnat voisivat olla suoraan Disney-leffasta. Järvi muuttaa jatkuvasti väriään eri näkövinkkeleistä ja sääolosuhteista riippuen. Ja niitä sääolosuhteita muuten mahtuu yhteen päivään koko vuoden edestä! Vietimme Bledissä kaksi päivää, joista molempiin mahtui auringonpaistetta, pilvipoutaa, tihkusadetta, ukkosta ja tennispallon kokoisia rakeita. Myrsky saattaa nousta yllättäen ja kastella surkeat ulkoilijat (esim. meidät) muutamassa minuutissa läpimäriksi samalla, kun rakeet moukaroivat huolellisesti lihaksia, ja sitten seuraavana hetkenä paistaa taas aurinko eikä tummista pilvistä ole tietoakaan. Bledin sääolosuhteet muistuttavatkin kovasti Islantia – jos sää vaikuttaa huonolta, odota viisi minuuttia ja katso ulos uudestaan. Toki sama toiseen suuntaan.

IMG_20190621_120527Toivottavasti muistit sateenvarjon…

IMG_20190620_145935__01__01Yst. terv. nimim. “5 minuuttia ulkona”

Bledin parasta antia on järven ympäri kiertävä kävelyreitti, jonka varrelta pääsee viilentävälle pulahdukselle lähes mistä kohtaa tahansa. Samalla voi ihmetellä rehevää kasvillisuutta ja tarmokkaasti ympäriinsä polskivia pullasorsaperheitä. Ei-niin-parasta antia taas on taukoamaton kirkonkellojen kilkatus aamusta iltaan – paikalliset markkinamiehet ovat keksineet tarjota turisteille mahdollisuutta soittaa saarikirkon “toivomuksia toteuttavia” kelloja, kohtuullista korvausta vastaan tietenkin, ja häly on sen mukainen. No, pääasia että bisnes pyörii.

 

Bledin ruokapaikoista mainitsemisen arvoinen on ainakin kohtuuhintainen konditoriakahvila Slaščičárna Zima, jonne kannattaa ehdottomasti poiketa testaamaan paikallisia erikoisherkkuja useammankin kerran. Vaikka tuntuisi hölmöltä tilata Sloveniassa pitsaa, myös huippusuosittuun pizzeria Rustikaan kannattaa jaksaa jonottaa – tai mieluiten varata pöytä. Näissä ei tarjoilla mitään tusinatavaraa!

IMG_20190620_131024__01Kakkupaussi Slaščičárna Zimassa. Kaakaokin oli paksua kuin vanukas, 5/5!

Pakollisiin nähtävyyksiin kuuluu myös korkealle kukkulalle rakennettu Bledin linna, jonne kiivetessä saa mukavasti hien pintaan. Linnan pihalta näkee hienosti koko järven ja sitä ympäröivät vuoret. Ei tämäkään tönö tosin Turun linnalle pärjää, mutta mikäpä pärjäisi.

 

Vintgarin rotko

Bledistä käsin pääsee helposti ties minkälaisille turistikierroksille ja mäkiautoradoille, mutta ehdoton ykkönen on visiitti Vintgarin rotkolle (Vintgar Gorge). Jos et tee mitään muuta retkeä, niin tee edes tämä! Vintgar on yksi hienoimpia luonnonnähtävyyksiä, joihin olen elämässäni eksynyt. 1,6-kilometrisen turistireitin alkupisteeseen on Bledistä noin 4 kilometriä. Tuo matka taittuu helposti myös kävellen tai pyörällä, mikäli täyteen ahdettu bussi ei houkuttele. Kävellen voi myös lähteä liikkeelle aikaisin ennen pahinta tungosta.

IMG_20190620_090008Maisemaa Bledin ja Vintgarin väliltä

Olimme Reddsin kanssa lippuluukulla muistaakseni aamukymmenen aikoihin, ja silloin turistimäärä oli vielä siedettävällä tasolla. Rotkossa kuljetaan pääosin kallioseinään rakennettuja, kapeahkoja puisia kävelyteitä ja siltoja pitkin. Samalla lipulla pääsee Šumin vesiputouksille asti ja samaa reittiä takaisin. Kun ihmisiä kulkee yhtäaikaisesti molempiin suuntiin ja monet heistä pysähtelevät vielä jonottamaan parhaisiin kuvauspaikkoihin, voi joissain kohdissa tulla ahdasta. Omia hermoja säästääkseen kannattaa siis lähteä liikkeelle niin aikaisin kuin vain mitenkään mahdollista. Puoleltapäivin on jo myöhäistä.

IMG_20190620_095905IMG_20190620_095119 IMG_20190620_094719

Aikainen startti kannattaa myös siksi, että kanjonin pohjalla kohisevan Radovna-joen yllä saattaa vielä leijua mystinen aamu-usva, joka nostaa tunnelman maagiselle tasolle. Päivän lämmetessä usva hälvenee ja väkijoukko alkaa muistuttaa jonossa kulkevaa ja toisiinsa törmäilevää  karjalaumaa. Ole siis ajoissa! Koko piipahdukseen kannattaa varata pari kolme tuntia aikaa.

IMG_20190620_102120 IMG_20190620_103155

Vietimme Bledissä kaksi päivää, missä ajassa ehti jo kiertää järven ympäri useampaan kertaan, testata ruokapaikkoja ja vilkuilla useimmat pakolliset nähtävyydet läpi. Paikka on upea ja ehdottomasti näkemisen arvoinen ainakin kerran elämässä, mutta itse en viipyisi siellä yhtään tuon pidempään. Kaksi yötä riitti mainiosti.

Hintoja (kesäkuu 2019): Bled ja Vintgarin rotko

  • Bussi Ljubljanan lentokentältä keskustaan 4,10 €/hlö
  • Edestakainen bussilippu Ljubljana–Bled–Ljubljana 11,34 €/hlö
  • Castle Hostel 19 €/sänky/yö + turistivero 3,13 €/hlö/yö
  • Vintgarin rotkon pääsymaksu 6 €/opiskelija, 10 €/aikuinen
  • Bledin linnan pääsymaksu 7 €/opiskelija, 11 €/aikuinen
  • Stentor BarFly, lounas Bled-järven rannalla 14,30 € (ruoka ja juoma)
  • Slaščičárna Zima, kakkukahvit 9,55 € (suolainen ja makea leivos + kaakao)
  • Rustika, pitsa ja juoma 14 €
  • Public Bar & Vegan Kitchen Bled, keittolounas ja smoothie 9,50 €

Kaikki tästä reissusta kertovat suomenkieliset postaukset pääsee lukemaan helposti tägillä SlovinIt19FI

Miniloma Miamissa, 4. ja 5. päivä: auringonlaskun juhlaa Key Westissä

IMG_20181113_063558

Neljäntenä päivänä miniloma lähestyi uhkaavasti loppuaan: paluulento oli varattu jo viidennen päivän illalle. Maanantain virallisessa ohjelmassa oli seitsemän tuntia shoppailua Sawgrass Millsin outlet-ostoskeskuksessa. Itse olen kuitenkin harvinaisen huono ostamaan mitään ja pelkkä ajatus sovituskoppien kirkkaista valoista nostaa tuskanhien pintaan. Olen myös viime vuosina tottunut reissaamaan pääasiassa yksin, ja kolmen päivän tiiviin yhdessäolon jälkeen seuramatkailu alkoi – mukavasta porukasta huolimatta – jo hieman verottaa introvertin päänuppia. Vaikka tarjousten metsästys merkkituotteiden viidakossa olisi varmasti ollut kulttuurillisesti antoisa sukellus kapitalismin kirkkaimpaan ytimeen, tässä kohtaa irrottauduin laumasta ja karkasin yksin Key Westiin.

Olin varannut bussikuljetuksen Miamista Key Westiin muutamaa päivää etukäteen Travel to Key Westin kautta, ja aikaisin maanantaiaamuna bussi poimi minut kyytiinsä hotellin edestä jämptisti sovittuun aikaan. Yhdensuuntainen matka maksoi 35 dollaria, eli lähes yhtä paljon kuin 39 dollarin päiväretki. En kuitenkaan halunnut palata samana päivänä takaisin, koska Florida Keys -saaria yhdistävä tie on hidaskulkuinen ja pelkästään yhdensuuntaiseen matkaan kuluu jo nelisen tuntia. Perilläoloaikaa olisi jäänyt vain kuusi tuntia, ja paluubussi olisi lähtenyt niin aikaisin, etten olisi ehtinyt näkemään Key Westin kuuluisaa auringonlaskua.

Yövyin siis NYAH Key Westissä neljän hengen jaetussa huoneessa, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi. Vaikka 55 dollaria hostellipunkasta tuntui etukäteen lähes ryöstöltä, Key Westin hintatasoon suhteutettuna sain rahoilleni reilusti vastinetta. Virallinen sisäänkirjoittautumisaika olisi ollut vasta neljältä, mutta pääsin huoneeseen heti saavuttuani paikalle puoliltapäivin. Flirtti vastaanottovirkailija oli kovin huolissaan ainoastaan siitä, mahdoinko kenties käyttää luvatta isosiskoni passia – näin sitä tippiä ropisee! :)

Huone oli siisti, siinä oli oma kylpyhuone ja kulku tilavalle parvekkeelle. Jokaiselle punkalle oli varattu oma yövalo, hylly pikkutavaroille ja tavallisen pistorasian lisäksi kaksi näppärää USB-latauspaikkaa. Lisäksi jokainen yöpyjä sai käyttöönsä ison kaapin, joka toimi samalla avainkortilla kuin huoneeseen kulku. Pieniä, käytännöllisiä, elämää helpottavia asioita. Hotelli koostuu useasta sokkeloisesta puurakennuksesta, joiden takana on suojaisa ja viihtyisä, palmujen varjostama allasalue. Altaita on neljä: lämmittämätön ja lämmitetty allas, hot tub ja jacuzzi. En ole täysin perillä kahden viimeisen välisestä erosta, mutta ihan mielellään niissä lojui kipeitä lihaksia rentouttamassa.  Not Your Average Hotel, indeed! Suosittelen lämpimästi.

Key Westin puutaloarkkitehtuuri huokuu karibialaisia vaikutteita. Ensimmäiset pari kolme tuntia kulutinkin kierrellen jalan rauhallisia naapurustoja ja ihaillen talojen iloisia värejä ja hassuja yksityiskohtia, joista ehdoton suosikkini oli juonikkaan oloinen, postia ahnehtiva sammakko (ks. kuva yllä). Kävelyn lomassa pysähdyin vain sen verran, että sain napattua lounaaksi kuubalaista pikaruokaa Sandy’s Café -ravintolan luukulta. Ravintolan nimi on nyt tosin ehtinyt jo vaihtua Fernandy’s Café -muotoon, mutta menu näyttää edelleen samalta. Suosittelen tätäkin!

Key West on niin pieni, että kävellen on helppo kulkea lähes mihin tahansa. Keskustassa kulkee myös ilmainen bussi, Duval Loop Bus, joka kiertää tärkeimmät turistikohteet. Itsehän en mitään busseja malttanut odotella, mutta tämä olkoon vinkkinä muille saarelle suuntaaville – ei missään nimessä kannata ainakaan haksahtaa siihen 35 dollarin hintaiseen hop on, hop off -kiertoajeluun, jota kaupitellaan joka kulmassa kovin ahkeraan.IMG_20181112_130120

Marraskuussa halloween-koristeita näkyi edelleen monessa paikassa, ja nyt ei muuten puhuta mistään Tiimarin (R.I.P.) tusinatavarasta eikä väsähtäneistä hämähäkinseiteistä vaan ehdasta more is more -tykityksestä, joka taitaa kulkea tosijenkeillä verenperintönä. Taiteellisimman asetelman ikuistin ylläolevaan kuvaan: luulin ensin, että terassin kiikkustuolissa rötkötti talon isäntä itse, mutta tarkemmin vilkaistuani hahmo paljastuikin painajaismaiseksi pelleksi, joka piti seuraa valtaville luurankohevosille.

Yllätyin siitä, että Key West ei oikeastaan ole kummoinenkaan rantakohde. Keskustan yleiset rannat, mukaan lukien Manner-USA:n eteläisin ranta, näyttävät toki oikeasta, tarkkaan rajatusta kuvakulmasta kivoilta mutta ovat todellisuudessa pieniä ja ylikansoitettuja. Lisäksi vedessä saattaa joutua varomaan portugalinsotalaivoja. Lentokentän läheisyydessä sijaitseva Smathers Beach on kyllä pitkä ja upea, mutta aivan sen vieressä kulkee autotie, jolta melu kantautuu rannalle asti. Rantalomaa haikailevan on mielestäni paras harkita jotakin muuta Florida Keys -saarta tai jäädä suosiolla Miami Beachille.IMG_20181112_152401__01 IMG_20181112_152356IMG_20181113_065628

Key Westiin ei kannatakaan lähteä rantojen vaan rennon ja omaleimaisen tunnelman perässä. Saaren erikoisuuksiin lukeutuvat kaduilla vapaasti käyskentelevät kukot ja kanat, joilla tuntuu olevan täydet oikeudet siinä missä ihmisilläkin. Niitä näkee kaikkialla liikennevaloista leikkipuistoihin, ja aamuisin pääsee nauttimaan todellisesta kiekaisujen kakofoniasta. Muita erikoisuuksia ovat mm. Florida Keys -maisemareitin alku- ja loppupiste Mile 0, vanha juna-asema Flagler Station ja Ernest Hemingwayn kotitalo, jossa en tosin itse ehtinyt piipahtaa.

Yksi turistihoukutin on kuitenkin kirkkaasti ylitse muiden: Key Westissä juhlitaan joka ilta (siis joka ainoa ilta) auringonlaskua! Mallory Square täyttyy iltaisin taiteilijoista, akrobaateista, tulennielijöistä, muusikoista, torikauppiaista ja tietenkin turisteista jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Itselleni meinasi tulla hieman kiire, kun en olisi millään malttanut jättää NYAHin pehmeästi kroppaa kiehuttavaa poreallasta, mutta ehdin puolijuoksua paikalle juuri ennen suuren spektaakkelin huipentumaa. Aukiolla oli satapäin ihmisiä tuijottamassa horisonttiin valuvaa aurinkoa. Viimeiset valonsäteet kirvoittivat yleisöltä raikuvat aplodit ja hurraahuudot, jonka jälkeen massat hajautuivat hiljakseen eri suuntiin. Hippien touhua, mutta mahtavaa sellaista! Olisinpa voinut viipyä pidempään.IMG_20181112_180424IMG_20181112_174428IMG_20181112_174026IMG_20181112_180057IMG_20181112_174701

Auringon laskettua ostin torikojusta mukillisen key lime -jääteetä ja maleksin maisemareittiä pitkin takaisin hotellille. Päivällä saapuessani huone oli ollut tyhjä ja ehdin jo innostua yksityishuoneesta hostellihintaan, mutta illalla loputkin pedit olivat täyttyneet. Se ei lopulta haitannut lainkaan, sillä sitä kautta sain ravintolaan illallisseuraa mukavasta ranskalaistytöstä, jonka nimeä en toki enää muista. Valitsimme Flaglerin aseman viereisen kalaravintolan, jonka nimeä en sitäkään muista, mutta jossa oli hyvä ruoka ja harvinaisen hidas palvelu. Ja jossa minultakin kolmekymppiseltä kysyttiin paperit, ihanaa! En olisi kehdannut palata Kokin luo takaisin Suomeen maistamatta paikallisia herkkuja: conch frittersit ovat jonkinlaisia uppopaistettuja kotiloita ja key lime pie rikollisen herkullista limepiirakkaa. Tilasin vain alkupalan ja jälkiruoan, mutten silti jaksanut syödä kaikkea. Näitä annoskokoja ei vain voi käsittää. IMG_20181112_203213IMG_20181112_205249

Tiistaiaamuna heräsin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, pakkasin vähät tavarani reppuun ja lähdin kävellen kohti Key Westin lentokenttää, josta Greyhoundin bussi starttasi kohti Miamia. Harvakseen kulkevalla paikallisbussilla en olisi ehtinyt kentälle ajoissa, taksilla en halunnut kulkea, ja kävellen pääsin nauttimaan vielä viimeisestä auringonnoususta. Ja tietenkin siitä kukonlaulusta.IMG_20181113_062800

Neljän tunnin matkanteon jälkeen Greyhound kurvasi Miamin lentokentän bussiasemalle hieman etuajassa. Asemalta nappasin metrobussin South Beachille, jossa kävin vielä viimeisellä pikapulahduksella ja yritin imeä itseeni kaikki Atlantin värit, aallot ja tuoksut jaksaakseni paremmin Suomessa odottanutta harmaata alkutalvea. Liityin lopulta muun ryhmän seuraan hotellilla, josta haimme säilytyksessä olleet matkalaukut ja lähdimme Carlosin kyydissä takaisin lentokentälle. Haikeat hyvästit Miamille, en pistäisi uusintakierrosta lainkaan pahakseni!IMG_20181109_173007_001

Kaikki tähän reissuun liittyvät suomenkieliset tekstit löydät tägillä Miami18FI!

Miniloma Miamissa, 1. päivä: Jet lag, Miamin kiertoajelu & Wynwood Walls

IMG_20181109_134222Matkusta Miamiin, unohda aurinkolasit kotiin!

Tätä on vieläkin vaikea uskoa todeksi. Tänä keväänä kävi nimittäin niin onnellisesti, että työpaikkani myyntikisasta napsahti voitto kotiin, ja palkinnoksi pääsin marraskuiselle minilomalle Miamiin. Matka oli suuren suomalaisen makeisvalmistajan sponsoroima. Yhtiön edustajan (eli matkan isännän, eli maksumiehen) lisäksi seuraan liittyi työkaverini, ketjun osto-osaston edustaja ja neljä muuta voitokasta myyntitykkiä toisista toimipisteistä.

Ennen tätä reissua en ollut koskaan käynyt Atlantin takana. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, ettei Florida olisi ollut ensimmäinen ehdokas, mikäli olisin ollut matkustamassa Yhdysvaltoihin omalla rahalla. Mielikuva kolottavia luitaan parantelevista eläkeläisistä istui tiukassa. Miami pääsi kuitenkin yllättämään todella positiivisesti, eikä pieni tauko valossa ja lämmössä tuntunut ollenkaan hassummalta idealta marraskuun harmauden taittamiseen. Pitkät lennot söivät viikon mittaisesta lomasta kuitenkin lähes kaksi kokonaista päivää, ja olisinkin mielelläni viipynyt perillä pidempään. Ryhmämatkaan sisältyneen paluulennon siirtäminen ei kuitenkaan tällä kertaa onnistunut, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna ihan ok. Yhtään pidemmällä lintsauksella olisin jäänyt opinnoista liikaa jälkeen. Blogin lievästi sanoen verkkaisesta päivitystahdista voinee jo päätellä, kuinka kiirettä on tässä syksyllä pidellyt.

 IMG_20181109_062717Allasalue auringonnousun aikaan, Washington Park Hotel South Beach

Sain palkintopaketin kylkiäisenä myös elämäni ensimmäisen maistiaisen lamaannuttavasta jet lagista. 11-tuntisen lennon aikana en nukkunut lainkaan, vaan yritin tehdä rästiin jääneitä kurssitöitä Finnairin pätkivän wifin armoilla. Saavuimme lopulta hotellille myöhään torstai-iltana paikallista aikaa. Ensimmäisenä yönä sain unta tasan kaksi tuntia, jonka jälkeen heräsin rankkaan pahoinvointiin. Loppuyön kärvistelin kippurassa hereillä odottamassa parempaa oloa ja aamunkoittoa. Heti aamun sarastaessa raahauduin muutaman korttelin matkan Miami Beachin rannalle, kun muu matkaseurue vielä tuhisi tyytyväisinä huoneissaan. Kummasti se moukaroitu olo unohtui, kun sain upottaa varpaat hiekkaan ja ihailla värikästä auringonnousua turkoosina kuohuvan meren yllä.

Kaksi tuntia on normaalisti passeli pituus päikkäreille, ei yöunille. Väsymykselle ei kuitenkaan ollut matkaohjelmassa tilaa, sillä päivät oli pakattu täyteen tekemistä. Ensimmäisen varsinaisen lomapäivän korkkasimme aamulla kolmen tunnin kiertoajelulla Miamissa. Suomalainen opas kertoili meille nähtävyyksistä ja paikallisista tavoista. Matkalla piipahdimme yhdessä Pikku-Havannan sikariliikkeistä, jonka jälkeen jatkoimme Wynwood Art District -alueelle lounaalle.

IMG_20181109_121019Wynwood Kitchen and BarIMG_20181109_123810Octo a la Plancha

Wynwood Kitchen and Bar -tapasravintolassa pöytämme notkui drinkeistä ja herkuista, joista oma suosikkini oli ylläolevan kuvan lonkeroannos. Yleensä reissaan melko tarkalla budjetilla, joten tällainen huoleton firman piikkiin -tyyppinen ruokailu (ja juomailu) tuntui alkuun jopa hankalalta. Kuinka monta tapasta edes kehtaa tilata? No, nuukailusta päästiin kuitenkin nopeasti yli ja kahdeksanhenkisen porukkamme lasku venyi lopulta ihan kunnioitettavan mittaiseksi. Eipä jäänyt nälkä!

Kun muut palasivat heti lounaan jälkeen kuskimme Carlosin kyydissä takaisin majapaikkaamme South Beachille, päätin työkaverini kanssa jäädä vielä kiertelemään ja katselemaan Wynwoodin lukuisia graffitiseiniä ja värikkäitä rakennuksia. Kuvia tuli räpsittyä niin ahkeraan, että tein niistä tähän erillisen gallerian. Kuvien suurempia versioita pääsee selailemaan klikkaamalla niistä mitä tahansa.

Missään en ole nähnyt yhtä iloista värien ja kuvioiden sekamelskaa kuin Wynwoodissa – ¡me encanta! Wynwoodista kävelimme vielä muutaman kilometrin Miamin keskustaan, koska muina päivinä kaupunkikierrokselle ei olisi enää ollut aikaa. Busseja olisi toki myös kulkenut, mutta ei kai semmoisia kukaan malta odotella.

IMG_20181109_155733

Kun lämpötila pyöri 29–32 asteen tuntumassa koko reissun ajan, kävi kevyt kävelylenkki betoniviidakossa hyvin hikiseksi hyvin pian. Poikkesimme matkalla Burger Kingissä hakemassa virvoketta, ja sitä kautta näimme myös autenttisen vilauksen maailman 18. lihavimman (WHO 2017) kansan arjesta. Jos noiden diabetesämpärien koko on vasta “medium”, niin suurimpaan mukiin mahtuisi todennäköisesti kylpemään.

Keskustassa tunnelma oli erikoisen retrofuturistinen: terästä, lasia, taivaisiin kohoavia pilvenpiirtäjiä, yllättäviä värejä ja muotoja, sinne tänne risteileviä ramppeja, kalliita autoja, työmatkalaisia katujen yllä kulkevan Metromover-sähköjunan kyydissä. Aivan kuin olisin sukeltanut tulevaisuuteen – mutta en omaan tulevaisuuteeni, vaan 80-luvun kuvitelmaan siitä. Olisin voinut käyttää päiväkausia pelkkään keskustan arkkitehtuurin ihmettelyyn. Tätä ei kannata jättää väliin, vaikka tulisikin Miamiin ensisijaisesti rantalomalle! Rakensin näistäkin kuvista pienen gallerian, joka toimii samoin klikkaamalla kuin edellinenkin.

Lopulta kävelyvimmassakin tuli raja vastaan, joten nappasimme keskustakierroksen päätteeksi bussin takaisin South Beachille. Ehdimme takaisin juuri sopivasti ennen auringonlaskua ja karistimme päivän pölyt pikapulahduksella Atlantin lämpimiin aaltoihin ennen pimeän laskeutumista.

IMG_20181109_172807_001
IMG_20181109_175543

Päivän päätteeksi kokoonnuimme vielä illastamaan koko porukan voimin. Ruokapaikaksi valikoitui tällä kertaa Boteco Copacabana, brasilialainen ravintola Española Wayn varrelta. Tärkein kriteeri taisi olla se, että saimme perjantai-iltana kahdeksan hengen pöydän ilman varausta, mutta ruoka oli ihan hyvää ja drinkit sitäkin parempia. Kadunvarren pöydästä pystyi mässytyksen lomassa myös vilkuilemaan viereisen juottolan flamencotanssijoita. Ihan nimensä veroinen katu.

IMG_20181109_190926Española Way

Kaikki tähän reissuun liittyvät suomenkieliset tekstit löydät tägillä Miami18FI!

 

Budjettiloma Montenegrossa, osa 6: Syrjähyppy Kroatiaan

IMG_20180628_080555

12. päivä: hylätty hotelli Belvedere & tungosta Dubrovnikissa

Lomani lopuksi siirryin Montenegrosta Kroatian puolelle. Kroatialla on erityinen paikka salmiakinmustan sydämeni sopukoissa, koska juuri siellä Kokki kihlasi minut vuosia sitten. Silloin muinaishistoriassa kuljimme liftaten pitkin rannikkoa Splitistä pohjoiseen päin, joten Dubrovnikin turistirysä jäi meiltä kokonaan kokematta. Nyt sainkin mahdollisuuden korjata tuon vääryyden ainakin omalta osaltani.

Bussini saapui alkuiltapäivästä Dubrovnikin asemalle. Jonotin tihkusateessa pankkiautomaatille, joka sylki vain suuria seteleitä. En yksinkertaisesti kehdannut käydä ostamassa kioskilta bussilippua 200 kunan setelillä, koska henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, kuinka paljon pienen pohjakassan kanssa tuskailevaa asiakaspalvelijaa korpeaa toimia turistien epävirallisena rahanvaihtopisteenä. (Terkut kaikille teille uiveloille, jotka tykkäätte heti aamusta shoppailla euron purkkapaketteja 50-100 euron seteleillä!) Päätinkin siis reippaasti kävellä kolmen kilometrin matkan majapaikkaani Old Town Hostelliin.

IMG_20180627_143415Barban mustekalaburgeri: miljoona kertaa maistuvampaa kuin miltä sain sen näyttämään

Pikaisen suihkun jälkeen metsästin saman tien murkinaa. TripAdvisor ei pettänyt: paljon kehuttu katuruokakeittiö Barba tarjoili törkeän herkullisen mustekalaburgerin, joka oli kaiken muun hyvän lisäksi kohtuuhintainen ja niin valtava, etten edes kaivannut sen kylkeen mitään lisukkeita. Maha täynnä oli mukava lähteä tutkimusretkelle kohti hylättyä hotelli Belvedereä.

IMG_20180627_163229Bongaa pala Belvederen kattoa ylhäältä rinteestä puiden takaa

Hotelli Belvedere seisoo huikealla näköalapaikalla noin puolen tunnin kävelymatkan päässä Dubrovnikin vanhasta kaupungista. 80-luvulla kukoistanut loistelias ökyhotelli on ollut hylättynä Kroatian sodasta asti, eli jo lähes 30 vuotta. Lomasuunnittelun lomassa olin törmännyt useisiin blogikirjoituksiin luvattomista tutkimusretkistä tuon pytingin uumeniin (esim. Belondoned). En ole itse koskaan uskaltautunut edes autiotaloon, mutta kiehtovat tarinat Belvederen käytävälabyrintistä houkuttelivat minuakin vaimentamaan lainkuuliaisen sisäisen ääneni hetkeksi. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että hotellin pihamaa on toiminut yhtenä Game of Thronesin kuvauspaikoista.

IMG_20180627_164058

Hotelli ja sen tilukset on ympäröity kieltokyltein ja valvontakameroin. Paikalla oli katukissajengin lisäksi muitakin turisteja, joiden näin katoavan portin yli kohti sisätiloja. Ehdin itsekin vain muutaman metrin päähän portista, kun sitten viime hetkellä huomasin kiukkuisen vartijan ilmestyvän kulman takaa pihalle. Vartija mulkaisi minua ja lähti sitten kiroillen aikaisempien tunkeilijoiden perään. Harmikseni jouduinkin tyytymään pelkkään aidan yli kurkkimiseen, koska en mitenkään erityisesti kaivannut ylimääräistä matkaa riuskassa niska-perseotteessa takaisin pihan ulkopuolelle. Ilmeisesti tästäkin tutkimusretkeilystä on viime aikoina tullut turhan suosittua – yksikään lukemistani blogeista ei nimittäin maininnut vartijoita olleen aikaisemmin, ja monet kirjoittajista vaikuttivat viettäneen hotellissa tuntikausia. Mitään kovin mielenkiintoista ei ulkopuolelta käsin pääse näkemään, joten mikäli tuo vartijoiden läsnäolo on pysyvää, tämä kohde kannattaa ehkä muidenkin jatkossa jättää väliin.

IMG_20180627_164621Sain kuitenkin uuden ystävän – ei ihan turha reissu

Palasin pettyneenä vanhaan kaupunkiin aikeenani kierrellä sen nähtävyydet läpi, mutta myöhään iltapäivällä kapeilla kaduilla pääsi hädin tuskin liikkumaan ilman jatkuvaa kyynärpäiden käyttöä. En ollenkaan ihmettele, miksi Dubrovnikissa puuhataan rajoituksia turistimäärille. Jokainen loma tarvitsee oman teemabiisinsä, ja omani kirkastui siellä risteilyalusten opastettujen retkikuntien seassa luoviessani. Ludacrisin klassikko alkoi yhtäkkiä soida päässäni, enkä päässyt siitä korvamadosta enää lainkaan eroon. Kuvaa harvinaisen hyvin tunnelmia turistikaaoksessa – ja kyllä, tiedän olleeni osa ongelmaa! Laitetaan silti vahinko kiertämään, olkaapa hyvät. :)

IMG_20180627_220658Vasta alkuyöstä vanhankaupungin kaduilla mahtuu kävelemään normaalisti

13. päivä: Päivystyskierros King’s Landingin muureilla & hermolepoa Lokrumin saarella

Viimeinen lomapäivä! Edellisen päivän tungoksesta sisuuntuneena nousin – vastoin kaikkia yökyöpelin tapojani ja geenejäni – ennen aurinkoa, jotta pääsisin katselemaan nähtävyyksiä ilman, että jonkun selfiekeppi aina peittää näkyvyyden. Aamukuudelta tunsinkin olevani täysin eri kaupungissa – ei sieluakaan missään. Ihanaa!
IMG_20180628_061355

IMG_20180628_062250SHAME! SHAME! SHAME!
IMG_20180628_063636 IMG_20180628_063917Moi, olen Sanni. Tykkään matkustaa tuhansia kilometrejä vain kuvatakseni kissoja.
IMG_20180628_064806 IMG_20180628_064050Kaupungin kovin myyntitykki päivystää

Aamukahdeksalta olin kärppänä paikalla, kun kaupungin muurien kävelykierrokset vihdoin alkoivat. Tätä ei kannata jättää väliin, eikä iltapäivälle! Heti aamusta sain kiertää muureja kohtalaisen rauhassa, kun taas päiväsaikaan joutuisi kulkemaan tiukassa, human centipede -tyylisessä jonossa. Kierrokseen sai helposti tuhrattua tunnin-pari, kun joka nurkalta avautui edellistä hienommat maisemat yli kaupungin ja Adrianmeren. Normaalisti pääsylipusta joutuisi pulittamaan 150 kunaa (~20€), mutta opiskelijakortilla sain reilun alennuksen. Korttiani tosin tiirailtiin hyvä tovi varsin epäileväisin silmin, mutta kelpasi se sitten lopulta kuitenkin.

IMG_20180628_080711King’s Landing, bitchesss!IMG_20180628_081250IMG_20180628_083516
IMG_20180628_091750
IMG_20180628_083907IMG_20180628_081301

Ylläolevassa kuvassa näkyvä saari on Lokrum, Dubrovnikin virallinen virkistyskeidas. Saarelle pääsee helposti vanhan kaupungin satamasta kulkevilla lautoilla tai taksiveneillä. Itse hyppäsin lautalle ja pian olinkin jo piknikillä vapaina käyskentelevien kanien ja riikinkukkojen keskellä. Vaikka lautat olivat toki täynnä turisteja, ihmismassat ihmeellisesti hajosivat ja katosivat saaren metsiin ja puistoihin. Oli tilaa hengittää, rentoutua ja uida.

IMG_20180628_131442 IMG_20180628_132527
IMG_20180628_131750 IMG_20180628_140010

Ikävä kyllä huolella etsimäni, rauhallisen uimapaikan pilasi ensin mölyävä äijälauma, joka suosi uidessa pelkkää syntymäpukuaan. “Oi lads, oi! Oi, check dis out bro! HEHEHE LOL” Ja helikopteri heiluu. Siirryin taas hieman sivummalle, mutta seuraavaksi aivan viereeni parkkeerasi vanhempi herrasmies, joka jostain syystä puki ja riisui, puki ja riisui tiukkoja pikkupikkuspeedojaan tasaisin väliajoin, aivan kuin esitellen ryppyistä varustustaan. En yllättyisi, jos kuulisin kyseessä olleen Professor Massagen kummisetä. Päivän heijarikiintiö alkoi olla osaltani täynnä, joten karkasin paluulautalle ennen kuin setä ehti seurata perässä.

Hostellilla samassa huoneessa kanssani majailleet pojat olisivat kovasti kaivanneet wingwomania illan reiveihinsä, mutta varovaisen harkinnan jälkeen jätin heidät kuitenkin oman onnensa nojaan. Paluulentoni oli aikaisin seuraavana aamuna eikä ajatus krapulaisesta kotimatkasta houkutellut. Sovimme, että he örisisivät minut hereille palatessaan aamuyöstä, etten vain nukkuisi pommiin. Ystävällistä.

IMG_20180628_195855

Jätin pojat etkoilemaan hostellin pikkuruiseen olohuoneeseen ja lenkkeilin pikavauhtia Velika & Mala Petka -puistoon katsomaan auringonlaskua. Korkealta kukkulalta kelpasi ihailla tyrskyävää merta ja keltaisesta pinkkiin liukuvaa taivasta, samalla onnitellen itseäni onnistuneesta lomasta.

IMG_20180628_200403
IMG_20180628_203049

IMG_20180628_203349

P.S. Pojat pitivät lupauksensa: hostellin vessa tuoksui aamulla vatsahapoilta, ja yläpunkassa nukkunut örveltäjä yski ja kuorsasi niin, että koko sänky heilui. Pääsinkin perjantain paluumatkalle torstain silmillä. Ihanalle lomalle arvoisensa päätös. Laiskis kiittää ja kuittaa!

Kaikki Montenegron- ja Kroatian-lomaani liittyvät tekstit löydät tägillä Montenegro18FI – tulossa vielä tiivistetty matkaohjelma ja budjetti!

Belgian ympäri kuudessa päivässä: pikapyörähdys Gentissä

IMG_2398

Reissun loppuajan yövyimme ihastuttavassa Bruggessa. Muutama häävieraista oli kuitenkin suositellut meille myös vierailua Gentissä. Päätimme toteuttaa ehdotuksen, koska junamatka oli lyhyt ja halusimme käyttää Rail Passiamme koko rahan edestä.

IMG_2403

Gent vaikutti ihan kivalta vanhoine rakennuksineen ja kanaaleineen, mutta emme silti jaksaneet viipyä siellä puolta päivää pidempään – Bruggeen verrattuna muut kaupungit kalpenevat! Ehkäpä pidemmän vierailun aikana olisimme päässeet paremmin sisään kaupungin tunnelmaan, mutta hyvä näinkin.

IMG_2400

Gentin lounaspaikoista täytyy mainita erikseen thairavintola De Orchidee, jossa pääsee itse valitsemaan wokkiannoksensa sisällön. Ensin on päätettävä, haluaako syödä vege-, liha- vai kanawokin. Kastikkeen tyyppi ja tulisuusaste valitaan omalta listaltaan. Buffetpöydästä saa vapaasti kasata erilaisia raakoja kasviksia ja sieniä lautaselleen, jonka jälkeen kokki nappaa lautasen ja paistaa annoksen valmiiksi ohjeiden mukaan. Vähän kuin wokkipaikkojen Subway?

IMG_2401

Toinen mainitsemisen arvoinen yksityiskohta on monesta ruokakaupasta löytyvä appelsiinimehukone, jollaisia näin myös Itävallassa. Hyllystä napataan tyhjä pullo, joita löytyy eri kokoisina. Tuoreen mehun saa puristettua helposti yhdellä vivun painalluksella. On jotenkin erikoisen tyydyttävää seurata, kuinka kokonaiset hedelmät vierivät puristimeen ja niiden kuoret puristimesta sivukouruihin. Eikä mehuun tule mitään lisäaineita tai muuta ylimääräistä, ainoastaan appelsiinia. Milloin näitä masiinoita oikein saadaan Suomeenkin?!

IMG_2408
IMG_2410

Puiston viileässä varjossa oli hyvä viettää siestaa. Belgiassa tosiaan ymmärretään viheralueiden päälle, ei voi muuta sanoa. Sympaattisin näky oli kuitenkin tauluja maalannut vanha pariskunta, joiden työskentelyä hanhijengi seurasi suurella mielenkiinnolla aivan vierestä.

IMG_2411